Viva on tiine!!!

Vivan ensimmäisestä astutuksesta tuli eilen kuluneeksi 28 vuorokautta, joten tänään suunnattiin sitten ultraan. Ja eipä tarvinnut kuin laite mahalle laittaa ja johan alkoi elämää näkyä! Lopulta ainakin neljä pientä sheltin alkua eläinlääkäri sieltä löysi, joten pennuntuoksua talossa on sitten viiden viikon kuluttua! Ultrassahan ei varmuudella tuota määrää voi sanoa, joten useampikin siellä voi olla :) Useampia pentuja siis kuitenkin tulossa :)

Vivan masu 28vrk :)

Viikonloppuna pyörähdettiin myös Viron puolella näytelmissä ilman suurempaa menestystä tällä kertaa. Rudille ERI2, Rossille EH ja Lunalle sileä ERI. Huippureissu kuitenkin oli ja seuravaa odotellessa, joka jo tulevana viikonloppuna onkin ohjelmassa! Suunnataan siis ensimmäistä kertaa Latviaan, jonne on ilmoitettu 5 shelttiä, eli kaksi noiden omien lisäksi. Jännä nähdä miten käy! :)

Huomenna suuntaan sitten jälleen Lievestuoreelle Rossin pentuja palluttamaan. Niistä sitten kuvia tulossa :) Agilityn osalta tästä viikosta tulee sitten taukoa, sillä ohjattuja treenejä ei ole, enkä itsenäisestikään luultavasti treenaamaan ehdi, mutta eipä tuo haittaa. Kiarakin lähti Hedi-kasvattajalleen hoitoon ensi viikon alkuun asti, joten kotona on väliaikaisesti vain viisi koiraa. Ohjelmaa ei kuitenkaan siis viikosta puutu, joten eipä tuota apinaa kauheasti ehdi ikävä tulla :)

Nyt saakin sitten pitää peukut pystyssä, että Vivan lopputiineys sujuu yhtä hyvin kuin tähänkin asti, jotta se pennuntäyteinen kevät sieltä oikeasti koittaa! :)

On niin helppoo olla onnellinen

Luna jäi nyt viikonlopun kisojen jälkeen taas reilun kuukauden mittaiselle kisatauolle. Kun ei meillä mitään tulostarpeita ole, niin ei rasiteta neitiä turhaan liikaa. Treenata sen sijaan aiotaan taas pieniä asioita ja vahvistaa tiettyjä sitä vaativia asioita. Kiaran kanssa treenataan myös ja sen kanssa otetaan nyt työn alle oikeasti kepit, keinu ja A.

Viime maanantaina ajelin myös palluttelemaan Rossin pentuja. Ja voi mitä marsuja siellä olikaan vastassa! Etenkin tytöt olivat kovasti ihania. Tytöistä toinen nyt on kuin onkin mustavalkoinen! Tässä hieman kuvasatoa vaaveista :)

Trikkityttö <3

Trikkityttö <3

Mv-tyttö <3

Mv-tyttö <3

Trikkipoika <3

Trikkipoika <3

Soopelipoika <3

Soopelipoika <3

Pennut ovat tässä vaiheessa kovin tasaista sakkia. Ainoastaan soopelipoika on aavistuksen muita pienenpi :) Innolla odotan mitä näistä kasvaa :)

Sarin luona pääsin myös tapaamaan ensimmäistä kertaa Rudin emän ja kovin on kyllä poikansa äitiinsä tullut :D

Rudi, Äitinsä Emma ja siskonsa Fira <3

Veli ja sen sisko! <3

Vivan astutuksesta tulee nyt sunnuntaina kolme viikkoa ja lupaavia merkkejä on ilmassa ollut, vaikkakaan en uskalla ihan vielä iloitakaan. Viva on kovin hellyydenkipeä, kärttyinen etenkin Kiaralle mitä ei ole yleensä koskaan, loputtoman nälkäinen, haaveilee lenkeillä muiden perässä, vuotaa vaaleaa limaa ja tisutkin ovat isommat ja punaisemmat. Vielä kuitenkin jännitetään reilun viikon ajan ennenkuin päästään ultraan varmistamaan tilanne. Peukut siis edelleen pystyssä että keväällä laumamme kasvaisi tilapäisesti! :)

Nyt aion pakata koirat autoon ja lähteä nauttimaan pitkästä aikaa näkyvästä auringonpaisteesta! Eilen ajaessani kotiin viiden aikaan iltapäivällä VALOISAN aikaan, tajusin, että kyllä se kevät sieltä kovaa vauhtia on tulossa, sillä päivä on jo pidentynyt selvästi! :)

Loppuun vielä Saaren Sirpan ottamat kuvat Rudista. Tuo poika on vaan ihan käsittämättömän upea!! <3

Usko unelmiisi

Koko sen ajan kun olen Lunan kanssa agilitya harrastanut, on minulla ollut yksi ja vain yksi haave. Saada Lunasta jonain päivänä agilityvalio. Olen aina tiennyt, että Luna häviää vauhdissa Suomen huipuille, mutta jo aikaa sitten opin myös sen, että tässä lajissa vauhti ei ole kaikki kaikessa.

Vaikka Luna onkin ensimmäinen harrastuskoirani ja sille on opetettu asioita alkuun väärin, on se silti nyt kun asiaa olen ajatellut ja muita kisaavia minikoiria olen seurannut, erittäin taitava koira. Olen siis kuitenkin osannut tehdä asioita oikein.

Viimeisen vuoden aikana olemme hioutuneet entistä paremmin yhteen ja tiedän tarkalleen mitä voin ja mitä en voi sen kanssa radalla tehdä. Tiedän mitkä ohjaukset ja rataprofiilit meille sopivat ja mitkä taas eivät. Mitä vaikeampi rata, sen parempi.

On ollut hauska radan reunalta seurata, miten jotkut ohjaukset ovat suurelle osalle miniohjaajista  suuri kauhistus ja välttelyn kohde. Esimerkiksi persjättö taitaa olla monen inhokki ja se taas on se meidän juttu. Luna osaa todella paljon eri ohjauskuvioita ja niistä äkkiseltään sylkkäri taitaa olla lähes ainoita joka ei meidän ohjausvalikoimaan kuulu.

Luna sai ensimmäisen agilitysertinsä 29.12.2013 ja toisen heti perään 4.1.2014, joten vuoden aikaraja kului umpeen viime vuoden lopussa ja Luna on Tammikuun alusta lähtien saanut vastaanottaa viimeisen valioivan sertin. Kisaamisyitykset ovat kuitenkin loppiaiskisoja lukuunottamatta kariutuneet ja vasta viime viikonloppuna päästiin taas tositoimiin, kun suunnattiin lauantaina Ojankoon kisaamaan.

Minit aloittivat päivän ja tuomarina kaikilla radoilla oli Esa Muotka. Emme olleet hänen radoillaan aikoihin olleet, mutta mielikuva edellisestä kerrasta oli se, että helppoja ratoja ei olisi tiedossa. Eikä ensimmäinen agirata tosiaan helpoimmasta päästä ollut. Oli putki-kontakti erottelua ja tiukaa kääntymistä A:lta ja lisäksi vielä inhottavia ansaesteitä. Ja en suoraan sanottuna ollut minäkään innoissani rataantutustumisessa. Ensimmäistä kertaa totesin jopa tarvitsevani oikeasti vastakäännöstä radalla.

Olimme lähtövuorossa puolen välin paikkeilla luokkaa. En juurikaan seurannut muiden menoa sillä silmällä. Ajattelin vain sitä, että lähtöluettelossa oli nin kovia nimiä, että varmistelunollalla emme pääse lähellekään sertiä, joten päätin jo lähtiessä, että vaikka kuinka olisi nolla alla puomille tullessa, niin en jää varmistelemaan pysäyttämällä, vaan juoksutan puomin. Ja niin tein. Teimme hirvittävän hienon radan. Kepeille menon Luna pelasti, sillä se oli jo menossa kakkosväliin, mutta viimehetkellä korjasi oikein. Putkijarrut, erottelut ja ansaesteet se hoiti helposti. Radan viimeiset esteet mentiin soveltaen, sillä siinä vaiheessa en halunnut enää riskeerata, mutta hienosti nekin leikkauksillä sujuivat.

Ja me teimme siis nollan. Kuuluttajan kuuluttaessa että menimme ylivoimaiseen johtoon, olin hieman ihmeissäni. n ollut edes tajunnut ettei siellä ollut juuri nollia tullut. Ajattelin vain sitä, että nyt saattaa olla mahdollisuudet. siihen sertiin.

Meidän jälkeen oli vielä puolet luokasta menemättä ja jännitys vain kasvoi kun koirakko toisensa perään joko hyllytti tai teki virheen. Ja kun radan viimeinen koirakko teki virheen seisoin hyppyradan tutustumisessa suu auki ja päässäni pyöri vain yksi ajatus. Voittiko Luna? Tutun kisatyöntekijän tullessa onnittelemaan ja halaamaan voiton kunniaksi, padot murtuivat. Itkin ja itkin kovaa. Ikinä en tuota onnentunnetta unohda. En koskaan uskonut että meidän olisi mahdollista Vantaalla voittaa, mutta niin vain voitimme, ja sen myötä unelmastani tuli totta: Lunasta tuli FI AVA! <3

31.1.2015 jää muistoihn päivänä, jolloin taas yksi haave toteutui. Tuo kaunis pieni sininen on nyt myös käyttövalio. Eikä niitä shelttejä loputtomasti Suomesta löydy joilta onnistuu molemmat. Olen nin ylpeä MEISTÄ! Sillä ei tämä olisi ollut ilman minuakaan mahdollista, vaikka Luna tekikin suurimman työn. Olo on sanomattoman onnellinen. Kiitos kaikille ihanille tutuille jotka tulitte kisapaikalla halaamaan ja jotka olitte yhtä vilpittömän iloisia meidän puolesta. Se merkitsee kaikkein eniten. Kiitos <3

FI MVA FI AVA EE MVA Karvakedon Luna
(c) Sirpa Saari

"Rakastan sua tänään enemmän, kuin koskaan ennen sen nyt käsitän" <3
(C) Sirpa Saari

Kiitos Narva, vol. 3!

Viime viikonloppuna matkattiin taas kerran Viron puolelle näytelmiin. Matkaseuraksi saimme Heidin ja Lunan iki-ihanan Pöppis - äidin. Omista koirista mukana olivat vain Luna ja Rudi. Laivamatka meni normaaliin tapaan ja perille tuttuun hotelliinkin löysimme ongelmitta, tankattuamme ensin muonavarastomme täyteen Tallinnassa. Ilta meni aikaa tappaessa ja molempien kaksijalkaistan flunssaa potiessa.

Aamulla ajoissa suunnattiin sitten tutulle näyttelypaikalle ja pystytettiin kimppaleiri Pikikuonojen ja Agarwaen - tiimin kanssa. Sheltit olivat ensimmäinen rotu kehässä ja tuomarina muutoksen myötä Ann-Christin Johansson Ruotsista. Rudi pääsi kehään ensin ja debytoi junnuluokassa 9kk ja päivän ikäisenä :D Sen lisäksi junnu-uroksia oli kaksi ja Rudi arvosteltiin näistä keskimmäisenä. Tuttuun tapaan tuomarilta loksahti suu auki kun Pojun ikä kerrottiin. Arvostelun alkaessa sanoilla: Erittäin lupaava, arvasin ettei kovin pieleen voi mennä. Eikä lopulta mennytkään. Rudin kanssa luokkavoitosta kisasi soopeliuros ja näistä Rudi veti pidemmän korren voittaen luokan ja saadessa ainoana SAn. Näin ollen ensimmäinen junnuserti napsahti plakkariin myös! Mahtia! PU-kehässä oli sitten Rudin lisäksi vain valiouros ja näistäkin Rudi arvioitiin paremmaksi, joten Poju oli heti ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään PU1!

Junnunarttujen jälkeen kisattiin sitten ROP-junior kisa ja tämänkin kisan Rudi voitti, joten isokehä kutsui!

Luna esiintyi sitten valioluokassa seuranaan Venäläinen merlenarttu. Näistä kahdesta Luna oli parempi SAn kera, joten vuorossa oli PN-kehä. Lopulta Luna päätyi tässä sijalle 2. Kuulemman vain sen takia, että merleväri ei ollut aivan sellainen kuin tuomari olisi halunnut. Muutoin kehui Lunaa hurmaavaksi koiraksi! <3

Sitten vuorossa oli ROP-kehä ja tässä Rudi sitten arvioitiin VSPn arvoiseksi. Tuomari totesikin, että se on oikeastaan ihan vauva vielä :D

ROP Pikikuonon Nice And Sweet "Sipi"
VSP Pikikuonon Love Sadun "Rudi"

Esitettiin vielä kasvattajaluokka, joka sai KPn, joten isojen kehien odotus alkoi. Odotellessa käväistiin paikalla olleessa valokuvauksessa, kun ROP-koirat saivat kuvan ilmaiseksi :)

Lopulta isot kehät alkoivat ja näistä ensimmäisenä pyörähdettiin Kasvattaja - kehässä, josta ei sijoitusta tullut. Sipi ei myöskään sijoittunut ryhmässä ja ykkösryhmän tuomarina toimi sama herra joka tuomaroi myös BIS-junior - kehän, joten olin varma senkin kehän menevän läpijuoksuksi. Vaan toisin kävi. Junnut juoksutettiin ryhmittäin kehään ja meidät poimittiin jatkoon! Lopulta kun tuomari oli poiminut koiria kaikista ryhmistä jatkoon yhteensä parisenkymmentä, palasivat jatkoon päässeet kehään ja tuomari valitsi näistä viimeiset neljä. Ja uskomatonta kyllä Rudi oli tässä joukossa! Meidät juoksutettiin vielä läpi ja sitten sijoitettiin. Rudi oli lopulta neljäs ja voi että oli ylpeä tuosta pojasta! Heti BIS4 - Junior!! <3

Huikea päivä siis oli! Ilta vietettiin sitten Sarin porukan hotellilla ja omaan hotelliin palasimme vain nukkumaan :D

Sunnuntaina herätys oli vieläkin aikaisempi, sillä sheltit olivat kehässä jo klo 9. Väsynyttä porukkaa siis oli kehän laidalla :D Sunnuntain tuomarina toimi Vladimir Piskay Slovakiasta.

Tämä herra oli hyvin tuikeanoloinen ja todella nopea, eikä kovin tarkkaan koiraa kopeloinut läpi. Rudista huomasi edellisen päivän olleen rankka, sillä se ei olisi yhtään jaksanut esiintyä. ERI saattiin, kuten kaikki muutkin sheltit :D Lopulta Rudi tuli luokassaan toiseksi saaden SAn. Ensimmäiselle meni serti, joten uutta reissua pukkaa ;) Lopulta Rudi oli vielä PU2.

Luna sitten esiintyi paremmin kuin koskaan ja pönötti kuin patsas, vaikka sihteereillä oli joku häikkä sen arvostelupaperin kanssa. Tänäänkin Luna voitti luokkansa saaden SAn, joten taas suunnattiin PN-kehään. Tässä kehässä tuomari mietti pitkään ja pudotti lopulta soopelit pois, joten pelkkiä merlejä löytyi PN-sijoilta. Luna jaksoi hyvin edelleen esiintyä ja juoksi todella kauniisti, vaikka yritin kovasti vesittää sen suoritusta kylvämällä numerolappuja ympäriinsä :D Ja vielä kahteen kertaan! :D Tuomaria tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä lopulta sijoitti Lunan narttujen ykköseksi!

Sitten juostiin vielä ROP-kehä, joka ei kauaa kestänyt ja sen päätteeksi tuomari ojensi meille ROP-ruusukkeen. Luna olis siis sunnuntain kaunein sheltti! <3

Valokuvahan se piti neidistäkin käydä otattamassa, vaikka se osoittautui melkoisen ahdistavaksi Lunalle. Se kun edelleen pelkää sateenvarjoja ja mitäs muuta ne salamavalopömpelit käytännössä ovat. Seisomiskuvaa oli turha yrittää neidin luimistellessa peloissaan, joten otettiin suosiolla kuva jossa se istuu ja suostui se lopulta edes vähän korviakin nostamaan :)

Huippureissu oli ja taas on seuraavat tiedossa! Pitäähän sitä Rudille nuo puuttuvat sertit metsästää!

Viva on astutettu!

Vivan juoksu eteni samaan tahtiin kuin aiemminkin ja viikko sitten sunnutaina illalla Rossi ilmoitti neidin tärppien alkaneen. Siitä sitten alkoi astutusrumba.

Sulhoiksi olin valinnut oman Rossini ja Leinosen Suvin omistaman, Hiljasen Sarin kasvattaman Bradin.

EE MVA Kamajakin Raisu Mies "Rossi"

C.I.B FI MVA SE MVA EE MVA LV MVA RO MVA JMV-09 ROJV-09 TLNW-12 Pikikuonon Brad Pitt "Brad" 

Astutukset sujuivat hyvin. Rossi astui Vivan pariin otteeseen ja välissä käytiin kertaalleen Bradin luona. Helppo astutettava neiti oli ja nalkissa oltiin joka kerta lähes puoli tuntia, joten toivotaan, että tärppäsi! Ensimmäisestä astutuksesta on nyt viikko ja kovin hellyydenkipeä on pikkumusta ollut. :)

Pentujen laskettuaika on 22.3. Nyt peukut ja varpaat pystyyn että kevät on pennuntuoksuinen! <3

EE JMVA Tricky Blue´s First Miss Tress "Viva"

Tässä linkit yhdistelmiin koira.netissä:

Viva <3 Rossi

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI13079%2F13&ReknoI=FI12863%2F12

Viva <3 Brad

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI13079%2F13&ReknoI=FIN37453%2F08

Rossista Isä!!

EDIT: pennuista kaksi olikin tyttöjä! Asia korjattu tekstiin :) ja mustista poika ja toinen tyttö ovat ainakin trikkejä.



Menetin kolme vuotta sitten Romeon kuollessa uskoni sanontaan "torstai on toivoa täynnä". Tänään uskoni kyseiseen sanontaan viimein palasi. Nimittäin Rossin ensimmäiset elävät pennut näkivät päivänvalon tänä aamuna! Pikikuonon - kenneliin syntyi neljää pentua. Yksi soopelipoika, yksi trikkipoika ja kaksi trikkityttöä!. Emänä pennulla on ihana Peki, eli Pikikuonon Betty Barklay. Synnytys meni hyvin ja sekä emo, että pennut voivat hyvin! Täällä on yksi uskomattoman onnellinen Isä-koiran omistaja! <3 Sankari itse otti uutisen totuttuun tapaan hyvin rauhallisesti vastaan ;)

(c) Sini Joutjärvi

Tuskin maltan odottaa, että pääsen pötkylöitä katsomaan! <3

VIHDOIN!!!

Vivan juoksu alkoi tänään! On sitä jo kaksi kuukautta odotettukin! Nyt odotellaan tärppejä ja sitten astutellaan. Jos kaikki menee suunnitellusti, niin maaliskuun puolivälin jälkeen meillä olisi sitten pentuja! :) Viva tullaan kaksoisastuttamaan ja paljastan sulhot kunhan astutus on onnistuneesti tehty :) Sitä ennen ehtii Vivakin pyörähtää vielä tulevana viikonloppuna Virossa näyttelykehässä :)

Viva Riihimäellä 18.5.2014

Lunan kanssa kisattiin tänään Ojangossa kaksi agilityrataa. Ekalta radalta ihan mukava nolla, sija 5. Keppien etsimiseen meni se ratkaiseva sekuntti ylimääräistä, joka olisi siihen viimeiseen sertiin vaadittu. Mutta hienon juoksupuomin neiti teki tällä radalla!
Toisella radalla onnistuin sitten törkkäämään heti alussa kepeille väärin sisään ja hetkeä myöhemmin hylly tuli kun takaakiertolähetys uupui. Loppurata oli hieno ja tällä radalla pysähdyttiin puomilla! :) Nyt taukoillaan agista lisää ainakin loppuviikko :) Huomenna meillä on Marin aika ja sinne Lunan lisäksi pääsee mukaan Kiara, joka teloi oikean etutassun reunimmaisen kynnen eilen. Kynsinauha siis repesi himan irti kynnestä ja on ontunut sitä melko voimakkaasti, mutta nyt illalla ontui jo aivan selkeästi vähemmän! :) Jospa selvittäisiin tästäkin säikähdyksellä :)

Viikonloppuna siis suuntana Viro ja sinne lähtevät mukaan Luna, Rossi, Rudi ja Viva. Vain Vivalla on jotain varsinaista saatavaa tuolta, nimittäin se yksi serti mikä valioisi sen sekä Suomeen, että Viroon, mutta en siihen oikein jaksa uskoa, koska neiti on edelleen hyvin niukassa turkissa. Hauskaa lähdetään siis pitämään ilman mitään tavoitteita! .9