maanantai 29. huhtikuuta 2013

Hierontaa, näyttelyä ja luokkanousu

Viime maanantaina oli ohjelmassa Lunan hieronta. Neiti antautui taas helposti käsiteltäväksi. Paikat olivat kaikkiaan varsin hyvässä kunnossa. Oikea puoli vähän enemmän jumissa kuin vasen ja oikeasta olkapäästä löytyi isompi kipeämpi kohta, minkä käsittely sai Lunan hieman kiljahtelemaan. Nätisti kuitenkin antoi hoitaa ja jumi saatii nopeasti auki. Tytteli on siis treenimäärään nähden oikein hyvässä kunnossa. Tänään mennään kuitenkin vielä uudelleen niin saadaan hoidettua kunnolla :)

Viikolla treenatiin kotona muutamia kertoja. Lähinnä keppejä eri kulmista. Lisäksi käytiin perjantaina Maijun treeneisssä, jotka meni todella hyvin! Siellä ei tehnyt yhtään virhettä kepeillä. Treeni siis tuottaa tulosta! :) Lisäksi Vivakin pääsi tekemään ja keskittyi nyt huomattavasti paremmin, kun palkattiin nameilla eikä lelulla. Intoa ja tekemisen meininkiä löytyi.

Lauantaina oli sitten ohjelmassa Hyvinkään ryhmänäyttely. Kehässä vain Luna. Tuomarina Tarja Löfman. Luna on hänellä viime kesänä jo käynyt ja silloin irtosi sileä ERI. Nyt neiti oli nuorten luokassa ja jännitti, että onko mielipide pysynyt samana. Olihan se, ellei parantunutkin. Tulos nimittäin ERI1 ja SA! Taas saatiin luokkasijoitus! Aikamoista! :) Kuvaajiakin oli paikalla ja tällaisiä otoksia Lunasta löytyi:

(c) Satu Tuominen
(c) Saija Tuomi

Seuraava näyttely on sitten ensi lauantaina ja silloin kehään pääsee Luna ja Rossi :)

Sunnuntaina suunnattiin sitten mielekkäämpiin puuhiin ainakin Lunan mielestä, eli agikisoihin Lietoon. Tarkoituksena startata kolmen radan verran. Suunnitelmat kariutuivat sitten heti ensimmäisen radan jälkeen, sillä Luna nappasi hienosti nollavoiton, sitä kautta SERTin ja siirto kakkosiin oli edessä! Vautsi! Kuudella startilla kakkosiin! Ei huono ollenkaan :) Tässä tuo voittorata:


Jäätiin vielä paikalle ja korkattiin iltapäivällä myös kakkosluokka. Rata oli heti kivempi kuin ykkösissä, kun ei koko ajan tarvinnut vain juosta koiran kanssa kilpaa. Ongelmat alkoivat puomin jälkeen, kun loikkasi taas lahkeeseen ja räkyttäen mentiin suraavan esteen ohi. Sen jälkeen rata oli mielestäni ehkä paras mitä on tehty kisoissa. Etenkin keinu ja kepit aivan upeat, samoin A. Toiseksi viimeisestä esteestä mentiin taas ohi kun olin myöhässä ja sen Luna tuli sitten väärin päin, joten tuloksena HYL, mutta eipä se paljon harmittanut. Kyllä tuon kanssa on vain niin kiva harrastaa! Suurimmat vaikeudet on nyt tuon puomin kanssa ja olen nyt sitä mieltä, että opetetaan sille se pysäytys. Ei ole vaan realistista että ehtisin ja voisin aina sitä alastuloa varmistella ja kun ei sekään toimi usemmiten... Tässä vielä tuo hyllyrata:


Ehdittiin ratojen välissä käydä myös Sonian ja koirien luona luokkanousu-kahveilla. Hehän nousivat edellisenä päivänä Stellan kanssa kolmosiin! Onnea!.

Tässä vielä Lunasta kuva voitto- ja sertiruusukkeitten kera:

<3

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Shelttierkkari 20.4 ja epistelyä

Eilen oli ohjelmassa shelttien erikoisnäyttely, joka tänä vuonna järjestettiin Kiljavalla, eli käytännössä aivan naapurissa. Matkaan kun kului aikaa se 15min :) Näyttelyyn oli ilmoitettu huimat 284 shelttiä. Omista koirista kehään pääsivät Rossi ja Luna. Lisäksi sain mukaani esitettäväksi Heidin koirat Sirin ja Avan.

Paikalle suunnattiin heti kun ovet avattiin eli 7.30. Tämä olikin ihan hyvä, sillä ahdastahan tuolla oli. Paljon oli tuttuja paikalla ja nopeasti se aika kului :) Koirista ensimmäisenä kehässä oli Rossi. Herra oli tuttuuntapaansa itse sosiaalisuus ja olisi halunnut rakastaa kaikkia koiria ja ihmisiä. Myös tuomari pussattiin normaaliin tapaan ;) Rossi esiintyi itsevarmasti, eikä sitä tuomarin todella tarkka tutkiminen haitannut tuon taivaallista. Tuomari siis arvosteli pöydällä ja lopuksi näytettiin vain liikkeet. Hädin tuskin ehti saada koiran sen jälkeen seisomaan, kun lappua jo heiluteltiin. Rossi sai tälläkin kertaa EH:n, mutta arvostelu oli kyllä niin hieno, että voi olla todella tyytyväinen. Miinusta tuli oikeastaan vain päästä ja korvien asennosta. Lisäsin arvostelun omalle sivulleen :)

Sitten olikin ohjelmassa lisää odottelua ennen kuin tytöt pääsivät kehään. Tytöistä ensimmäisenä oli Sirin vuoro avonartuissa. Siri oli oikein helppo ja vaivaton esittettävä. Sirille tuloksena EH. Heidi varmaan kertoilee arvostelusta enemmän omassa blogissaan :)

Luna ja Ava olivat samassa luokassa eli nuorissa nartuissa. Koirat oli kuitenkin jaettu suuresta määrästä johtuen kahtia, joten eivät joutuneet kehään yhtäaikaa. Tämä mahdollisti sen, että pystyin molemmat itse esittämään. Luna oli vuorossa ensin. Pöydällä arvosteltiin ja tämä tuomari syynäsi kyllä todella pitkään. Lunakin jo hieman ihmetteli että johan kestää ;) Arvostelu alkoi sanoilla "kaunis, feminiininen blue merle" ja siinä vaiheessa totesin, että ei voi kovin huonosti mennä :) Eikä mennytkään. Luna sai ERIn ja jäätiin odottamaan kilpailuluokkaa. Välissä kävin esittämässä Avan, joka sai EH:n.

Kilpailuluokassa taisi olla kymmenkunta koiraa. Tuomari juoksutti kaikki yksinään ja sitten tutkaili pitkään ja hartaasti. Jossain vaiheessa huomasin tuomarin miettivän Lunan ja kahden muun merlen kesken järjestystä ja silloin rupesi kyllä hieman jännittämään. Lopulta tuomari sijoitti nämä kaksi muuta merleä ensimmäiseksi ja toiseksi ja hetken kuluttua kätteli meidät kolmanneksi ja voi että olin iloinen! En todella odottanut mitään tällaista kun koiria luokassa oli 25. Hieno päivä siis! Päivän suurin paniikki aiheutui sitten siitä kun unohdin, että luokissa sijoittuneet koirat kuvataan näyttelypaikalla. Tämänhän muistin vasta kotona ja siitä seurasi sitten kiireinen ajo takaisin paikalle :D Hyvin kuitenkin ehdittiin ja kuva saatiin otettua. Tiedä sitten kuinka edustava se on kun ei paljon harjailtu enää ennen sen ottoa ;) Tässä sitten kotona otettu kuva Lunasta:



Tänään sitten suunnattiin Kirkkonummelle agiepiksiin. Tämä oli Lunan mielestä selkesti kivempaa hommaa kuin kehässä pönöttäminen. Rata oli oikein kiva, mutta harmittavasti siellä ei ollut keppejä joita olisi eniten haluttu treenata. Luna kuunteli hienosti ja meillä oli kivaa. Keinu oli molemmilla radoilla tosi hyvä! Mentiin eka rata nollana, vaikka ylimääräisiä kaarroksia tulikin :) Aika riitti luokkatasoituksen ansiosta ykkössijaan! Taitava puudeli <3 Lisättäköön, että olisimme päässeet mukavasti myös kolmosluokan etenemään :) Toisella radalla mentiin vielä kovempaa, mutta sieltä tuli vitonen kun en ehtinyt ohjaamaan ajoissa. Kaikkiaan kiva päivä ja hiekkapohja tuntui sopivan Lunalle mainiosti :) Tässä tuo voittorata:


Huomenna Luna (ja myös minä itse :)) pääseekin sitten hierottavaksi. Toivotaan ettei Lunasta löydy pahempia jumeja. Itsessäni niitä kyllä on ;) Muuta ihmeellistä ensi viikon arkeen ei sitten olekaan suunnitteilla. Lenkkeillään vaan toivottavasti upeassa kevätsäässä!!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Helppoa(ko?)

Kyllähän sen pitäisi olla, mutta ei se aina ole. Kun treeneissä sujuu,niin miksi kisoissa ei? Yksinkertaista. Siksi, että ohjaan koiraani aivan eri tavalla. Lempäälän kisoissa viime viikonloppuna tulossaldo oli 10, 20 ja 5. Kahdella ensimmäisellä radalla myös yliaikaa. Ja virheistä lähes kaikki tulivat kepeiltä. Toisella radalla epäonnistuneiden keppien jälkeen sorruin perisyntiin, enkä jaksanut ohjata enää, niin virheitä vaan ropisi. Onneksi sain koottua itseni vikalle radalle, mistä enää tuo vitonen kepeiltä. Tässä tuo paras rata:



Ja sama meno jatkui tiiistaina epiksissä. Ne kepit. Mentiin rata kahteen kertaan ja molemmilla radoilla kepit onnistuivat vasta kolmannella yrityksellä. Ei oo helppoa ei. Positiivista oli se, että keinu oli Lunalla omaan tasoon nähden hieno, eikä rimat 35cm korkeudessa olleet mikään ongelma.

Ja sitten eilen treenit. Kepille meno suoraan Aalta 90 asteen avokulmaan ja mitä tekee Luna? Täysin virheetöntä suoritusta! Ei virheen virhettä kepeille menossa! Aikamoista. Niin se vaan on erilaista eri tilanteissa. Laitan tähän videon eilisten treenien vikasta radasta:



Huomenna ohjelmassa on Maijun treenit ja sitten viikonloppuna erkkari ja vielä yhdet epikset. Sitä seuraavana viikonloppuna olevien kisojen jälkeen Luna jää lultavasti kisatauolle, kun ohjelmassa on pysäytyskontaktin opetus puomille. Ei se vaan juoksemalla toimi, mutta katsotaan nyt vielä mitä mieltä Maiju on asiasta.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Selvyyden vuoksi

Minä rakastan koiriani. Ne ovat minulle henki ja elämä, mutta niistäkin yksi on ylitse muiden. Se, joka väittää että kaikki lemmikit ovat yhtä rakkaita, valehtelee. Minulle ehdottomasti kaikkein rakkain on Luna. Ei siksi, että se on pärjännyt näyttelyissä tai osaa agilityä, vaan ihan arkisissa asioissa. Luna on minun sieluni peili. Se heijastaa kaiken miltä minusta tuntuu. Kun olen surullinen, sekin on ja kun taas olen onnellinen, niin silloin sekin on. Koiristani yksikään muu ei ole yltänyt samaan. Kukaan muu ei ole niin selvästi valinnut minua ehdottoman rakkauden kohteeksi. Toki rakastan kaikkia aivan mielettömästi, mutta Luna on pennusta asti ollut minulle SE elämän koira. En tiedä miksi, tai miten niin kävi, mutta niin kävi. En osaa kuvitella elämääni ilman näitä koiria, mutta Lunan kohdalla kaikki tunteet moninkertaistuvat. Se on varmasti jonkun mielestä väärin, että teen näin selvän eron koirieni välille, mutta sitten on.

Olen varsin kilpailuhenkinen ihminen, mutta siitä huolimatta minulle tärkeintä koiraharrastuksessa on koiran hyvinvointi ja sen riemun näkeminen, kun tehdään yhdessä jotain. Olen ihmisenä sellainen, että kehun koiriani paljon ja se voi ja ilmeisesti onkin ärsyttänyt joitakuita hyvinkin paljon. Sellainen minä kuitenkin olen, enkä aio sitä muuttaa. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, vaikka myönnän meneväni hehkutuksessani välillä ehkä liian pitkälle. Jos näin käy, olisi ehdottomasti reiluinta sanoa se päin namaa. Ei ole kiva saada kuulla siitä kiertoteitse. Mitä pahaa on oman koiransa kehumisessa? Miksi minut tuomitaan siitä että rakastan koiriani niin paljon? Minun silmissäni minun koirani ovat maailman parhaat. Kenenpä ei? Keneltä muulta voi saada yhtä varauksetonta rakkautta kuin niiltä? Kenelle muulle kelpaat joka hetki juuri sellaisena kuin olet? Kenen muun kanssa voit olla niin täysin oma itsesi? Kuka muu jaksaa kuunnella sinua yhtä kärsivällisesti?

Miksi on niin väärin rakastaa niin paljon, että sen haluaa kuuluttaa koko maailmalle? Tätäkin kirjoittaessani Luna makaa vieressäni kerällä välillä tarkastaen että olen kunnossa. Sille kelpaan aina, joka hetki ja juuri sellaisena kuin olen. Ihaninta on juuri se. Miksi ihmissuhteissa tarvitsee olla toisin? Miksi annan ihmisten kohdella minua niin? Miksi en vain pysty jättämään sellaisia ihmisiä omaan arvoonsa, jotka tuomitsevat minut niinkin naurettavasta asiasta kuin rakkaudesta koiraani? Onko oikein, että joutuu varomaan tekemisiään tai sanomisiaan, ettei toinen vain käsitä väärin? Ja onko oikein, ettei siitä kysytä suoraan vaan ihmetellään selän takana, kun tuo toinen vain ylpeilee koirallaan? Minä en sitä tee! Haluan tehdä sen kerralla selväksi. Minä en puhu koirastani ylpeilläkseni sillä että minulla on maailman paras tai kaunein koira. Teen sen siksi, että rakastan sitä ja haluan muunkin maailman siitä tietävän. Ilmeisesti se on kuitenkin väärin ja tuomittavaa. Kaikki kehut niiden taitavuudesta on mitattu vain MINUN mittapuullani. Ne ovat MINUN mielipiteitäni. Kenenkään ei tarvitse olla samaa mieltä.

Minä rakastan koiriani. Korilleni kelpaan sellaisena kuin olen. Kumpa voisin kelvata myös ihmisille sellaisena kuin olen. Minä olen minä. Ja olen ylpeä siitä!


torstai 11. huhtikuuta 2013

Voihan valssi sentään

Tänään valssattiin ahkerasti Maijun tunnilla. Tai ainakin yritettiin. Ohjauskuvioista nimenomaan valssi on mulle kyllä niin pirun vaikea. Siis miten se voikin olla niin vaikea?! En käsitä :D Täytyy todeta että kisaradalla en kyllä ensimmäisenä vaihtoehtona käytä valssia missään kohtaa ;) Näkyyhän se jo noissa kisavideoissakin miten hyvin se luonnistuu... ;) Kunhan lumet sulaa kunnolla, niin pääsen sitten yksin pihalle valssaamaan! :D

Mutta se niistä. Luna toimi mainiosti. Vauhtia oli älyttömästi enkä ehtinyt mihinkään ajoissa :P Hyvä näin. Uusina ohjauksina harjoiteltiin tänään putkijarrua ja ihmisnuolta. Neiti hoksasi molemmat aika kivasti. Kepit olivat nopeammat kuin ikinä. Maiju sanoikin, että se paikoin tekee yhden tassun pujottelua, mitä harvemmin minikoiralla näkee :) Nopea se siis on :) Lisäksi radalla oli pimeä putkikulma, jonka haki pääsääntöisesti oikein. Nyt mietinnässä lähinnä onkin mitä tehdään puomin kanssa. Pysytäänkö tässä, vai opetetaanko sille pysäytys. Ehkä vielä hetki katsellaan miten lähtee sujumaan kun pääse omalle pihalle vahvistamaan, mutta jos ei ala sujua, niin sitten mietitään uudelleen.

Viva sai myös tehdä pikkujuttuja. Suoraa putkea ja siivekkeiden välistä juoksua eri kulmista. Lisäksi tehtiin vähän pakkovalssin alkeita. Pitkään ei jaksa pikkuneiti vielä keskittyä vaan kivempi olisi haistella hallia... Nyt tehdäänkin niin, että jos ei hommat kiinnosta, niin häkkiin hetkeksi ja sitten uusi yritys. Heti kun malttaa, niin tekee kyllä hirveällä vauhdilla :)

Lauantaina sitten startataan Lunan kanssa Lempäälän kisoissa kolme rataa. Hauskaa mennään pitämään. Tuloksia tulee jos on tullakseen :)

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Lunan virallisen agilityuran avaus 7.4.2013

Tänään koitti viimein se päivä, kun päästiin starttaamaan virallisissa kisoissa kisaiän täytyttyä eilen. Aamusta siis suunnattin Janakkalaan, jossa mentiin kaksi agilityrataa. Molemmissa tuomarina toimi Kati Wala. Luna mitattiin ilman epäselvyyksiä miniksi. A-rata oli profiililtaan oikein kiva, vaikka mahtui mukaan pari pientä kinkkisempää kohtaakin. Tai ei niissä olisi ongelmia ollut jos olisin yhtä nopea kuin koira... ;) Luna oli ensimmäisellä radalla hieman laiska. Ei ollut ihan hoksannut missä tilanteessa oltiin. Näin myös ohjaaminen oli helpompaa, joskin varsin varovaisesti ja varmistellen mentiin. Keppejä ennen käytännössä lähes pysäytin sen että osasi varmasti hakea oikeaan väliin. Kaikesta varmistelusta huolimatta tuloksena nolla ja aika riitti voittoon ja sitä myöten myös LUVAan! Vau!


A-rata, 0-voitto, -5,70 etenemä 3,51m/s LUVA



B-radan profiili oli vielä A-rataakin kivempi ja oma olo rennonpi, joten varmistelu jäi vähemmälle ja luotin koiraan enemmän ja annoin sen suorittaa, enkä säätänyt. Näin ollen vauhtiakin oli enemmän. Tällä radalla annoin sen myös täysin itse hakea kepeille ja hienostihan se ne haki. Vauhti ei vielä ole niin hyvää kuin on parhaimmillaan ollut, mutta se kyllä tulee. Keinulla pysäytin Lunan vähän turhankin aikaisin, mutta parempi ehkä niin. Loppuradasta jouduin muuttamaan suunnittelemani persjätöt takaaleikkauksiksi, koska en millään olisi muuten ehtinyt. Näin ollen jouduin takaaleikkaamaan myös puomille, jota ei ole montaa kertaa tehty ja se hämmensi Lunaa, koska noustuaan puomille kääntyikin ympäri tulosuuntaan. Ei kuitenkaan hypännyt pois puomilta ja kääntyi heti taas oikeaan suuntaan joten siitä ei tänään virhettä ihme kyllä tullut. Puomin jälkeen olikin sitten enää kaksi hyppyä ja taas saatiin juhlia maalissa virheetöntä suoritusta. Myös tällä radalla aika riitti voittoon ja LUVAan. Aika uskomatonta!

B-rata, 0-voitt0, -6,53 etenemä 3,64m/s LUVA


Tähän päivään lähtiessäni en olisi ikinä tällaisiin suorituksiin uskonut, enkä voi olla kuin sanoin kuvaamattoman onnellinen ja ylpeä tuosta pienestä neidistä, joka laittaa itsensä peliin aina ihan sataprosenttisesti. Hieno Luna! <3 Haluan lisäksi kiittää kaikkia meitä tämän harrastuksen parissa tukeineita ja kannustaneita. Erityiskiitos Maijulle, joka on jo lyhyessä ajassa opettanut meille niin paljon ja jaksaa toivottavasti myös jatkossa meitä auttaa tällä valitsemallamme polulla. Suunnattomasti on vielä asioita kesken ja opimatta, mutta aikaa meillä toivottavasti on vielä paljon edessä!


lauantai 6. huhtikuuta 2013

Hyvä treeni, parempi mieli

Eilen suunnattiin taas sporttikselle Maijun tunnille. Tehtiin rataa kisoja silmällä pitäen. Viva pääsi myös vähän hommiin ja sen kanssa tehtiin putkea, siivekkeiden välistä juoksua ja puomia. Puomin keksi aivan itse ja kipitti sitä onnellisena, toki tarkasti valvottuna :)

Ja Luna teki rataa hienosti. En jaksa sen enenpää analysoida, vaan laitan tähän videon.


Kakkosestettä tehtiin myös sylkkärillä ja saksalaisella, mutta tuo pakkovalssi toimi ehdottomasti parhaiten. Yhden radan keskivaiheilla Viva onnistui karkaamaan häkistä, mutta Luna suoritti radan hienosti loppuun tuosta häiriöstä huolimatta ;)

Huomenna onkin sitten edessä ensimmäiset viralliset kisat Janakkalassa. Startataan kaksi agilityrataa. Saas nähdä kuinka meidän käy :) Peukut pystyyn!

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Sertifikaatin arvoinen

Pahottelut etukäteen kuvattomasta postauksesta, mutta ehkä kestätte ;)

Eilen oli Lunan viimeinen näyttelyesiintyminen juniorikehissä. Ensi viikonloppuna kun tulee täyteen tuo 18kk, niin neiti siirtyy sen myötä nuorten luokkaan :) Suunnattiin siis Lappeenrannan näyttelyyn, johon oli ilmoitettu 47 shelttiä. Tuomarina oli Gunnel Holm, joka kuulemani mukaan arvosteli shelttejä nyt uransa viimeistä kertaa. Luna on viime marraskuussa Holmin kehässä pyörähtänyt ERIn arvoisesti.

Oli iso plussa, että kerrankin shelttien arvostelu alkoi vasta 11.25, niin ei tarvinnut aivan älyttömän aikain lähteä liikenteeseen, vaan inhimillinen 7.30 riitti ;) Luna oli normaaliin tapaan hyvin käyttäytyvä eikä stressannut yhtään mistään. Urokset arvosteltiin luonnollisesti ensin ja siinä pääsi taas hyvin tarkkailemaan tuomarin linjaa. Holmille tyypillisesti se oli varsin tiukka, eikä ERIä ilmaisesksi herunut kellekään. Jakoi paljon myös H:ta. Positiivisena asiana mainittakoon, että kävi kaikille H:n saaneille vielä erikseen kertomassa perustelut arvosanalle.

Junnunarttuja oli ilmoitettu 12kpl, joista paikalla oli 11. Lunan vuoro oli heti kolmantena. Neiti esiintyi aivan upeasti ja Holm jopa hymyli sitä arvostellessaan :) Tuloksena ERI ja jäätiin odottelemaan kilpailuluokkaa. Sinne selvisi lopulta viisi koiraa, joista yhden Holm kätteli heti ulos kehästä. Ja sitten alkoi juoksutus ja koirien siirtely. Luna oli ensimmäinen ERIn saanut, joten olimme letkassa ensimmäisenä valmiiksi. Pitkään siinä oltiinkin, kunnes ennen viimeistä juoksutusta siirsi meidät toiseksi ja toisen merlen ensimmäiseksi. Siinä ehdin sitten jo ajatella, että toinen sija tuli, mutta kun oltiin kierros juostu, niin Holm totesi, että kyllä nämä merlet nyt vaihtavat paikat takaisin ja että tässä on lopullinen järjestys. Luna siis voitti! Ja olin järjettömän onnellinen! Kirsikkana kakun päälle Holm totesi hetken mietittyään, että luokassa jaetaan yksi SA ja se siis tuli meille. Olin yhtenä hymymä poistuessani kehästä! :) Paras-Narttu kehän odottelu siis alkoi.

Odotellessamme sitä meidät pongasi toimittaja paikallisesta lehdestä ja pyysi saada haastatella meitä Etelä-Saimaa lehteen! Vau! Lisäksi ehkä suomen tunnetuin shelttikasvattaja (jokainen sheltti-ihminen luultavasti tietää kenestä on kyse, vaikken nimeä mainitse) hetken meidän vieressä seisoskeltuaan kumartui silittämään sylissäni ollutta Lunaa ja totesi, että tällä koiralla on kyllä niin upea merleväri, että ihan kateeksi käy. Enpä olisi tuollaista kommenttia odottanut ja se lämmitti mieltä oikein todella. Mun pieni pentuna niin ruskea Luna on nyt kauniin sininen enkeli! <3

Paras-Narttu kehästä saatiinkin sitten heti lämmintä kättä, mutta sillä ei enää kaiken tapahtuneen jälkeen ollut mitää väliä. Päivä ylitti odotukset niin moninkertaisesti, että voi olla enemmän kuin tyytyväinen. Tähän olikin hyvä päättää ura junnukehissä ja siirtyä seuraavaan luokkaan. Erkkari onkin seuraava koitos ja siellä siis ensiesiintyminen nuortenluokassa :) Lisäsin Lunan arvostelun omalle sivulleen.

Illalla kotiin saavuttuamme suuntasimme vielä Vivan kanssa Kompassiin ES-Shelttien järjestämiin näyttelytreeneihin. Vivalla ei ole koskaan aiemmin edes näyttelyhihnaa kaulassa ollut, saati että olisimme treenanneet seisomista tai juoksemista :D Pikkuriiviö esiintyi kuitenkin niin hyvin, että itsekin hämmästyin. Seisoi kauniisti ja pöydällä ei jännittänyt yhtään vierasta ihmistä. Hieno Vaava!

Nyt keskitytäänkin sitten agilityyn, sillä tulevan viikonloppuna on edessä Lunan debyytti virallisissa kisoissa ja seuraavana viikonloppuna heti seuraavat kisat. Saapas nähdä miten menee :) Kevätkin näyttää pikkuhiljaa oikeasti tulevan, eli nautitaan siitä ja rakkaista lemmikeistämme. Täytyy aina muistaa, että vaikka näyttelyissä ja kisoissa pärjääminen kivaa onkin, niin tärkeintä on kuitenkin se yhdessä tekeminen ja hauskanpito, eli muistakaa rakastaa lemmikkejänne. Nekin rakastavat meitä täysin pyyteettömästi. Olkaamme siis sen rakkauden arvoisia!

Ihanaa ja aurinkoista viikkoa kaikille!