Viva aloitti viimeistä ertaa pentuluokassa. Jäi luokassaan toiseksi. Sai toki KPn, mutta arvostelu oli kyllä ihan kuin eri koirasta kirjoitettu. Viva oli tämän tuomarin mielestä pitkärunkoinen, tihrusilmäinen ja leveäasentoiset korvat omaava... Noh, se oli sitten tämän tuomarin mielipide. Sitten vuorossa Rossi ja herra oli sitten tämän rouvan milestä ERInomainen! Tässä vaiheessa viimeistään tajusin ettei tämä tuomari hae shelteissä sitä mitä muut tuomarit keskimäärin hakevat.
Se sitten nähtiin kun Luna meni kehään. Neiti esiintyi hienosti ja arvostelu oli pelkkää ylistystä, MUTTA, takakannukset. Ne kuulemma pilaavat koko koiran ja ne tulisi poistattaa... Ei auttanut vaikka selitti ettei Suomessa niitä saa poistaa, olisi kuulemma pitänyt etsiä joku joka ne suostuu siitä huolimatta poistamaan... EH oli tulos. Onneksi ei sen huonompi. Minulle on aivan fine, jos joku rokottaa Lunan oikeista puutteista, mutta jos rokotetaan sellaisesta mistä ei saa rokottaa, niin menee kyllä yli ymmärryksen. Näin siis tuolla. Ja kyllä. Luna saa taatusti pitää varpaansa! :D
Hämmentävän näyttelyn jälkeen suunnattiin sitten Ojankoon ES-Shelttien järjestämään Jenna Caloanderin agilitykoulutukseen. Rata oli kohtuu simppeli, mutta treenattavia kohtia löytyi kyllä.
Tehtiin rataa pätkissä. Jenna sanoi, ettei luultavasti suurin osa pääse rataa loppuun asti ;) Alkuun tehtävä olikin ohjata vain esteet 1-4. No Lunahan laitteli nämä heti kerrasta aivan priimasti ja päästiin sitten jatkamaan pätkää 4-7. Päätin kokeilla 6 putkeen vientiä leijeröimällä. Sanoin ensin Jennalle ettei olla tällaista koskaan tehty, mutta yritetään. Ja voihan hitto miten hienosti onnistui! Sinne se vaan meno oikaan päähän! Vau! Sitten saatiinkin jatkaa rataa nelosesta eteenpäin niin pitkälle kuin päästään ja päästiin esteelle 14 asti. 15 mentiin väärin päin kun oli myöhässä persjätön kanssa. Persjättö esteelle 11 toimi upeasti. 13 vein liian pitkälle takaakiertoon mistä johtuen olinkin sitten myöhässä perjätössa esteellä 14. Kun luotin että irtoaa kyllä kauempaakin takaakiertoon, niin eipä ollut mitään ongelmia. Sitten tuli seuraava isompi treenauskohta, nimittäin valssi esteelle 17. Minähän siis en osaa valssata ja pyrin sitä kaikin mahdollisin keinoin välttämään. Jenna neuvoi meille sitten uuden tavan valssata ja täytyy sanoa, etten enää muulla tavoin valssaa. Toimi nimittäin paremmin kuin hyvin. Normaalisti valsissa koiran puoleinen jalka ja käsi merkkaavat hypyn, mutta Jenna neuvoikin merkkaamaan vastaisella kädellä ja jalalla ennen estettä ja voi herran jestas miten hyvin Luna kääntyi! Ja tuossa kohdassa oli vauhtiakin reilusti. Itselle oli paljon luontevampaa tehdä valssi näin, koska käännös tulee oikeastaa sen enempää miettimättä. Jenna sanoikin että tein aivan oppikirjan mukaisia valsseja ja oli sitä mieltä myös, että näin ne tehdään myös jatkossa. Kyllä! :D Tämän jälkeen loppuradassa ei sitten ollutkaan ongelmia. Ja me siis pästiin rata loppuun asti! Luna oli aivan liekeissä ja Jennakin sitä kehui varsinkin kun kerroin neidin iän ;)
Päästiin radalle kahteen kertaan ja toisella pikakierroksella meidän tehtävänä oli tehdä kisanomaista rataa. Kaikki sujui hyvin kunnes leijeröiti venyi pitkäksi ja olin myöhässä hypyllä ja Luna käänty putkest väärään suuntaan. Seuraava myöhästyminen oli taas hypyn 14 persjätössä ja taas mentiin 15 väärin päin. Jospa nyt vaan luottaisin siihen koiraan enkä vetelisi sitä nenästä ;) Lopussa ei ongelmia. Jennan loppukommentti olikin, että kunhan ajoitukset osuvat kohdilleen, on meno aivan loistavaa. Mutta jos johonkin kohtaan osuu rytmitysvirhe, leviää pakka lähes poikkeuksetta. Ja näinhän se on. Kun minä olen kartalla, on meno helpon ja varmantuntuista. Kannustuksena Jenna sanoikin, että kunhan saadaan varmuutta vaan lisää, niin meitä ei pysäytä mikään!
Treeneistä ja aivan voittaja fiilis ja tuli oikeasti sellainen olo, että hei, mehän osataan! On mulla vaan maailman upein harrastuskaveri! Luna <3
Sunnuntaina suunnattiin sitten Helsingin ryhmänäyttelyyn taas koko kolmikon voimin. Myös Nala pääsi turistiksi mukaan. Tänne oli tullut aivan viime hetken tuomarimuutos. Uroksille oli vaihtunut tuomariksi virolainen Astrid Lundava ja nartuille Jaana Hartus. Kehät olivat sitten tietysti eri puolilla aluetta ja menivät somasti päällekäin.. Tai olisin kyllä juuri ehtinyt Rossin kanssa kehään, mutta varmuudeksi sai Rossi mennä erään tutun kanssa kehään ja sai normituloksen eli EHn.
Tytöistä sitten Viva pääsi ensimmäiseksi debytoimaan junnuluokassa kun sopivasti täytti juuri tuona päivänä sen 9kk :) Neiti esiintyi taas hyvin, eikä edes mittaaminen haitannut ollenkaan. Hieman kyllä huvitti Vivan saama maininta "keskikokoa suurempi". Vivahan on 35-36cm korkea, että kyllä se on aivan ihannekokoinen ;) Arvostelu oli hyvä, vaikka tosi keskenhän tuo vielä on. Hienosti kuitenkin ERI saattin heti ensi yrittämällä! Luokkasijoitusta ei tullut, mikä ei ollut yllätys :)
Sitten vuorossa Luna. Myös Luna mitattiin ja sai maininnan "keskikokoinen" :D Tuohan on kyllä keskikokoa pienempi ;) Tämä tuomari sitten selkeästi tykkäsi hieman pienemmistä ja hyvin feminiinisistä nartuista. Ja yllätys yllätys, tykkäsi Lunasta niin paljon, että ERIn lisäksi voitti nuorten luokan ja sai vielä ainoana SAn! Upeaa! PN-kehässä jäätiin epävirallisesti viidensiksi, mutta ei juuri harmittanut. Ei noita SAita suomalaisilta tuomareilta liiaksi asti ole! Tähän olikin sitten Lunan hyvä päättää nuorten luokat. Neiti esiintyy kehässä seuraavan kerran Virossa lokakuussa ja silloin avoimessa luokassa! :) Hyvässä seurassa vietettiin taas päivää ja isoon kehään pääsin taas kasvattajaluokkaa esittämään :)
Tänään sitten pitkän odotuksen jälkeen päästiin vihdoin agikisoihin. Startattiin Riihimäellä kolme starttia. Tuomarina kaikilla radoilla Kari Jalonen.
A-rata |
B-rata |
C-rata |
Kaikkiaan todella onnistuneet kisat ja fiilis tekemiseen juuri sellainen kuin pitää. Mentiin eikä meinattu la luotin koiraan. Näin jatkossakin. Älyttömän kivaa oli ja ensi viikonloppuna heti uudestaan! :)
Näyttelyistä on nyt Lunalla taukoa lokakuun lopulle ja Rossi ei enää kehään tänä vuonna ainakaan mene. Viva käy kahden viikon päästä pyörähtämässä Tuuloksen ryhmänäyttelyssä. ERIä sille toivoisin, sillä olisihan se kiva saada sillekin ykköruusuke jo tänä vuonna :) Muita tavoitteita Vivalla ei nyt syksylle ole, sillä se on selkeästi hitaasti kehittyvä neitonen. Messariin aion sen kuitenkin ilmoittaa, koska mitään muuta hävittäväähän siinä ei ole kuin kukkaron sisältö! :D Nyt siis keskitytäänkin enemmän agilityyn ja uskoisin Lunan olevan siitä melko onnellinen! Toivottavasti myös syksy jatkuisi kohtuu poutaisena, niin päästäisiin nauttimaan vielä lenkkeilystäkin. Vaikka eihän noita kastuminen haittaa... Hihnan toinen pää se vaan on sokerista! Lomailenkin koko ensi viikon joten koirat saavat tavallistakin enemmän huomioa osakseen. Vivalla on myös tärpit, jotka toivottavasti parin päivän sisään helpottavat, niin saadaan tänne kotiin se oikea Rossikin tuon himokkaan hormonihirviön sijaan! :D