Muy Buena

Viikonloppu oli tuttuun tapaan hyvinkin koirapainotteinen. Lauantaina suuntasin aamusta Vivan kanssa Tuomarinkylään Tarja Löfmanin kehään. Viva oli alusta asti täydellisen rento, eikä site hetkauttanut viereisten kehien isot ja riehakkaat koiratkaan. Junnunartuissa oli Viva lisäksi kuusi muuta koiraa ja Viva esiintyi näistä toisiksi viimeisenä. Ja hienosti esiintyikin. Pönötti sievästi ja liikkui kuin unelma. ERI saatiin, kuten kolme muutakin koiraa. Juoksukierroksen jälkeen meidät siirrettiin ykkösiksi ja siellä pysyttiin loppuun asti. Viva siis voitti luokkansa ja sai ainoana SA:n. Aivan huikeaa on kyllä pikkumustan meno ollut! PN-kehästä ei menestystä tullut, mutta Viva pääsi vielä kilpailemaan ROP-junior - tittelistä, sillä tuolla sellainen kilpailu oli Royal Caninin toimesta. Ja liikkeillään Viva hoiti lopulta tuon tittelin itselleen! Huikeaa! :)

Isoon kehään emme jääneet, sillä en halunnut ottaa riskiä, että Viva olisi säikähtänyt jotakin ja mörköily olisi sen myötä uudelleen pahentunut juuri kun ollaan pääsemässä siitä eroon :) Joten ajeltiin vaan kotiin, josta napattiin Luna ja Kiara mukaan ja suunnattiin Espooseen, missä meillä oli Lunan kanssa kolme rataa juostavana.

Tuomarina oli Anne Savioja, jonka radoista tykkään aivan hirveän paljon. Eikä petytty tälläkään kertaa. Kaikki kolme rataa sujuivat tosi hyvin. Paikoin oli hieman koiran edessä kun jäin turhaan varmistelemaan ja odottelemaan, mutta Lunalla oli hieno vauhti ja asenne ja sen kanssa oli niin hienoa olla radalla. Kahdelta ensimmäiseltä radalta teimme nollan ja molemmilla aika riitti kolmanteen sijaan. Vikalla radalla, eli hyppärillä harmillisesti tipahti viimeinen rima. Lunalta pieni arviointivirhe, mutta ei olisi aika sertiin ihan riittänyt, joten ei jäänyt senkään vertaa harmittamaan. Meno oli kuitenkin niin varmaa ja hyvää :) Kontakteilla, siis lähinnä puomilla ja keinulla on vielä paljon töitä, mutta kyllä se siitä. :)

Ja sitten eilinen. Hamina KV. 12 shelttiä. Lunalla tuhannen taalan paikka napata se CACIB. Varma en siitä tietenkään ollut, sillä yhtään en tiennyt mitä koiria sinne oli ilmoitettu. Jännitti koko yön niin paljon, että maha aamulla kipeänä. Eikä matkalla helpottanut yhtään. En pystynyt syömään mitään. Väkisin join batterya :D Sheltit olivat kehässä vasta klo 13 aikaan, joten kovin aikaisin ei tarvinnut ajamaankaan lähteä. Hieman ennen puolta päivää oltiin perillä. Portilta ostin luettelon ja äkkiä oikea sivu auki, että mitä koiria täällä nyt sitten on ilmoitettu. Hämmästys oli kyllä melkoinen, sillä Luna oli ainoa valio. Narttuja oli yhteensä 7 ja niistä yksi junnu, yksi veteraani ja loput avoja. Tuomariksi oli siis vaihtunut espanjalainen Alfons Castells Ladosa. Varsin riuskaotteinen herrasmies, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Jostain olivat järjestäjät onnistuneet taikomaan kielitaitoisen kehäsihteerin :D

Urosten arvostelua katsellessa alkoi jännittää entistä enemmän, sillä punainen lappu nousi kaikille, mikäli hampaat vain oli suussa.. Valiouros voitti, joten toiveikkaana katseltiin narttujen arvostelua. Junnulle ERI ja SA, samoin kahdelle avolle. Sitten olikin Lunan vuoro. Luna seisoi hievahtamatta pöydällä herran laskiessa sen välihampaat. Muutoin ei Lunaa juurikaan kopeloinut. Arvostelusta en ymmärtänyt sanaakaan. Mitä nyt muy buena - sieltä kuului silloin tällöin. Juoksutuksen jälkeen huojentavasti myös Lunalle heilahti punainen ja vaaleanpunainen lappu. Veteraanille samoin, joten PN-kehässä viisi koiraa. Kierros mentiin ympäri, jonka jälkeen tuomari siirsi Lunan ensimmäiseksi. Sitten juostiin vielä ja tuomari järjesteli muita koiria uudelleen. Ja sitten jännitys oli ohi. Yksi sormi nousi meille. Luna siis voitti nartut. Ei ollut riemulla rajaa! :´) Sieltä se valkoinen rusetti sitten tuli :)

Sitten oli vielä ROPin valinta. Kaksi kierrosta taidettiin juosta ja nyt meinasin pyörtyä, kun tuomari käveli antamaan meille ROP-ruusukkeen! Luna voitti! Koiria oli naurettavan vähän, mutta silti. Tiedostan kyllä, että tuuria oli matkassa ja paljon, mutta en aio antaa sen masentaa yhtään, sillä Luna on kyllä meriittinsä ansainnut ihan omilla ansioillaan :) Ryhmäkehään oli sitten luonnollisesti pakko jäädä, vaikka tiesin sen läpijuoksuksi menevän. Irina Poletaeva ei Lunasta ole ennenkään erityisesti tykännyt, mutta aivan sama. Minä tykkään! Ja ihan yhtä ihana se oli ennen CACIBiakin! ;) Ja olisi ollut ilman sitäkin.

Sankari itse ei ollut hommasta millänsäkään :D Se kun on tuollainen viilipytty muualla kuin agikentällä, niin hyvä kun korvaansa lotkautti mamman pomppimiselle! :D Nyt keskitytäänkin enemmän valmistautumaan SM-kisoihin, vaikka parit näyttelyt ennen niitä vielä tiedossa onkin. Viron Voittaja niiden joukossa. :) Muutama viikko sitten päätin muuttaa omaa asennettani koko harrastamista kohtaan ja se onkin ollut loistava päätös. Kun päättää vilpittömästi vain pitää hauskaa, tavata ihania ihmisiä, nauttia koiran kanssa tekemisestä ja kykenee vilpittömästi iloitsemaan toisten puolesta, niin oma olo on paljon parempi. Ja näkyy niitä tuloksia tulevan siinä sivussakin :) Tällä jatketaan, sillä muiden menestys ei ole meiltä pois. Mitä sitten jos meillä on "vaikeampaa" tai se kestää kauemmin tai ei tule koskaan. Omistan kuitenkin juuri minun maailmani parhaat koirat, eikä mikään näyttelymenestys tee niistä yhtään sen parempia siinä. Vaa nimenomaan se riemu ja rakkaus mikä niiden silmistä loistaa kun tehdään yhdessä. Mitä vaan se sitten onkin. Yhtäkään näistä karvakasoista en pois vaihtaisi! <3