Kaikkea

Tovi on taas vierähtänyt edelisestä kirjoituksesta ja paljon on myös ehtinyt sen jälkeen tapahtua. Paljon treenejä on mahtunut myös mukaan. Aloitetaan ikävimmästä asiasta, eli 9.10 Jennan treeneissä Lohjalla Luna kaatui todella pahasti. Tuli putkesta komeilla kuperkeikoilla ulos täydestä vauhdista. Vaikutti olevan oma itsensä, joten jatkettiin treeniä vähän aikaa, mutta väsähti oudon nopeasti, joten ei ihan koko aikaa tehty. Tässä vaiheessa olisi jo hälytyskellojen pitänyt soida, mutta koira vaikutti olevan oma itsensä myös seuraavana päivänä.

10.10 Perjantaina sunnattiin myös Jennan treeneihin, mutta tällä kertaa Kirkkonummelle. Hommia saivat tehdä Viva ja Kiara. Ja hienosti tekivätkin. Vivalla oli hieno asenne vaikka ihmisiä ja koiria kulki sen treenivuoron aikana ympärillä. Kiara taas ei ota häiriötä yhtään mistään ja ei haitannut uusi halli ja esteet sen menoa.

11.10 Sunnattiin sitten Lunan kanssa Riihimäelle kisaamaan. Jännitti tuon kaatumisen takia sen liikkuminen radalla, vaikkakaan ei ollut käyttäytynyt mitenkään oudosti. No ei sillä kaikki ihan kunnossa kuitenkaan ollut, sillä tiputti radalla heti ensimmäisen riman. Muutenkin kulki aivan oudosti ja keräsi itseään jokaiselle hypylle. Itku kurkussa tulin ulos radalta ja päätin heti, että toista rataa ei mennä. Jennalta sain sitten Marin suoran numeron ja pelastavana enkelinä Mari taikoi Lunalle ajan heti seuraavalle illalle.

Eli sunnuntaina 12.10 Suunnattiin sitten Lunan kanssa Marin kotiin hoidettavaksi. Ja voi että miten paljon hoidettavaa sieltä löytyi. Nyt oli ottanut kovemman osuman kaatumisessa kuin koskaan aiemmin :( Pari kaulanikamaa poissa paikoiltaan ja lantio aivan vinoon kiertynyt. Nämä siis pahimmat, mutta ei ollut koko kropassa kohtaa joka ei olisi osumaa saanut. Ainoa positiivinen asia oli se, että Mari sai paikat nopeasti auki. Ohjeeksi tuli viikon verran sairaslomaa. Kotona Luna oli autuaan onnellisen oloinen hoidon jälkeen. Ilmeisesti oli kuitenkin kipeä ollut, vaikka se ei ulospäin näkynytkään. :/

Seuraava viikko oli siis Lunan osalta toipumisviikko. Samalla siitä tuli myös kartturin sairastamisviikko, sillä flunssa tuli vierailulle. Jennan treenit keskiviikolta jouduin perumaan kokonaan. Torstaina sitten edelleen puolikuntoisena suuntasin kuitenkin Jennan treeneihin Lohjalle Kiaran kanssa. Ja näistä treeneistä tuli kyllä niin huikea fiilis! Raivoapina oli niin huikea, että ei mitään järkeä. Backlapissa ei ollut sille mitään ongelmaa, vippauksiin se lähteen yli kymmenen metrin päästä ja päällejuoksutreeni on tuottanut toivotun tuloksen :) Enempää en voisi toivoa. Jennakin sanoi, että siinä on kyllä sellainen kultakimpale, jonka kohdalla missään asiassa ei ole mitään ongelmia ja nyt vain pitää päättää millainen koira siitä koulitaan :) Tätä mietittyäni olen entistä vakuuttuneempi, että Kiarasta pitää saada koira, joka on erittäin itsenäinen ja hyvinirtoava, sillä se tulee menemään niin lujaa, että minun pitää voida vain lähettää/jättää se suorittamaan annettua tehtävää, sillä muuten en ehdi sen kanssa mihinkään. Tällä hetkellä tuntuu että tavoite ei ole edes vaikea, sillä tuo pentu irtoaa ja lukee rataa aivan jäätävän hienosti.

17-19.10 Olikin sitten vuorossa kauan odotettu retki Viroon Sarin ja koirien kanssa. Edessä kaksipäiväinen näyttely Rakveressa. Perjantaiaamuna lähdettiin matkaan. Hotellimme sijaitsi n. 25km Rakveresta. Se oli vanha navetta ja haju ulkona sen mukainen ;)

Hotellin alakerta :)

Tällasta ;)

Koirien kannlta paikka oli ihanteellinen, sillä olimme keskellä peltoja, jossa ei juuri ketään liikkunut. Lisäksi hotellissa oli meidän lisäksi vain toinen Suomalainen näyttelyseurue, jonka Sari vielä sattui tuntemaan, joten koirat saivat olla keskenään vapaana hotellin tiloissa ja me ihmisetkin olimme kuin kotonamme ovet auki :D Tuollahan oli yhteiset WC- ja pesutilat, joten oli oikein mukavaa kun ei tarvinnut ujostella vessaan menoa yöllä ;) Ainoan säikähdyksen aiheutti paikallinen villisika. Itsehän en tosiaan tiennyt Virossa sellaisia olevan, mutta se tuli sitten opittua ihan kerrasta, kun sellainen hevosenkokoinen sika paineli hotellin viereisen niityn poikki ja Luna ja Rossi sen perässä räkyttäen… Onneksi sika karisti koirat kannoiltaan metsikössä, joten muniitin verran ehtivät koirat olla näkökentän ulkopuolella. Tämän välikohtauksen jälkeen ulkoiltiin hihnassa kunnes olin varma ettei sikoja näkynyt sillä ulkoilulla :D

Lauantaina suunnattiin sitten ammupäivällä näyttelypaikalle. Sheltit olivat kehässä vasta puolenpäivän jälkeen, joten kovin aikaisin ei tarvinnut paikalle raahautua. Ensimmäisenä päivänä tuomarina oli Slovenialainen Denis Kuzelj. Ihan perillä Viron näyttelysäännöistä ei herra tuntunut olevan, vaikkakin shelteistä selkeästi ymmärsi kyllä, sillä kaikki virheet koirista löysi. Esitin omien koirien lisäksi myös Sarin koirat, joten lennosta vaihtui koira koko ajan, sillä shelttejä oli ilmoitettu vain 11kpl ja niistä neljä meiltä :)

Omista Rossi kehässä ensin ja sen kanssa isosta sertistä lauantaina kisasi vain yksi koira ja se samassa, avoimessa, luokassa. Lopputulos oli toivottiin muttei uskallettu odottaa, sillä Rossi voitti luokan ja sai vielä SA:n tuomarin pienoisen mietinnän jälkeen. Lopulta Rossi oli sitten PU2, mutta SERT tosiaan napsahti! Voi sitä riemua!

Lopulta oli sitten Lunan vuoro. Sen kanssa valioissa oli toinenkin koira. Sekin Suomesta. Tuomari mietti todella pitkään. Moneen kertaa kopeloi koiria vielä maassa vuoronperään ennenkuin viimein teki päätöksen. Ja se päätös oli meille myönteinen, sillä Luna voitti valiot! En olisi uskonut! Ja ei se siihen loppunut, vaan lopulta Luna voitti myös nartut. Sertiä se ei voi vastaanottaa, sillä sehän on jo Viron valio, joten se meni tälle valioitten kakkoselle :) ROP-kehässä voittokulku jatkui, sillä Luna oli lopulta vielä ROP! Huikea päivä siis! Isoon kehään tietysti jäätiin, mutta se meni läpijuoksuksi, joka ei harmittanut kyllä yhtään :)

Ilta meni mukavasti ja seuraavana aamuna suunnattiin takaisin näyttelypaikalle. Etukäteen tiesin, että tänä toisena päivänä Rossin mahdollisuudet sertiin olivat selvästi huonommat, sillä sunnuntaille kehään tuli vielä kolmas avouros sertistä kisaamaan. Tuomari sunnuntaina oli Hollantilainen Gerard Jipping. Mukava isomahainen herra :D Samalla kaavalla mentiin kuin edellisenä päivänä. Ennakkoaavistukseni osui kohdalleen, sillä Rossi jäi lopulta avointen kolmanneksi ilman SA:ta. ERIn siis sai kyllä. Lopulta arvostelua lukiessani tajusin syyn tähän olleen sitten Rossin isompi koko. Muuta moitittavaa tämä herra ei Rossista löytänyt. Ja Luna sitten. No se toisti lauantain tuloksen. Tällä kertaa tuomari ei edes miettinyt sen kummemmin. ROP-kehässä tuomaria huvitti ja selittikin meille, että hänellä ei mielestään ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa narttu voittamaan, sillä junnu-uros joka urokset voitti, oli VSP-junnu, joten se hävisi jo sen kisan nartulle joka jäi Lunan taakse, joten hänen loogiikallaan ei ole vaihtoehtoja. Luna siis ROP toisenakin päivänä. Aikamoisen huikea pieni! <3 Isoon kehään ei voitu jäädä, sillä laivaankin piti ehtiä. Sinänsä harmi, sillä tämä tuomari vaikutti tykänneen Lunasta vieläkin enemmän, joten olisi voitu vaikka pärjätäkin isossa kehässä :)

Paluumatka sujui ongelmitta, vaikkakin väsymys alkoi jo painaa. Kotona odotti sitten iloinen vastaanotto, sillä näitä riiviöitä ei väsyttänyt! :D

Onneksi reissua seurannut maanantai oli minulla vapaapäivä, joten sain nukuttua pitkään. Käytiin koirien kanssa kunnon lenkillä ja muutan sitten vain oltiin. Tiistaina suunnattiin sitten Jennan yksärille. Lunan sairasloma oli ohi. Ja voi pojat sentään miten lujaa se meni. Aivan raivona sinkosi mihin halusi jos olin myöhässä :D Puomilla ei olisi meinannut malttaa ollenkaan vaan loikki miten sattuu, eikä ottanut huomautuksiakaan vakavasti :D Mutta vitsi miten kiva sen kanssa oli tehdä. Itse huomasin kyllä olevani melkoisen puolikuntoinen vielä flunssan jäljiltä. Vivakin sai tehdä ja tekikin oikein kivasti. Jossain vaiheessa sitten paineistui ja ahdistui jonkun verran, sillä ei oikein tykännyt Jennan piposta :D Lopetettiin sitten nopeasti, kun oli vielä tyytyväisenoloinen. Kiara tuli siten tekemään hetkeksi niin Lunakin sai huilia välillä :)

Torstaina oli siiten Lohjan treenien vuoro ja sinne olin päättänyt ottaa Kiaran, sillä en halunnut heti koittaa kaatuuko Luna siellä uudestaan.. Kiara oli taas aivan mainio, eikä edes sen ominpäin karkaaminen keinulle aiheuttanut sille mitään traumoja. Parin toiston jälkeen tuli keinulle taas niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Hieno pentu!

Perjantaina lähdettiin sitten taas reissuun sillä edessä oli lauantaina Seinäjoen näyttely ja pääsin yökylään Sinin luokse Jyväskylään. Mukana matkassa koirista Luna, Kiara ja Rudi, jonka Lore-isä oli tulossa Seinäjoelle myös, joten pitihän poika ottaa mukaan isääns tapaamaan. Ilta Sinin luona meni mukavasti ja Rudi ja Sinin koira Lucky löysivät välittömästi yhteisen sävelen ja painirallasivat pitkin asuntoa koko illan :D Yöunet jäivät todella lyhyiksi, sillä herätys oli jo 4.30.. Ajettiin Johannan, jolla oli kyydissään lauma Pikikuonoja, kanssa peräkkäin. Ja tuo ajomatko oli sitten elämäni tähän asti pelottavin. Taivaalta tuli jäätävää tihkua koko matkan ja yksi pikkutie joka reitille osui oli koko matkalta niin peilijäässä, että huippunopeus oli maksimissaan 30km/h ja sekin oli niin kova vauhti, että välillä auto oli poikittain. Ikinä en ole niin paljon pelännyt auton ratissa. Onneksi koko matka ei ollut tällaista, vaan tiet suurenivat ja suolaus oli tehnyt tehtävänsä, joten loppumatka saatettiin ajaa reippaammin. Hilkulle meni kuitenkin kehään ehtiminen, sillä olimme tavaroiden kanssa kehän laidalla viittä minuuttia ennen sen alkamista. Huh!

Kiara kävi pyörähtämässä pentukehässä ja sen tulos oli PEK4 (narttupentuja oli tasan se neljä ;)) hienolla arvostelulla :) Sitten olikin pitkä odotus ennen Lunan vuoroa. Tuomarin linja oli melko pitkälti "mitä isompi, sen parempi" joten jännitti melko paljon ennen omaa vuoroa. Helpotus oli suuri, kun ERI napsahti. Luna oli lopulta luokan neljäs SA:n kera (valioitakin tasan se neljä :D) se oli valioista kaikkein pienin, joten tulos ei yllättänyt. Arvostelu oli yksi kauneimmista sen saamista <3 Päivä oli kuitenkin mainio, sillä Rudin komea isä oli PU4 varasertin kera ja Pikikuonot lopulta ROP-kasvattaja! Onnea Sari! <3

Kotimatka oli yhtä painajaista. Niin väsynyt olin. Tiet sentään olivat sulat ja pystyi ajamaan reippaasti :) En kyllä muista milloin viimeksi on ollut niin ihana tulla kotiin. Ja kyllä täytyy Seinäjoella olla todella hyvä tuomari omia koiria ajatellen, että vielä joskus sinne uudestaan lähden :D Tuo on kyllä jo liian pitkä matka ;)

Isä ja poika! <3