perjantai 23. elokuuta 2013

Nyt se on virallista!

Nimittäin se, että minulle on myönnetty kennelnimi, kuten blogin otsikostakin voi huomata :)


Aika näyttää tuleeko nimelle koskaan käyttöä. Toivottavasti kuitenkin tulee! :)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Sitkeä yrittäminen palkitaan

Viikonloppuna oli tuttuun tapaan ohjelmassa kehäketkuilua ja nyt molempina päivinä. Lauantaina suunnattiin Lunan kanssa Kouvolaan, jossa sheltit tuomaroi virolainen Ingrid Hein. Mukava tuomari, mutta missään vaiheessa ei oikein käynyt selväksi mitä koirassa haki. Lunan luokan koirillakin oli nimittäin lähes sanasta sanaan identtiset arvostelut. Lunan tulos tuolla ERI3 SA.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Heinola ja kehään pääsivät Lunan lisäksi myös Viva ja Rossi. Täällä tuomarina myöskin virolainen Helin Kasuk-Tenson. Etukäteen tiedossa oli että tykkää pienemmistä koirista ja se kyllä kävi päivän aikana ilmi... Viva aloitti pennuissa ja ketkuili itsensä jälleen ROP-pennuksi! Aikamoinen putki neidillä päällä!



Sitten vuorossa Rossi. Tuomari kaivoi mitan esiin ja siitä se hupi sitten alkoi. Mittasi Rossin kokoon 42cm ja sen pitemmittä puheitta hylkylappua helutettiin. Arvostelussa ei lukenut mitään muuta. Se rupesikin sitten mietityttämään, sillä sääntöjen mukaan koira pitää tästä huolimatta arvostella. Tuomari hylkäsi myös avouroksissa koiran, mutta tämän suostui kyllä sentään arvostelemaan. Siinä vaiheessa olin jo niin turhautunut, että itkukin pääsi. Asiaa tiedusteltiin vielä viereisessä kehässä tuomaroineelta Päivi Eerolalta joka sanoi myös, että koira pitää arvostella ja neuvoi meitä lähtemään näyttelyn toimistoon asiaa selvittämään. Sieltä mukaan saatiinkin henkilö joka tuli tuomarille kertomaan, että hänen tulee koira arvostella. Tässä vaiheessa tuomari oli jo ilmeisesti huomannut olleensa väärässä ja sanoi arvostelevansa koiran. Rossi saikin sitten hienon arvostelun maininnalla että ERI olisi tullut jos kokoa ei olisi ollut noin paljoa. Itse sain tuomarilta halauksen ja pahoittelut.

Olin miettinyt koko ajan uskallanko Lunaa enää kehään viedä ollenkaan, ettei tuomari vaan minun naamani takia rankaise koiraa. Päätin kuitenkin viedä, vaikka monet ihmiset kehän laidalla jätivät koiransa viemättä kehään kokonaan. Nuorten luokan narttuja oli sitten vain kaksi kappaletta. Luna ja eilinen Kouvolan luokkavoittaja. Tänään osat sitten vaihtuivat ja Luna voitti luokkansa saaden myös SAn. PN-kehää sitten hetki jouduttiin odottamaan ja todella monet kehän laidalla kyllä tuomarin toimintaa ihmettelivät. Itsekin sitä kyllä kovasti ihmettelin. Onhan Rossi isokokoinen, sitä en koskaan ole kieltänyt, mutta ei se nyt niin iso ole että se hylkäysperuste olisi. Sinänsä se nyt on meille ihan sama, eikä hylkäys mitenkään suuri järkytys ollut. Rossi kun on sellainen että voi kehästä tuoda kotiin mitä tahansa hylyn ja sertin väliltä. Eniten ihmetytti vain tuo ettei näyttelysäännöt olleet hallussa.

PN-kehän lopulta alkaessa oli siellä kuitenkin hieman tungosta vaikka koiria jätettiin kehään viemättäkin. Heti kävi ilmi että sertin saadakseen saattoi hävitä vain Maritan valionartulle. Tuomari kätteli koiria ulos niin että lopulta kehään neljän joukkoon jäivät Luna, kaksi valiota ja veteraani. Ja näistä siis sertin saivat vastaanottaa kaikki paitsi tuo Maritan valio. Hetken tuomari mietti ja näytti beteraanin neljänneksi ja oli jo tulossa meidän luo, mutta muuttikin mielensä ja näytti toisen valion kolmoseksi, meidät kakkoseksi ja Maritan valion ykköseksi. Siinä se sitten viimein oli. Meidän ensimmäinen serti! Voi luoja sitä tunnetta. Itkin aivan valtoimenaan Maritan halatessa moneen kertaan ja nyt tuomari kysyi ihmetellen, että miten sinä nyt taas itket! :D Itse en pystynyt heti vastaamaan joten Marita auttoi vaakuuttamalla että kyllä hän nyt itkee onnesta. Kun viimein pystyin puhumaan sanoin tuomarille että kyllä tätä on niin pitkään toivottu ja metsästetty että. Tuomari katsoi sitten Lunaa ja totesi että kyllä koira on todellakin sen arvoinen.

Mutta voi sentään mikä tunteiden myrsky koko päivä oli. Uskomatonta oli vielä se, että Rossista saatiin ensimmäinen kiinnostunut kysely mahdolliseen jalostuskäyttöön tulevaisuudessa. Olisihan se hienoa jos sitä käytettäisiin. Lunan kasvattajan reaktio puhelimessa oli myöskin melkoinen kun kuuli sertin viimein napsahtaneen. Ja onhan meillä monia ihania oikeita ystäviä jotka olivat vilpittömän iloisia meidän puolesta. Kiitos teille ihanille! <3

Sanottakoon vielä sen verran, että tuomarin toiminta aiheutti kyllä sen, ettei tuolla paikalla olleista monikaan ainakaan omien sanojensa mukaan aio koiriaan enää tämän kehään viedä. Tuomarihan tuomaroi sheltit vielä toistamiseen tänä vuonna lokakuussa Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä, joten on jännä nähdä paljonko siellä tulee shelttejä olemaan. Oma kuvani tuomarista jäi hieman plussan puolelle juurikin sen takia, että myönsi virheensä, eikä antanut esittäjän naaman vaikuttaa koiran arvosteluun. Omista koirista lokakuussa kehässä nähdään vain Viva. Muilla ei sieltä ole mitään saatavaa ;)

Näyttelyitä on vielä syksylle jäljellä, vaikkakin toivoisin johonkin tuomarimuutosta, että voisin perua ainakin Lunan osallistumisen. Meidän näyttelytavoitteet on nyt hyvin pitkälti saavutettu. Aina olen sanonut että yhden sertin tuolle haluan, mutta niitä loppuja en aio kyllä tähän tahtiin metsästää. Tulevat jos ovat tullakseen. Viroon lähdetään nyt pariin otteeseen syksyllä ja päätetään sitten niitten jälkeen millainen meidän näyttelykalenteri jatkossa tulee olemaan. Omistaja on nyt enemmän kuin onnellinen ja on koiran aika päästä harrastamaan enemmän sille mielekkäämpää puuhaa, eli agilityä! :)

Tähän kuvaan ja tunnelmaan päättyy tämä keromus :)

<3

maanantai 12. elokuuta 2013

Parin viikon kuulumiset

Nyt on päässyt vierähtämään pitkä tovi viimeisestä koirapäivityksestä, joten kerrataan hieman mitä on ehtinyt tapahtua.

27.7 piipahdettiin Lunan kanssa helteisessä Pori KV:ssä, jossa neiti keimaili itselleen tuloksen ERI4 SA. Sheltit arvosteli portugalilainen Pedro Sanches Delerue.

28.7 Oli sitten helteisin Helsinki KV:n vuoro ja siellä kehään pääsivät Viva ja Luna. Tuomarina irlantilainen Ann Ingram. Viva oli upealla arvostelulla ROP-pentu! Lunan tulos oli ERI4. Tuomari tykkäsi selvästi isommista ja luustokkaammista.

Seuraavana viikonloppuna siis itse kisailin hevosten kanssa Lappeenrannassa, mutta siskoni oli lupautunut esittämään koirat, joten näyttelyvapaata ei ollut. Lauantaina 3.8 helsingissä oli yhdistetty ryhmänäyttely ja kaikkien rotujen pentunäyttely, joten kehiin pääsivät Luna ja Viva. Luna sai hyvän arvostelun, mutta tällä kertaa pienet virheet vaikuttivat ja ERIä ei herunut. Tulos EH2. Viva sen sijaan keimaili itsensä vanhempien narttujen voittoon aivan mielettömällä arvostelulla! Nuorempien voittaja vei sitten narttujen ykköspaikan lopulta.

Sunnuntaina Luna suuntasi vielä Nokialle, josta tuloksena EH3.

Itse palasin reissusta kotiin myöhään sunnuntai-iltana ja kyllä oli ihan päästä koiria halimaan. Ikävä oli jo kerennyt tulla!

Keskiviikkona 7.8 suunnattiin Lunan kanssa Kotkaan agikisoihin. Takana oli ollut parin viikon totaalitauko agilitystä ja sen kyllä huomasi molempien tekemisessä. Lunalla oli intoa turhankin paljon ja itse en osannut ohjata sitäkään vähää mitä normaalisti. Eka rata menikin ihan säätämiseksi. Lisäksi Luna sekoitti puomin keinuun ja suoritti elämänsä hitaimman puomin. Se kirjaimellisesti hiipi koko puomin. Toinen rata oli hyppäri ja sillä meno oli jo varsin mukavaa aina kepeille asti. En onnistunut lähettämään Lunaa kepeille, vaan se poimi viereisen hypyn. Kyllä nauratti niin tuomaria, yleisöä kuin minua itseänikin että kuinkas se nyt noin haki :D Tässä video tuosta radasta:


Viikonloppuna sitten oli ohjelmassa näyttelyä ja kisoja. Lauantaina suunnattiin kaikkien koirien kanssa Porvoon ryhmänäyttelyyn, jossa kehään pääsivät pitkästä aikaa kaikki, lukuunottamatta tietysti Nalaa ;) Viva aloitti pentuluokassa. Sheltit arvosteli saksalainen Kerstin Selle. Neiti esiintyi tuttuun varmaan tyyliinsä ja tuomarikin taisi tykätä, sillä lopulta Viva kruunattiin ROP-pennuksi! Arvostelu taas upea. Sitten kehään pääsikin Rossi kuukauden tauon jälkeen. Toiveissa olisi saada Rossille vielä se puuttuva kolmas ERI, jotta ykkösruusuke saataisiin herrallekin. Rossi oli nuortenluokan ainoa uros. Tuomari oli varsin hidas, mutta Rossi malttoi poseerata oikein hienosti. Yllätys olikin sitten melkoinen, kun punainen lappu heilahti ja vielä lisäksi herra sai SAn! Tällaiseen tulokseen en ikinä uskonut! ieltä se kolmas ERI tupsahti ensi yrittämällä! PU-kehässä jäätiin oikeutetusti viimeiseksi.

Lunan vuoroa saatiin sitten tovi odotella johtuen juurikin tuosta tuomarin hitaudesta. Kun viimein päästiin kehään, niin Luna esiintyi ihan mukavasti, vaikka ei millään olisi korviaan halunnut nenäliinapaketti heittelevälle tuomarille näyttää. Tuomaria tämä kovasti nauratti :) Tulos tästäkin huolimatta ERI. Nuortenluokan kaikki kuusi narttua saivat ERIn joten luokkasijoituksista käytiin ihan kilpailu. Luna liikkui ja esiintyi nyt oikein hyvin. Lopulta meidät käteltiin toiseksi ja lisäksi saatiin vielä SA! Piti siis jäädä odottelemaan PN-kehää. Sieltä en uskonut meidän mitään saavan, joten järkytys oli kyllä melkoinen, kun tuomari osoitti meidät neljänneksi. Edellä veteraani, valio ja nuortenluokan voittaja. Serti meni veteraanille ja varaserti nuortenluokan voittajalle. Hyvä niin. Hetken jo luulin miedän saavan viidennen varasertin, mutta ihan hyvä ettei ;) Mutta kyllä oli siis ehkä historian hienoin näyttelypäivä :) Kotona olikin sitten väsynyttä porukkaa ja ilta menikin sohvalla loikoillessa. Kaikki arvostelut on lisätty omalle sivulleen.



Eilen sitten suunnattiin Lunan kanssa Järvenpäähän agikisoihin. Ohjelmassa kolme rataa. Kaksi agia ja yksi hyppäri. Tuomarina kaikilla Asko Jokinen. Eka rata oli varsin kivanoloinen. Alun kepeille vientiä kovasti jännitin ja siihenhän se sitten heti kosahti.  Tulos oli lopulta hylly, sillä huonon ohjauksen takia Luna tulee paristakin hypystä ohi. En niitä jäänyt korjailemaan, sillä olin etukäteen päättänyt että jos niin käy, niin en anna koiran huomata mitää vaan edetään eteenpäin. Hyvin tässä onnistuinkin. Plussaa oli myös hyvät kontaktit. Keinu hieman epävarma, mutta jo parempi. Lisäksi olin tosi tyytyväinen siihen ettei Luna nyt sekoittanut puomia keinuun vaan teki ihan järisyttävän hienon ja nopean puomin! Tässä video tuosta radasta:


B-rata oli myöskin kiva. Heti alussa piti koiran irrota hyvin puomin alla olevaan putkeen ettei itselle tullut kiire ohjaamaan seuraavalle. Luna irtosikin kuin unelma ja ehdin hyvin muurille vastaanottamaan, mutta taaskin onnistuin sössimään kepit joille mentiin muurin jälkeen... Niiltä tuli parikin virhettä kun toisellakin yrityksellä Luna jättää ne kesken. Lisäksi tuli vielä kielto yhdeltä esteeltä taas oman huonon ohjauksen takia. Saatiin kuitenkin jostain syystä kepeiltä vain vitonen+ tuo kieltovitonen, joten tulos 10+yliaikaa. Tällä radalla isoin plussa oli Lunan hienot irtoamiset kolmosputkeen ja pussiin, jälleen superhieno puomi ja meidän tasolle upea keinu!


Vika rata oli sitten hyppäri ja profiilin nähtyäni arvelin ettei me siitä hengissä selvitä. Oli nimittäin meille kovin hankala. Sen enempää analysoimatta menoa, tehtiin yliaikanolla. Hävittiin voittajalle nelisen sekuntia ja videolta näkee kyllä mihin tuo aika kuluu.. Treeniä siis vaan lisää.


Kaikkiaan jäi kyllä ehkä paras fiilis ikinä. Ja ihan vaan sen takia, että nyt sain oman asenteen sellaiseksi kuin sen tulee jatkossakin olla. Koira ei saisi koskaan huomata että tehtiin jotain väärin. Sehän ei tiedä tehneensä väärin, eikä se oikeasti edes tee väärin, vaan juuri niinkuin itse ohjaan. Meillä oli hauskaa ja Lunan vauhti kasvoi joka radalla. Tästä onkin hyvä jäädä kuukauden mittaiselle kisatauolle, jonka aikana treenataan ja palataan kisaradoille sitten toivottavasti taas astetta varmempina.

perjantai 9. elokuuta 2013

Sanat eivät riitä kertomaan

Koirapostauksille hieman vaihtelua ja nyt seuraakin otsikon mukaisesti kertomus toisesta minulle tärkeästä asiasta, nimittäin hevosista ja vieläpä siitä tärkeimmästä.

Olen harrastanut ratsastusta 20 vuotta ja yli puolet tuosta ajasta olen myös kilpaillut koulu- ja esteratsastuksessa. Vuosien varrella olen ratsastanut usealla eri hevosella ja rakastanut niitä kaikkia omalla tavallaan, mutta kuten aina, yksi on ylitse muiden. Tämä postaus kertoo Patusta, elämäni hevosesta.

Aika tarkalleen viisi vuotta sitten tuli tie pystyyn edellisesn kisahevoseni kanssa ja hevosen vaihto toiseen oli edessä. Patun (oikelta nimeltää I Wonder) selkään päädyin heti kun uutta ratsua ruvettiin kokeilemaan. Ja valehtelisin jos väittäisin, että olin innoissani. En nimittäin ollut. Patu on varsinkin nuorempana ollut kovin kiihkeä ja vaikea hevonen, joten järkytys oli melkoinen, kun sen selkään jouduin. Mutta jo sen yhden tunnin jälkeen olin aivan myyty. Siinä oli sitä jotakin ja tiesin haluavani sen kanssa yrittää. Alkuun taisi kaikkia epäilyttää mitähän tästäkin kokeilusta tulee ja pärjäänkö sen kanssa, mutta niin vain olen todistanut pärjääväni ja nyt yhteistä taivalta on takana jo viisi vuotta!

Helpolla toki mikään ei ole tullut. Kovasti on tehty töitä eika useimmat tunnit sen kanssa ole olleet helppoja vaan lähinnä on tullut tunne että miksi jaksaa hakata päätään seinään. Mutta ne pienet onnistumisen hetket, valo tunnelin päässä ja pikkuhiljaa ansaittu luottamus hevosen puolelta auttoivat aina jaksamaan. Ensimmäinen yhteinen vuosi oli jo melko voitokas kisojen osalta. Sijoituimme Valtakunnallisissa ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksissa kouluratsastuksessa viidenneksi!



Samana syksynä pitkällisen harkinnan jälkeen sain kokeilla myös hyppäämistä herran kanssa, enkä usko että tuota päätöstä on kukaan katunut. Sitkeän työnteon jälkeen alkoi Patu hypätä paremmin ja rennommin kuin koskaan aiemmin. Kai se vain niin on, että kun löydetään oikea kuski ja oikeat kenot ja välineet, niin homma alkaa sujua :)

Seuraava vuosi (2010) olikin sitten kilpailutulosten perusteella se meidän huippuvuotemme. Sen vuoden aluemestaruuksissa saimme koulussa jälleen pronssia ja esteillä sijoituimme sijalle 11. Valtakunnallisissa mestaruuksissa voitimme koulukarsinnan ja saimme finaalissa hopeaa syntymäpäivänäni! Kiitos Patu maailman parhaasta lahjasta! Sekä esteillä sijoituimme sijalle 9. Melkoinen vuosi!








aluemestaruuspronssi

Valtakunnallisissa hopeaa

Onnitteluhali

Poistumiskyyti
Tulosten osalta vuosi 2010 on jäänyt ehdottomasti parhaaksi. Muilta osin on vaikea sanoa. Vuosien kuluessa on yhteistyömme hioutunut yhteen ja molemmin puolinen luottamus on melkoinen. Parhaita ovat ne hetket, kun olen saanut viikosta toiseen hevosen hyppäämään kuin unelma ja opettaja toteaa vain radalle lähtiessäni, että teehän yhtä kaunis rata kuin viimekin viikolla. Eikä mikään voita sitä tunnetta kun tiedät, että sinä itse olet tehnyt hevosesta sellaisen kuin se on ja kuinka se toimii kuin ajatus ja luottaa sinuun sataprosenttisesti. Niitä hetkiä en vaihtaisi mihinkään kilpailumenestykseen. Ei se päämäärä, vaan se matka.

Vuosiin on mahtunut niin paljon. Eikä pelkästään onnea. Vuonna 2011 Patu ontui kaksi viikkoa ennen mestaruuksia niin pahasti, että pelotti kuntoutuuko se siitä enää. Kuntoutui kyllä, mutta puolisen vuotta siihen meni. Tuona vuonna osallistuimma vain kouluun ja vaikka mainintaa ontumisesta ei tullutkaa, niin ei ollut ihme, että finaalipaikka jäi todella kauas.

Viime vuonna sitten saimme hyvityksen sijoittumalla karsinnassa sijalle 8 ja finaalissa sijalle 11. Esteet suoritettiin yhdellä pudotuksella, mutta saavutimme tavoitteen: saada startata kaikki mahdolliset luokat. En olisi voinut olla onnellisempi, koska arvelin tuolloin ettei Patu enää tänä kesänä noissa kisoissa voisi hypätä ikänsä vuoksi. Toisin kuitenkin kävi ja herra porskutti tähän kesään elämänsä kunnossa. Keväällä näytti hetken siltä että hyppäämiset on hypätty, mutta niin vain tauko pelasti taas ja mentyämme tämän vuoden laina-ajalla, herra päätti menestyksekkään hyppyuransa 90cm tasolla viikko sitten Lappeenrannassa hyppäämällä vaivattomammin kuin useat puolta nuoremmat! Lisäksi pääsimme perusradan puhtaasti ja vaikka toisessa vaiheessa virheitä tulikin, en voisi tyytyväisempi olla! Olen saanut niin paljon enemmän kuin koskaan uskalsin toivoakaan. Iloa ei himmentänyt edes se, että Patun uran parad kouurata ei finaaliin tänä vuonna oudon tuomaroinnin takia riittänyt. Se tunne ja yhdessä tekeminen vaan on jotain niin uskomatonta! Tältä vuodelta löytyy radoista videot jotka laitan tähän.  Muiltakin vuosilta videoita on, mutta ne ovat kadonneet jonnekin arkistoihin ;)




Patulla on nyt ikää 20 vuotta ja edelleen se porskuttaa iloisesti ja energisesti eteenpäin. Se kuinka pitkään, jää nähtäväksi. Fakta on kuitenkin se, että hyppäämiset on nyt pääosin hypätty. Koulupuolella treenaaminen jatkuu, sillä vasta nyt se alkaa oikeasti liikkua. Harras toiveeni on, että vielä ensi kesänä meidät mestaruuskisoissa nähdään, mutta vaikka ei nähtäisi, niin mikään ei voi viedä minulta näitä muistoja ja onnen hetkiä, eikä yksikään toinen hevonen enää koskaan pysty samaan mihin Patu on pystynyt. Se on opettanut minulle niin paljon. Enemmän kuin koskaan pystyn kertomaan. Olen sanoin kuvaamattoman kiitollinen että minulle silloin viisi vuotta sitten suotiin mahdollisuus Patun kanssa yhteistyö aloittaa. En tiedä missä olisin nyt ilman sitä. Elämässä kun koskaan mikään ei ole varmaa. Mitkään ylisanat eivät riitä kuvaamaan Patua. En siis edes yritä. Se vaan on. Se ainoa oikea. Ainutlaatuinen. Korvaamaton. Minun suuri rakkauteni. Elämäni hevonen, Patu <3 I Wonder how i got so lucky!



KIITOS! <3