3 viikkoa

Lapsukaiset täyttivät tiistaina jo kolme viikkoa, jonka kunniaksi oli ohjelmassa useita uusia juttuja. Ensimmäinen madotus, ensimmäinen maistiainen kiinteää ruokaa, ensimmäinen pidempi ulkoilu pentulaatikon ulkopuolella ja myös ensimmäinen valokuvaus pöydällä. Kaikki lapset saatiin tönöttämään jauhelihan avulla yllättävänkin mallikkaasti ottaen huomioon nuoren iän. Tässäpä kuvat:

Hilma 3 vkoa

Valma 3 vkoa

Enska 3 vkoa

Ykä 3 vkoa

Toivo 3 vkoa

Pentujen tulevat koditkin alkavat pikkuhiljaa hahmottua, vaikka edelleeenkään mitään varmaa en osaa sanoa. Katsellaan rauhassa.

Ja jottei elämästä tulisi liian tylsää näiden lennettyä pesästä, tulee meille täysin suunnittelemattomasti perheenlisäystä. Reilu viikko sitten näin Facebookin Sheltie Europe ryhmässä päivityksen myynnissä olevasta pennusta. Koskaan aiemmin tällaiset myynti-ilmoitukset eivät ole saaneet minussa mitään ihmeellisiä tuntemuksia aikaiseksi, mutta tämä sai. Pentu jäi kaihertamaan mieltäni useaksi päiväksi ja kun en vielä muutamaa päivää myöhemminkään saanut sitä mielestäni, laitoin siitä kasvattajalle viestiä. Tilanne oli kuitenkin se, että kyseinen pentu oli jo alustavasti varattu ja sitä olivat ostajat menossa viikonloppuna katsomaan. Kasvattaja lupasi kuitenkin laittaa viestiä sunnuntaina jos jotain sellaista tapahtuu ettei ostaja pentua haluakaan. No sunnuntai koitti ja mitään viestiä en saanut. Kunnes maanantaina puhelimeen kilahti viesti, että ostaja oli ilmoittanut ettei otakaan pentua johtuen siitä, että Saksaan (josta ostaja siis oli) vaaditaan pennun olevan rokotettu 12 viikkoisena rabiesta vastaan ja siitä on odotettava varoaika, eli 21 vuorokautta ennenkuin sen saa maahan tuoda, ja tämä ostaja ei halunnut odottaa niin kauaa. Näin ollen pentu olisi vapaa mikäli sen haluaisin. Ja kyllähän minä halusin. Juttelimme kasvattaja Michaelan kanssa pitkään ja hartaasti ihan kaikesta ja hän koki meidät sopiviksi pennunostajiksi. Kaikkein parasta tilanteessa on se, että minun ei edes pahasti lentopelkoisena tarvitse itse lentää sitä hakemaan, vaan Michaela tuo sen meille tänne! Hän jää Suomeen lähes viikoksi ja tulee siis vierailemaan meillä ja lähtee myös mukanamme Porvoon ja Porin näyttelyihin. Tämä oli ehdotukseni että voisi lähteä katsomaan miltä Suomalainen näyttelykulttuuri näyttää ja hän innostui kovasti. Vajaa kaksi viikkoa ja meillä on jälleen vauva. Tricolour uros, joka on viralliselta nimeltään Gucci z Heřmanova dvora. Kutsumanimeksi valikoitui Ramos. Ja tältä hän näyttää:

En tiedä mikä ja miksi, mutta näin nyt vain oli tarkoitettu. Otin aikanaan myös Rudin valokuvan peusteella. Silloin näin yhden kuvan jossa Rudi oli 5,5 viikkoa vanha ja siitähän sitten kasvoikin melkoinen poika. Ja vaikka tästä ei kasvaisi näyttely- tai jalostuskelpoinen, niin ainakaan en elä loppuelämääni jossitellen. Ei sen tuomisessa Tsekeistä tänne ole oikeasti mitään järkeä, mutta milloin elämässä olisi tai pitääkö edes olla. Juuri näin on hyvä. Kun tekee niinkuin itsestä oikealta tuntuu. Minun pieni pippurisilmä. Ramos <3