Vuoden kruunaus

Olisi pitänyt näköjään odottaa tuon edellisen postauksen julkaisua vuoden viimeisten kisojen yli jotka olivat siis eilen, kun suunnattiin Lahteen juoksemaan kolme rataa. Radat tuomaroi Anne Viitanen, eikä ollut helppoa ja leppoisaa menoa tiedossa sitten ollenkaan. Miltään radalta ei montaa tulosta, saati nollaa tehty.

Ensimmäisenä oli vuorossa hyppäri ja siinä päänvaivaa tuotti kepeille meno ja sieltä poistuminen. Luna tiputti yllättäen heti ykköriman ja kepeille lähetys ei onnistunut kuten etukäteen ajattelinkin vaan Luna sujahti jalkojeni edestä takana olevaan putkeen. Kun sitten viimein sain sen kepeille, niin kestikin sitten hienosti oman reilun sivuttaisirtoamisen. Tästä loppuun rata olikin sitten hyvää menoa.

Toinen rata oli sitten agirata ja jo alun menokulma keinulle oli aika ikävä. Onnistuttiin kuitenkin siinä ja Luna teki aivan huipun keinun. Epäonnistuminen tuli sitten taas kepeille lähetyksessä kun tyrkkäsin omalla liikkeellä Lunan takana tyrkyllä olevaan putkeen. Virheitä tuli sitten pariin kohtaan lisää kun oma ohjaus oli luvattoman löysää hylyn jälkeen. Positiivista oli kuitenkin se, että koira meni kovempaa kuin koskaan ja virheet tulivat ihan jo tästäkin johtuen kun en vaan pysynyt mukana :D

Viimeinenkin rata oli agirata, eikä sekään helppo ollut. Eniten huolestutti juoksu-An takia A:lta poistuminen. Käännyttiin 180 astetta takaisin päin ja pituus oli matkalla enemmän kuin tyrkyllä. No olin jo alun putkella myöhässä, mutta se ei oikeastaan haitannut mitenkään hirveästi. Säikähdyksen aiheuttikin sitten A:lle meno. Luna nimittäin liukastui juuri kun ponnisti A:lle ja rysähti sitten aika huolella sitä päin kuono edellä. Tuli sitten A:n alas ihan pökerryksissä ja vielä seuraava hyppy ja kepeille meno oli hyvin epävarmaa. Siitä sitten lähti taas kulkemaan ja taisteltiin nollana maaliin asti. Ja se kannatti. Radalta tuli vain neljä nollaa, joista Lunan oli kolmanneksi nopein. Kaksi ensimmäistä koiraa olivat jo valioita joten hiphei, meille SERT-A!! Itku tuli. Ihana Luna! <3

Rata ei ollut kaunis eikä miltään osin parasta mihin pystymme, mutta kerrankin taistelu palkittiin moninkertaisesti. Viime perjantaina Jennan treeneissä ensimmäistä kertaa uskoin oikeasti siihen, että tuon koiran vauhti riittää niihin serteihin. Ja niinhän se riitti. Tämä kisavuosi on antanut ja opettanut niin paljon. Serti kruunasi vuoden, vaikka ilmanki vuosi olisi ollut jo aivan huikea. Kiitän joka päivä onneani, että minulla on tuollainen harrastuskaveri. Rakastan sitä koko sydämestäni. Kiitos Luna <3

Tällä paketoitiin sitten tämä vuosi lopullisesti. Saa nähdä mitä ensi vuosi tuo sitten tullessaan!

<3