Vähän viiveellä

Kovin on vähälle päivitykselle blogi tupannut jäämään. Pennut ovat kaikki muuttaneet jo omiin koteihinsa ja täyttivät eilen jo 9 viikkoa. Tässä vielä viimeiset kotona otetut, eli 7-viikkois potretit:

K.Haaveuni "Nami" 7 vkoa

"Nami" (Hilma)

K.Valveuni "Sadi" 7vkoa

"Sadi" (Valma)

K.Enneuni "Enska" 7vkoa

"Enska"

K.Yöuni "Yoda" 7vkoa

"Yoda" (Ykä)

K.Toiveuni "Toivo" 7vkoa

"Toivo"

 Kauhunhetkiäkin meillä pentujen kanssa koettiin. Tarkemmin sanoen Toivon kanssa. Päivää ennenkuin sen oli tarkoitus muuttaa omaan kotiinsa, se alkoi illalla hengittää todella vaivalloisesti. Kiiruhdettiin suoraan Tammistoon, missä oireiden ja lopulta röntgenkuvan perusteella sillä todettiin traumaperäinen keuhkoödeemi. Eli sillä oli nestettä keuhkoissa. Tammistossa sitä ei pystytty hoitamaan, joten saimme lähetteen Viikkiin. Siellä meidät vastaanottanut lääkäri Toivon tutkittuaan oli sitä mieltä että se ei luultavasti selviä. Hengitys oli niin vaikeaa, vaikka Toivo muuten pirteä olikin ja pussaili minkä ehti häntä vipattaen. Hoitoon se kuitenkin jäi sen jälkeen kun oli sovittu että meille saa soittaa mihin aikaan tahansa jos vointi radikaalisti huononee ja olimme päättäneet että mikäli Toivo menisi täysin tajuttomaksi eikä saisi mitenkään omin avuin hengitettyä, ei sitä ruvettaisi keinotekoisesti hengissä pitämään, vaan se lopetettaisiin. Tultiin sitten kotiin odottamaan miten tilanne lähtee etenemään. Seuraavaan aamuun mennessä mitään ei ollut kuulunut, mikä oli hyvä merkki, Toivo oli siis edelleen hengissä. Ohjelmassa oli erkkari, joka pitkälti meni sitten sumussa vain uutisia odotellessa. Erkkarista lisää omassa postauksessaan. Iltapäivällä odotettu puhelu Toivosta sitten tuli. Vointi oli parantunut, mutta kun se otettiin pois happikaapista, sen hengitys oli uudelleen vaikeutunut ja se oli joutunut uudelleen sinne takaisin. Emme päässeet sitä silloin sitten katsomaan, koska ei olisi ollut jäkeä mennä sitä lasin taakse ahdistamaan, kun ei sitä voinut kaapista kumminkaan pois ottaa. Niinpä päätimme jatkaa hoitoa ja lääkäri soittaisi jälleen seuraavana päivänä mik'li käännettä sitä ennen huonompaan ei tulisi. Ei tullut, vaan lääkäri soitti seuraavana päivänä. Vointi oli todella merkittävästi parempi ja Toivo oli päässyt pois happikaapista, eikä hengitys ollut enää vaikeutunut huoneilmassa. Meitä pyydettiin käymään ja tuomaan sille myös pari lelua. Se kun kuulemma oli leikkinyt milloin milläkin johdolla ja happimittarilla :D Lääkäri oli myös sitä mieltä, että mikäli vointi pysyy tällaisena, pääsisi Toivo jo seuraavana päivänä kotiin. Menimme innoissaan sitä katsomaan ja siellä se pieni piraija odotti jälleen omana itsenään. En voi sanoinkuvailla sitä tunnetta kun sen jälleen syliini sain kun olin jo lauantaiyönä sen hyvästellyt. Se sai toisen mahdollisuuden. Seuraavana päivänä kun lääkäri soitti ja sanoi että voisimme hakea sen kotiin, itkin onnesta. Ei sitä onnea voi sanoin kuvailla. Kontrolliröntgenissä keuhkot olivat jo huomattavasti paremmat ja kuukauden parin päästä niissä ei pitäisi näkyä enää mitään. Erillistä kontrollia ei kuulemma tarvita, mikäli Toivon vointi pysyy hyvänä. Mitään lääkityksiäkään Toivo ei sairaalasta päästyään tarvinnut, sillä tila johtui traumasta, ei tulehduksesta. Tästä pelottavasta ja hetkellisesti hengenvaarallisesta tilasta ei kuitenkaan pitäisi jäädä Toivolle minkäänlaisia haittavaikutuksia tulevaisuudessa. Tästä johtuen tietyin ehdoin molemmin puolin se pääsi muuttamaan omaan kotiin. Mitään oireita Toivolla ei ole ollut sen jälkeen kun se sairaalasta pääsi. Ei tässä meillä ollessaan, eikä myöskään uudessa kodissaan. Nyt voimme van toivoa että näin on jatkossakin eikä tämä koskaan vaivaisi sitä tulevaisuudessa.

Kaikki pennut ovat nyt siis muuttaneet omiin koteihinsa ja meillä pentuarki jatkuu Ramoksen kanssa. Se on kyllä kaikinpuolin todella helppo tapaus. Ei pelkää mitään, rakastaa kaikkea ja kaikkia, ja on sopeutunut laumaan todella hyvin. Nyt seurataan innolla mitä siitä kasvaa :)

Ramos 15vkoa