Hiljaiseloa

Kovin on vähälle jäänyt blogin päivitys. Ei vaan tunnu intoa kirjoittamiseen löytyvän, vaan aina keksii sen sijaan mutta tekemistä. Ja tämän lauman kanssa kun aika ei totisesti pitkäksi käy.

Mutta kerrataanpa hieman mitä tässä nyt on syksyn mittaan tapahtunut. Edellisessä postauksessa sanoin kirjoittavani erkkarista erikseen, mutta sekin jäi, vaikka se päivä oli yksi mieleenpainuvimmista ikinä. Luna nimittäin paukautti melkoisen pommin, sillä ensin se meni ja voitti valioluokan ja siihen kaiken huipuksi se voitti kaikki nartut! Minun pieni sininen, josta niin monesti on sanottu että miten tuo koskaan on edes valioitunut, meni ja voitti nartut Erkkarissa! Lopulta neiti oli VSP uroksen ollessa ROP. Eihän sitä tunnetta vaan voi kuvailla. En hurjimmissa unelmissakaan uskonut että minulla olisi koskaan sellaista koiraa joka tuohon pystyy. Narttuja oli kuitenkin 74 ilmoitettu. Eikä Lunan huikeaa esiintymistä voi kuin ihailla kun tietää tilanteen. Tuolloinhan satoi koko päivän vettä ja kaikki jotka Lunan paremmin tuntevat, tietävät, että maailmassa on yksi asia jota se pelkää. Ja siis oikeasti pelkää. Ne ovat sateenvarjot. Eikä liene tarpeen sanoa että niitä oli kehän laidalla paljon. Teltasta Luna ei olisi suostunut lähtemään ulos ei sitten millään ja välillä se ihan tärisi kauhusta. Ja silti se luotti ja esiintyi paremmin kuin ehkä koskaan. Minun pieni enkeli <3

Agility on luonnollisesti Lunan kanssa myös tehty. Ikuisuusprojekti nimeltä puomi alkaa välillä osoittaa edistymisen merkkejä myös. Muutoin Lunan kanssa erityisiä ongelmia ei ole. Kisattu ollaan sen verran että SM-nollat on kasassa ja olisiko reilu kymmenkunta nollaa kasassa yhteensä ja rankingissa sijoitus tällä hetkellä 34. Yksi upea nollavoitto mahtuu mukaan myös, radalla jossa neiti esitti uskomattoman upean puomin.

Zlatan on kiertänyt koko kesän ja syksyn näyttelyitä. Se on kerännyt yhteensä 7 SERTiä ja nyt on plakkarissa myös 2 CACIBia. Ensimmäisen se sai heinäkuun lopussa Porissa ja toisen marraskuun alussa Tartosta. Pikkumiehen meno on siis ollut huikeaa. Sekin on tehnyt agilitya säännöllisesti ja pikkuhiljaa alkavat kaikki esteet olla hallussa. Puomilla tosin käännöksiä ei juuri olla tehty ja viime aikoina myös suoraan meno on ollut hankalaa kun pitkään on juostu vain smartin puomia, niin siirtyminen agimetin puomille on ollut melkoisen haastavaa. Viime viikonloppuna käytiin Zlatukan kanssa myös ihka ensimmäisissä epiksissä, missä poju laitteli kaksi nollarataa, eikä ollut kisatilanteesta moksiskaan. Virallisiin kisoihin meillä ei ole kiire. Erona tyttöihin Z on ollut selkeästi hitaammin kehittyvä niin kropaltaan kuin pääkopaltaankin, joten ollaan edetty rauhassa.

Rudi-rusakko on kiertänyt kehiä myös ja pärjännyt edelleen hienosti. Nyt odotellaan lähinnä että helmikuun alussa CACIB-kello umpeutuu ja voidaan alkaa metsästää sitä viimeistä CACIBia. Rudista tuli myös viime viikolla kuudennen kerran isä, kun Poriin syntyi 2 tri urosta ja 1 blm narttu. Innolla seurataan mitä niistä kasvaa! Jyväskylän näyttelyssä sain tavata viimein myös Rudin keväällä syntyneet kauniin merletyttären ja oli kyllä niin isänsä näköinen tyttö että! Rudi on tähän mennessä jättänyt jälkeläisilleen pääosin vallan hienoa rakennetta ja luonteet kuulemma järjestään upeat. Kokoa löytyy sitten laidasta laitaan, muutama selkeästi iso ja myös sitten pieniä. Keskiarvona kuitenkin ihan kohtuullisesti, sillä Vivaa ja tätä viimeisintä morsianta lukuunottamatta kaikki Rudilla käyneet nartut ovat olleet selvästi kookkaita. Ensimmäisessä pentueessa uroksella on myös peitsihampaat. Muissa pentueissa ei ole peitsihampaita ollut, Vivan pentujen kulmuritilannetta tässä parasta aikaa jännätään. Niissä tällä hetkellä 3/5 varmuudella normaalit kulmurit.

Viva palailee pikkuhiljaa mammalomaltaa kehiin. Parin viikon päästä suunnataan Liettuaan, missä suuria odotuksia ei sen kanssa ole, turkki ei ole ehtinyt vielä kasvaa. Lisäksi se on ilmoitettu tulevana sunnuntaina virallisiin agilitykisoihin kokeilemaan miten sen pääkoppa hommaa kestää. Mikäli ei kestä, niin sen agilityt tavoitteellisesti ovat sitten pitkälti siinä.

Dita on päässyt muutamaan näyttelyyn myös ja se nappasi hämmentävästi SERTin heti toisessa Suomen näyttelyssään. Se pääsee myös Liettuan reissulle mukaan ja sitten aletaankin odotella sen juoksuja, se on nimittäin tarkoitus niistä astuttaa. Myös se on tehnyt agilitya ja oppinut lyhyessä ajassa todella paljon! Niitä treenejä jatketaan juoksuihin asti.

Kiaran kanssa on agilityssa tehty todella paljon töitä vireen kanssa. Nostettu sitä nyt aivan tappiin ja se onkin tuottanut aivan uudenlaisen vauhdin neidin tekemiseen. Kontakteja opetellaan uudelleen, erityisesti A vaatii töitä. Pari hyppyrataa se on käynyt juoksemassa ja viimeiseltä tekaisi mukavan nollan. Kiara oli myös reilun viikon kasvattajallaan tutustumassa paikkoihin. Se on tarkoitus myös astuttaa seuraavaan juoksuun, joka tulee huhti-toukokuussa mikäli neiti pitää välin samana. Saisi kyllä innostua aloittamaan aiemmin.

Ramos on saanut oikeastaan vaan olla ja nauttia olostaan. Yhdessä pentukehässä se on käynyt ja siellä se voitti pikkupennut hienolla arvostelulla. Kokoa nyt 6,5kk iässä pojulla on 36,5cm. Innolla odotetaan että ensi vuonna päästään virallissin kehiin senkin kanssa.

Rossi on nauttinut itseoikeutetusta asemastaan lauman alfauroksena. Ikäviä uutisia tuli sen jälkikasvun tiimoilta, sillä sen ensimmäisessä pentueessa yhdeltä paukahti kinner. Nämä ovat hirveän ikäviä yllätyksiä, joita ei kyllä toivoisi kenellekään. Harmillisesti näitä vaan on mahdoton etukäteen ennustaa. Onneksi Rossi itse on terve, eikä tämä tapaus nyt lopullisesti sitä jalostuksestakaan sulje. Katsotaan ja kuulostellaan.

Nala-mummo alkaa selkeästi mummoutua, vaikka lenkeillä jalkaa nousee entiseen malliin ja yksin sisään jäädessään se intoutuu myös leikkimään leluilla. Sille toivomma vain terveitä ja onnellisia päiviä mahdollisimman paljon.