Sieltä ajeltiin sitten Sarin luokse Lievestuoreelle, jossa saimme vatsat täyteen ruokaa ja juoruttuamme aikamme ja hipelöityämme Fiian (Rudin seuraavien pentujen emä, joka ultrattiin viime viikolla tiineeksi) mahaa kidnappasimme Johannan kyytiin ja ajelimme Kangasniemeen yöksi. Yöunet jäivät melkoisen lyhyeksi, sillä juttua taas riitti ;)
Lauantaina lähdimme sitten todellla aikaisin aamusta ajelemaan näyttelypaikalle. Pääsimme perille pian ovien avauduttua ja saimme varattua mainion paikan kehän reunalta. Shelttikehä oli sama molempina päivinä ja ihanasti ihan hallin laidassa joten säästyimme tungokselta melkoisen tehokkaasti. :) Lauantaina kehässä olivat vain Viva ja Luna, joten kauan ehti katsella arvostelua ennen omaa vuoroa. Tosin kävin esittämässä junnu-uroksen ja junnunartun siinä odotellessa. Viva esiintyi sitten jättimäisen avoimen luokan viimeisenä. Jostain syystä se jännitti kehän toista päätyä kovin ja en meinannut saada sitä millään rentoutumaan kun se pälyili taakseen. Tuomarikin kävi sitä vielä maassa kopeloimassa nähdäkseen väistääkö se ihmistä, mitä se tokikaan ei tehnyt, mutta tämän tuomarin linja oli se, että mikäli väistää, niin tyydyttävällä lensi ulos kehästä. Viva ei siis väistänyt, mutta silti olin varma että tuo käytös tulee arvosteluun vaikuttamaan ja yllätys oli todella iloinen, kun Vivalle punainen lappu ERIn merkiksi heilahti! Kilpailuluokassa sijoitusta ei enää tullut.
Vus pöydällä :) Kuva: Varpu Halonen |
Näyttelystä suunnattiin sitten ihastelemaan lähes kolmiviikkoisia trikkivaaveleita ja saatiin kyllä myös mahantäytettä emännän toimesta. Kiitos Jasmine!! :) Illalla mökille päästyämme unta ei tarvinnut juuri metsästää.
Sunnuntaiaamuna herätys oli jälleen aikainen ja pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasimme jälleen näyttelypaikalle. Olimme rohkeasti jättäneet häkit näyttelypaikalle paikkoja varaamaan ja siellähän ne meitä aamulla odottivat :)
Sunnuntaina myös Rudi ja Zlatan pääsivät kehään. Rudi kehässä omista ensimmäisenä, sillä pennut oli siirretty toiselle tuomarille. Junnuluokkaa katsoessani rupesi suorastaan hirvittämään, sillä sininen lappu viuhui hyvin tiuhaan ja vain kaksi junnu-urosta sai ERIn. Ei auttanut kuin painella kädet jännityksestä täristen Rudin kanssa kehään. Rudi esiintyi luokan loppupäässä ja heti pöydällä arvostelua kuunnellessani jännitys alkoi helpottaa. Ja kun liikkeet sujuivat todella hyvin hännän pysyessä kauniisti alhaalla, heilahti punainen lappu Rudille. Kilpailuluokassa oli sitten hieman jo tunkua useamman koiran saatua ERIn. Tuomari juoksutti kaikki kerran ympäri ja sitten siirsi Rudin ensimmäiseksi!! Ja siellä poju pysyi loppuun asti ja sai vielä SAn!! Vau!! PU-kehässä Rudi jäi sitten ilman sijaa ollen epävirallisesti PU-6 :)
Sitten olikin Zlatanin vuoro naapurikehässä. Poju oli aivan intopiukkana ja laitteli menemään iloisesti. Ei sitä hetkauttanut mikään eikä tuomarin kopelointi ahdistanut sitä yhtään, vaikka kyseessä ensimmäistä kertaa miestuomari. Urospentuja oli neljä ja Zlatan veti pisimmän korren voittaen luokan ja saaden ainoana KPn! Lopulta poju oli vielä ROP-pentu ja sai tuomarilta vielä sanalliset kehut upeudestaan :)
Sitten olikin Vivan vuoro esiintyä jälleen avoimen luokan viimeisenä. Ja nyt esiintyminen sujui huomattavasti rennommin ja neiti ei turhia pelännyt :) ERI napsahti ja hauskasti kilpailuluokassa tuomari otti jatkoon viisi koiraa. Vivan ja neljä merleä! :D Lopulta pitkän pähkäilyn ja juoksuttelun jälkeen Viva oli upeasti AVK3 ja sai vielä SAn! Melkoisen huikea saavutus!
Luna esiintyi jälleen hyvin ja sai ERIn, mutta tällä kertaa luokkasijoitusta ei enää tullut. Viva ei myöskään sijoittunut enää PN-kehässä, mutta kyllä olin enemmän kuin tyytyväinen päivän saldoon :)
Näyttelyn jälkeen ohjelmassa oli sitten hieman odottamatonta ohjelmaa, kun päädyttiin astutuspuuhiin. Rudia kysyttiin yllättäen olemattomalla varoitusajalla jalostukseen ja käytyämme huoltoaseman pihalla tutustuttamassa pariskunnan ja katsomassa miten toisiinsa suhtautuvat, ajoimme sitten vielä Kangasniemen majapaikkaamme astuttamaan. Kuten arvasin, siinä ei kauaa nokka tuhissut ja noin viiden minuutin yrittämisen jälkeen pariskunta oli tukevasti nalkissa. Nyt odotellaan saadaanko joululahjaksi tieto tammikuussa tulevista pennuista. Tätä kovasti toivotaan! :)
Huomenna selviää myös todellinen pentumäärä Lumian mahassa kun röntgenissä käyvät tilanteen katsastamassa. Tuskin maltan odottaa! :D Kauaa ei ehdi myöskään toipua tästä reissusta, sillä jo perjantaina suuntaamme seuraavalle, kun Emmiinan kanssa suuntaamme Viron puolelle näyttelyyn. Omista koirista mukana on vain Viva, mutta saan pari lainalasta myös matkaan. Nyt vain kaikki peukut pystyyn että saataisiin Vivalle se yksi serti, jolla rouva valioituisi. Tammikuussa kun tuo tuskin on enää turkissa, sillä tänään huomasin kankuista lähtevän jo tukoittain karvaa... Varjellaan niitä nyt vielä reilu viikko, että olisi messarissa edustuskelpoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti