Sitkeä yrittäminen palkitaan

Viikonloppuna oli tuttuun tapaan ohjelmassa kehäketkuilua ja nyt molempina päivinä. Lauantaina suunnattiin Lunan kanssa Kouvolaan, jossa sheltit tuomaroi virolainen Ingrid Hein. Mukava tuomari, mutta missään vaiheessa ei oikein käynyt selväksi mitä koirassa haki. Lunan luokan koirillakin oli nimittäin lähes sanasta sanaan identtiset arvostelut. Lunan tulos tuolla ERI3 SA.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Heinola ja kehään pääsivät Lunan lisäksi myös Viva ja Rossi. Täällä tuomarina myöskin virolainen Helin Kasuk-Tenson. Etukäteen tiedossa oli että tykkää pienemmistä koirista ja se kyllä kävi päivän aikana ilmi... Viva aloitti pennuissa ja ketkuili itsensä jälleen ROP-pennuksi! Aikamoinen putki neidillä päällä!

Sitten vuorossa Rossi. Tuomari kaivoi mitan esiin ja siitä se hupi sitten alkoi. Mittasi Rossin kokoon 42cm ja sen pitemmittä puheitta hylkylappua helutettiin. Arvostelussa ei lukenut mitään muuta. Se rupesikin sitten mietityttämään, sillä sääntöjen mukaan koira pitää tästä huolimatta arvostella. Tuomari hylkäsi myös avouroksissa koiran, mutta tämän suostui kyllä sentään arvostelemaan. Siinä vaiheessa olin jo niin turhautunut, että itkukin pääsi. Asiaa tiedusteltiin vielä viereisessä kehässä tuomaroineelta Päivi Eerolalta joka sanoi myös, että koira pitää arvostella ja neuvoi meitä lähtemään näyttelyn toimistoon asiaa selvittämään. Sieltä mukaan saatiinkin henkilö joka tuli tuomarille kertomaan, että hänen tulee koira arvostella. Tässä vaiheessa tuomari oli jo ilmeisesti huomannut olleensa väärässä ja sanoi arvostelevansa koiran. Rossi saikin sitten hienon arvostelun maininnalla että ERI olisi tullut jos kokoa ei olisi ollut noin paljoa. Itse sain tuomarilta halauksen ja pahoittelut.

Olin miettinyt koko ajan uskallanko Lunaa enää kehään viedä ollenkaan, ettei tuomari vaan minun naamani takia rankaise koiraa. Päätin kuitenkin viedä, vaikka monet ihmiset kehän laidalla jätivät koiransa viemättä kehään kokonaan. Nuorten luokan narttuja oli sitten vain kaksi kappaletta. Luna ja eilinen Kouvolan luokkavoittaja. Tänään osat sitten vaihtuivat ja Luna voitti luokkansa saaden myös SAn. PN-kehää sitten hetki jouduttiin odottamaan ja todella monet kehän laidalla kyllä tuomarin toimintaa ihmettelivät. Itsekin sitä kyllä kovasti ihmettelin. Onhan Rossi isokokoinen, sitä en koskaan ole kieltänyt, mutta ei se nyt niin iso ole että se hylkäysperuste olisi. Sinänsä se nyt on meille ihan sama, eikä hylkäys mitenkään suuri järkytys ollut. Rossi kun on sellainen että voi kehästä tuoda kotiin mitä tahansa hylyn ja sertin väliltä. Eniten ihmetytti vain tuo ettei näyttelysäännöt olleet hallussa.

PN-kehän lopulta alkaessa oli siellä kuitenkin hieman tungosta vaikka koiria jätettiin kehään viemättäkin. Heti kävi ilmi että sertin saadakseen saattoi hävitä vain Maritan valionartulle. Tuomari kätteli koiria ulos niin että lopulta kehään neljän joukkoon jäivät Luna, kaksi valiota ja veteraani. Ja näistä siis sertin saivat vastaanottaa kaikki paitsi tuo Maritan valio. Hetken tuomari mietti ja näytti beteraanin neljänneksi ja oli jo tulossa meidän luo, mutta muuttikin mielensä ja näytti toisen valion kolmoseksi, meidät kakkoseksi ja Maritan valion ykköseksi. Siinä se sitten viimein oli. Meidän ensimmäinen serti! Voi luoja sitä tunnetta. Itkin aivan valtoimenaan Maritan halatessa moneen kertaan ja nyt tuomari kysyi ihmetellen, että miten sinä nyt taas itket! :D Itse en pystynyt heti vastaamaan joten Marita auttoi vaakuuttamalla että kyllä hän nyt itkee onnesta. Kun viimein pystyin puhumaan sanoin tuomarille että kyllä tätä on niin pitkään toivottu ja metsästetty että. Tuomari katsoi sitten Lunaa ja totesi että kyllä koira on todellakin sen arvoinen.

Mutta voi sentään mikä tunteiden myrsky koko päivä oli. Uskomatonta oli vielä se, että Rossista saatiin ensimmäinen kiinnostunut kysely mahdolliseen jalostuskäyttöön tulevaisuudessa. Olisihan se hienoa jos sitä käytettäisiin. Lunan kasvattajan reaktio puhelimessa oli myöskin melkoinen kun kuuli sertin viimein napsahtaneen. Ja onhan meillä monia ihania oikeita ystäviä jotka olivat vilpittömän iloisia meidän puolesta. Kiitos teille ihanille! <3

Sanottakoon vielä sen verran, että tuomarin toiminta aiheutti kyllä sen, ettei tuolla paikalla olleista monikaan ainakaan omien sanojensa mukaan aio koiriaan enää tämän kehään viedä. Tuomarihan tuomaroi sheltit vielä toistamiseen tänä vuonna lokakuussa Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä, joten on jännä nähdä paljonko siellä tulee shelttejä olemaan. Oma kuvani tuomarista jäi hieman plussan puolelle juurikin sen takia, että myönsi virheensä, eikä antanut esittäjän naaman vaikuttaa koiran arvosteluun. Omista koirista lokakuussa kehässä nähdään vain Viva. Muilla ei sieltä ole mitään saatavaa ;)

Näyttelyitä on vielä syksylle jäljellä, vaikkakin toivoisin johonkin tuomarimuutosta, että voisin perua ainakin Lunan osallistumisen. Meidän näyttelytavoitteet on nyt hyvin pitkälti saavutettu. Aina olen sanonut että yhden sertin tuolle haluan, mutta niitä loppuja en aio kyllä tähän tahtiin metsästää. Tulevat jos ovat tullakseen. Viroon lähdetään nyt pariin otteeseen syksyllä ja päätetään sitten niitten jälkeen millainen meidän näyttelykalenteri jatkossa tulee olemaan. Omistaja on nyt enemmän kuin onnellinen ja on koiran aika päästä harrastamaan enemmän sille mielekkäämpää puuhaa, eli agilityä! :)

Tähän kuvaan ja tunnelmaan päättyy tämä keromus :)

<3