Suurta surua ja onnenkyyneleitä

Hetki on taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä, joten kerrataanpa tapahtumia. Pari edellistä viikonloppua oli vallan vapaita kaikista koiramaisista menoista, mutta niin vain koirat olivat erimieltä. 11.7 lauantaina Kiara tuli aamulla ontuen vastaan. Hyvin parantumaan lähtenyt antura oli sitten teippauksessa ärtynyt. Avasin paketin ja huuhtelin haavan huolella, mutta päivystykseenhän se oli lähdettävä. Pitkä oli jono ja meidän visiitti lääkärin puheilla vei runsaat 5min.. Tassu oli avaamisen ja pesun ansiosta rauhoittunut ja yhteistuumin lääkärin kanssa todettiin ettei vielä aloiteta antibioottia. Sain kuitenkin reseptin varmuuden vuoksi. Lisäksi saatiin Manuka-salvaa haavaan laitettavaksi. Näillä avuilla tassu alkoi viimein parantua. Ja sitten tuli pieni takapakki, kun anturan umpeuduttua varpaanväli ärtyi auki.. Onneksi puhtaanapito ja nuolemisen esto tekivät tehtävänsä tässäkin ja nyt alkaa koko tassu olla viimein kunnossa. Pari kertaa on kiara ollut jo lenkilläkin mukana, tosin olen paketoinut tassun tukevasti ihan varmuuden vuoksi ettei vaan rallattelusta aukea uudestaan.

15.7 oli julhapäivä, sillä Nala täytti kokonaiset 10 vuotta! Aika rientää kyllä hirveää tahtia. Ikä ei näy Nalan menossa kyllä yhtään ja Mamma touhottaa samaan tahtiin kuin tähänkin asti.

Synttärityttö! <3

Kiaran tassun alkaessa olla jo hyvä, päätti Nala sairastua ensimmäistä kertaa eläessään. Ja sairastuikin melko pahasti. Viikko sitten lauantain j sunnuntain välisenä yönä se oksensi ja sunnuntaiaamuna ei kelpuuttanut ruokaa lainkaan. Sunnuntai-iltana ruoka ei edelleenkään maistunut ja koko koira oli aivan vetämätön ja hengitti todela äänekkäästi ja raskaasti. Ajoittain myös tärisi omituisesti. Ei auttanut kuin lähteä päivystykseen. Siellä ei ihmeitä löydetty. Veriarvot kaikki kunnossa. Annettiin pahoinvoinninestopiikki ja nestettä ihon alle ja kotiin.

Maanantaiaamuna Nala oli edelleen aivan vaisu, eikä edelleenkään kelpuuttanut mitään syötävää. Neiti on normaalisti todella ahne, eikä ole koskaan eläessään jättänyt ruokaa syömättä, joten huoli oli todella kova. Suunnattiin taas päivystykseen ja siellä menikin koko päivä ennen lääkärin puheille pääsyä. Sinne kun lopulta päästiin, niin Nalalta otettiin tulehdusarvo ja laitettiin tiputukseen. Nala vietti loppuillan tiputuksessa, sillä tulehdusarvo oli koholla. Aloitettiin myös antibioottikuuri.

Tiistaiaamuna ruoka ei edelleenkään maistunut. Edellisenä iltana söi aavistuksen naudanmahaa, mutta lopult ei sekään enää kelvannut. Ei muuta kuin jälleen soittoa lääkäriin, sillä aloin jo itsekin epäillä että jospa kyseessä onkin haimatulehdus. Tiistaina pääsimme melko nopeasti lääkärin puheille ja Nalasta otettiin jälleen verikokeita ja nyt myös röntgenkuvat mahasta ja suolistosta. Haimatulehduksen pikatesti oli negatiivinen, joten siitäkään ei ollu kyse. Nala jäi jälleen tiputukseen, nyt koko päiväksi. Lopulta alettiin epäillä, että suolitukos voisi olla kaikkien oireiden aiheuttaja, koska muilla koirilla ei ollut mitään tulehdusoireita. Kuvissa näkyi lisäksi massa paksusuolessa, joka puhui tämän puolesta.

Tämän diagnoosin jälkeen, ja Nalan voinnin hoidosta kohennuttua, uskalsin lähteä tiistaina Lunan kanssa Ylöjärvelle iltakisoihin. Tarvitsin pienen hengähdystauon kaikesta murehtimisesta ja Kepon patistettua, päätin lähteä. Matkaseuraksi saimme ihanan Annin shelttiensä Hellin ja Pennin kanssa.

Luna oli kyllä aivan onnesta soikeana tajutessaan mihin pääsi. Mehän olemme huilineet täysin agilitystä aina karsinnoista lähtien. Kisoissa tuomarina oli Johanna Wutrich ja radat olivat oikein kivat. Kiva oli myö lopulta tulosrivi, sillä Luna teki kahdelta ensimmäiseltä radalta tuplanollan sijoilla 3. ja 1.!! Toinen nollavoitto siis jo Lunalle kuukauden sisään! Viimeinen rata meni sitten loppumetreillä hyllyksi, mutta ei kyllä harmittanut yhtään :)

Kisapaikalla sain myös ikävän puhelun, kun siskoni soitti ja kertoi, että jo iäkkäällä Wanda-sheltillämme oli todettu munuaisten vajaatoiminta ja lopetuksen olevan lähitulevaisuudessa tosiasia.

Kotiin päästyäni täällä oli hyvin väsynyt ja tokkurainen potilas. Tämä johtui kipulääkkeistä joita Nala oli tiputuksessa saanut. Hyvänä uutisena oli kuitenkin se, että viimein illalla suoli oli tyhjentynyt!

Tästä alkoi sitten suunta mennä vain parempaan. Jo keskiviikkoaamuna Nalalle alkoi varovasti ruoka maistua ja siitä asti suunta on ollut vain parempaan. Nyt kotona on jo pari päivää ollut täysin oma itsensä oleva koira, joka syö kaiken mitä sille kuppiin laittaa, maha toimii normaalista ja telkkarille raivotaan tarvittaessa! Ihanaa!

Mutta ei kaikilla. Myöhään keskiviikkoiltana siskoni soitti, että Wanda oli mennyt todella huonoksi. Raskain sydämin soitin päivystävälle eläinlääkärille ja ajoimme saattamaan tuon niin kovin rakkaan koiran sen viimeiselle matkalle. Voi Wanda kun vaan tietäisit miten kiitollinen kaikesta olen. Sait elää hyvin pitkä ja terveen elämän. Wanda olisi täyttänyt tulevalla viikolla 15 vuotta. Olen varma että siellä ne nyt haukkuvat kilpaa Romeon kanssa niinkuin aikoinaan täällä maanpäälläkin tekivät! <3

Cadinan Oona Marina "Wanda" 29.7.2000-23.7.2015

Perjantaina oli sitten taas aika ottaa auton suunnaksi Balttia ja tällä kertaa Latvia. Täsmäisku Adazin kansainväliseen näyttelyyn ohjelmassa. Johanna lähti Firan ja Mimmin kanssa mukaan ja omista mukana Rudi ja Luna.

Ajelimme illalla suoraan näyttelypaikalle ja nukuimme autossa parkkipaikalla :D Kovin kummoisia yöunia ei kyllä saatu, mutta hullunhommaahan tämä touhu on :D

Shelteillä oli tuomarina portugalilainen Pedro Sanches Delerue, jonka kehässä Luna on pari vuotta sitten käynyt. Etukäteen tiedossa oli sen perusteella herran pitävän vahvemmista jenkkityyppisistä koirista, joten kovin suuria odotuksia ei ollut, varsinkin kun koiramääräkin oli varsin suuri, eli shelttejä oli ilmoitettu 17 kappaletta. Rudi pääsi ensimmäistä kertaa nuorten luokkaan. Näitä uroksia oli yhteensä neljä ja Rudi esiintyi toisena. Ja pääsi mittatikun alle. Tuomari kävi lainaamassa naapurikehästä mitan, pyysi laittamaan sen 39 senttiin ja mittasi. Ja Rudi meni tuon mitan alle! :) Tuomari totesi sitten naureskellen että nyt olemme varmoja :D Rudi sai tämän jälkeen ERIn, kuten kaikki muutkin luokan urokset. Lopulta Rudi oli luokassaa toinen puolijenkkisoopelin voittaessa. Voittajan lisäksi myös Rudi sai SAn ja sijoittui lopulta PU-kehässä kolmanneksi! :)

Sitten olikin aika laitella Luna kuntoon, mikä ei ollut ihan helppo homma. Neiti kun päätti pudottaa pesussa kaiken pohjavillan ja näytti kyllä melko rimpulalta :D

Avonartuissa SAta ei jaettu lainkaan, joten tiedossa oli, että luokkavoitolla ja SAlla CACIB irtoaisi, mutta en todellakaan uskonut meillä olevan mitään mahdollisuuksia. Luna esiintyi luokassa ensimmäisenä ja esiintyikin kaikkineen paremmin kuin pitkään aikaan. Se pönötti todella ryhdikkäästi ja juoksi kuin unelma. ERI napsahti, kuten kaikille muillekin valioille, joita oli yhteensä siis kolme. Sitten olikin kilpailuluokka ja Luna kylä oli selkeästi päättänyt, että liikeistä ja esiintymisestä homma ei jää kiinni. Eikä jäänyt. Suuri oli hämmästys ja lopulta riemu, kun tuomari osoitti meidät ykköseksi!! Ja pienen jännityksen jälkeen sihteeri tuli ojentamaan SA-lapun ja se oli sitten siinä! PN-luokassa Luna sijoittui lopulta ihanan Mimmi-mummon jälkeen kakkoseksi ja näin ollen neiti sinetöi kansainvälisen muotovalionarvonsa 3 vuoden ja 10 kuukauden iässä. Täysin karvattomana! Nimen eteen lisätään siis uusi titteli, C.I.B! Ei sitä oikein voi käsittää, ja vaikka nuo tittelit eivät tuon koiran arvoa muuta suuntaan eikä toiseen, niin onhan se ihana kun joku muukin pitää sitä kauniina :)

Neiti C.I.B! <3

Näyttelyn jälkeen suunnattiin sitten auton nokka kohti Tallinnaa. Sujuvasti matka sujui ja ehdittiin jopa pysähtyä Pärnussa syömässä, mikä etukäteen vaikutti mahdottomalta :)

Laivassa meillä oli onneksi hytti ja nukuttiin tyytyväisenä koko matka. Illalla kotiin päästyä korkatiin sitten ansaitusti pullo skumppaa ja sen ja suihkussa käynnin jälkeen untenmaille, että jaksettiin tänään suunnata Helsinki KV:seen. Tänäänkin kehässä Rudi ja Luna. Tuomarina Viron puolelta tuttu Ann-Christine Johansson Ruotsista.

Rudi esiintyi nuorten luokan kolmesta uroksesta viimeisenä ja sai ainoana luokassaan ERIn. Näin ollen luokkavoitto ja vielä SA!

PU-kehässä oli sitten junnujen voittaja, Rudi, kaksi avoa ja valio. Tuomari kätteli pian avojen kakkosen pois ja sijoitti lopulta Rudin neljänneksi!

Lunan esiintyminen oli sitten todella hankala. Vettä kun satoi, niin luonnollisesti ihmisillä on sateenvarjot käytössä. En meinannut saada Lunaa edes teltasta ulos, kun se vaan istui ja tärisi paniikissa. Tilanteeseen nähden se suoritui paremmin kuin hyvin. Se yritti jälleen kaikkensa minun puolestani. Valioita oli kolme ja kaikki saivat ERIn. Luna jäi viimeiseksi eikä saanut SAta. Arvostelusta paljastui sitten että tämä tuomari rokotti sen turkin puutteesta. Onneksi eilisen tuomarin mielestä Lunalla oli erinomainen turkki! :D

Luna saakin nyt kolme viikkoa kasvatella turkkia Kotkan näyttelyä varten, sillä kahtena seuraavana viikonloppuna kehässä on vain Rudi. Luna pääsee sitten kisailemaan agilitya. Ensi viikolla on myös pitkästä aikaa ohjelmassa Jennan treenit. En kyllä jaksaisi odottaa! :)