Karsinnat

Matkasimme siis prjantai-iltana Kangasniemeen, jossa koirien lenkityksen jälkeen painuttiin suoraan nukkumaan. Koirat toin päättivät käväistä uimassa ja kiikuttaa turkeissaan sisään oikean punkkiyhdyskunnan, joten ihan hetkessä ei nukkumaan päästy.

Yöunet jäivät melko lyhyiksi ja aamulla aikaisin suunnattiin auton nokka Lievestuoreen kautta kisapaikalle. Rudi lähti siis Johannan matkassa Pieksämäen näyttelyyn ja muut koirat mukaan kisapaikalle.

Medit olivat aika alkutekijöissään kun kisapaikalle pääsimme, joten ehdimme seurata niitä hyvän tovin ja siinä näki hyvin myös radan ja sen ongelmakohdat. Niitä ei oikeastaan montaa ollut. Alussa keppien jälkeen putkesta tultaessa kahdelle sivuttaishypylle, joista ensimmäinen mentiin edestä ja toinen takaa, moni teki jälkimmäiselle päällejuoksun ja oli keilata koiransa tai hukkasi sen takana olevaan putkeen ja pituuden jälkeen piti olla tarkkana ettei koira ammu ansahypylle putken sijaan. Mineille tätä hyppyä siirrettiin vielä lähemmäs, joten tarkkana sai olla.

Rataantutustumisessa  päätin tehdä hyppykohtaan japanilaisen ja valssin. Pituuden jälkeiseen elämään mietin melko pitkään teenkö jopa vastakäännöksen, vai käännänkö pelkällä liikerytmityksellä. Päädyin vaan rytmittämiseen, sillä vastakäännös on Lunalle usein turhan vahva ohjaus. Rata muuten oli helppo ja hyvin juostava.

Luna toimi radalla todella hyvin. Vauhti ei ollut lähelläkään parasta, mutta se oli kuuliainen ja teki millintarkkaa työtä. Yksikään kaarros ei levinnyt ja pituudelta käännös on suorastaan loistelias. Ja me tehtiin siis nolla! Aika huisia! :)

Aika riitti lopulta sijaan 46. Mutta nipinnapin ihanneaikaan yllettiin, joten muutama pistekin saatiin! Jatkopaikkaa ei tosin tältä radalta sunnuntaille irronnut.

Sitten olikin pitkä odotus edessä ennen illan agirataa. Ehdittiin taas katsella rauhassa kisoja ja medien aikana päästiin taas näkemään rata ja sen kinkkiset kohdat. Tällä agiradalla niitä ei oikeastaan kummemmin ollut. Ainostaan keinulta kepeille lähetyksessä sai olla tarkkana kun avokulmaan mentiin ettei tyrkkää väärin sisään.

Luna jatkoi tällä radalla tarkkaa ja kuuliaista työtään. Ainostaan lopussa puomin jälkeen jouduin soveltamaan kun eihän se nyt sinne pysähdy, joten en ehtinyt hypylle kuten olin suunnitellut, joten jouduin niistämään ja kun en uskaltanut tehdä sokkaria perään, niin takaaleikkaamaan. Kiltisti Luna toimi ja tehtiin tältäkin radalta nolla!! Vauhti ei edelleenkään ollut kummoista, mutta muu tekeminen varmaa ja hyvää.

Mentiin tässä kohden kisaa kuudenneksi tuolla radalla. En missään tapauksessa uskonut ratamme riittävän jatkoon, sillä koiria oli vielä siinä kohden yli 100 menemättä ja lähes kaikki huiput vielä tulossa. Jäähkälenkin jälkeen pakkasimme siis kamat kasaan ja suuntasimme Lievestuoreelle katsastamaan Rudin morsianta. Rudilla oli mennyt myös näyttely upeasti, sillä Poju oli ollut VSP ja saanut SERTin! :) Itse en seurannut livestreamia matkalla, enkä tuloksiakaan, sillä en halunnut joutua harmittelemaan jos ja kun tipumme jatkosta. Fiilis omista radoista oli kumminkin niin huikea ja tehtiin kaikki se mitä osataan ja mihin tällä hetkellä pystytään, niin halusin fiilistellä sitä enkä surra ettei vauhti riitä jatkoon. Sonialta tuli kuitenkin tasaisesti tilannekatsausta ja jännitys kohosi entisestään kun oltiin puolivälissä luokkaa sijalla 8.

Karsintojen säännöthän ovat sellaiset, että sunnuntaille jatkoon varmuudella pääsee hyppyradan 22 nopeinta nollan tehnyttä ja agiradan 22 nopeinta nollan tehnyttä. Ja mikäli agiradan 22 parhaan joukossa on koirakoita jotka olivat jo hyppyradalla 22 parhaan joukossa, nousee agiradan 23 jne. jatkoon. Tämä on hieman hämäävää, sillä jatkoon voi mennä yhteistuloksissa, eli pisteissä huonompi koirakko nimenomaan agilityradan tulosten perusteella. Me olimme lauantain jälkeen yhteistuloksissa sijalla 54. Ja Sonialta tulikin heti luokan loputtua viesti, että harmi kun ette päässeet jatkoon. Mutta itse epäilin toista. Olimme nimittäin agilityradalla lopulta sijalla 28. ja ihanneajan puitteissa. Laskujemme mukaan 22 parhaan joukossa oli ainakin 6 koirakkoa jotka olivat jo hyppyradalta saaneet jatkopaikan, joten tämän mukaan meidän pitäisi suureksi ällistykseksemme päästä jatkoon. Joten jännittäviä hetkiä elettiin sunnuntain lähtölistoja odotellessa. Ja kun ne sieltä lopulta järjestäjän sivuille tulivat ja Jukan sanottua että starttaamme kolmantena, niin ei ollut riemulla rajaa! Me toteutimme jälleen yhden haaveen; päästä juoksemaan kaikki viisi rataa MM-karsinnoissa. Ja kun se toteutui jo heti depyyttivuotenamme, niin enemmän kuin tyytyväinen saa olla.

Sitten olikin kiireen kaupalla ajeltava yöpuulle, että ehti edes hieman nukkua. Olimmehan alkuun nimittäin suunnitelleet toki jäävämme kisoja katsomaan sunnuntaille, mutta emme aikoneet ajaa heti aamusta paikalle. No tämä suunnitelmahan muuttui sitte täysin! :D Enkä missään nimessä valita! :)

Sunnuntaina ohjelmassa oli kolme rataa. Aamu alkoi agilityradalla ja tämä rata oli koko viikonlopun selkeästi vaikein. Alussa A:n jälkeinen elämä oli vaikea, samoin keinu ja siltä poistuminen ja jatko, kuin myös puomilta kepeille meno, sillä vieressä oli todellisena ansahyppynä muuri.

Selvisimme virheittä aina puomille asti. Tosin videolta näkee että A:lta olisi kyllä pitänyt antaa virhe. Tuollaiset kohdat missä joudun ottamaan sivuttaisetäisyyttä enkä pääse yhtään vedättämään ovat meille vielä A:lla myrkkyä. Puomilta tuli sitten kontaktivirhe ja sinnehän se Lunakin sitten muurille ampui kuten 60 prosenttia muistakin radan hyllyttäneistä mineistä.

Päivän toinen rata oli hyppäri. Ja varsin helppo sellainen. Yllättävän hankala kuitenkin lopulta oli jo alun kepeille meno, kun ihan vaan suoraan tultiin hypyn ja pituuden kautta. Keppien jälkeiseltä putkelta piti koira ottaa kunnolla haltuun, sillä muutama haki takaisin kepeille kun ohjaaja lähti kiirehtimään jatkoa. Loppupuolella suoran putken jälkeinen edestä mentävä hyppy oli myös monelle se hankalin kohta.

Meillä ei näissä ollut ongelmia. Johtuen jo ihan hitaasta vauhdista. Luna liikkui jopa huonommin kuin lauantaina ja nyt ensimmäistä kertaa sen uralla huomasi radalla että se oli väsynyt. Taisteltiin kuitenkin ja parhaamme tehtiin ja nollarata se lopulta oli.

Tällä radalla kävi sitten lopulta se mitä arvelin käyvän jo lauantaina, eli aivan ei ylletty ihanneaikaan, joten pisteitä ei saatu.

Finaalirata oli sitten jälleen agirata. Sen kummempia analysoimatta, niin Lunasta huomasi sen olevan hyvin väsynyt, sillä se kielsi kaksi hyppyä, mitä ei tosiaankaan yleensä tee. Toki ohjauskin noille oli huonoa, mutta yleensä se ei tee tuollaista missään tilanteessa. Lisäksi se ottaa taas virheen A:lta.

Meidän lopullinen sijoitus oli 42. Ja kuten Facebookiinkin kirjoitin, niin meille se on todellinen saavutus, vaikka kovin monelle muulle se tuskin on sitä. Me tehtiin se mistä osa voi vain haaveilla. Me juostiin kaikki viisi rataa karsinnoissa ja tehtiin noilta radoilta kolme nollaa. Se jos mikä on saavutus, josta voi olla todella ylpeä.

Ensi vuoteen on näillä eväillä hyvä lähteä. Treenikohteetkin on jo hyvin tiedossa ja luvassa on myös toivottavasti uusia tuulia treenirintamalle. Niistä lisää myöhemmin mikäli toteutuvat :) Nyt Luna saa lomailla muutaman viikon agilitystä ja sitten jatketaan tätä yhteistä matkaa entistä innostuneempina <3

"I´ll keep a part of you with me, and everywhere I go threre you´ll be" <3
Kuva: Koirakuvat.fi/ Jukka Pätynen.
Kuva julkaistu kuvaajan luvalla.