Matkan ensimmäinen etappi on Turun satama, josta Viking Amorellan on määrä kuljettaa meidät illaksi Tukholmaan. Itseltäni ensimmäinen etappi sujuu onnellisesti unten mailla. ;) Koirista matkassa mukana olivat Luna ja Rossi, joita oikeastaan mikään ei enää järkytä. Niin kokeneita matkustajia ne ovat. Suomen tapaan, myös Ruotsista tuli numerolaput etukäteen ja ihan perinteisellä etanapostilla. Niiden lisäksi koirilla oli oltava passit ja rekisteritodistukset matkassa.
Laivamatka sujui koirien osalta rauhallisesti. Itse painelin nukkumaan pariksi tunniksi miesväen viihdyttäessä itseään teillä tietymättömillä. Olimme siis matkassa kaveripariskunnan kanssa. Iltapäivällä suuntasimme täyttämään vatsat buffettiin, missä kyynärpäätaktiikan käyttö oli ilmeisen sallittua, jopa suotavaa. Nälkä lähti, joten tavoite sen osalta saavutettu.
Perille Tukholmaan päästyämme, oli edessä vielä puolentoista tunnin ajomatka hotellille, joka sijaitsi pienessä kylässä, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Pikaisen koirien pissatuksen jälkeen ajoimmekin yhtä kyytiä aina hotellille asti. Meidän hienohelmaiset koirathan eivät todellakaan pissi laivalla olleeseen ulkoilutuslaatikkoon. Rossin ilme osoitti syvää järkytystä kun se sinne nostettiin. Lunaa en edes yrittänyt sinne laittaa.
Hotelli oli kolmesta eri talosta koostuva ja se sijaitsi upeissa maisemissa ison lammen rannalla. Rannassa asui jos jonkinnäköistä ankkaa ja hanhea, jotka olivat erittäin pelottomia ihmisiä ja koiria kohtaan. Sihinä vaan kävi jos yritit liian läheltä ne ohittaa. :D
Hotellihuone oli mukavan suuri ja paikka oli ihanan hiljainen. Koirien pesun olin suorittanut jo laivalla, joten illalla ei jäänyt muuta hommaa kuin nukkumaanmeno koirien ulkoilutuksen lisäksi.
Näyttelyt olivat kahdessa kaupungissa ja olimme hauskasti kavareittemme kanssa eri kaupungeissa eri päivinä. :D Hotellimme sijaisti 15min ajomatkan päässä Köpingistä ja taas toiseen näyttelypaikkaan, eli Askersundiin siltä oli vajaan puolentoista tunnin matka. Meillä oli näyttely lauantaina Askersundissa, joten aikainen oli herätys, emmekä ehtineet edes aamupalalle. Toki jos olisin katsonut kehän alkamisaikaa tarkemmin, niin olisimme osanneet lähteä liikenteeseen oikeaan aikaan, eikä tuntia liian aikaisin. ;) Tällöin olisimme ehtineet myös aamiaiselle. Perille löysimme helposti ja hetken mietinnän jälkeen pistettiin myös teltta pystyyn kehän laidalle. Ennen kehän alkua metsästettiin myös näyttelyn eläinlääkäri käsiimme, jotta saimme leimat passiin ekinokokkilääkityksestä. Täällä tämä oli jopa aivan ilmaista, mikä hämmästytti meidät vallan sanattomiksi.
Kehän alkua saatiin sitten odotella aika kauan, sillä se tosiaan alkoi vasta klo 10, ikä klo 9 niinkuin olin luullut. Aivan pari päivää ennen tulleesta tuomarimuutoksesta johtuen, sheltit arvosteli Ruotsalainen kasvattajatuomari Ulla Bergh-Persson. Lienee sanomattakin selvää, että mikäli tämä olisi ollut ilmoittautuessa ilmoitettu tuomari, olisi reissu jäänyt väliin. Mutta sen tultua näin myöhään, niin matkaan lähdettiin. Lopulta arvostelu alkoi ja Rossi oli kehässä ensin avouroksissa. Näyttelykehän kulku oli täsmälleen sama kuin Suomessa. Rossi sai EH:n, mikä ei yllättänyt yhtään. Olin varautunut jopa huonompaan.
Sitten oli taas ohjelmassa odottelua ennen Lunan esiintymistä valionartuissa. Tässä vaiheessa silmiinpistävää oli värijakauma shelteissä. Viidestäkymmenestä ilmoitetusta koirasta vain noin kymmenen oli muita kuin soopeleita. Merlejä näistä ehkä kolme. Ei siis jäänyt epäselvyyttä Ruotsin shelttien suosikkiväristä. Lunan luokassa oli viisi koiraa ja kaikki saivat ERIn. Luna jäi sitten näistä ilman luokkasijoitusta tuomarin perustellessa sen johtuneen siitä, että se on eri tyyppiä, kuin mihin hän on tottunut. SAn Luna kuitenkin sai. En tiedä onko Ruotsin säännöissä eroavaisuus meidän sääntöihimme tässä kohden, sillä kovasti meitä haluttiin PN-kehään, vaikka ei sieltä mitään saatavaa Lunalle ollut ja Suomessa sinne mennään vain luokkasijoituksella saadun SA:n kera. Kieltäydyin sitten kohteliaasti tulemasta kehään, sillä päivä oli ollut todella pitkä ja helteinen ja ennustettu ukkoskuuro oli juuri saapumassa yläpuolellemme, joten halusimme ehtiä autolle tavaroiden kanssa ennen sen puhkeamista. Ja ehdimme. Juuri ja juuri.
Paluumatkalla Köpingin näyttelystä kantautui hienoja uutisia, sillä kavereittemme koira oli ollut ROP, joten ajelimme sinne kannustamaan heitä ryhmäkehiin. Samalla saimme pystytettyä telttamme kehän laidalle valmiiksi, joten jäi aamulle yksi homma vähemmän.
Hotellilla ulkoilutimme koirat ja huilasimme hetken ja sitten lähdettiinkin syömään hotellin ravintolan grillibuffettiin. Maistuvaa oli. Tämän jälkeen napsittiin hieman kuvia koirista ja ulkoilimme ihan reilusti, jotta koirat saivat jaloitella kunnolla.
Seuraavana aamuna ehdimme jopa aamupalalle ja sen jälkeen nopeasti Köpingin näyttelypaikalle. Tänään sheltit arvosteli Luis Pinto Texeira Portugalista. Kehän kulku sama kuin eilen ja koiriemme tulokset lähes samat kuin eilen. Tänään vain jäi Lunalta SA saamatta. Koirat eivät tänäänkään olleet Ruotsalaista tyyppiä. Kas ihmettä.
Näyttelyn jälkeen suunnattiin pikkuteitä kohti Tukholmaa, jotta päästäisiin kotimatkalle. Tukholmassa käytiin pienellä kävelyllä ja löydettiin upea näköalareitti ja sieltä saatiin hienoja kuvia.
Paikallinen koirapuisto |
Tiistaina sitten hain Kiarankin hoidosta Heidin luota ja käytiin samalla Ylöjärvellä kisaamassa Lunan kanssa pari rataa. Tuloksina nolla sijalla 4./42 ja rimavitonen. Kiara sai myös tehdä verkkahypyillä vähän aksaa ja kyllä se vaan oli taitava!
Muutama päivä ehdittiin Ruotsin reissusta toipua ja heti seuraavana viikonloppuna oli seuraavat näyttelyt ohjelmassa. Lauantaina suunnattiin Porvooseen Päivi Eerolan kehään molempien tyttöjen kanssa. Kuten arvasin, ei Päivi erityisemmin tykännyt Vivan päästä. ERI4 oli kuitenkin hienosti tulos tästä huolimatta. Luna jatkoi Ruotsissa alkanutta sileitten ERIen linjaa. Arvostelu oli hieno ja turkin puutteeseen jäi sitten luokkasija uupumaan. Turha toivoa sitä siis Eerolan kehästä jatkossakaan, sillä Luna on täydessä turkissa. Hieman pistää myös pikkuhiljaa ärsyttämään, kun kuulet arvostelun sanasta sanaan koiran kanssa seistessä ja sitten paperissa lukee vain osa asioista ja nekin mitkä lukee, niin lukee ihan eri tavoin kuin tuomari sanoi. Vai onko jonkun mielestä sama asia "kaunis, narttumainen pää" ja "hyvin narttumainen pää". Että näin niitä voi ilmeisesti tarpeen vaatiessa muuttaa.
Sunnuntaina suunnattiin sitten yhtä helteiseen Helsingin näyttelyyn ja siellä kehässä vain Viva. Tämä tuomari taas arvosti liikettä enemmän ja Viva voitti nuorten luokan SA:n kera. PN-kehässä jäätiin sijoitusten ulkopuolelle, mutta päästiin kilpailemaan varasertistä ja sen kisan Viva voitti! Ja kerrottakoon, että ei harmittanut sitten yhtään, sillä SERT meni Lunan iki-ihanalle Pöppis-äidille! Onnea! Kiara oli myös näyttelypaikalla mukana ja se ei ollut menosta taaskaan moksiskaan. Harjoiteltiin jopa kehäkäyttäytymistä ja pöydällä pääsi neiti vieraitten kopeloitavaksi. Tästäkään se ei korvaansa lotkauttanut, vaan antoi tutkia täysin ongelmitta. Kovasti sai taas pikkuneidin luonne ja rakenne kehuja. Erityisesti hännänpituus taisi aiheuttaa leukojen loksahtelua ;) Pienihän tuo ei oikeastaa enää ole, sillä mittatikku näyttää tällä hetkellä 37cm. Painoa ainakin 7kg. Luultavasti tuo ei tuosta enää juurikaan kasva. Ehkä pari senttiä, jos sitäkään, mutta mainion kokoinen medi siitä tulee :) Hauska nähdä järkyttyneitä ilmeitä, kun vien sen erkkarissa pentukehään ;)
Ennen erkkaria on vielä ohjelmassa muutamat agilitykisat ja sitten tietysti Maailman Voittaja näyttely. Siellä kehään pääsee omista koirista ainostaan Luna. Tavoitteena meillä on ERIn saaminen, mikä ei välttämättä ole itsestään selvyys Kanadalaiselta tuomarilta. Saapa nähdä siis kuinka käy.