Sitkeä yrittäminen palkitaan

Viikonloppuna oli tuttuun tapaan ohjelmassa kehäketkuilua ja nyt molempina päivinä. Lauantaina suunnattiin Lunan kanssa Kouvolaan, jossa sheltit tuomaroi virolainen Ingrid Hein. Mukava tuomari, mutta missään vaiheessa ei oikein käynyt selväksi mitä koirassa haki. Lunan luokan koirillakin oli nimittäin lähes sanasta sanaan identtiset arvostelut. Lunan tulos tuolla ERI3 SA.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Heinola ja kehään pääsivät Lunan lisäksi myös Viva ja Rossi. Täällä tuomarina myöskin virolainen Helin Kasuk-Tenson. Etukäteen tiedossa oli että tykkää pienemmistä koirista ja se kyllä kävi päivän aikana ilmi... Viva aloitti pennuissa ja ketkuili itsensä jälleen ROP-pennuksi! Aikamoinen putki neidillä päällä!

Sitten vuorossa Rossi. Tuomari kaivoi mitan esiin ja siitä se hupi sitten alkoi. Mittasi Rossin kokoon 42cm ja sen pitemmittä puheitta hylkylappua helutettiin. Arvostelussa ei lukenut mitään muuta. Se rupesikin sitten mietityttämään, sillä sääntöjen mukaan koira pitää tästä huolimatta arvostella. Tuomari hylkäsi myös avouroksissa koiran, mutta tämän suostui kyllä sentään arvostelemaan. Siinä vaiheessa olin jo niin turhautunut, että itkukin pääsi. Asiaa tiedusteltiin vielä viereisessä kehässä tuomaroineelta Päivi Eerolalta joka sanoi myös, että koira pitää arvostella ja neuvoi meitä lähtemään näyttelyn toimistoon asiaa selvittämään. Sieltä mukaan saatiinkin henkilö joka tuli tuomarille kertomaan, että hänen tulee koira arvostella. Tässä vaiheessa tuomari oli jo ilmeisesti huomannut olleensa väärässä ja sanoi arvostelevansa koiran. Rossi saikin sitten hienon arvostelun maininnalla että ERI olisi tullut jos kokoa ei olisi ollut noin paljoa. Itse sain tuomarilta halauksen ja pahoittelut.

Olin miettinyt koko ajan uskallanko Lunaa enää kehään viedä ollenkaan, ettei tuomari vaan minun naamani takia rankaise koiraa. Päätin kuitenkin viedä, vaikka monet ihmiset kehän laidalla jätivät koiransa viemättä kehään kokonaan. Nuorten luokan narttuja oli sitten vain kaksi kappaletta. Luna ja eilinen Kouvolan luokkavoittaja. Tänään osat sitten vaihtuivat ja Luna voitti luokkansa saaden myös SAn. PN-kehää sitten hetki jouduttiin odottamaan ja todella monet kehän laidalla kyllä tuomarin toimintaa ihmettelivät. Itsekin sitä kyllä kovasti ihmettelin. Onhan Rossi isokokoinen, sitä en koskaan ole kieltänyt, mutta ei se nyt niin iso ole että se hylkäysperuste olisi. Sinänsä se nyt on meille ihan sama, eikä hylkäys mitenkään suuri järkytys ollut. Rossi kun on sellainen että voi kehästä tuoda kotiin mitä tahansa hylyn ja sertin väliltä. Eniten ihmetytti vain tuo ettei näyttelysäännöt olleet hallussa.

PN-kehän lopulta alkaessa oli siellä kuitenkin hieman tungosta vaikka koiria jätettiin kehään viemättäkin. Heti kävi ilmi että sertin saadakseen saattoi hävitä vain Maritan valionartulle. Tuomari kätteli koiria ulos niin että lopulta kehään neljän joukkoon jäivät Luna, kaksi valiota ja veteraani. Ja näistä siis sertin saivat vastaanottaa kaikki paitsi tuo Maritan valio. Hetken tuomari mietti ja näytti beteraanin neljänneksi ja oli jo tulossa meidän luo, mutta muuttikin mielensä ja näytti toisen valion kolmoseksi, meidät kakkoseksi ja Maritan valion ykköseksi. Siinä se sitten viimein oli. Meidän ensimmäinen serti! Voi luoja sitä tunnetta. Itkin aivan valtoimenaan Maritan halatessa moneen kertaan ja nyt tuomari kysyi ihmetellen, että miten sinä nyt taas itket! :D Itse en pystynyt heti vastaamaan joten Marita auttoi vaakuuttamalla että kyllä hän nyt itkee onnesta. Kun viimein pystyin puhumaan sanoin tuomarille että kyllä tätä on niin pitkään toivottu ja metsästetty että. Tuomari katsoi sitten Lunaa ja totesi että kyllä koira on todellakin sen arvoinen.

Mutta voi sentään mikä tunteiden myrsky koko päivä oli. Uskomatonta oli vielä se, että Rossista saatiin ensimmäinen kiinnostunut kysely mahdolliseen jalostuskäyttöön tulevaisuudessa. Olisihan se hienoa jos sitä käytettäisiin. Lunan kasvattajan reaktio puhelimessa oli myöskin melkoinen kun kuuli sertin viimein napsahtaneen. Ja onhan meillä monia ihania oikeita ystäviä jotka olivat vilpittömän iloisia meidän puolesta. Kiitos teille ihanille! <3

Sanottakoon vielä sen verran, että tuomarin toiminta aiheutti kyllä sen, ettei tuolla paikalla olleista monikaan ainakaan omien sanojensa mukaan aio koiriaan enää tämän kehään viedä. Tuomarihan tuomaroi sheltit vielä toistamiseen tänä vuonna lokakuussa Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä, joten on jännä nähdä paljonko siellä tulee shelttejä olemaan. Oma kuvani tuomarista jäi hieman plussan puolelle juurikin sen takia, että myönsi virheensä, eikä antanut esittäjän naaman vaikuttaa koiran arvosteluun. Omista koirista lokakuussa kehässä nähdään vain Viva. Muilla ei sieltä ole mitään saatavaa ;)

Näyttelyitä on vielä syksylle jäljellä, vaikkakin toivoisin johonkin tuomarimuutosta, että voisin perua ainakin Lunan osallistumisen. Meidän näyttelytavoitteet on nyt hyvin pitkälti saavutettu. Aina olen sanonut että yhden sertin tuolle haluan, mutta niitä loppuja en aio kyllä tähän tahtiin metsästää. Tulevat jos ovat tullakseen. Viroon lähdetään nyt pariin otteeseen syksyllä ja päätetään sitten niitten jälkeen millainen meidän näyttelykalenteri jatkossa tulee olemaan. Omistaja on nyt enemmän kuin onnellinen ja on koiran aika päästä harrastamaan enemmän sille mielekkäämpää puuhaa, eli agilityä! :)

Tähän kuvaan ja tunnelmaan päättyy tämä keromus :)

<3

Parin viikon kuulumiset

Nyt on päässyt vierähtämään pitkä tovi viimeisestä koirapäivityksestä, joten kerrataan hieman mitä on ehtinyt tapahtua.

27.7 piipahdettiin Lunan kanssa helteisessä Pori KV:ssä, jossa neiti keimaili itselleen tuloksen ERI4 SA. Sheltit arvosteli portugalilainen Pedro Sanches Delerue.

28.7 Oli sitten helteisin Helsinki KV:n vuoro ja siellä kehään pääsivät Viva ja Luna. Tuomarina irlantilainen Ann Ingram. Viva oli upealla arvostelulla ROP-pentu! Lunan tulos oli ERI4. Tuomari tykkäsi selvästi isommista ja luustokkaammista.

Seuraavana viikonloppuna siis itse kisailin hevosten kanssa Lappeenrannassa, mutta siskoni oli lupautunut esittämään koirat, joten näyttelyvapaata ei ollut. Lauantaina 3.8 helsingissä oli yhdistetty ryhmänäyttely ja kaikkien rotujen pentunäyttely, joten kehiin pääsivät Luna ja Viva. Luna sai hyvän arvostelun, mutta tällä kertaa pienet virheet vaikuttivat ja ERIä ei herunut. Tulos EH2. Viva sen sijaan keimaili itsensä vanhempien narttujen voittoon aivan mielettömällä arvostelulla! Nuorempien voittaja vei sitten narttujen ykköspaikan lopulta.

Sunnuntaina Luna suuntasi vielä Nokialle, josta tuloksena EH3.

Itse palasin reissusta kotiin myöhään sunnuntai-iltana ja kyllä oli ihan päästä koiria halimaan. Ikävä oli jo kerennyt tulla!

Keskiviikkona 7.8 suunnattiin Lunan kanssa Kotkaan agikisoihin. Takana oli ollut parin viikon totaalitauko agilitystä ja sen kyllä huomasi molempien tekemisessä. Lunalla oli intoa turhankin paljon ja itse en osannut ohjata sitäkään vähää mitä normaalisti. Eka rata menikin ihan säätämiseksi. Lisäksi Luna sekoitti puomin keinuun ja suoritti elämänsä hitaimman puomin. Se kirjaimellisesti hiipi koko puomin. Toinen rata oli hyppäri ja sillä meno oli jo varsin mukavaa aina kepeille asti. En onnistunut lähettämään Lunaa kepeille, vaan se poimi viereisen hypyn. Kyllä nauratti niin tuomaria, yleisöä kuin minua itseänikin että kuinkas se nyt noin haki :D Tässä video tuosta radasta:

Viikonloppuna sitten oli ohjelmassa näyttelyä ja kisoja. Lauantaina suunnattiin kaikkien koirien kanssa Porvoon ryhmänäyttelyyn, jossa kehään pääsivät pitkästä aikaa kaikki, lukuunottamatta tietysti Nalaa ;) Viva aloitti pentuluokassa. Sheltit arvosteli saksalainen Kerstin Selle. Neiti esiintyi tuttuun varmaan tyyliinsä ja tuomarikin taisi tykätä, sillä lopulta Viva kruunattiin ROP-pennuksi! Arvostelu taas upea. Sitten kehään pääsikin Rossi kuukauden tauon jälkeen. Toiveissa olisi saada Rossille vielä se puuttuva kolmas ERI, jotta ykkösruusuke saataisiin herrallekin. Rossi oli nuortenluokan ainoa uros. Tuomari oli varsin hidas, mutta Rossi malttoi poseerata oikein hienosti. Yllätys olikin sitten melkoinen, kun punainen lappu heilahti ja vielä lisäksi herra sai SAn! Tällaiseen tulokseen en ikinä uskonut! ieltä se kolmas ERI tupsahti ensi yrittämällä! PU-kehässä jäätiin oikeutetusti viimeiseksi.

Lunan vuoroa saatiin sitten tovi odotella johtuen juurikin tuosta tuomarin hitaudesta. Kun viimein päästiin kehään, niin Luna esiintyi ihan mukavasti, vaikka ei millään olisi korviaan halunnut nenäliinapaketti heittelevälle tuomarille näyttää. Tuomaria tämä kovasti nauratti :) Tulos tästäkin huolimatta ERI. Nuortenluokan kaikki kuusi narttua saivat ERIn joten luokkasijoituksista käytiin ihan kilpailu. Luna liikkui ja esiintyi nyt oikein hyvin. Lopulta meidät käteltiin toiseksi ja lisäksi saatiin vielä SA! Piti siis jäädä odottelemaan PN-kehää. Sieltä en uskonut meidän mitään saavan, joten järkytys oli kyllä melkoinen, kun tuomari osoitti meidät neljänneksi. Edellä veteraani, valio ja nuortenluokan voittaja. Serti meni veteraanille ja varaserti nuortenluokan voittajalle. Hyvä niin. Hetken jo luulin miedän saavan viidennen varasertin, mutta ihan hyvä ettei ;) Mutta kyllä oli siis ehkä historian hienoin näyttelypäivä :) Kotona olikin sitten väsynyttä porukkaa ja ilta menikin sohvalla loikoillessa. Kaikki arvostelut on lisätty omalle sivulleen.

Eilen sitten suunnattiin Lunan kanssa Järvenpäähän agikisoihin. Ohjelmassa kolme rataa. Kaksi agia ja yksi hyppäri. Tuomarina kaikilla Asko Jokinen. Eka rata oli varsin kivanoloinen. Alun kepeille vientiä kovasti jännitin ja siihenhän se sitten heti kosahti.  Tulos oli lopulta hylly, sillä huonon ohjauksen takia Luna tulee paristakin hypystä ohi. En niitä jäänyt korjailemaan, sillä olin etukäteen päättänyt että jos niin käy, niin en anna koiran huomata mitää vaan edetään eteenpäin. Hyvin tässä onnistuinkin. Plussaa oli myös hyvät kontaktit. Keinu hieman epävarma, mutta jo parempi. Lisäksi olin tosi tyytyväinen siihen ettei Luna nyt sekoittanut puomia keinuun vaan teki ihan järisyttävän hienon ja nopean puomin! Tässä video tuosta radasta:

B-rata oli myöskin kiva. Heti alussa piti koiran irrota hyvin puomin alla olevaan putkeen ettei itselle tullut kiire ohjaamaan seuraavalle. Luna irtosikin kuin unelma ja ehdin hyvin muurille vastaanottamaan, mutta taaskin onnistuin sössimään kepit joille mentiin muurin jälkeen... Niiltä tuli parikin virhettä kun toisellakin yrityksellä Luna jättää ne kesken. Lisäksi tuli vielä kielto yhdeltä esteeltä taas oman huonon ohjauksen takia. Saatiin kuitenkin jostain syystä kepeiltä vain vitonen+ tuo kieltovitonen, joten tulos 10+yliaikaa. Tällä radalla isoin plussa oli Lunan hienot irtoamiset kolmosputkeen ja pussiin, jälleen superhieno puomi ja meidän tasolle upea keinu!

Vika rata oli sitten hyppäri ja profiilin nähtyäni arvelin ettei me siitä hengissä selvitä. Oli nimittäin meille kovin hankala. Sen enempää analysoimatta menoa, tehtiin yliaikanolla. Hävittiin voittajalle nelisen sekuntia ja videolta näkee kyllä mihin tuo aika kuluu.. Treeniä siis vaan lisää.

Kaikkiaan jäi kyllä ehkä paras fiilis ikinä. Ja ihan vaan sen takia, että nyt sain oman asenteen sellaiseksi kuin sen tulee jatkossakin olla. Koira ei saisi koskaan huomata että tehtiin jotain väärin. Sehän ei tiedä tehneensä väärin, eikä se oikeasti edes tee väärin, vaan juuri niinkuin itse ohjaan. Meillä oli hauskaa ja Lunan vauhti kasvoi joka radalla. Tästä onkin hyvä jäädä kuukauden mittaiselle kisatauolle, jonka aikana treenataan ja palataan kisaradoille sitten toivottavasti taas astetta varmempina.

Sanat eivät riitä kertomaan

Koirapostauksille hieman vaihtelua ja nyt seuraakin otsikon mukaisesti kertomus toisesta minulle tärkeästä asiasta, nimittäin hevosista ja vieläpä siitä tärkeimmästä.

Olen harrastanut ratsastusta 20 vuotta ja yli puolet tuosta ajasta olen myös kilpaillut koulu- ja esteratsastuksessa. Vuosien varrella olen ratsastanut usealla eri hevosella ja rakastanut niitä kaikkia omalla tavallaan, mutta kuten aina, yksi on ylitse muiden. Tämä postaus kertoo Patusta, elämäni hevosesta.

Aika tarkalleen viisi vuotta sitten tuli tie pystyyn edellisesn kisahevoseni kanssa ja hevosen vaihto toiseen oli edessä. Patun (oikelta nimeltää I Wonder) selkään päädyin heti kun uutta ratsua ruvettiin kokeilemaan. Ja valehtelisin jos väittäisin, että olin innoissani. En nimittäin ollut. Patu on varsinkin nuorempana ollut kovin kiihkeä ja vaikea hevonen, joten järkytys oli melkoinen, kun sen selkään jouduin. Mutta jo sen yhden tunnin jälkeen olin aivan myyty. Siinä oli sitä jotakin ja tiesin haluavani sen kanssa yrittää. Alkuun taisi kaikkia epäilyttää mitähän tästäkin kokeilusta tulee ja pärjäänkö sen kanssa, mutta niin vain olen todistanut pärjääväni ja nyt yhteistä taivalta on takana jo viisi vuotta!

Helpolla toki mikään ei ole tullut. Kovasti on tehty töitä eika useimmat tunnit sen kanssa ole olleet helppoja vaan lähinnä on tullut tunne että miksi jaksaa hakata päätään seinään. Mutta ne pienet onnistumisen hetket, valo tunnelin päässä ja pikkuhiljaa ansaittu luottamus hevosen puolelta auttoivat aina jaksamaan. Ensimmäinen yhteinen vuosi oli jo melko voitokas kisojen osalta. Sijoituimme Valtakunnallisissa ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksissa kouluratsastuksessa viidenneksi!

Samana syksynä pitkällisen harkinnan jälkeen sain kokeilla myös hyppäämistä herran kanssa, enkä usko että tuota päätöstä on kukaan katunut. Sitkeän työnteon jälkeen alkoi Patu hypätä paremmin ja rennommin kuin koskaan aiemmin. Kai se vain niin on, että kun löydetään oikea kuski ja oikeat kenot ja välineet, niin homma alkaa sujua :)

Seuraava vuosi (2010) olikin sitten kilpailutulosten perusteella se meidän huippuvuotemme. Sen vuoden aluemestaruuksissa saimme koulussa jälleen pronssia ja esteillä sijoituimme sijalle 11. Valtakunnallisissa mestaruuksissa voitimme koulukarsinnan ja saimme finaalissa hopeaa syntymäpäivänäni! Kiitos Patu maailman parhaasta lahjasta! Sekä esteillä sijoituimme sijalle 9. Melkoinen vuosi!

aluemestaruuspronssi

Valtakunnallisissa hopeaa

Onnitteluhali

Poistumiskyyti

Tulosten osalta vuosi 2010 on jäänyt ehdottomasti parhaaksi. Muilta osin on vaikea sanoa. Vuosien kuluessa on yhteistyömme hioutunut yhteen ja molemmin puolinen luottamus on melkoinen. Parhaita ovat ne hetket, kun olen saanut viikosta toiseen hevosen hyppäämään kuin unelma ja opettaja toteaa vain radalle lähtiessäni, että teehän yhtä kaunis rata kuin viimekin viikolla. Eikä mikään voita sitä tunnetta kun tiedät, että sinä itse olet tehnyt hevosesta sellaisen kuin se on ja kuinka se toimii kuin ajatus ja luottaa sinuun sataprosenttisesti. Niitä hetkiä en vaihtaisi mihinkään kilpailumenestykseen. Ei se päämäärä, vaan se matka.

Vuosiin on mahtunut niin paljon. Eikä pelkästään onnea. Vuonna 2011 Patu ontui kaksi viikkoa ennen mestaruuksia niin pahasti, että pelotti kuntoutuuko se siitä enää. Kuntoutui kyllä, mutta puolisen vuotta siihen meni. Tuona vuonna osallistuimma vain kouluun ja vaikka mainintaa ontumisesta ei tullutkaa, niin ei ollut ihme, että finaalipaikka jäi todella kauas.

Viime vuonna sitten saimme hyvityksen sijoittumalla karsinnassa sijalle 8 ja finaalissa sijalle 11. Esteet suoritettiin yhdellä pudotuksella, mutta saavutimme tavoitteen: saada startata kaikki mahdolliset luokat. En olisi voinut olla onnellisempi, koska arvelin tuolloin ettei Patu enää tänä kesänä noissa kisoissa voisi hypätä ikänsä vuoksi. Toisin kuitenkin kävi ja herra porskutti tähän kesään elämänsä kunnossa. Keväällä näytti hetken siltä että hyppäämiset on hypätty, mutta niin vain tauko pelasti taas ja mentyämme tämän vuoden laina-ajalla, herra päätti menestyksekkään hyppyuransa 90cm tasolla viikko sitten Lappeenrannassa hyppäämällä vaivattomammin kuin useat puolta nuoremmat! Lisäksi pääsimme perusradan puhtaasti ja vaikka toisessa vaiheessa virheitä tulikin, en voisi tyytyväisempi olla! Olen saanut niin paljon enemmän kuin koskaan uskalsin toivoakaan. Iloa ei himmentänyt edes se, että Patun uran parad kouurata ei finaaliin tänä vuonna oudon tuomaroinnin takia riittänyt. Se tunne ja yhdessä tekeminen vaan on jotain niin uskomatonta! Tältä vuodelta löytyy radoista videot jotka laitan tähän.  Muiltakin vuosilta videoita on, mutta ne ovat kadonneet jonnekin arkistoihin ;)

Patulla on nyt ikää 20 vuotta ja edelleen se porskuttaa iloisesti ja energisesti eteenpäin. Se kuinka pitkään, jää nähtäväksi. Fakta on kuitenkin se, että hyppäämiset on nyt pääosin hypätty. Koulupuolella treenaaminen jatkuu, sillä vasta nyt se alkaa oikeasti liikkua. Harras toiveeni on, että vielä ensi kesänä meidät mestaruuskisoissa nähdään, mutta vaikka ei nähtäisi, niin mikään ei voi viedä minulta näitä muistoja ja onnen hetkiä, eikä yksikään toinen hevonen enää koskaan pysty samaan mihin Patu on pystynyt. Se on opettanut minulle niin paljon. Enemmän kuin koskaan pystyn kertomaan. Olen sanoin kuvaamattoman kiitollinen että minulle silloin viisi vuotta sitten suotiin mahdollisuus Patun kanssa yhteistyö aloittaa. En tiedä missä olisin nyt ilman sitä. Elämässä kun koskaan mikään ei ole varmaa. Mitkään ylisanat eivät riitä kuvaamaan Patua. En siis edes yritä. Se vaan on. Se ainoa oikea. Ainutlaatuinen. Korvaamaton. Minun suuri rakkauteni. Elämäni hevonen, Patu <3 I Wonder how i got so lucky!

KIITOS! <3

Elämysmatka Savon sydämeen

Ennen kuin päästään tuohon otsikkoon, niin palataan hieman aiempiin tapahtumiin. Viime keskiviikkona startattiin Lunan kanssa Tampereella agikisoissa kahden hyppärin verran. Ensimmäinen rata oli Salme Mujusen käsialaa ja siinä saikin juosta oikein urakalla. Kiva rata kyllä ja sopi meille myös oikein hyvin, sillä tekaistiin mukava nolla etenemällä 4,11m/s. Tässä video:

Monessa kohtaa kyllä löytyy vielä parannettavaa, eli ajasta olisi helposti saanut reilusti pois. Tyytyväinen kyllä olen ja etenemä tosiaan tähän mennessä kisaratojen paras :)

Toinen rata olikin sitten aivan eri maata. Paljon pienempi kenttä ja lyhyemmät estevälit. Heti kolmoshypyllä pakka levisi, kun unohdin valssata... Neloshypylle tuli sitten kiireessä väsättyä epätoivoinen poispäinkäännös, mikä kyllä onnistui, mutta sen jälkeen unohdin koiran kun lähdin liikkeelle ja Luna irtosi sievästi pussille, mikä oli vielä tarkoitus tulla toisesta suunnasta ja olin etukäteen ajatellut, että onpa hyvä että tuossa on pussi eikä putki, niin Luna ei hae sinne.. Vannomatta paras ;) Siitä siis luonnollisesti hylly. Muutoin mukavaa menoa, vaikka en taas osaa lähettää kepeille ensimmäisellä yrityksellä ;) Tässä videota:

Kivaa oli ja koira meni lujaa. :)

Torstaina Luna pääsi sitten hierottavaksi Katjan osaaviin käsiin. Katjan luona on käyty viimeksi alkuvuodesta. Välissä on käyty toisella hierojalla, mutta nyt haluttiin palata parhaaksi havaitulle. Luna tuttuun tapaan nautti hieronnasta suuresti, eikä juuri reagoinut, vaikka jumeja hieman löytyikin. Mitään suurta ei kuitenkaan löytynyt. Lavoissa hieman ja vasenpuoli kauttaaltaan kireämpi. Kaikki saatiin kuitenkin nopeasti ja helposti auki, joten hetkeen ei taas tarvitse hierontaan mennä :) On kyllä suuri bonus, että neiti on rakenteeltaan sellainen, ettei kovin herkästi jumiudu vaikka treenimäärät kohtuu suuria onkin :)

Ja sitten siihen itse otsikkoon, eli viikonlopun Savon reissuun. Lauantaiaamuna aikaisin lähdettiin ajelemaan kohti Pieksämäkeä, jossa ohjelmassa näyttely. Tuomarina Tarja Löfman. Kehässä Viva Ja Luna. Viva pääsi siis ensimmäistä kertaa vanhempaan pentuluokkaan ja itse esitin sen nyt ensimmäistä kertaa. Pentuja oli ilmoitettu huimat 8 kappaletta, joista yksi oli poissa. Uroksia oli neljä ja narrtuja näin ollen kolme. Viva esiintymisvuorossa viimeisenä. Neiti seisoi ryhmässä kuin patsas ja juosukin meni mukavasti. Häntä hieman nousee edelleen ;) Pöydälle päästiin vasta edellisen poistuttua kehästä, joten ei jäänyt aikaa siinä juuri asetella saati totutella kun tuomari jo iski kimppuun. Vivaa ei nopea tahti haitannut ollenkaan, vaan seisoi kauniisti paikoillaan ja antoi kopeloida ja katsoa hampaat ilmeenkään värähtämättä. Tuomarin kommentti kun katsoi Vivan suuhun oli aika hauska. Kurkkasi suuhun ja sanoi että oho, ompas tällä upeat ja isot hampaat! Enpä tiennyt että koolla on noissa väliä ;) Pöytäosuuden jälkeen päästiin sitten maahan pönöttämään ja kyllä tuo pieni on sitten hauska. Siinä se seisoisi liikkumatta varmaan maailman tappiin. Se myös pitää korvatkin edessä koko ajan ja osaa tosiaan itse jo asettua seisomaan hyvin. Melkoinen lahjakkuus, sillä Vivallahan on näyttelyhihna ollut kaulassa yhteensä ehkä viisi kertaa. Juokseminenkin meni ihan hyvin, vaikka kovin kovaa ei vielä voida mennä tai häntä on ihan kippuralla ;) Neidillä on onneksi hienot liikeet myös hitaammassa vauhdissa. Kilpailuluokassa seisotin Vivan väärinpäin, eikä ainakaan tuolla tullut asiasta sanomista. Kauaa ei tarvinnut seistä vaan tuomari tuli siirtämään meidät lähes heti letkan ensimmäiseksi! Viva siis voitti luokkansa ja sai myös KP:n. Samantien kehään urosten voittaja, kierros ympäri ja tuomari ojensi meille ROP-ruusukkeen! Viva siis veti potin kotiin ja mikä parasta, aivan mielettömällä arvostelulla! Saapa nähdä mitä tuosta neidistä vielä kasvaakaan!

Melko pitkän odottelun jälkeen oli sitten Lunan vuoro esiintyä. Viime aikoina Luna ei oikein ole jaksanut keskittyä kehässä esiintymiseen ja likkuuminenkin on ollut laiskaa. Nyt yritin sitä kovasti innostaa ja vaihdetiin hihnakin toisenlaiseen ja jo alusta asti keskittyi paremmin. Ilmeisesti ei halunnut jäädä Vivaa huonommaksi ainakaan siinä suhteessa! ;) Luna esiintyi aivan mahtavasti. Ei ole tainnut koskaan seistä yhtä kauniisti ja keskittyen. ERI napsahti ja hetki odoteltiin kilpailuluokkaa. Hieman oli sitten tuomarin mielipide Lunasta muuttunut, sillä neiti jäi luokkansa neljänneksi. Ei toki huono saavutus, vaikka hienoinen yllätys olikin. Nyt tuomari löysi Lunasta vikoja joista ei mainittu kolme kuukautta sitten mitään. Mutta näin tänään. Olen vain kovin ylpeä siitä miten hienosti Luna esiintyi.

Molempien arvostelut on lisätty omalle sivulleen.

Näyttelyn jälkeen suunnattiin sitten moikkaamaan Akia ja Varpua, eli Viva pääsi lapsuudenkotiinsa kylään. Samalla nähtiin luonnollisesti Tamara-siskokin. Kovin olivat tytöt samannäköisiä. Viva hieman isompi ja selvästi vankempi rakenteinen. Rattoisasti taas aika kului jutellessa ja otettiin koiista muutamat kuvatkin. Alla olevat on ottenut siis Aki Korhonen.

Kalju ja korvapaketoitu Nala ei tällä kertaa päässyt kameran eteen, sillä ne kuvat eivät olisi olleet julkaisukelpoisia! ;)

Yöksi suunnattiin sitten hotelliin Kuopioon. Koirat olivat kuin kotonaan, eikä mitkään äänet aiheuttaneet minkäänlaisia reaktioita. Sunnuntaiaamuna sitten suunnattiin Maaninkaan ja agilitykisoihin. Ohjelmassa kolme starttia. Kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Arpaonni ei ollut kovin suosiollinen ja jouduimme starttaamaan ensimmäisinä, joten aikaa valmistautumiseen rataantutustumisen jälkeen ei jäänyt. Hieman kyllä oma tekeminen kärsi johtuen tuosta lähtöpaikasta. Luna ei myöskään ollut kovinkaan vauhdikas, kun ei päässyt näkemään touhua ennen omaa suoritustaan eikä saanut sieltä tarvittavaa lisäkannustusta. Lisänä vielä ensimmäiset startit agiradoilla kolmosissa, niin ei ollut kyllä helpoin tilanne ja se sitten näkyikin tuloksissa. Saldona yliaikavitonen ja kaksi hyllyä.

A-rata oli hyvä aina toisiksi viimeiselle esteelle eli keinulle asti. Nollana oltiin, mutta kuten niin usein treeneissäkin ensimmäisellä yrityksellä, Luna tuli keinulle, mutta hyppäsi samantien pois. Siitä sitten vitonen ja kun vauhtikin puuttui, niin yliaikaa tuli myös, vaikka etenemävaatimus olikin vain 3,5m/s. Tässä video tuosta radasta:

Puomi on tässä sellainen kuin kisoissa sen haluankin olevan, mutta näin alkuun täytyy ruveta vaatimaan, että Luna selvästi pysähtyy, eikä vapauttaa ihan noin pian. Lisäksi olin todella tyytyväinen noihin keppeihin, sillä tuo kulma oli kyllä tosi hankala.

Ratojen välissä oli aina pitkä odotus, sillä tuolla kisasivat kaikki säkäluokat aina peräkkäin saman radan.

B-rata oli sitten myös agirata. Keinu heti alussa ja nyt siitä selvittiin, mutta sitten Lunalla harmittavasti tulee kompastuminen kepeillä ja jättää viimeisen välin pujottelematta. Lisäksi tulee puomin myös läpi, joten nappasin koiran kainaloon ja poistuimme takavasemmalle. Video jääköön julkaisematta ;)

C-rata sitten hyppäri. Vauhtia ei Lunassa edelleenkään ollut, mutta pitkään selvittiin nollana, kunnes teen taas kökön valssin ja ohjaan Lunan väärään putkeen.

Rataantutustumisessa mietin tuohon hypylle saksalaista ja backlapia, mutta erehdyin sitten taas katselemaan kuinka muut sen kohdan suunnittelivat tekevänsä... Kyllä sitä pitäisi jo muistaa, että jätän valssaamatta jos vaan sen voin välttää. Ne kun on niin vaikeita itselle, että ihan tuskastuttaa :D Oma asenne oli kuitenkin tällä radalla kaikkein paras ja videoltakin huomaa kuinka minua naurattaa kun Luna putkeen sukeltaa. Kiltisti se kuitenkin tuli vielä takaisin vaikka putkeen ehtikin :)

Kaikkiaan saatiin taas lisää osviittaa siitä, missä vaiheessa meidän osaaminen on ja mitä pitää eniten treenata. Treenilistalle meneekin keinu, puomi ja kepit. Kepeillä erityisesti umpukulma ja takaaleikkaukset. Hyvin oli kisat myös järjestetty ja todella nopeasti toimitsijat rakensivat uudet radat. Taisivat olla ekat kisat missä ollaan oltu jotka on olleet etuajassa :) Kivaa siis oli ja intoa treenaamiseen tuli taas hirveästi lisää. Radoilla oli myös paljon todella hyviä juttuja, kuten esimerkiksi A, joka on kyllä aivan törkeän hieno vaikka itse sanonkin :) Lisäksi täytyy kertoa, että törmättiin tuolla sattumalta Vivan nelikuiseen puolisiskoon, mikä oli hauska sattuma. Sievä pikkuneiti olikin kyseessä :)

Kotimatka olikin sitten pitkä, mutta siitäkin selvittiin. Kyllä on ilo omistaa tällaisia koiria jotka voi ottaa mukaan minne vaan :)

"Minä en tiedä mitään, kauniinpaa kuin sinä. Sinun silmäsi aamullakin loistaa tähtinä" <3

Paimentamassa ja luonnollisesti myös näyttelyssä ;)

Unohtunut tänne mainita, että Luna pyörähti viime sunnuntaina Karjaan näyttelyssä tuoden kotiin taas hienon tuloksen: ERI2 ja SA :)

Sitten paimentamiseen. Eilen päästiin kuokkimaan Cardiwe´s shelttien paimennuspäivään. Mukaan otin kaikki koirat, koska halusin nähdä mitä kukakin lampaista sanoo. Nala on joskus hamassa menneisyydessa lampaan aitauksessa nähnyt, muut sen sijaan eivät ole :)

Suunnaattiin Eräjärven ihaniin maalaismaisemiin, jossa ihana Jepu meitä opasti paimennuksen saloihin. Viva pääsi ensimmäisenä kokeilemaan. Neiti oli hyvin hämmästynyt uudesta hommasta ja ei oiekein ymmärtänyt mikä oli homman nimi. Lähinnä vilkuili mua sen näköisenä, etttä kato äiti miten outoja koiria :D Viva on kyllä niin nuori vielä, etten uskonutkaan sen heti lajiin syttyvän. Täytyy kokeilla joskus uudestaan. Tässä video Vivan osuudesta:

Koirat olivat kerrallaan lampailla kaksi minuuttia, mikä kuulosti tosi lyhyeltä ajalta, mutta oli oikeasti pitkä aika varsinkin niille jotka ihan paimentamaan lähtivät ja näin ollen juoksivat ees taas koko sen ajan :)

Nala pääsi seuraavana kokeilemaan. Vähän olin ajatellut, että se saattaisi homman hoksata, kun tallillakin mukana ollessaan pyrki ravaamaan hevosten takana puoliympyrää. Ja niinhän tuo hoksasi! Oli kuin olisi aina hommaa tehnyt ja silmät loistivat innosta. Nala pääsi yhteensä kolmeen kertaan lampailla käymään ja joka kerta intoa riitti :)

Sitten Rossi. Mitähän herrasta taas sanoisi... Ei ihan ollut sen juttu. Se kun oli sitä mieltä että nautiskelisi vain koiranaisten seurasta! Toisella kerralla juoksi kerran lampaiden ympäri ja sitten jolkotteli tyynesti pois laitumelta. Aikamoinen tapaus! :D Tästä löytyy video Heidin kamerasta. Laitan sen ehkä joskus tänne kun saan sen ;)

Viimeisenä Luna. Ja kyllä. Paimentaahan sekin. Samanlainen hurmioitunut ilme syttyi silmiin kuin Nalalla ja innosta soikeana mentiin. Aika monipuolinen harrastuskoira on kysessä :) Ei ole vielä sellaista lajia löytynyt mihin tuo ei sopisi :)

Kaikkiaan tosi kiva päivä ja selkeästi uudestaan täytyy paimentamaan päästä ainakin Nalan ja Lunan kanssa :) Paimennuksen jälkeen käytiin vielä Heidin kanssa lenkillä ja Rossi ja Luna esittelivät taas uimataitojaan. Nyt parin rohkaisun jälkeen alkoivat omatoimisesti hypellä laituriltakin uimaan :) Vivakin paineli innoissaan muutaman kerran perässä, vaikka ihan huppeluksiin pulahtikin :D Lisäksi näin myös Lunan puoliveljen eli Pöppiksen viikon ikäisen pennun. Aivan ihan pieni marsu! <3

Kotona olikin sitten melko väsynyttä sakkia, eli kivaa taisi kaikilla kuitenkin olla :)

Tänään suunnattiin sitten Lunan kanssa Hyvinkään näyttelyyn, jossa sheltit arvosteli serbialainen Dusan Paunovic. Herra oli melko punaisella tuulella, joten ennen kehään menoa uskalsin odottaa ERIn napsahtavan. Nuorten luokassa vain kaksi koiraa ja toinen oli myös merle ja esiintyi ensin. ERI napsahti, kuten hetkeä myöhemmin Lunallekin. Juoksutti kerran ympäri ja hetken luulin että kakkossija tuli, mutta väärin luulin ja voitto tuli! SAn kera! Melkoinen koira mulla! :) PN-kehää odoteltiin jonkin aikaa ja siellä olikin hieman tungosta. Sen verran avokätisesti herra SAta jakeli. Alkuun kätteli muutaman pois nin että kehään jäi kuusi koiraa, me mukaan lukien. Sitten juoksutti ja järjesteli, jonka jälkeen kaksi käteltiin vielä ulos. Me jäimme neljän joukkoon! Lopulta sijoitus neljäs. Upea päivä siis :)

Lähtiessä käytiin vielä luovuttamassa verta Hannes Lohen geenitutkimukseen ja sitten suunnattiin kotia kohti hellettä karkuun. Kotona piti sitten pikkutytöistä napsia hieman kuvia. Lunasta näyttely-ykkösruusukkeen kanssa ja Vivasta 7kk poseeraus, koska huomenna tuo ikä viimein tulee täyteen, mikä tarkoittaa sitä, että Viva pääsee kehäketkuilemaan ensi lauantaina Pieksämäellä :) Hauska kuulla mitä siitä sanotaan :) Tässä nuo potretit:

Kaunottareni <3
Esnivuonna ruusuke on sitten erivärinen, sillä agilityuusukkeen tulokset on jo plakkarissa!

Pikkuriiviö <3
n.35cm ja 7kg

Illalla suunnataan Ojankoon treenaamaan keskiviikon kisoja silmällä pitäen. Lunan juoksukin on sopivasti aivan lopussa, niin päästään starttaamaan :)

Täsmällinen tyttö

Luna nimittäin. Edellinen juoksu alkoi 8.1 ja keskiviikkona paikallistin juoksun alkaneeksi. Eipäs sitten kisattukaan tänään eikä maanantaina, joten agiratojen korkkaus saa odottaa Maaningan kisoihin :) Onneksi seuraavat kisat ovat kalenterissa 17.7 niin on tuo ehtinyt loppua siihen mennessä :) Nyt onkin hauska nähdä stimuloiko tämä myös Vivan aloittamaan juoksun. Toivottavasti! :)

Näyttelyyn toki ollaan sunnuntaina menossa, vaikka keskustelupalstoilla juoksuisen koiran niihinkin osallistuminen herättää närää. Itse olen sitä mieltä, että voi voi. Me mennään kun on ilmoitettu ja muiden on vain kestettävä ;) Myös niiden urosten omistajien joiden koirien esiintyminen menee tästä johtuen pilalle... Itsellänikin on nuori uros, eikä sen menoa ole tähän asti haitannut ja voin kyllä sanoa, että hyvin viriili ja astuva kaveri tuo on ;)

Muutoin ovat koirat olleet vähän vähemmällä huomiolla omista töistä johtuen, mutta ensi viikon olen lomalla, joten tilanteen pitäisi näin ollen kohentua senkin suhteen :) Treenaamaan päästään onneksi myös, sillä Ojangossa myös juoksuiset koirat saavat treenata, mikä on tosi kiva juttu!

Viime tiistaina oltiin taas Maijun treeneissä ja nyt pääsi Maiju ohjaamaan Lunaa. Ja olipa kyllä kiva nähdä miten taitavasti ohjausta lukeva koira mulla on! Lähti taas ongelmitta tekemään vaikka itse istuin vieressä. Kovin oli itsevarman näköinen pieni agikiituri, kun sai viimein selkeää ohjausta mun epämääräisen huitomisen sijaan... ;) Lisäksi näytettiin Maijulle missä vaiheessa puomi nyt on ja Maijukin totesi, että kisaamaan vaan! Jes! :) Vauhtia ja varmuutta sen suorittamiseen tulee koko ajan lisää ja Luna tarjoaankin 2on2offia jopa pihakiville ;) Hauska otus! Viva sen sijaan on nyt pienellä tauolla kaikesta agilityyn liittyvästä. On selkeästi jostain ottanut itseensä, kun ei enää haluaisi tehdä samalla innolla kuin aiemmin :/ Sen sijaan olemme ottaneet nyt näyttelyhihnassa kulkemisen tehotreeniin ja se alkaakin tuottaa tulosta. Seisomista ei juuri harjoitella tarvitse, koska neiti tapittaa namikättä kuin patsas, mutta juokseminen sen sijaan tuottaa vielä pinoisia vaikeuksia, etenkin hännän alhaalla pitäminen ;) Muutoin neiti on reipas ja sosiaalinen tapaus. Näyttelykehään Viva pääseekin jo parin viikon päästä kun 7kk tulee viimein täyteen. Kokoa neidille taitaa näistä meidän tytöistä tulla eniten, sillä on nyt Nalan kokoinen, ellei jopa hiukkasen isompi. Mainion kokoiseksi tuo kyllä taitaa jäädä :)

Nala voi hyvin, vaikkakin on aivan kalju. Pudotti nimittäin leikkauksen jälkeen koko turkin. Josko se nyt kuitenkin kasvaisi runsaamapana takaisin :) Päätin myös kokeilla onko saisiko tuon korvat vielä oikein päin ja tuikkasin ne liimaan. Saa nähdä kuinka käy :)

Rossi saa myös pitää reilun kuukauden näyttelytaukoa. Tarkoitus olisi ilmoittaa sitä taas elokuun lopussa näyttelyihin sen kolmannen ERIn saamisen toivossa. Herra on myöskin melko karvaton, mitä ei kyllä tähän asti näyttelyissä ole huomattu. Saapa nähdä millainen turkki tuolle aikuisena tulee. Sitä on nytkin niin runsaasti että ihan kauhulla sitä "oikeaa" turkkia odotellaan! :D

Läheltä ei lasketa

Viikonloppuna oli ohjelmassa agikisat ja kahdet näytelmät. Perjantaina käytiin kisaamassa Ojangossa yksi hyppäri.

Rata oli kiva, ainoasaan kepeille vienti tuotti päänvaivaa ja siihen homma meidän kohdalla sitten kosahtikin. Päädyin ohjaamaan putkesta tultuun umpikulmaan pakkovalssilla ja eihän se onnistunut kun ei noin olla koskaan tehty... Lopulta säädettiin homma hyllyksi asti, kun Luna kävi niin kierroksilla, että sain sen oikeaan väliin vasta neljännellä yrityksellä ;) Muutoin radassa ei mitään ongelmia ollutkaan ja vauhtia piisasi.

Lauantaina suunnattiin sitten Tuusulaan näyttelyyn, jossa sheltit tuomaroi brittiläinen Peter Bailey. Rossi kehässä ensin ja nyt ensimmäistä kertaa nuortenluokasa. Herran tulos EH, johtuen leveästä kallosta. Luokassa ei kuitenkaan tullut kuin kaksi ERIä, joten pääsimme vielä kilpailuluokkaan ja yllätäen sieltä napsahti neljäs sija :)

Lunan vuoroa saatiin sitten tovi odotella. Lunan luokassa oli yhteensä 8 koiraa ja Luna vuorossa kolmantena. Tuomarin tutkittua Lunan pöydällä hän sanoi minulle, että hänen vaimonsa on erikoistunut kasvattamaan merlevärisiä collieita ja tämän koiran väri, on aivan täydellinen. Kyllä siitä hieno olo itselle tuli! :) Pyysi sitten liikuttamaan koiran edestakaisin niin ettei häntä nouse ;) Helppoa Lunan kanssa. ERI napsahti ja odoteltiin kilpailuluokkaa. Neljä koiraa sai ERIn. Juostiin kerran ympäri ja tuomari sijoitti Lunan ensimmäiseksi! Vau! Saatiin myös SA joten PN-kehä kutsui taas. Ja kuten niin usein ennenkin, meni se läpijuoksuksi. Molempien koirien arvostelut on lisätty omille sivuilleen.

Sunnuntaina sitten ajeltiin Hämeenlinnaan, tarkemmin sanoen Tuulokseen, joss sheltit tuomaroi muutoksesta johtuen georgialainen George Schogoll. Tämä herra ei sitten ollutkaan mikään Erimaatti, vaan tiesi kyllä shelteistä selvästi paljon. Rossi kehässä taas ensin ja tulos eiliseen tapaan EH, nyt korvien takia ;) Luokassa oli vain kolme koiraa joista vain yksi sai ERIn, joten kilpailuokkasijoitus oli varma. Tällä kertaa Rossi arvioitiin toista EHn saanutta koiraa paremmaksi, joten toinen sija luokassa saatiin :)

Lunan vuoroa sitten taas odoteltiin. Luokassa tänään viisi koiraa. Luna esiintyi todella hienosti. Pöydällä tuomari kysyi huomattuaan Lunan takakannukset, että ettekö te poista näitä?. Siihen sitten vain sanoin eetei se ole sallittua Suomessa enää. Tuomari vain nyökkäsi. Paljon ei Lunaa tutkinut pöydällä ja juostiinkin vain edestakaisin ja saatiin lähteä kehästä punaisen nauhan kanssa (tuolla jaettiin vielä nauhoja!) Yllättävästi luokassa ei muita ERIn saaneita ollut, joten taas Lunalle luokkavoitto SAn kera. Taikakin tuli murrettua, nimittäin tuolla jaettiin myös SA-ruusukkeet! :)

PN-kehää saatiinkin sitten tovi taas odotella. Tuomari oli selvästi erittäin tarkka koirien liikkumisesta ja PN-kehään pääsikin vain viisi koiraa. Siinä vaiheessa ajattelin, että nyt on hyvät mahdollisuudet siihen PN-sijoitukseen kerrankin. Pitkään tuomari mietti ja juoksutti koiria. Loppujärjestys sitten oli, että avonarttu voitti, Luna toinen, veteraani kolmas ja junnu neljäs. Ja kyllä oli taas puulla päähän lyöty olo. Serti meni ykköselle, joten Lunalle varaseri. Neljäs sellainen. Valehtelisin jos väittäisin ettei yhtään harmittanut, mutta sen hälvettyä, en voinut kuin olla ylpeä tuosta pikkuneidistä <3 Sitähän ei kiinnosta tuon taivaallista nuo tulokset ja kerrasta toiseen se jaksaa tuolla pönöttää. Läheltä on liipannut niin monta kertaa, etä eiköhän se meidän vuoro vielä koita. Tässä potretti neiti varasertistä ;)

Ensi viikolla sitten treenataan, kisataan ja pyörähdetään taas näytelmissä :) Kisoissa tavoitteena hauskanpito ja näyttelyssä ERI. Kaikki muu on ylimääräistä bonusta :)