sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Suurta surua ja onnenkyyneleitä

Hetki on taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä, joten kerrataanpa tapahtumia. Pari edellistä viikonloppua oli vallan vapaita kaikista koiramaisista menoista, mutta niin vain koirat olivat erimieltä. 11.7 lauantaina Kiara tuli aamulla ontuen vastaan. Hyvin parantumaan lähtenyt antura oli sitten teippauksessa ärtynyt. Avasin paketin ja huuhtelin haavan huolella, mutta päivystykseenhän se oli lähdettävä. Pitkä oli jono ja meidän visiitti lääkärin puheilla vei runsaat 5min.. Tassu oli avaamisen ja pesun ansiosta rauhoittunut ja yhteistuumin lääkärin kanssa todettiin ettei vielä aloiteta antibioottia. Sain kuitenkin reseptin varmuuden vuoksi. Lisäksi saatiin Manuka-salvaa haavaan laitettavaksi. Näillä avuilla tassu alkoi viimein parantua. Ja sitten tuli pieni takapakki, kun anturan umpeuduttua varpaanväli ärtyi auki.. Onneksi puhtaanapito ja nuolemisen esto tekivät tehtävänsä tässäkin ja nyt alkaa koko tassu olla viimein kunnossa. Pari kertaa on kiara ollut jo lenkilläkin mukana, tosin olen paketoinut tassun tukevasti ihan varmuuden vuoksi ettei vaan rallattelusta aukea uudestaan.

15.7 oli julhapäivä, sillä Nala täytti kokonaiset 10 vuotta! Aika rientää kyllä hirveää tahtia. Ikä ei näy Nalan menossa kyllä yhtään ja Mamma touhottaa samaan tahtiin kuin tähänkin asti.

Synttärityttö! <3

Kiaran tassun alkaessa olla jo hyvä, päätti Nala sairastua ensimmäistä kertaa eläessään. Ja sairastuikin melko pahasti. Viikko sitten lauantain j sunnuntain välisenä yönä se oksensi ja sunnuntaiaamuna ei kelpuuttanut ruokaa lainkaan. Sunnuntai-iltana ruoka ei edelleenkään maistunut ja koko koira oli aivan vetämätön ja hengitti todela äänekkäästi ja raskaasti. Ajoittain myös tärisi omituisesti. Ei auttanut kuin lähteä päivystykseen. Siellä ei ihmeitä löydetty. Veriarvot kaikki kunnossa. Annettiin pahoinvoinninestopiikki ja nestettä ihon alle ja kotiin.

Maanantaiaamuna Nala oli edelleen aivan vaisu, eikä edelleenkään kelpuuttanut mitään syötävää. Neiti on normaalisti todella ahne, eikä ole koskaan eläessään jättänyt ruokaa syömättä, joten huoli oli todella kova. Suunnattiin taas päivystykseen ja siellä menikin koko päivä ennen lääkärin puheille pääsyä. Sinne kun lopulta päästiin, niin Nalalta otettiin tulehdusarvo ja laitettiin tiputukseen. Nala vietti loppuillan tiputuksessa, sillä tulehdusarvo oli koholla. Aloitettiin myös antibioottikuuri.

Tiistaiaamuna ruoka ei edelleenkään maistunut. Edellisenä iltana söi aavistuksen naudanmahaa, mutta lopult ei sekään enää kelvannut. Ei muuta kuin jälleen soittoa lääkäriin, sillä aloin jo itsekin epäillä että jospa kyseessä onkin haimatulehdus. Tiistaina pääsimme melko nopeasti lääkärin puheille ja Nalasta otettiin jälleen verikokeita ja nyt myös röntgenkuvat mahasta ja suolistosta. Haimatulehduksen pikatesti oli negatiivinen, joten siitäkään ei ollu kyse. Nala jäi jälleen tiputukseen, nyt koko päiväksi. Lopulta alettiin epäillä, että suolitukos voisi olla kaikkien oireiden aiheuttaja, koska muilla koirilla ei ollut mitään tulehdusoireita. Kuvissa näkyi lisäksi massa paksusuolessa, joka puhui tämän puolesta.

Tämän diagnoosin jälkeen, ja Nalan voinnin hoidosta kohennuttua, uskalsin lähteä tiistaina Lunan kanssa Ylöjärvelle iltakisoihin. Tarvitsin pienen hengähdystauon kaikesta murehtimisesta ja Kepon patistettua, päätin lähteä. Matkaseuraksi saimme ihanan Annin shelttiensä Hellin ja Pennin kanssa.

Luna oli kyllä aivan onnesta soikeana tajutessaan mihin pääsi. Mehän olemme huilineet täysin agilitystä aina karsinnoista lähtien. Kisoissa tuomarina oli Johanna Wutrich ja radat olivat oikein kivat. Kiva oli myö lopulta tulosrivi, sillä Luna teki kahdelta ensimmäiseltä radalta tuplanollan sijoilla 3. ja 1.!! Toinen nollavoitto siis jo Lunalle kuukauden sisään! Viimeinen rata meni sitten loppumetreillä hyllyksi, mutta ei kyllä harmittanut yhtään :)



Kisapaikalla sain myös ikävän puhelun, kun siskoni soitti ja kertoi, että jo iäkkäällä Wanda-sheltillämme oli todettu munuaisten vajaatoiminta ja lopetuksen olevan lähitulevaisuudessa tosiasia.

Kotiin päästyäni täällä oli hyvin väsynyt ja tokkurainen potilas. Tämä johtui kipulääkkeistä joita Nala oli tiputuksessa saanut. Hyvänä uutisena oli kuitenkin se, että viimein illalla suoli oli tyhjentynyt!

Tästä alkoi sitten suunta mennä vain parempaan. Jo keskiviikkoaamuna Nalalle alkoi varovasti ruoka maistua ja siitä asti suunta on ollut vain parempaan. Nyt kotona on jo pari päivää ollut täysin oma itsensä oleva koira, joka syö kaiken mitä sille kuppiin laittaa, maha toimii normaalista ja telkkarille raivotaan tarvittaessa! Ihanaa!

Mutta ei kaikilla. Myöhään keskiviikkoiltana siskoni soitti, että Wanda oli mennyt todella huonoksi. Raskain sydämin soitin päivystävälle eläinlääkärille ja ajoimme saattamaan tuon niin kovin rakkaan koiran sen viimeiselle matkalle. Voi Wanda kun vaan tietäisit miten kiitollinen kaikesta olen. Sait elää hyvin pitkä ja terveen elämän. Wanda olisi täyttänyt tulevalla viikolla 15 vuotta. Olen varma että siellä ne nyt haukkuvat kilpaa Romeon kanssa niinkuin aikoinaan täällä maanpäälläkin tekivät! <3

Cadinan Oona Marina "Wanda" 29.7.2000-23.7.2015
Perjantaina oli sitten taas aika ottaa auton suunnaksi Balttia ja tällä kertaa Latvia. Täsmäisku Adazin kansainväliseen näyttelyyn ohjelmassa. Johanna lähti Firan ja Mimmin kanssa mukaan ja omista mukana Rudi ja Luna.

Ajelimme illalla suoraan näyttelypaikalle ja nukuimme autossa parkkipaikalla :D Kovin kummoisia yöunia ei kyllä saatu, mutta hullunhommaahan tämä touhu on :D

Shelteillä oli tuomarina portugalilainen Pedro Sanches Delerue, jonka kehässä Luna on pari vuotta sitten käynyt. Etukäteen tiedossa oli sen perusteella herran pitävän vahvemmista jenkkityyppisistä koirista, joten kovin suuria odotuksia ei ollut, varsinkin kun koiramääräkin oli varsin suuri, eli shelttejä oli ilmoitettu 17 kappaletta. Rudi pääsi ensimmäistä kertaa nuorten luokkaan. Näitä uroksia oli yhteensä neljä ja Rudi esiintyi toisena. Ja pääsi mittatikun alle. Tuomari kävi lainaamassa naapurikehästä mitan, pyysi laittamaan sen 39 senttiin ja mittasi. Ja Rudi meni tuon mitan alle! :) Tuomari totesi sitten naureskellen että nyt olemme varmoja :D Rudi sai tämän jälkeen ERIn, kuten kaikki muutkin luokan urokset. Lopulta Rudi oli luokassaa toinen puolijenkkisoopelin voittaessa. Voittajan lisäksi myös Rudi sai SAn ja sijoittui lopulta PU-kehässä kolmanneksi! :)

Sitten olikin aika laitella Luna kuntoon, mikä ei ollut ihan helppo homma. Neiti kun päätti pudottaa pesussa kaiken pohjavillan ja näytti kyllä melko rimpulalta :D

Avonartuissa SAta ei jaettu lainkaan, joten tiedossa oli, että luokkavoitolla ja SAlla CACIB irtoaisi, mutta en todellakaan uskonut meillä olevan mitään mahdollisuuksia. Luna esiintyi luokassa ensimmäisenä ja esiintyikin kaikkineen paremmin kuin pitkään aikaan. Se pönötti todella ryhdikkäästi ja juoksi kuin unelma. ERI napsahti, kuten kaikille muillekin valioille, joita oli yhteensä siis kolme. Sitten olikin kilpailuluokka ja Luna kylä oli selkeästi päättänyt, että liikeistä ja esiintymisestä homma ei jää kiinni. Eikä jäänyt. Suuri oli hämmästys ja lopulta riemu, kun tuomari osoitti meidät ykköseksi!! Ja pienen jännityksen jälkeen sihteeri tuli ojentamaan SA-lapun ja se oli sitten siinä! PN-luokassa Luna sijoittui lopulta ihanan Mimmi-mummon jälkeen kakkoseksi ja näin ollen neiti sinetöi kansainvälisen muotovalionarvonsa 3 vuoden ja 10 kuukauden iässä. Täysin karvattomana! Nimen eteen lisätään siis uusi titteli, C.I.B! Ei sitä oikein voi käsittää, ja vaikka nuo tittelit eivät tuon koiran arvoa muuta suuntaan eikä toiseen, niin onhan se ihana kun joku muukin pitää sitä kauniina :)

Neiti C.I.B! <3


Näyttelyn jälkeen suunnattiin sitten auton nokka kohti Tallinnaa. Sujuvasti matka sujui ja ehdittiin jopa pysähtyä Pärnussa syömässä, mikä etukäteen vaikutti mahdottomalta :)

Laivassa meillä oli onneksi hytti ja nukuttiin tyytyväisenä koko matka. Illalla kotiin päästyä korkatiin sitten ansaitusti pullo skumppaa ja sen ja suihkussa käynnin jälkeen untenmaille, että jaksettiin tänään suunnata Helsinki KV:seen. Tänäänkin kehässä Rudi ja Luna. Tuomarina Viron puolelta tuttu Ann-Christine Johansson Ruotsista.

Rudi esiintyi nuorten luokan kolmesta uroksesta viimeisenä ja sai ainoana luokassaan ERIn. Näin ollen luokkavoitto ja vielä SA!

PU-kehässä oli sitten junnujen voittaja, Rudi, kaksi avoa ja valio. Tuomari kätteli pian avojen kakkosen pois ja sijoitti lopulta Rudin neljänneksi!

Lunan esiintyminen oli sitten todella hankala. Vettä kun satoi, niin luonnollisesti ihmisillä on sateenvarjot käytössä. En meinannut saada Lunaa edes teltasta ulos, kun se vaan istui ja tärisi paniikissa. Tilanteeseen nähden se suoritui paremmin kuin hyvin. Se yritti jälleen kaikkensa minun puolestani. Valioita oli kolme ja kaikki saivat ERIn. Luna jäi viimeiseksi eikä saanut SAta. Arvostelusta paljastui sitten että tämä tuomari rokotti sen turkin puutteesta. Onneksi eilisen tuomarin mielestä Lunalla oli erinomainen turkki! :D

Luna saakin nyt kolme viikkoa kasvatella turkkia Kotkan näyttelyä varten, sillä kahtena seuraavana viikonloppuna kehässä on vain Rudi. Luna pääsee sitten kisailemaan agilitya. Ensi viikolla on myös pitkästä aikaa ohjelmassa Jennan treenit. En kyllä jaksaisi odottaa! :)


perjantai 10. heinäkuuta 2015

Retki Pärnuun

Viime viikonloppuna suunnattiin Pärnuun ja siellä ohjelmassa kolmipäiväinen näyttely. Perjantaina ryhmis ja lauantaina ja sunnuntaina intti. Olin ilmoittanut omia säästeliäästi kehään, Rudi vain perjantaina ja Luna lauantaina. Matkaan lähdettiin jo torstaina päivällä. Lunan ja Rudin lisäksi myös Kiara ja Viva pääsivät reissuun mukaan, niin jäi vähmmän hoidettavia kotiin. Olimme matkassa asuntoautolla ja pienen suunnittelun jälkeen saatiin häkit sopimaan kivasti autoon niin, etteivät ne olleet tiellä ja koirien oli hyvä niissä yöt nukkua.

Perjantain ryhmänäyttely alkoi vasta iltapäivällä ja sheltit olivat kehässä vasta klo 16.30, joten aamulla saatiin nukkua pitkään. Itse näyttelypaikka vaikutti jonkun takapihalta! :D Itselleni ei koskaan oikein selvinnyt mikä paikka se oikein oli. Omakotitaloalueen keskellä se kuitenkin oli. Paikalla oli siis ykkösryhmän näyttely ja jokin erikoisnäyttely. Nämä mahtuivat tuonne ihan hyvin, mutta isompi näyttely ei kyllä olisi onnistunut.

Shelteillä tuomarina oli Astrid Lundava. Ja juurikin tuomarin takia olin Rudin ilmoittanut, sillä Rudillahan on serti Suomesta kyseiseltä tuomarilta. Junnu-uroksia oli kolme kappaletta ja Rudi esiintyi näistä ensimmäisenä ja sai ERIn. Kahdesta muusta junnusta toinen sai EHn ja toinen Rudin tapaan ERIn. Kilpailuluokassa Rudi sitten veti pidemmän korren voittaen luokan ja saaden SAn. Sertiä emme voineet enää vastaanottaa, joten se siirtyi kakkoselle.

Kilpailuluokkaa odottamassa :)
PU-kehässä oli lopulta neljä urosta. Rudi, junnujen kakkonen, avoimen voittaja Rudin Lore-isä ja valiouros. Rudi oli lopulta kakkonen, häviten isälleen, joka siis nappasi nyt ensimmäisen Viron sertinsä! :)

Junnunarttujen jälkeen oli sitten ROP-junnun valinta ja tässä ei tuomari paljoa miettinyt, vaan Rudi voitti tämän kisan :)

Rudi ERI1 SA PU2 ROP-junior! :)
Pikikuonoilla oli myös kasvattajaryhmä, joka oli ROP-kasvattaja, joten isoihin kehiin tietysti jäätiin. Kasvattajat olivat heti alussa ja huikeasti merleryhmämme oli lopulta BIS-kasvattaja!! :)


Rudi pääsi BIS-junior kehässä aina kuuden joukkoon, mutta tie tyssäsi sitten siihen. Huikea päivä kaikkinensa kuitenkin oli :)

Seuraavana päivänä eli lauantaina oli sitten Lunan vuoro päästä tositoimiin. Sheltit olivat kehässä heti klo 10 ja tuomarina täysin uusi tuttavuus Sumiko Ikeda Japanista. Oikein hymyileväinen ja iloinen nainen :) Yllätyin kyllä suuresti siitä, että narttujen CACIBista kilpaili vain kolme narttua. Yksi avo ja Lunan lisäksi toinen valio.

Urosten arostelua seuratessa kävi heti selväksi, että tuomari tykkäsi selvästi pienemmistä ja kevyemmistä koirista. Luna esiintyi luokassaan ensimmäisenä ja sai ERIn, kuten kilpakumppaninsakin. Ja hetken mietittyään asetti tuomari Lunan ykköseksi kera SAn!

Sitten olikin vuorossa PN-kehä. Tässä tuomari mietti pitkään. Juoksutti kaikki koirat yksin edes takaisin ja katsoi tarkkaan sekä ilmettä, että takaosaa. Sitten tuomari siirsi junnunartun ykköseksi ja pian sen jälkeen Lunan kakkoseksi. Sitten mentiin kierros ympäri ja järjestys oli siinä. Ja kyllä oli hieno hetki kun tuomari käveli meidän luokse CACIB-ruusuketta ojentaen. Lunalle siis PN2 sijoituksen myötä kolmas CACIB, eli yhtä uupuu enää! :)


Lauantain CACIB-voittajat,
Lemmikkipolun Hurmuripoika ja
Karvakedon Luna <3
Isoihin kehiin ei ollut tarvetta jäädä, joten sunnattiin etsimään sopivaa kuvauspaikkaa, jossa saatiin otettua hieman virallisempia kuvia koirista. ja saatiinhan niitä :)

Rusakko 14kk <3 
<3

<3

Murunen <3

Luna <3 
Nassu <3

Neitiä nauratti <3

Tuo ilme!! <3

Isä ja poika <3

Me nauretaankin samalla tavalla! <3

"Poikani, vesipisarat ovat vaarallisia, joten suojaudutaan!" :D
Loppupäivä menikin sitten kynsien ja ripsienlaiton merkeissä ja loppuillasta pelailtiin ja nautittiin virvokkeita ;)

Sunnuntaina omia koiria ei ollut kehässä, eikä olis ollut edes tarpeen viedä. Luna tarvitsee viimeisen CACIBinsa jostain muualta kuin Suomesta tai Virosta, joten eipä olisi sillä mitään tehty. Ja tiesin etukäteen sunnuntain tuomarille Lunan olevan liian pieni ja vääränvärinen ;)

Käytiin kuitenkin seuraamassa shelttikehän kulku, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa. Pikaisen kaupassa käynnin jälkeen ajeltiin satamaan odottelemaan laivaan pääsyä ja sain viimein yhteyden myös Lunan kasvattajaan, joka oli kyllä riemuissaan tulokset kuultuaan :)

Illalla kun päästiin kotiin, niin täällä odotti taas yksi puolipystykorvainen shetlanninhammashirviö. Zlatan oli päättänyt sitten tämän reissun aikana nostaa vasemman korvansa pystyyn, kun edellisen reissun aikana nousi oikea :D No ei muuta kuin liimaa peliin.

Maanantaina suunnattiin myös Kiaran kanssa sen uran ihka ensimäisiin epävirallisiin agilitykilpailuihin. Tähän asti on aina tullut kaiken maailman esteitä eikä ole päästy. Startattiin kaksi supermöllirataa ja kaksi möllihyppäriä. Kiara toimi kuin ajatus. Ei se välittänyt mistään tai kestään tuon taivaallista radalle päästyään, vaan suoritti niinkuin parhaimmillaan osaa. Lopputuloksena se teki kaikilta neljältä radalta nollan, sijoittui supermölleissä, joissa kaikki kokoluokat kisasivat sekaisin, kolmanneksi ja möllit neiti meni ja voitti! On siinä mulla kultakimpale! <3

Ja heti seuraavana päivänä treeni- ja kisasuunnitelmat Kiaran kanssa menivät uusiksi. Neiti nimittäin teloi jälleen kerran oikean etutassunsa. Ehdin jo saada lähes sydänkohtauksen kun se tuli jalkaa ontuen luo, että joko se taas teloi saman kynnen. No tällä kertaa ei sentään kynnestä ollut kysymys, vaan sisäreunimmaisen varpaan anturankärki oli lähes irti. Hetken pohdinnan jälkeen pestiin haava hyvin ja teipattiin Katiskan ohjeiden mukaan haavan reunat yhteen. Ja tämä on tuntunut toimivan. Vaikkakin ollaan jouduttu vaihtamaan teippaus päivittäin, niin kärki on jo tuolta syvemmältä tarttunut mukavasti kiinni. Kiara ei myöskään enää arista varvasta, eikä onnu lainkaan. Koitapa nyt siinä sitten pitää tuollainen sähköjänis aloillaan kun sen omasta mielestä mitään vikaa ei ole! :D Toivotaan että tassu paranee nyt näillä konstein hyvin ja mahdollisimman pikaiseti niin päästään taas treenien pariin. Olin nimittäin suunnitellut Kiaran korkkaavan viralliset kisat 22.8 ja jos saikku venyy pitkäksi, niin voipi olla ettei ehditä hioa kaikke kisakuntoon ennen sitä. Tilannehan on nyt se, että Kiara on keinun ja keppien vahvistamista vaille kisavalmis. Kepeillä se ei tarvitse enää ohjureita, mutta vauhtia ja varmuutta tarvitaan lisää. Keinun se suorittaa kyllä, mutta saisi tulla vähän pidemmälle. Nyt tulee suoraan etutassut kontaktille ja pyshtyy siihen, mutta haluaisin sen tulevan sellaisen 30cm pidemmälle. Mikään kiirehän meillä ei ole, eikä kisaamaan lähdetä ennenkuin olen sitä mieltä että ollaan varmasti siihen valmiita. Nyt vain parannellaan tassu kunnolla kuntoon!

Pari seuraavaa viikonloppua onkin sitten täysin vapaita koiramaisista menoista. Lähes historiallista! :D Kahden viikon päästä lähdetäänkin sitten pyörähtämään Latviassa. Rudi menee siellä ensimmäisä kertaa nuorten luokkaan ja Lunalla on mahdollisuus saada viimeinen CACIB. Saapa nähdä kuinka käy! :)

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Karsinnat

Matkasimme siis prjantai-iltana Kangasniemeen, jossa koirien lenkityksen jälkeen painuttiin suoraan nukkumaan. Koirat toin päättivät käväistä uimassa ja kiikuttaa turkeissaan sisään oikean punkkiyhdyskunnan, joten ihan hetkessä ei nukkumaan päästy.

Yöunet jäivät melko lyhyiksi ja aamulla aikaisin suunnattiin auton nokka Lievestuoreen kautta kisapaikalle. Rudi lähti siis Johannan matkassa Pieksämäen näyttelyyn ja muut koirat mukaan kisapaikalle.

Medit olivat aika alkutekijöissään kun kisapaikalle pääsimme, joten ehdimme seurata niitä hyvän tovin ja siinä näki hyvin myös radan ja sen ongelmakohdat. Niitä ei oikeastaan montaa ollut. Alussa keppien jälkeen putkesta tultaessa kahdelle sivuttaishypylle, joista ensimmäinen mentiin edestä ja toinen takaa, moni teki jälkimmäiselle päällejuoksun ja oli keilata koiransa tai hukkasi sen takana olevaan putkeen ja pituuden jälkeen piti olla tarkkana ettei koira ammu ansahypylle putken sijaan. Mineille tätä hyppyä siirrettiin vielä lähemmäs, joten tarkkana sai olla.

Rataantutustumisessa  päätin tehdä hyppykohtaan japanilaisen ja valssin. Pituuden jälkeiseen elämään mietin melko pitkään teenkö jopa vastakäännöksen, vai käännänkö pelkällä liikerytmityksellä. Päädyin vaan rytmittämiseen, sillä vastakäännös on Lunalle usein turhan vahva ohjaus. Rata muuten oli helppo ja hyvin juostava.

Luna toimi radalla todella hyvin. Vauhti ei ollut lähelläkään parasta, mutta se oli kuuliainen ja teki millintarkkaa työtä. Yksikään kaarros ei levinnyt ja pituudelta käännös on suorastaan loistelias. Ja me tehtiin siis nolla! Aika huisia! :)


Aika riitti lopulta sijaan 46. Mutta nipinnapin ihanneaikaan yllettiin, joten muutama pistekin saatiin! Jatkopaikkaa ei tosin tältä radalta sunnuntaille irronnut.

Sitten olikin pitkä odotus edessä ennen illan agirataa. Ehdittiin taas katsella rauhassa kisoja ja medien aikana päästiin taas näkemään rata ja sen kinkkiset kohdat. Tällä agiradalla niitä ei oikeastaan kummemmin ollut. Ainostaan keinulta kepeille lähetyksessä sai olla tarkkana kun avokulmaan mentiin ettei tyrkkää väärin sisään.

Luna jatkoi tällä radalla tarkkaa ja kuuliaista työtään. Ainostaan lopussa puomin jälkeen jouduin soveltamaan kun eihän se nyt sinne pysähdy, joten en ehtinyt hypylle kuten olin suunnitellut, joten jouduin niistämään ja kun en uskaltanut tehdä sokkaria perään, niin takaaleikkaamaan. Kiltisti Luna toimi ja tehtiin tältäkin radalta nolla!! Vauhti ei edelleenkään ollut kummoista, mutta muu tekeminen varmaa ja hyvää.



Mentiin tässä kohden kisaa kuudenneksi tuolla radalla. En missään tapauksessa uskonut ratamme riittävän jatkoon, sillä koiria oli vielä siinä kohden yli 100 menemättä ja lähes kaikki huiput vielä tulossa. Jäähkälenkin jälkeen pakkasimme siis kamat kasaan ja suuntasimme Lievestuoreelle katsastamaan Rudin morsianta. Rudilla oli mennyt myös näyttely upeasti, sillä Poju oli ollut VSP ja saanut SERTin! :) Itse en seurannut livestreamia matkalla, enkä tuloksiakaan, sillä en halunnut joutua harmittelemaan jos ja kun tipumme jatkosta. Fiilis omista radoista oli kumminkin niin huikea ja tehtiin kaikki se mitä osataan ja mihin tällä hetkellä pystytään, niin halusin fiilistellä sitä enkä surra ettei vauhti riitä jatkoon. Sonialta tuli kuitenkin tasaisesti tilannekatsausta ja jännitys kohosi entisestään kun oltiin puolivälissä luokkaa sijalla 8.

Karsintojen säännöthän ovat sellaiset, että sunnuntaille jatkoon varmuudella pääsee hyppyradan 22 nopeinta nollan tehnyttä ja agiradan 22 nopeinta nollan tehnyttä. Ja mikäli agiradan 22 parhaan joukossa on koirakoita jotka olivat jo hyppyradalla 22 parhaan joukossa, nousee agiradan 23 jne. jatkoon. Tämä on hieman hämäävää, sillä jatkoon voi mennä yhteistuloksissa, eli pisteissä huonompi koirakko nimenomaan agilityradan tulosten perusteella. Me olimme lauantain jälkeen yhteistuloksissa sijalla 54. Ja Sonialta tulikin heti luokan loputtua viesti, että harmi kun ette päässeet jatkoon. Mutta itse epäilin toista. Olimme nimittäin agilityradalla lopulta sijalla 28. ja ihanneajan puitteissa. Laskujemme mukaan 22 parhaan joukossa oli ainakin 6 koirakkoa jotka olivat jo hyppyradalta saaneet jatkopaikan, joten tämän mukaan meidän pitäisi suureksi ällistykseksemme päästä jatkoon. Joten jännittäviä hetkiä elettiin sunnuntain lähtölistoja odotellessa. Ja kun ne sieltä lopulta järjestäjän sivuille tulivat ja Jukan sanottua että starttaamme kolmantena, niin ei ollut riemulla rajaa! Me toteutimme jälleen yhden haaveen; päästä juoksemaan kaikki viisi rataa MM-karsinnoissa. Ja kun se toteutui jo heti depyyttivuotenamme, niin enemmän kuin tyytyväinen saa olla.

Sitten olikin kiireen kaupalla ajeltava yöpuulle, että ehti edes hieman nukkua. Olimmehan alkuun nimittäin suunnitelleet toki jäävämme kisoja katsomaan sunnuntaille, mutta emme aikoneet ajaa heti aamusta paikalle. No tämä suunnitelmahan muuttui sitte täysin! :D Enkä missään nimessä valita! :)

Sunnuntaina ohjelmassa oli kolme rataa. Aamu alkoi agilityradalla ja tämä rata oli koko viikonlopun selkeästi vaikein. Alussa A:n jälkeinen elämä oli vaikea, samoin keinu ja siltä poistuminen ja jatko, kuin myös puomilta kepeille meno, sillä vieressä oli todellisena ansahyppynä muuri.

Selvisimme virheittä aina puomille asti. Tosin videolta näkee että A:lta olisi kyllä pitänyt antaa virhe. Tuollaiset kohdat missä joudun ottamaan sivuttaisetäisyyttä enkä pääse yhtään vedättämään ovat meille vielä A:lla myrkkyä. Puomilta tuli sitten kontaktivirhe ja sinnehän se Lunakin sitten muurille ampui kuten 60 prosenttia muistakin radan hyllyttäneistä mineistä.


Päivän toinen rata oli hyppäri. Ja varsin helppo sellainen. Yllättävän hankala kuitenkin lopulta oli jo alun kepeille meno, kun ihan vaan suoraan tultiin hypyn ja pituuden kautta. Keppien jälkeiseltä putkelta piti koira ottaa kunnolla haltuun, sillä muutama haki takaisin kepeille kun ohjaaja lähti kiirehtimään jatkoa. Loppupuolella suoran putken jälkeinen edestä mentävä hyppy oli myös monelle se hankalin kohta.

Meillä ei näissä ollut ongelmia. Johtuen jo ihan hitaasta vauhdista. Luna liikkui jopa huonommin kuin lauantaina ja nyt ensimmäistä kertaa sen uralla huomasi radalla että se oli väsynyt. Taisteltiin kuitenkin ja parhaamme tehtiin ja nollarata se lopulta oli.


Tällä radalla kävi sitten lopulta se mitä arvelin käyvän jo lauantaina, eli aivan ei ylletty ihanneaikaan, joten pisteitä ei saatu.

Finaalirata oli sitten jälleen agirata. Sen kummempia analysoimatta, niin Lunasta huomasi sen olevan hyvin väsynyt, sillä se kielsi kaksi hyppyä, mitä ei tosiaankaan yleensä tee. Toki ohjauskin noille oli huonoa, mutta yleensä se ei tee tuollaista missään tilanteessa. Lisäksi se ottaa taas virheen A:lta.


Meidän lopullinen sijoitus oli 42. Ja kuten Facebookiinkin kirjoitin, niin meille se on todellinen saavutus, vaikka kovin monelle muulle se tuskin on sitä. Me tehtiin se mistä osa voi vain haaveilla. Me juostiin kaikki viisi rataa karsinnoissa ja tehtiin noilta radoilta kolme nollaa. Se jos mikä on saavutus, josta voi olla todella ylpeä.

Ensi vuoteen on näillä eväillä hyvä lähteä. Treenikohteetkin on jo hyvin tiedossa ja luvassa on myös toivottavasti uusia tuulia treenirintamalle. Niistä lisää myöhemmin mikäli toteutuvat :) Nyt Luna saa lomailla muutaman viikon agilitystä ja sitten jatketaan tätä yhteistä matkaa entistä innostuneempina <3

"I´ll keep a part of you with me, and everywhere I go threre you´ll be" <3
Kuva: Koirakuvat.fi/ Jukka Pätynen.
Kuva julkaistu kuvaajan luvalla.