Pienestä kiinni

Viime lauantaina suunnattiin Lunan kanssa Helsinkiin Purina Areenalle juoksemaan kolme rataa. Heti aamusta päästiin toimiin, kun minit alkoivat klo 9 Heidi Viitaniemen agiradalla. Eikä ollut rata ihan helpoimmasta päästä. Pitkälle päästiin nollana, mutta sitten se pieni herpaantuminen ja myöhästyminen tuli juuri siihen kohtaan kun ajattelinkin ja Luna sinkaisi hypyn väärin päin. Tämän jälkeen jatkettiin puomille, jolla Luna kyllä pysähtyi, mutta kaikki tassut puomilla. Lisäksi vapautti itse itsensä, joten korjasin oikeaan paikkaa ja sitten suorinta tietä ulos. Tässä tuo rata. Hyllyyn asti oikeinkin kivaa menoa :)

Sitten siirryttiinkin ulos, jossa ohjelmassa oli Martti Salosen hyppäri. Eikä tämäkään mikään helppo rata, sillä nollia tuli vain neljä.. Ja uskomatonta kyllä, yksi niistä tuli meidän tekemänä! Parissa kohden kuluu aikaa reilusti, mutta pääosin hyvin yhdessä mentiin. Ihme ettei saatu kosketusvirhettä kun loppuradasta osuin Lunaan putken jälkeen aika selvästi, mutta tätä ei tuomari ilmeisesti nähnyt.

Nolla riitti sijaan kolme ja jäätiin sertistä pari sekunttia. Lähltä siis liippasi :)

Kolmas rata oli taas Viitaniemen Heidin agirata sisällä. Mielestäni helpompi profiililtaan kuin ensimmäinen. Taaskin hienosti yhdessä mentiin ja nollana aina neljänneksi viimeiselle esteelle, mutta sitten rytmitys petti, enkä ehtinyt persjättöön, jonka takia yritin tehdä pelastuksena takaaleikkauksen aalle. Leikkasin liian tiukasti ja videolta hyvin näkee kuinka Luna on jo menossa aalle, mutta väistääkin putkeen kun meinaan juosta sen päälle ;) "Sissos mikä akka, se juoksee päälle. Äkkiä alta pois!" :D :D

Puomi tällä radalla oli tosi huono. Lunalle selkeästi tuo paikka on vielä tosi epävarma, joten vapautin sen kun oli kontaktilla, enkä odotellut tassuja maahan asti. Se kun selkeästi paineistuu ja menee lukkoon jos ei ymmärrä mitä siltä halutaan. Sen takia vapautin sen aikaisin. Se ei vielä kisatilanteessa tuota ihan osaa, joten en voi sitä siltä vaatia. Muuten meno oli kaikkiaan todella hyvää. Etenkin keinun suorituksiin olen tyytyväinen. Se kun ei myöskään ole Lunalle helppo este, eikä usein tee edes noin rohkeita keinuja. Yleensä saattaa tehdä ensimmäisellä radalla tosi hyvän keinun, mutta toisella sitten taas selvästi huonomman. Nyt ei ollut mitään lisä varomista toisellakaan radalla. Kepit eivät myöskään ole enää suuri ongelma. Vielä kun uskallan itse luottaa niillä Lunaan enemmän ja kannustaa samoin kuin kotona :) Ihaninta kuitenkin on se, että nyt mennään ja pidetään kivaa yhdessä, eikä Luna enää keskity vaan huutamaan radalla, vaan keskittyy esteisiin ja ohjauksiin hienosti.  On se vaan mainio harrastuskaveri! <3

Ensi viikonloppuna kisataan taas ja huomenna päästään pitkästä aikaa Maijun treeneihin molempien tyttöjen kanssa. Vivankin kanssa olen nyt aktivoitunut ja ruvennut tekemään enemmän hommia. Puomi onkin nyt saatu jo siihen kuntoon, että voidaan mennä koko estettä ja liittää se pikkuhiljaa osaksi rataa :) Myös keinua ollaan nyt aloitettu. Siä nyt vain juostaan päätyyn ja sitten nostan Vivan pois. Ja hirveällä vauhdilla jo juoksee päähän! :) Kepit on myös tarkoitus ohjureiden kanssa aloittaa pikkuhiljaa, samoin A kunhan päästään halliin jossa sen saa laskettua matalammaksi. Vivan kanssa on kyllä niin kiva tehdä, kun se on aina täysillä mukana. Ja nyt näyttää melkoisella varmuudella siltä, että neiti on medi, eikä näin ollen tule kilpailemaan Lunan kanssa vastakkain :) Tässä vielä video Vivan puomista :)

Niin ja laitampa vielä pari videota Lunan keppitreeneistä, kun niitä en ole tänne vielä laittanut :)

Lauantaina Viva pääseekin sitten pyörähtämään näyttelykehässä. Itse en ole paikalla, sillä olen ratsastuskisoissa. Onneksi hyvä lainahandleri on käytössä, joten sen suhteen ei ongelmia ole :) Jännä nähdä mitä typylle sanotaan :) Viron reissukin häämöttää jo nurkan takana, mutta sitä ennen aksataan ja juhlitaan Lunan sunnuntaisia kaksivuotissynttäreitä! Täytynee yrittää ottaa neidistä synttäripotretti!

Kato oho!

Kylläpäs on taas tovi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Syynä tähän yleinen kiire ja saamattomuus. Paljon ollaan ehditty taas puuhailla parin viikon aikana. Viime viikon lauantaina suunnattii Lunan, Vivan ja Rossin kanssa Porvoon näyttelyyn. Tuomari oli vaihtunut ja pitkään mietinkin perumista, mutta päätin kuitenkin lähteä. Ei olisi tarvinnut ;) Ruotsalaistuomari oli kyllä melkoisen pihalla rotumääritelmästä ajoittain. Oikeat koirat sentään näkyivät PU ja PN sijoilla olleen, mutta mielenkiintoa ei muuten päivästä puuttunut.

Viva aloitti viimeistä ertaa pentuluokassa. Jäi luokassaan toiseksi. Sai toki KPn, mutta arvostelu oli kyllä ihan kuin eri koirasta kirjoitettu. Viva oli tämän tuomarin mielestä pitkärunkoinen, tihrusilmäinen ja leveäasentoiset korvat omaava... Noh, se oli sitten tämän tuomarin mielipide. Sitten vuorossa Rossi ja herra oli sitten tämän rouvan milestä ERInomainen! Tässä vaiheessa viimeistään tajusin ettei tämä tuomari hae shelteissä sitä mitä muut tuomarit keskimäärin hakevat.

 Se sitten nähtiin kun Luna meni kehään. Neiti esiintyi hienosti ja arvostelu oli pelkkää ylistystä, MUTTA, takakannukset. Ne kuulemma pilaavat koko koiran ja ne tulisi poistattaa... Ei auttanut vaikka selitti ettei Suomessa niitä saa poistaa, olisi kuulemma pitänyt etsiä joku joka ne suostuu siitä huolimatta poistamaan... EH oli tulos. Onneksi ei sen huonompi. Minulle on aivan fine, jos joku rokottaa Lunan oikeista puutteista, mutta jos rokotetaan sellaisesta mistä ei saa rokottaa, niin menee kyllä yli ymmärryksen. Näin siis tuolla. Ja kyllä. Luna saa taatusti pitää varpaansa! :D

Hämmentävän näyttelyn jälkeen suunnattiin sitten Ojankoon ES-Shelttien järjestämään Jenna Caloanderin agilitykoulutukseen. Rata oli kohtuu simppeli, mutta treenattavia kohtia löytyi kyllä.

Tehtiin rataa pätkissä. Jenna sanoi, ettei luultavasti suurin osa pääse rataa loppuun asti ;) Alkuun tehtävä olikin ohjata vain esteet 1-4. No Lunahan laitteli nämä heti kerrasta aivan priimasti ja päästiin sitten jatkamaan pätkää 4-7. Päätin kokeilla 6 putkeen vientiä leijeröimällä. Sanoin ensin Jennalle ettei olla tällaista koskaan tehty, mutta yritetään. Ja voihan hitto miten hienosti onnistui! Sinne se vaan meno oikaan päähän! Vau! Sitten saatiinkin jatkaa rataa nelosesta eteenpäin niin pitkälle kuin päästään ja päästiin esteelle 14 asti. 15 mentiin väärin päin kun oli myöhässä persjätön kanssa. Persjättö esteelle 11 toimi upeasti. 13 vein liian pitkälle takaakiertoon mistä johtuen olinkin sitten myöhässä perjätössa esteellä 14. Kun luotin että irtoaa kyllä kauempaakin takaakiertoon, niin eipä ollut mitään ongelmia. Sitten tuli seuraava isompi treenauskohta, nimittäin valssi esteelle 17. Minähän siis en osaa valssata ja pyrin sitä kaikin mahdollisin keinoin välttämään. Jenna neuvoi meille sitten uuden tavan valssata ja täytyy sanoa, etten enää muulla tavoin valssaa. Toimi nimittäin paremmin kuin hyvin. Normaalisti valsissa koiran puoleinen jalka ja käsi merkkaavat hypyn, mutta Jenna neuvoikin merkkaamaan vastaisella kädellä ja jalalla ennen estettä ja voi herran jestas miten hyvin Luna kääntyi! Ja tuossa kohdassa oli vauhtiakin reilusti. Itselle oli paljon luontevampaa tehdä valssi näin, koska käännös tulee oikeastaa sen enempää miettimättä. Jenna sanoikin että tein aivan oppikirjan mukaisia valsseja ja oli sitä mieltä myös, että näin ne tehdään myös jatkossa. Kyllä! :D Tämän jälkeen loppuradassa ei sitten ollutkaan ongelmia. Ja me siis pästiin rata loppuun asti! Luna oli aivan liekeissä ja Jennakin sitä kehui varsinkin kun kerroin neidin iän ;)

Päästiin radalle kahteen kertaan ja toisella pikakierroksella meidän tehtävänä oli tehdä kisanomaista rataa. Kaikki sujui hyvin kunnes leijeröiti venyi pitkäksi ja olin myöhässä hypyllä ja Luna käänty putkest väärään suuntaan. Seuraava myöhästyminen oli taas hypyn 14 persjätössä ja taas mentiin 15 väärin päin. Jospa nyt vaan luottaisin siihen koiraan enkä vetelisi sitä nenästä ;) Lopussa ei ongelmia. Jennan loppukommentti olikin, että kunhan ajoitukset osuvat kohdilleen, on meno aivan loistavaa. Mutta jos johonkin kohtaan osuu rytmitysvirhe, leviää pakka lähes poikkeuksetta. Ja näinhän se on. Kun minä olen kartalla, on meno helpon ja varmantuntuista. Kannustuksena Jenna sanoikin, että kunhan saadaan varmuutta vaan lisää, niin meitä ei pysäytä mikään!

Treeneistä ja aivan voittaja fiilis ja tuli oikeasti sellainen olo, että hei, mehän osataan! On mulla vaan maailman upein harrastuskaveri! Luna <3

Sunnuntaina suunnattiin sitten Helsingin ryhmänäyttelyyn taas koko kolmikon voimin. Myös Nala pääsi turistiksi mukaan. Tänne oli tullut aivan viime hetken tuomarimuutos. Uroksille oli vaihtunut tuomariksi virolainen Astrid Lundava ja nartuille Jaana Hartus. Kehät olivat sitten tietysti eri puolilla aluetta ja menivät somasti päällekäin.. Tai olisin kyllä juuri ehtinyt Rossin kanssa kehään, mutta varmuudeksi sai Rossi mennä erään tutun kanssa kehään ja sai normituloksen eli EHn.

Tytöistä sitten Viva pääsi ensimmäiseksi debytoimaan junnuluokassa kun sopivasti täytti juuri tuona päivänä sen 9kk :) Neiti esiintyi taas hyvin, eikä edes mittaaminen haitannut ollenkaan. Hieman kyllä huvitti Vivan saama maininta "keskikokoa suurempi". Vivahan on 35-36cm korkea, että kyllä se on aivan ihannekokoinen ;) Arvostelu oli hyvä, vaikka tosi keskenhän tuo vielä on. Hienosti kuitenkin ERI saattin heti ensi yrittämällä! Luokkasijoitusta ei tullut, mikä ei ollut yllätys :)

Sitten vuorossa Luna. Myös Luna mitattiin ja sai maininnan "keskikokoinen" :D Tuohan on kyllä keskikokoa pienempi ;) Tämä tuomari sitten selkeästi tykkäsi hieman pienemmistä ja hyvin feminiinisistä nartuista. Ja yllätys yllätys, tykkäsi Lunasta niin paljon, että ERIn lisäksi voitti nuorten luokan ja sai vielä ainoana SAn! Upeaa! PN-kehässä jäätiin epävirallisesti viidensiksi, mutta ei juuri harmittanut. Ei noita SAita suomalaisilta tuomareilta liiaksi asti ole! Tähän olikin sitten Lunan hyvä päättää nuorten luokat. Neiti esiintyy kehässä seuraavan kerran Virossa lokakuussa ja silloin avoimessa luokassa! :) Hyvässä seurassa vietettiin taas päivää ja isoon kehään pääsin taas kasvattajaluokkaa esittämään :)

Tänään sitten pitkän odotuksen jälkeen päästiin vihdoin agikisoihin. Startattiin Riihimäellä kolme starttia. Tuomarina kaikilla radoilla Kari Jalonen.

A-rata

A-rata oli proofililtaan oikein kiva, ainostaan kepeille vienti tuotti päänvaivaa. Päätin sitten kokeilla siihen backlapia hypyltä. Alku levisi heti, kun Luna ei pysähtynyt puomilla. Pää ei kuitenkaan kestänyt, että olisin napannut koiran kainaloon vaan jatkoin rataa, koska kontaktin kyllä otti. Mutta läpijuoksusta johtuen en ehtinyt tehdä persjättöä kolmosen jälkeen, joten sovelsin ja tein vippauksen neloselle. Toimi hyvin ja pääsin hyvin kutoselle, mutta backlap ei ihan onnistunut kun Luna haki keppien sijsta puomin alla olevaan putkeen! :D No ainakin irtoaa! ;) Loppurata sitten sujuikin varsin mukavasti, vaikka 12 jälkeen oli hieman myöhässä persjätön kanssa ja hieman kyseli vikalle esteelle kun luonnollisestikin meni kovempaa kuin minä ;) Mutta oikein hyvä rata jota pääosin tehtiin yhdessä :)

B-rata

B-rata oli hyppäri ja mielestäni oikein kiva ja meille sopiva. Kakkoselle päällejuoksu ja kutoselle vippaus, nyt ihan suunniteltu ;) seiskalle perjättö ja hienosti haki kepit vaikka yhdessä sinne rynnittiin.Sitten vain juostiin! 17 twist ja taas kovaa maaliin. Hieman kyseli nytkin vikalle, mutta ei paha ollenkaan. Nollahan se siis oli ja oikein kivalla etenemällä 4,05m/s! Hieno Luna!

C-rata

C-rata oli sitten mielestäni ehkä päivän kivoin. Ei tarvinnut paljon kikkailla. Tein neloselle twistin ja siitä takaakierron kautta keinulle, joka oli aivan täydellinen! Juoksi päähän vauhdilla ja pysähtyi sinne. Eikä ollut vahinko, vaan tiesi selvästi keinun olevan kysessä. Siitä sitten putken kautta aalle ja pienellä vastakäden vedolla putkeen. Maltoin odottaa ja linjata Lunan kepeille ja haki hienosti! Tuplaa pukkasi tähän asti ja sitten tuli se herpaantuminen, enkä vetänyt sillä vastakädellä, niin Lunahan ampui kepeiltä väärään päähän putkea! Kyllä kieltämättä harmitti ja nimenomaan oma toilailu! No ei auttanut. Koira oikein päin putkeen ja matka jatkui. 13 jälkeen puolivalssi ja takaakierron kautta puomille. Eikä pysähtynyt. Ei ajatustakaan, vaikka annoin käskyn hyvissä ajoin ja kovaa :D Pääsimpä sitten huomauttamaan ja nappaamaan koiran kainaloon :)

Kaikkiaan todella onnistuneet kisat ja fiilis tekemiseen juuri sellainen kuin pitää. Mentiin eikä meinattu la luotin koiraan. Näin jatkossakin. Älyttömän kivaa oli ja ensi viikonloppuna heti uudestaan! :)

Näyttelyistä on nyt Lunalla taukoa lokakuun lopulle ja Rossi ei enää kehään tänä vuonna ainakaan mene. Viva käy kahden viikon päästä pyörähtämässä Tuuloksen ryhmänäyttelyssä. ERIä sille toivoisin, sillä olisihan se kiva saada sillekin ykköruusuke jo tänä vuonna :) Muita tavoitteita Vivalla ei nyt syksylle ole, sillä se on selkeästi hitaasti kehittyvä neitonen. Messariin aion sen kuitenkin ilmoittaa, koska mitään muuta hävittäväähän siinä ei ole kuin kukkaron sisältö! :D Nyt siis keskitytäänkin enemmän agilityyn ja uskoisin Lunan olevan siitä melko onnellinen! Toivottavasti myös syksy jatkuisi kohtuu poutaisena, niin päästäisiin nauttimaan vielä lenkkeilystäkin. Vaikka eihän noita kastuminen haittaa... Hihnan toinen pää se vaan on sokerista! Lomailenkin koko ensi viikon joten koirat saavat tavallistakin enemmän huomioa osakseen. Vivalla on myös tärpit, jotka toivottavasti parin päivän sisään helpottavat, niin saadaan tänne kotiin se oikea Rossikin tuon himokkaan hormonihirviön sijaan! :D

Näytelmäretki Viroon

Viime perjantaina suuntasimme nokan kohti satamaa ja sieltä laivalla Viroon. Mukana matkassa olivat Luna ja Rossi. Laivamatkalla koirat pääsivät tällä kertaa mukaan ihan laivan puolelle ja varsinkin Rossi hurmasi useita naispuolisia kanssamatkustajia ;) Herra nimittäin saattoi heittäytyä keskelle käytävää makaamaan, jotta sai takuuvarmasti huomiota! :D Luna sen sijaan arvolleen sopivasti käyttäytyi hillitymmin ja vain harvat ja valitut saivat siltä hännän heilautuksen ja pusun :)

Viroon saavuttuamme suuntasimme heti eläinlääkäriasemalla hakemaan matolääkityksestä leimat passiin. Tämän jälkeen suuntasimme sitten hotelliin joka sijaitsi näyttelypaikkaa vastapäätä. Hotelli oli oikein siisti ja mukava ja koirat heittäytyivät heti päikkäreille sänkyyn. Ilta menikin pitkälti vain löhöillessä, mitä nyt pesin sivussa molemmat koirat ja käytiin moikkaamassa kavereita joilla oli huone samassa hotellissa kerrosta alempana. Koirat jäivät sinne myös siksi aikaa kun kävimme hotellin ravintolassa syömässä ja hyvin olivat bichon-poikien seurassa viihtyneet kuten tavallista :)

Aamulla ehdimme hyvin aamupalalle sillä kehä oli merkitty alkamaan vasta klo 11.15 ja matkaa näyttelypaikalle oli siis vain pari sataa metriä :D Näyttelypaikka sijaitsi Tallinnan laululavan ympäristössä ja olikin aivan ihanteellinen tähän. Hyvä nurmipohja ja myös paljon puita joiden varjoon pääsi vilvoittelemaan, sillä ilma oli todella lämmin. Sheltit arvosteli irlantilainen Seamus Oates. Samainen herra kävi arvostelemassa sheltit Suomessa viime vuoden heinäkuussa. Tuolloin olimme vain turisteina paikalla, mutta nähtyäni millaisista shelteistä piti, uskoin ainakin Lunan pärjäävän ihan hyvin.

Tuomari oli aivan ihana ja kohtelias vanhempi herrasmies, joka käsitteli koiria erittäin hyvin. Tuntui selvästi nauttivan hommastaan. Shelttejä oli ilmoitettu mukaan yhteensä 12kpl ja kaikki olivat paikalla. Heti luettelosta kävi ilmi, että sertin suhteen molemmilla omilla koirilla oli yksi kilpailija. Rossilla valiouros ja Lunalla avonarttu. Rossin tiesin tuon kisan taatusti häviävän, mutta Lunan suhteen toiveet olivat korkealla. Virossahan junioreille ja veteraaneille on omat sertit, joten ne eivät kilpaile noista varsinaisista serteistä. Ensin kehässä tuttuun tapaan Rossi ainoana nuortenluokan uroksena. Rossi esiintyin normaaliin varmaan tapaansa, mutta kyllä hämmästys oli melkoinen kun punaista lappua heilutettiin ja sen kaveriksi vielä vaaleanpunaista! Aika hienoa! PU-kehään pääsi lopulta neljä urosta ja näistä Rossi jäi aivan oikein viimeiseksi. Valio vei sertin, muttei se meitä harmittanut yhtään. Rossi kun oli jo ylittänyt tavoitteen monin verroin!

Sitten oli Lunan vuoro esiintyä myöskin nuortenluokan ainoana narttuna. Neiti esiintyi upeasti niinkuin on nyt viime aikoina poikkeuksetta tehnyt. Punainen heilahti, kuten myös vaalenpunainen. Sitten jännitettiin avonartun tulosta ja senkin saatua ERIn ja SAn, jännitys vaan kasvoi. Veteraaninarttu sai saman tuloksen ja sitten oli PN-kehän vuoro, johon pääsi viisi narttua. Tuomari juoksutti pari kierrosta ympäri ja sitten alkoi pitkä pohtiminen. Kuulemma katseli vuoron perään Lunaa ja veteraania, vaikka itse tietysti luulin herran katsovan avonarttua ;) Lopulta tuomari osoitti veteraanin ykköseksi, meidät kakkoseksi, junnujen ykkösen kolmoseksi ja avon neloseksi. Vielä muodon vuoksi ympäri ja tulokset tiedossa. Luna siis PN2 ja SERTi meille! Lähdimmehän me sitä toki tavoittelemaan, mutten uskonut sen ihan ensimmäisestä Viron kehästä tulevan. Paremmin ei olisi kyllä voinut mennä :)

Ihanat ystävämme olivat luonnollisesti myös paikalla ja Peten kanssa käytiin meren rannalla nappaamassa parit SERTikuvat: Kuvat siis (c) Ville Jolkkonen

Loppupäivä menikin sitten kavereita kannustaessa sillä heidän bichonuroksensa oli alun vaikeuksien jälkeen ROP ja ROP-junior, joten isoihin kehiin pääsivät. Ehdimme nähdä 9 ryhmän parhaan valinnan ennen kuin meidän piti lähteä laivalle. Ja kannatti katsoa sillä ihana Jalmari voitti ryhmänsä! Sitten jouduimmekin lähtemään kotia kohti. Vähän väliä tuli kuitenkin viestiä miten menee ja seuavassa viestissä sitten tulikin, että Jalmari oli BIS-junior! Vau! Eikä se siihen loppunut. Pikkumies oli lopulta myös BIS1 ja jätti muut nuolemaan näppejään. Aika upea koira Marialla ja Petellä on! Oli nimittäin seuraavana päivänä ollut myös BIS-junior ja BIS3! ONNEA!

Me siis suuntasimme jo lauantaina kotiin sillä sunnuntaina ei shelteille ollut näyttelyä Virossa tarjolla. Sen sijaan me suuntasimme Vantaalle KR näyttelyyn, jossa kehään pääsivät Viva ja Luna. Tuomarin takia en Rossia ollut ilmoittanut ja päivän kuluessa olin siitä todella iloinen. Sheltit arvosteli tuolla Elena Ruskovaara. Aivan ihan tuomari, joka oli kyllä todella tiukka mutta hyvin oikeudenmukainen ja kohteli koiria aivan ihanasti. Viva ketkuili ensin ja ensimmäistä kertaa urallaan jäi luokassaa kolmanneksi. KP sentään saatiin ja tuomarilta kommentti, että koira on todella kaunis seistessään, mutta liikkuminen on vielä kehitystä vaativaa. Arvostelu oli kyllä oikein hyvä.

Pitkän odottelun jälkeen oli Lunan vuoro ja tuomarin linjan nähtyäni lähdettiin hakemaan EHta. Hylkäsi nimittäin kolme koiraa, kaksi liian isoa ja yhden pienen. Sen verran tiukka oli, etten Lunan oikeasti odottanut muuta saavan. Tuomarin aloitettua arvostelun sanoilla erinomainen tyyppi, aavistin kuitenkin, että taitaa kuitenkin Lunasta tykätä enemmän kuin uskalsin toivoa. Ja niin tykkäsi. ERI napsahti ja hetken odottelun jälkeen kilpailuluokkaan. ERIn saaneita oli vain kolme, joten luokkasijoitus oli varma. Tuomari juoksutti Luna ja soopelinartun ja osoitti meidät ykköseksi. Kierros yhdessä ympäri ja tulokset selvillä. Luna voitti luokkansa ja sai vielä ainoana SAn! Voi jestas sentään mikä viikonloppu!

Eikä se siihen loppunut. PN-kehässä pitkällisen juoksuttelun ja pönöttämisen jälkeen päädyimme sijalle 3! Lisäksi saatiin myös VASERT kotiin viemisiksi. Lunan viides sellainen ;) Aikamoista. Tuomarin tullessa onnittelemaan sanoi vielä että Luna on aivan ihana! Ja niinhän se on :)

Hyvillä mielein siis suuntasimme kotia kohti. Kävimme myös Nalan, Rossin ja Vivan kanssa viimein luovuttamassa verta Hannes Lohen geenitutkimukseen. Lunahan hoiti osuutensa jo heinäkuussa. Nyt on kaikki meidän koirat antaneet oman panoksensa tuossa asiassa :)

Ensi viikonloppuna on sitten vuorossa ulkokauden viimeiset näyttelyt. Kaikki kolme pääsevät kehään molempina päivinä. Rossi päättää siellä tämän vuoden näyttelyurakkansa ja Luna esiintyy viimeisest kerrat nuorten luokassa. Viva sen sijaan päättää pentukehät lauantaina ja depytoi sunnuntaina junnuluokassa! Ja tähän sopien neiti päätti launataina aloittaa juoksun. Se on siis virallisesti nainen! ;) Viikonlopun jälkeen näyttelyt vähenevätkin selvästi ja pääsemme taas Lunan kanssa myös agikisoihin. Luulen sen nauttivan niistä hieman enemmän! ;)

Haaste

Saimme haasteen Sonian blogista. Tehtävänä oli laittaa seitsemän kuvaa meidän kesästämme ja kuvata jokaista vain yhdellä sanalla. Tässä siis meidän :)

Into

Viisaus

Elämä

Rakkaus

Ystävyys

Lahjakkuus

Unelma

Lopuksi piti haastaa seitsemän blogia tekemään sama tehtävä. Meiltä lähtee haaste seuraaville blogeille

Teppo
Karvakuonot
Sofin ja Milan tassunjäljillä
Sentti & co
Shelttipojat Jasu & Luka
Kehäketut
Cardiwe´s sheltit

Nyt se on virallista!

Nimittäin se, että minulle on myönnetty kennelnimi, kuten blogin otsikostakin voi huomata :)

Aika näyttää tuleeko nimelle koskaan käyttöä. Toivottavasti kuitenkin tulee! :)

Sitkeä yrittäminen palkitaan

Viikonloppuna oli tuttuun tapaan ohjelmassa kehäketkuilua ja nyt molempina päivinä. Lauantaina suunnattiin Lunan kanssa Kouvolaan, jossa sheltit tuomaroi virolainen Ingrid Hein. Mukava tuomari, mutta missään vaiheessa ei oikein käynyt selväksi mitä koirassa haki. Lunan luokan koirillakin oli nimittäin lähes sanasta sanaan identtiset arvostelut. Lunan tulos tuolla ERI3 SA.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Heinola ja kehään pääsivät Lunan lisäksi myös Viva ja Rossi. Täällä tuomarina myöskin virolainen Helin Kasuk-Tenson. Etukäteen tiedossa oli että tykkää pienemmistä koirista ja se kyllä kävi päivän aikana ilmi... Viva aloitti pennuissa ja ketkuili itsensä jälleen ROP-pennuksi! Aikamoinen putki neidillä päällä!

Sitten vuorossa Rossi. Tuomari kaivoi mitan esiin ja siitä se hupi sitten alkoi. Mittasi Rossin kokoon 42cm ja sen pitemmittä puheitta hylkylappua helutettiin. Arvostelussa ei lukenut mitään muuta. Se rupesikin sitten mietityttämään, sillä sääntöjen mukaan koira pitää tästä huolimatta arvostella. Tuomari hylkäsi myös avouroksissa koiran, mutta tämän suostui kyllä sentään arvostelemaan. Siinä vaiheessa olin jo niin turhautunut, että itkukin pääsi. Asiaa tiedusteltiin vielä viereisessä kehässä tuomaroineelta Päivi Eerolalta joka sanoi myös, että koira pitää arvostella ja neuvoi meitä lähtemään näyttelyn toimistoon asiaa selvittämään. Sieltä mukaan saatiinkin henkilö joka tuli tuomarille kertomaan, että hänen tulee koira arvostella. Tässä vaiheessa tuomari oli jo ilmeisesti huomannut olleensa väärässä ja sanoi arvostelevansa koiran. Rossi saikin sitten hienon arvostelun maininnalla että ERI olisi tullut jos kokoa ei olisi ollut noin paljoa. Itse sain tuomarilta halauksen ja pahoittelut.

Olin miettinyt koko ajan uskallanko Lunaa enää kehään viedä ollenkaan, ettei tuomari vaan minun naamani takia rankaise koiraa. Päätin kuitenkin viedä, vaikka monet ihmiset kehän laidalla jätivät koiransa viemättä kehään kokonaan. Nuorten luokan narttuja oli sitten vain kaksi kappaletta. Luna ja eilinen Kouvolan luokkavoittaja. Tänään osat sitten vaihtuivat ja Luna voitti luokkansa saaden myös SAn. PN-kehää sitten hetki jouduttiin odottamaan ja todella monet kehän laidalla kyllä tuomarin toimintaa ihmettelivät. Itsekin sitä kyllä kovasti ihmettelin. Onhan Rossi isokokoinen, sitä en koskaan ole kieltänyt, mutta ei se nyt niin iso ole että se hylkäysperuste olisi. Sinänsä se nyt on meille ihan sama, eikä hylkäys mitenkään suuri järkytys ollut. Rossi kun on sellainen että voi kehästä tuoda kotiin mitä tahansa hylyn ja sertin väliltä. Eniten ihmetytti vain tuo ettei näyttelysäännöt olleet hallussa.

PN-kehän lopulta alkaessa oli siellä kuitenkin hieman tungosta vaikka koiria jätettiin kehään viemättäkin. Heti kävi ilmi että sertin saadakseen saattoi hävitä vain Maritan valionartulle. Tuomari kätteli koiria ulos niin että lopulta kehään neljän joukkoon jäivät Luna, kaksi valiota ja veteraani. Ja näistä siis sertin saivat vastaanottaa kaikki paitsi tuo Maritan valio. Hetken tuomari mietti ja näytti beteraanin neljänneksi ja oli jo tulossa meidän luo, mutta muuttikin mielensä ja näytti toisen valion kolmoseksi, meidät kakkoseksi ja Maritan valion ykköseksi. Siinä se sitten viimein oli. Meidän ensimmäinen serti! Voi luoja sitä tunnetta. Itkin aivan valtoimenaan Maritan halatessa moneen kertaan ja nyt tuomari kysyi ihmetellen, että miten sinä nyt taas itket! :D Itse en pystynyt heti vastaamaan joten Marita auttoi vaakuuttamalla että kyllä hän nyt itkee onnesta. Kun viimein pystyin puhumaan sanoin tuomarille että kyllä tätä on niin pitkään toivottu ja metsästetty että. Tuomari katsoi sitten Lunaa ja totesi että kyllä koira on todellakin sen arvoinen.

Mutta voi sentään mikä tunteiden myrsky koko päivä oli. Uskomatonta oli vielä se, että Rossista saatiin ensimmäinen kiinnostunut kysely mahdolliseen jalostuskäyttöön tulevaisuudessa. Olisihan se hienoa jos sitä käytettäisiin. Lunan kasvattajan reaktio puhelimessa oli myöskin melkoinen kun kuuli sertin viimein napsahtaneen. Ja onhan meillä monia ihania oikeita ystäviä jotka olivat vilpittömän iloisia meidän puolesta. Kiitos teille ihanille! <3

Sanottakoon vielä sen verran, että tuomarin toiminta aiheutti kyllä sen, ettei tuolla paikalla olleista monikaan ainakaan omien sanojensa mukaan aio koiriaan enää tämän kehään viedä. Tuomarihan tuomaroi sheltit vielä toistamiseen tänä vuonna lokakuussa Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä, joten on jännä nähdä paljonko siellä tulee shelttejä olemaan. Oma kuvani tuomarista jäi hieman plussan puolelle juurikin sen takia, että myönsi virheensä, eikä antanut esittäjän naaman vaikuttaa koiran arvosteluun. Omista koirista lokakuussa kehässä nähdään vain Viva. Muilla ei sieltä ole mitään saatavaa ;)

Näyttelyitä on vielä syksylle jäljellä, vaikkakin toivoisin johonkin tuomarimuutosta, että voisin perua ainakin Lunan osallistumisen. Meidän näyttelytavoitteet on nyt hyvin pitkälti saavutettu. Aina olen sanonut että yhden sertin tuolle haluan, mutta niitä loppuja en aio kyllä tähän tahtiin metsästää. Tulevat jos ovat tullakseen. Viroon lähdetään nyt pariin otteeseen syksyllä ja päätetään sitten niitten jälkeen millainen meidän näyttelykalenteri jatkossa tulee olemaan. Omistaja on nyt enemmän kuin onnellinen ja on koiran aika päästä harrastamaan enemmän sille mielekkäämpää puuhaa, eli agilityä! :)

Tähän kuvaan ja tunnelmaan päättyy tämä keromus :)

<3

Parin viikon kuulumiset

Nyt on päässyt vierähtämään pitkä tovi viimeisestä koirapäivityksestä, joten kerrataan hieman mitä on ehtinyt tapahtua.

27.7 piipahdettiin Lunan kanssa helteisessä Pori KV:ssä, jossa neiti keimaili itselleen tuloksen ERI4 SA. Sheltit arvosteli portugalilainen Pedro Sanches Delerue.

28.7 Oli sitten helteisin Helsinki KV:n vuoro ja siellä kehään pääsivät Viva ja Luna. Tuomarina irlantilainen Ann Ingram. Viva oli upealla arvostelulla ROP-pentu! Lunan tulos oli ERI4. Tuomari tykkäsi selvästi isommista ja luustokkaammista.

Seuraavana viikonloppuna siis itse kisailin hevosten kanssa Lappeenrannassa, mutta siskoni oli lupautunut esittämään koirat, joten näyttelyvapaata ei ollut. Lauantaina 3.8 helsingissä oli yhdistetty ryhmänäyttely ja kaikkien rotujen pentunäyttely, joten kehiin pääsivät Luna ja Viva. Luna sai hyvän arvostelun, mutta tällä kertaa pienet virheet vaikuttivat ja ERIä ei herunut. Tulos EH2. Viva sen sijaan keimaili itsensä vanhempien narttujen voittoon aivan mielettömällä arvostelulla! Nuorempien voittaja vei sitten narttujen ykköspaikan lopulta.

Sunnuntaina Luna suuntasi vielä Nokialle, josta tuloksena EH3.

Itse palasin reissusta kotiin myöhään sunnuntai-iltana ja kyllä oli ihan päästä koiria halimaan. Ikävä oli jo kerennyt tulla!

Keskiviikkona 7.8 suunnattiin Lunan kanssa Kotkaan agikisoihin. Takana oli ollut parin viikon totaalitauko agilitystä ja sen kyllä huomasi molempien tekemisessä. Lunalla oli intoa turhankin paljon ja itse en osannut ohjata sitäkään vähää mitä normaalisti. Eka rata menikin ihan säätämiseksi. Lisäksi Luna sekoitti puomin keinuun ja suoritti elämänsä hitaimman puomin. Se kirjaimellisesti hiipi koko puomin. Toinen rata oli hyppäri ja sillä meno oli jo varsin mukavaa aina kepeille asti. En onnistunut lähettämään Lunaa kepeille, vaan se poimi viereisen hypyn. Kyllä nauratti niin tuomaria, yleisöä kuin minua itseänikin että kuinkas se nyt noin haki :D Tässä video tuosta radasta:

Viikonloppuna sitten oli ohjelmassa näyttelyä ja kisoja. Lauantaina suunnattiin kaikkien koirien kanssa Porvoon ryhmänäyttelyyn, jossa kehään pääsivät pitkästä aikaa kaikki, lukuunottamatta tietysti Nalaa ;) Viva aloitti pentuluokassa. Sheltit arvosteli saksalainen Kerstin Selle. Neiti esiintyi tuttuun varmaan tyyliinsä ja tuomarikin taisi tykätä, sillä lopulta Viva kruunattiin ROP-pennuksi! Arvostelu taas upea. Sitten kehään pääsikin Rossi kuukauden tauon jälkeen. Toiveissa olisi saada Rossille vielä se puuttuva kolmas ERI, jotta ykkösruusuke saataisiin herrallekin. Rossi oli nuortenluokan ainoa uros. Tuomari oli varsin hidas, mutta Rossi malttoi poseerata oikein hienosti. Yllätys olikin sitten melkoinen, kun punainen lappu heilahti ja vielä lisäksi herra sai SAn! Tällaiseen tulokseen en ikinä uskonut! ieltä se kolmas ERI tupsahti ensi yrittämällä! PU-kehässä jäätiin oikeutetusti viimeiseksi.

Lunan vuoroa saatiin sitten tovi odotella johtuen juurikin tuosta tuomarin hitaudesta. Kun viimein päästiin kehään, niin Luna esiintyi ihan mukavasti, vaikka ei millään olisi korviaan halunnut nenäliinapaketti heittelevälle tuomarille näyttää. Tuomaria tämä kovasti nauratti :) Tulos tästäkin huolimatta ERI. Nuortenluokan kaikki kuusi narttua saivat ERIn joten luokkasijoituksista käytiin ihan kilpailu. Luna liikkui ja esiintyi nyt oikein hyvin. Lopulta meidät käteltiin toiseksi ja lisäksi saatiin vielä SA! Piti siis jäädä odottelemaan PN-kehää. Sieltä en uskonut meidän mitään saavan, joten järkytys oli kyllä melkoinen, kun tuomari osoitti meidät neljänneksi. Edellä veteraani, valio ja nuortenluokan voittaja. Serti meni veteraanille ja varaserti nuortenluokan voittajalle. Hyvä niin. Hetken jo luulin miedän saavan viidennen varasertin, mutta ihan hyvä ettei ;) Mutta kyllä oli siis ehkä historian hienoin näyttelypäivä :) Kotona olikin sitten väsynyttä porukkaa ja ilta menikin sohvalla loikoillessa. Kaikki arvostelut on lisätty omalle sivulleen.

Eilen sitten suunnattiin Lunan kanssa Järvenpäähän agikisoihin. Ohjelmassa kolme rataa. Kaksi agia ja yksi hyppäri. Tuomarina kaikilla Asko Jokinen. Eka rata oli varsin kivanoloinen. Alun kepeille vientiä kovasti jännitin ja siihenhän se sitten heti kosahti.  Tulos oli lopulta hylly, sillä huonon ohjauksen takia Luna tulee paristakin hypystä ohi. En niitä jäänyt korjailemaan, sillä olin etukäteen päättänyt että jos niin käy, niin en anna koiran huomata mitää vaan edetään eteenpäin. Hyvin tässä onnistuinkin. Plussaa oli myös hyvät kontaktit. Keinu hieman epävarma, mutta jo parempi. Lisäksi olin tosi tyytyväinen siihen ettei Luna nyt sekoittanut puomia keinuun vaan teki ihan järisyttävän hienon ja nopean puomin! Tässä video tuosta radasta:

B-rata oli myöskin kiva. Heti alussa piti koiran irrota hyvin puomin alla olevaan putkeen ettei itselle tullut kiire ohjaamaan seuraavalle. Luna irtosikin kuin unelma ja ehdin hyvin muurille vastaanottamaan, mutta taaskin onnistuin sössimään kepit joille mentiin muurin jälkeen... Niiltä tuli parikin virhettä kun toisellakin yrityksellä Luna jättää ne kesken. Lisäksi tuli vielä kielto yhdeltä esteeltä taas oman huonon ohjauksen takia. Saatiin kuitenkin jostain syystä kepeiltä vain vitonen+ tuo kieltovitonen, joten tulos 10+yliaikaa. Tällä radalla isoin plussa oli Lunan hienot irtoamiset kolmosputkeen ja pussiin, jälleen superhieno puomi ja meidän tasolle upea keinu!

Vika rata oli sitten hyppäri ja profiilin nähtyäni arvelin ettei me siitä hengissä selvitä. Oli nimittäin meille kovin hankala. Sen enempää analysoimatta menoa, tehtiin yliaikanolla. Hävittiin voittajalle nelisen sekuntia ja videolta näkee kyllä mihin tuo aika kuluu.. Treeniä siis vaan lisää.

Kaikkiaan jäi kyllä ehkä paras fiilis ikinä. Ja ihan vaan sen takia, että nyt sain oman asenteen sellaiseksi kuin sen tulee jatkossakin olla. Koira ei saisi koskaan huomata että tehtiin jotain väärin. Sehän ei tiedä tehneensä väärin, eikä se oikeasti edes tee väärin, vaan juuri niinkuin itse ohjaan. Meillä oli hauskaa ja Lunan vauhti kasvoi joka radalla. Tästä onkin hyvä jäädä kuukauden mittaiselle kisatauolle, jonka aikana treenataan ja palataan kisaradoille sitten toivottavasti taas astetta varmempina.