Usko unelmiisi

Koko sen ajan kun olen Lunan kanssa agilitya harrastanut, on minulla ollut yksi ja vain yksi haave. Saada Lunasta jonain päivänä agilityvalio. Olen aina tiennyt, että Luna häviää vauhdissa Suomen huipuille, mutta jo aikaa sitten opin myös sen, että tässä lajissa vauhti ei ole kaikki kaikessa.

Vaikka Luna onkin ensimmäinen harrastuskoirani ja sille on opetettu asioita alkuun väärin, on se silti nyt kun asiaa olen ajatellut ja muita kisaavia minikoiria olen seurannut, erittäin taitava koira. Olen siis kuitenkin osannut tehdä asioita oikein.

Viimeisen vuoden aikana olemme hioutuneet entistä paremmin yhteen ja tiedän tarkalleen mitä voin ja mitä en voi sen kanssa radalla tehdä. Tiedän mitkä ohjaukset ja rataprofiilit meille sopivat ja mitkä taas eivät. Mitä vaikeampi rata, sen parempi.

On ollut hauska radan reunalta seurata, miten jotkut ohjaukset ovat suurelle osalle miniohjaajista  suuri kauhistus ja välttelyn kohde. Esimerkiksi persjättö taitaa olla monen inhokki ja se taas on se meidän juttu. Luna osaa todella paljon eri ohjauskuvioita ja niistä äkkiseltään sylkkäri taitaa olla lähes ainoita joka ei meidän ohjausvalikoimaan kuulu.

Luna sai ensimmäisen agilitysertinsä 29.12.2013 ja toisen heti perään 4.1.2014, joten vuoden aikaraja kului umpeen viime vuoden lopussa ja Luna on Tammikuun alusta lähtien saanut vastaanottaa viimeisen valioivan sertin. Kisaamisyitykset ovat kuitenkin loppiaiskisoja lukuunottamatta kariutuneet ja vasta viime viikonloppuna päästiin taas tositoimiin, kun suunnattiin lauantaina Ojankoon kisaamaan.

Minit aloittivat päivän ja tuomarina kaikilla radoilla oli Esa Muotka. Emme olleet hänen radoillaan aikoihin olleet, mutta mielikuva edellisestä kerrasta oli se, että helppoja ratoja ei olisi tiedossa. Eikä ensimmäinen agirata tosiaan helpoimmasta päästä ollut. Oli putki-kontakti erottelua ja tiukaa kääntymistä A:lta ja lisäksi vielä inhottavia ansaesteitä. Ja en suoraan sanottuna ollut minäkään innoissani rataantutustumisessa. Ensimmäistä kertaa totesin jopa tarvitsevani oikeasti vastakäännöstä radalla.

Olimme lähtövuorossa puolen välin paikkeilla luokkaa. En juurikaan seurannut muiden menoa sillä silmällä. Ajattelin vain sitä, että lähtöluettelossa oli nin kovia nimiä, että varmistelunollalla emme pääse lähellekään sertiä, joten päätin jo lähtiessä, että vaikka kuinka olisi nolla alla puomille tullessa, niin en jää varmistelemaan pysäyttämällä, vaan juoksutan puomin. Ja niin tein. Teimme hirvittävän hienon radan. Kepeille menon Luna pelasti, sillä se oli jo menossa kakkosväliin, mutta viimehetkellä korjasi oikein. Putkijarrut, erottelut ja ansaesteet se hoiti helposti. Radan viimeiset esteet mentiin soveltaen, sillä siinä vaiheessa en halunnut enää riskeerata, mutta hienosti nekin leikkauksillä sujuivat.

Ja me teimme siis nollan. Kuuluttajan kuuluttaessa että menimme ylivoimaiseen johtoon, olin hieman ihmeissäni. n ollut edes tajunnut ettei siellä ollut juuri nollia tullut. Ajattelin vain sitä, että nyt saattaa olla mahdollisuudet. siihen sertiin.

Meidän jälkeen oli vielä puolet luokasta menemättä ja jännitys vain kasvoi kun koirakko toisensa perään joko hyllytti tai teki virheen. Ja kun radan viimeinen koirakko teki virheen seisoin hyppyradan tutustumisessa suu auki ja päässäni pyöri vain yksi ajatus. Voittiko Luna? Tutun kisatyöntekijän tullessa onnittelemaan ja halaamaan voiton kunniaksi, padot murtuivat. Itkin ja itkin kovaa. Ikinä en tuota onnentunnetta unohda. En koskaan uskonut että meidän olisi mahdollista Vantaalla voittaa, mutta niin vain voitimme, ja sen myötä unelmastani tuli totta: Lunasta tuli FI AVA! <3

31.1.2015 jää muistoihn päivänä, jolloin taas yksi haave toteutui. Tuo kaunis pieni sininen on nyt myös käyttövalio. Eikä niitä shelttejä loputtomasti Suomesta löydy joilta onnistuu molemmat. Olen nin ylpeä MEISTÄ! Sillä ei tämä olisi ollut ilman minuakaan mahdollista, vaikka Luna tekikin suurimman työn. Olo on sanomattoman onnellinen. Kiitos kaikille ihanille tutuille jotka tulitte kisapaikalla halaamaan ja jotka olitte yhtä vilpittömän iloisia meidän puolesta. Se merkitsee kaikkein eniten. Kiitos <3

FI MVA FI AVA EE MVA Karvakedon Luna
(c) Sirpa Saari

"Rakastan sua tänään enemmän, kuin koskaan ennen sen nyt käsitän" <3
(C) Sirpa Saari