tiistai 24. helmikuuta 2015

Valioita, masua ja Rossin pennut

Viikonloppuna matkattiin siis ensimmäistä kertaa Latvian puolelle näyttelyyn. Mentiin siis ensin Tallinnaan laivalla ja siitä ajeltiin n. 3,5h matka hotellille. Viron puolella tiet ovat hyväkuntoisia, mutta heti kun ylitettiin raja Latvian puolelle, niin johan alkoi röykytys. Maasturi olisi ollut parempi autovalinta tuonne ;) No perille kuitenkin ehjin nahoin päästiin.

Meillä oli huone varattuna pienestä Guest Housesta, joka sijaitsi keskellä peltoja noin 35km päässä näyttelypaikalta. Koirat oli helppo ulkoiluttaa ihan vapaana, sillä liikenteestä ei ollut vaaraa. Huone oli todella viihtyisä ja vähän turhankin lämmin, mutta mielummin näin päin. Omaa kylpuhuonetta ja WC.tä ei ollut mahdollista saada, mutta ensimmäisenä yönä muita yöpyjiä ei ollut, joten jaettu kylpyhuonekaan ei haitannut mitään.

Aamulla saatiin nukkua pitkään, sillä sheltit olivat kehässä vasta klo 12.40. Ja nukuinkin sitten paremmin kuin koskaan aiemmin ulkomaan reissussa. Edes korvatulppia ei tarvinnut käyttää! :)

Näyttelypaikalle löysimme navigaattorin avulla helposti ja ei muuta kun tavarat kehän laidalle ja koiria kuntoon. Luettelosta näin, että kaksi muuta ilmoitettua shelttiä oli myös Suomesta, mutta lopulta kyseiset koirat eivät jostain syystä tulleet paikalle ollenkaan, joten oman porukan kesken kisailtiin :D

Lauantain tuomarina oli Norjalainen Anne Indergaard. Ihana hymyilevä vanhempi rouva, joka kohteli koiria todella kauniisti. Rudi pääsi kehään ensimmäisenä ja kysyttyään sen Rudin ikää, tuomari totesi, että kylläpäs tämä on hieno kymmenkuiseksi urokseksi. Tämän jälkeen Rudi saikin sitten ERIn KPn kera (Latviassa junnuille annetaan KP SAn sijaan) ja näin ollen myös junnuserti napsahti plakkariin.

Lauantain tuomari Anne Indergaard
Sitten pikaisen koiran vaihdon jälkeen Rossi kehään. Tuomari totesi Rossista sitten heti, että tämäkin on oikein kiva koira, mutta hän pitää tuosta juniorista enemmän. Tähän sitten hymyillen totesin, että minäkin pidän rakenteen puolesta junioristani enemmän :D Rossillekin tulokseksi ERI ja SA, joten sen myötä saatiin myös SERTi ja Rossista tuli näin ollen LV MVA!

Sitten pitikin Jukan tulla avuksi että saatiin pojat PU-kehään. Tuomari totesi nauraen, että juoskaa nyt kierros ympäri, mutta junnu tulee jokatapauksessa voittamaan! :D Rudi siis PU1 ja Rossi PU2.

Sitten vuoroon Luna. Kovasti piti tuomari Lunastakin ja etenkin sen päätä kehui todella kauniiksi. Kehui myös sen olevan upeassa lihaskunnossa ja sitten mainitsinkin neidin olevan myös agilityvalio, johon tuomari sitten totesi, että se selittää nämä upeat takapään lihakset :) ERI ja SA Lunallekin, joten sille myös SERT ja uusi LV MVA.

Sitten kipaistiin ROP-kehään, jossa Rudi vei lopulta pidemmän korren. Tuomari sanoi vain Rudin olevan hänen mielestään niin hieno, että ihan sydämestä ottaa. Rudista siis ROP ja ryhmäkehien odotus alkoi.

Lauantain saldo :)

Ryhmäkehät alkoivat sitten lopulta melkoisen odottelun jälkeen liki tunnin myöhässä aikataulusta. Alkuun vuorossa olivat parit, kasvattajaryhmät ja veteraanit, jonka jälkeen alkoivat varsinaiset ryhmät numerojärjestyksessä. Ryhmätuomarina toimi samainen Anne Indergaard. Rudia hieman jännitti seistessä tuolla isommassa hälinässä, joten esitin sen kyykyssä ollen, jolloin se seisoi kauniisti paikoillaan. Liikkeissä se ei jännitä ollenkaan, vaan ravaa kauniisti häntä alhaalla. Hetken koiria katseltuaan tuomari alkoi poimia jatkoon koiria ja me olimme tässä joukossa!


Ryhmän 1 viisi kauneinta koiraa 21.2.2015 Valmierassa
Tuomari poimi jatkoon viisi koiraa, jotka juoksutti vielä yksitellen läpi. Rudi liikkui tässäkin oikein reippaasti. Sitten alkoikin sijoittelu ja meille sitten tuomari tuli ojentamaan neljänteen sijaan oikeuttavaa vihreää ruusuketta! Voi vitsi miten hieno päivä taas takana! :)


Onnellinen Mamma ja vähemmän onnellinen Rudi :D

Virallinen poseeraus :)


Sitten pakattiinkin kimpsut kasaan ja suunnattiin läheiseen Hesburgeriin syömään ja siitä hotellille. Toiseksi yöksi hotelliinkin oli tullut sitten lisää porukkaa, joten nukkuminen ei sitten enää sujunutkaan yhtä hyvin muiden vieraiden iloisesti metelöidessä läpi yön. Nyt oli taas korvatulpille käyttöä.

Aamulla saatiin taas nukkua pitkään, sillä sunnuntaina sheltit olivat kehässä vasta klo 13.40. Viime hetkellä tulleen tuomarimuutoksen johdosta emme päässeetkään Irlantilaisen Seamus Oatesin kehään, vaan tuomarina oli Liettualainen Daiva Rimaityte. Varsin hymyilevä nainen hänkin, vaikkakaan ei kovin kielitaitoinen.

Rudi kehässä taas ensin ja sai ERIn ja KPn ja näin ollen myös toisen junnusertin. Rossi miellytti myös, sillä sekin sai ERIn ja SAn. Sertiä emme tarvinneet enää tänään. Sitten PU-kehä, jossa pojat olivat sitten eripäin kuin lauantaina Rossin olleessa parempi. Tuomari ilmoittikin sitten Rossia katsellessaan, että I love this dog! :D

Luna hoiti homman myös pomminvarmasti saaden myös ERIn ja SAn. ROP-kehässä sitten tuomari rakasti Rossia edelleen todella paljon ja näin ollen Rossista leivottiin ROP :) Ryhmäkehiin emme todellakaan ehtineet jäämään, vaan kiireesti pakattiin kamat kasaan ja suunnattiin kotimatkalle.

Sunnuntain saldo :)
Laivaan ehdittiin hyvin, mikä oli helpotus, sillä sitä oikeasti jännitimme aikataulujen tultua. Hyvä näin. Reissu oli enemmän kuin onnistunut ja saimme vielä enemmän kuin uskalsimme toivoa :) Seuraava reissu onkin sitten tiedossa vasta huhtikuussa ja silloin vain Viron puolelle. Kovasti olisi junnusertejä Rudille toiveissa :)

Kotona odottikin sitten tällainen vaavamasu <3

Viva 35vrk
Eilen oli sitten postilaatikkoon tipahtanut myös mukavaakin mukavampaa postia :)



Seuraavat viikonloput kuluvatkin sitten agilityn parissa. Suunnitteilla kisata useammat kisat :) Treenejäkin on luvassa ja muuta mukavaa :) Loppuun vielä viime viikolta kuvat neliviikkoisista Rossin pennuista <3

poika

poika

tyttö

tyttö

tyttö

tyttö

poika

poika

maanantai 16. helmikuuta 2015

Viva on tiine!!!

Vivan ensimmäisestä astutuksesta tuli eilen kuluneeksi 28 vuorokautta, joten tänään suunnattiin sitten ultraan. Ja eipä tarvinnut kuin laite mahalle laittaa ja johan alkoi elämää näkyä! Lopulta ainakin neljä pientä sheltin alkua eläinlääkäri sieltä löysi, joten pennuntuoksua talossa on sitten viiden viikon kuluttua! Ultrassahan ei varmuudella tuota määrää voi sanoa, joten useampikin siellä voi olla :) Useampia pentuja siis kuitenkin tulossa :)

Vivan masu 28vrk :)
Viikonloppuna pyörähdettiin myös Viron puolella näytelmissä ilman suurempaa menestystä tällä kertaa. Rudille ERI2, Rossille EH ja Lunalle sileä ERI. Huippureissu kuitenkin oli ja seuravaa odotellessa, joka jo tulevana viikonloppuna onkin ohjelmassa! Suunnataan siis ensimmäistä kertaa Latviaan, jonne on ilmoitettu 5 shelttiä, eli kaksi noiden omien lisäksi. Jännä nähdä miten käy! :)

Huomenna suuntaan sitten jälleen Lievestuoreelle Rossin pentuja palluttamaan. Niistä sitten kuvia tulossa :) Agilityn osalta tästä viikosta tulee sitten taukoa, sillä ohjattuja treenejä ei ole, enkä itsenäisestikään luultavasti treenaamaan ehdi, mutta eipä tuo haittaa. Kiarakin lähti Hedi-kasvattajalleen hoitoon ensi viikon alkuun asti, joten kotona on väliaikaisesti vain viisi koiraa. Ohjelmaa ei kuitenkaan siis viikosta puutu, joten eipä tuota apinaa kauheasti ehdi ikävä tulla :)

Nyt saakin sitten pitää peukut pystyssä, että Vivan lopputiineys sujuu yhtä hyvin kuin tähänkin asti, jotta se pennuntäyteinen kevät sieltä oikeasti koittaa! :)

perjantai 6. helmikuuta 2015

On niin helppoo olla onnellinen

Luna jäi nyt viikonlopun kisojen jälkeen taas reilun kuukauden mittaiselle kisatauolle. Kun ei meillä mitään tulostarpeita ole, niin ei rasiteta neitiä turhaan liikaa. Treenata sen sijaan aiotaan taas pieniä asioita ja vahvistaa tiettyjä sitä vaativia asioita. Kiaran kanssa treenataan myös ja sen kanssa otetaan nyt työn alle oikeasti kepit, keinu ja A.

Viime maanantaina ajelin myös palluttelemaan Rossin pentuja. Ja voi mitä marsuja siellä olikaan vastassa! Etenkin tytöt olivat kovasti ihania. Tytöistä toinen nyt on kuin onkin mustavalkoinen! Tässä hieman kuvasatoa vaaveista :)

Trikkityttö <3

Trikkityttö <3

Mv-tyttö <3

Mv-tyttö <3

Trikkipoika <3

Trikkipoika <3

Soopelipoika <3

Soopelipoika <3
Pennut ovat tässä vaiheessa kovin tasaista sakkia. Ainoastaan soopelipoika on aavistuksen muita pienenpi :) Innolla odotan mitä näistä kasvaa :)

Sarin luona pääsin myös tapaamaan ensimmäistä kertaa Rudin emän ja kovin on kyllä poikansa äitiinsä tullut :D

Rudi, Äitinsä Emma ja siskonsa Fira <3

Veli ja sen sisko! <3
Vivan astutuksesta tulee nyt sunnuntaina kolme viikkoa ja lupaavia merkkejä on ilmassa ollut, vaikkakaan en uskalla ihan vielä iloitakaan. Viva on kovin hellyydenkipeä, kärttyinen etenkin Kiaralle mitä ei ole yleensä koskaan, loputtoman nälkäinen, haaveilee lenkeillä muiden perässä, vuotaa vaaleaa limaa ja tisutkin ovat isommat ja punaisemmat. Vielä kuitenkin jännitetään reilun viikon ajan ennenkuin päästään ultraan varmistamaan tilanne. Peukut siis edelleen pystyssä että keväällä laumamme kasvaisi tilapäisesti! :)

Nyt aion pakata koirat autoon ja lähteä nauttimaan pitkästä aikaa näkyvästä auringonpaisteesta! Eilen ajaessani kotiin viiden aikaan iltapäivällä VALOISAN aikaan, tajusin, että kyllä se kevät sieltä kovaa vauhtia on tulossa, sillä päivä on jo pidentynyt selvästi! :)

Loppuun vielä Saaren Sirpan ottamat kuvat Rudista. Tuo poika on vaan ihan käsittämättömän upea!! <3






keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Usko unelmiisi

Koko sen ajan kun olen Lunan kanssa agilitya harrastanut, on minulla ollut yksi ja vain yksi haave. Saada Lunasta jonain päivänä agilityvalio. Olen aina tiennyt, että Luna häviää vauhdissa Suomen huipuille, mutta jo aikaa sitten opin myös sen, että tässä lajissa vauhti ei ole kaikki kaikessa.

Vaikka Luna onkin ensimmäinen harrastuskoirani ja sille on opetettu asioita alkuun väärin, on se silti nyt kun asiaa olen ajatellut ja muita kisaavia minikoiria olen seurannut, erittäin taitava koira. Olen siis kuitenkin osannut tehdä asioita oikein.

Viimeisen vuoden aikana olemme hioutuneet entistä paremmin yhteen ja tiedän tarkalleen mitä voin ja mitä en voi sen kanssa radalla tehdä. Tiedän mitkä ohjaukset ja rataprofiilit meille sopivat ja mitkä taas eivät. Mitä vaikeampi rata, sen parempi.

On ollut hauska radan reunalta seurata, miten jotkut ohjaukset ovat suurelle osalle miniohjaajista  suuri kauhistus ja välttelyn kohde. Esimerkiksi persjättö taitaa olla monen inhokki ja se taas on se meidän juttu. Luna osaa todella paljon eri ohjauskuvioita ja niistä äkkiseltään sylkkäri taitaa olla lähes ainoita joka ei meidän ohjausvalikoimaan kuulu.

Luna sai ensimmäisen agilitysertinsä 29.12.2013 ja toisen heti perään 4.1.2014, joten vuoden aikaraja kului umpeen viime vuoden lopussa ja Luna on Tammikuun alusta lähtien saanut vastaanottaa viimeisen valioivan sertin. Kisaamisyitykset ovat kuitenkin loppiaiskisoja lukuunottamatta kariutuneet ja vasta viime viikonloppuna päästiin taas tositoimiin, kun suunnattiin lauantaina Ojankoon kisaamaan.

Minit aloittivat päivän ja tuomarina kaikilla radoilla oli Esa Muotka. Emme olleet hänen radoillaan aikoihin olleet, mutta mielikuva edellisestä kerrasta oli se, että helppoja ratoja ei olisi tiedossa. Eikä ensimmäinen agirata tosiaan helpoimmasta päästä ollut. Oli putki-kontakti erottelua ja tiukaa kääntymistä A:lta ja lisäksi vielä inhottavia ansaesteitä. Ja en suoraan sanottuna ollut minäkään innoissani rataantutustumisessa. Ensimmäistä kertaa totesin jopa tarvitsevani oikeasti vastakäännöstä radalla.

Olimme lähtövuorossa puolen välin paikkeilla luokkaa. En juurikaan seurannut muiden menoa sillä silmällä. Ajattelin vain sitä, että lähtöluettelossa oli nin kovia nimiä, että varmistelunollalla emme pääse lähellekään sertiä, joten päätin jo lähtiessä, että vaikka kuinka olisi nolla alla puomille tullessa, niin en jää varmistelemaan pysäyttämällä, vaan juoksutan puomin. Ja niin tein. Teimme hirvittävän hienon radan. Kepeille menon Luna pelasti, sillä se oli jo menossa kakkosväliin, mutta viimehetkellä korjasi oikein. Putkijarrut, erottelut ja ansaesteet se hoiti helposti. Radan viimeiset esteet mentiin soveltaen, sillä siinä vaiheessa en halunnut enää riskeerata, mutta hienosti nekin leikkauksillä sujuivat.

Ja me teimme siis nollan. Kuuluttajan kuuluttaessa että menimme ylivoimaiseen johtoon, olin hieman ihmeissäni. n ollut edes tajunnut ettei siellä ollut juuri nollia tullut. Ajattelin vain sitä, että nyt saattaa olla mahdollisuudet. siihen sertiin.

Meidän jälkeen oli vielä puolet luokasta menemättä ja jännitys vain kasvoi kun koirakko toisensa perään joko hyllytti tai teki virheen. Ja kun radan viimeinen koirakko teki virheen seisoin hyppyradan tutustumisessa suu auki ja päässäni pyöri vain yksi ajatus. Voittiko Luna? Tutun kisatyöntekijän tullessa onnittelemaan ja halaamaan voiton kunniaksi, padot murtuivat. Itkin ja itkin kovaa. Ikinä en tuota onnentunnetta unohda. En koskaan uskonut että meidän olisi mahdollista Vantaalla voittaa, mutta niin vain voitimme, ja sen myötä unelmastani tuli totta: Lunasta tuli FI AVA! <3


31.1.2015 jää muistoihn päivänä, jolloin taas yksi haave toteutui. Tuo kaunis pieni sininen on nyt myös käyttövalio. Eikä niitä shelttejä loputtomasti Suomesta löydy joilta onnistuu molemmat. Olen nin ylpeä MEISTÄ! Sillä ei tämä olisi ollut ilman minuakaan mahdollista, vaikka Luna tekikin suurimman työn. Olo on sanomattoman onnellinen. Kiitos kaikille ihanille tutuille jotka tulitte kisapaikalla halaamaan ja jotka olitte yhtä vilpittömän iloisia meidän puolesta. Se merkitsee kaikkein eniten. Kiitos <3

FI MVA FI AVA EE MVA Karvakedon Luna
(c) Sirpa Saari

"Rakastan sua tänään enemmän, kuin koskaan ennen sen nyt käsitän" <3
(C) Sirpa Saari



sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kiitos Narva, vol. 3!

Viime viikonloppuna matkattiin taas kerran Viron puolelle näytelmiin. Matkaseuraksi saimme Heidin ja Lunan iki-ihanan Pöppis - äidin. Omista koirista mukana olivat vain Luna ja Rudi. Laivamatka meni normaaliin tapaan ja perille tuttuun hotelliinkin löysimme ongelmitta, tankattuamme ensin muonavarastomme täyteen Tallinnassa. Ilta meni aikaa tappaessa ja molempien kaksijalkaistan flunssaa potiessa.

Aamulla ajoissa suunnattiin sitten tutulle näyttelypaikalle ja pystytettiin kimppaleiri Pikikuonojen ja Agarwaen - tiimin kanssa. Sheltit olivat ensimmäinen rotu kehässä ja tuomarina muutoksen myötä Ann-Christin Johansson Ruotsista. Rudi pääsi kehään ensin ja debytoi junnuluokassa 9kk ja päivän ikäisenä :D Sen lisäksi junnu-uroksia oli kaksi ja Rudi arvosteltiin näistä keskimmäisenä. Tuttuun tapaan tuomarilta loksahti suu auki kun Pojun ikä kerrottiin. Arvostelun alkaessa sanoilla: Erittäin lupaava, arvasin ettei kovin pieleen voi mennä. Eikä lopulta mennytkään. Rudin kanssa luokkavoitosta kisasi soopeliuros ja näistä Rudi veti pidemmän korren voittaen luokan ja saadessa ainoana SAn. Näin ollen ensimmäinen junnuserti napsahti plakkariin myös! Mahtia! PU-kehässä oli sitten Rudin lisäksi vain valiouros ja näistäkin Rudi arvioitiin paremmaksi, joten Poju oli heti ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään PU1!

Junnunarttujen jälkeen kisattiin sitten ROP-junior kisa ja tämänkin kisan Rudi voitti, joten isokehä kutsui!

Luna esiintyi sitten valioluokassa seuranaan Venäläinen merlenarttu. Näistä kahdesta Luna oli parempi SAn kera, joten vuorossa oli PN-kehä. Lopulta Luna päätyi tässä sijalle 2. Kuulemman vain sen takia, että merleväri ei ollut aivan sellainen kuin tuomari olisi halunnut. Muutoin kehui Lunaa hurmaavaksi koiraksi! <3

Sitten vuorossa oli ROP-kehä ja tässä Rudi sitten arvioitiin VSPn arvoiseksi. Tuomari totesikin, että se on oikeastaan ihan vauva vielä :D

ROP Pikikuonon Nice And Sweet "Sipi"
VSP Pikikuonon Love Sadun "Rudi"
Esitettiin vielä kasvattajaluokka, joka sai KPn, joten isojen kehien odotus alkoi. Odotellessa käväistiin paikalla olleessa valokuvauksessa, kun ROP-koirat saivat kuvan ilmaiseksi :)



Lopulta isot kehät alkoivat ja näistä ensimmäisenä pyörähdettiin Kasvattaja - kehässä, josta ei sijoitusta tullut. Sipi ei myöskään sijoittunut ryhmässä ja ykkösryhmän tuomarina toimi sama herra joka tuomaroi myös BIS-junior - kehän, joten olin varma senkin kehän menevän läpijuoksuksi. Vaan toisin kävi. Junnut juoksutettiin ryhmittäin kehään ja meidät poimittiin jatkoon! Lopulta kun tuomari oli poiminut koiria kaikista ryhmistä jatkoon yhteensä parisenkymmentä, palasivat jatkoon päässeet kehään ja tuomari valitsi näistä viimeiset neljä. Ja uskomatonta kyllä Rudi oli tässä joukossa! Meidät juoksutettiin vielä läpi ja sitten sijoitettiin. Rudi oli lopulta neljäs ja voi että oli ylpeä tuosta pojasta! Heti BIS4 - Junior!! <3


Huikea päivä siis oli! Ilta vietettiin sitten Sarin porukan hotellilla ja omaan hotelliin palasimme vain nukkumaan :D

Sunnuntaina herätys oli vieläkin aikaisempi, sillä sheltit olivat kehässä jo klo 9. Väsynyttä porukkaa siis oli kehän laidalla :D Sunnuntain tuomarina toimi Vladimir Piskay Slovakiasta.

Tämä herra oli hyvin tuikeanoloinen ja todella nopea, eikä kovin tarkkaan koiraa kopeloinut läpi. Rudista huomasi edellisen päivän olleen rankka, sillä se ei olisi yhtään jaksanut esiintyä. ERI saattiin, kuten kaikki muutkin sheltit :D Lopulta Rudi tuli luokassaan toiseksi saaden SAn. Ensimmäiselle meni serti, joten uutta reissua pukkaa ;) Lopulta Rudi oli vielä PU2.

Luna sitten esiintyi paremmin kuin koskaan ja pönötti kuin patsas, vaikka sihteereillä oli joku häikkä sen arvostelupaperin kanssa. Tänäänkin Luna voitti luokkansa saaden SAn, joten taas suunnattiin PN-kehään. Tässä kehässä tuomari mietti pitkään ja pudotti lopulta soopelit pois, joten pelkkiä merlejä löytyi PN-sijoilta. Luna jaksoi hyvin edelleen esiintyä ja juoksi todella kauniisti, vaikka yritin kovasti vesittää sen suoritusta kylvämällä numerolappuja ympäriinsä :D Ja vielä kahteen kertaan! :D Tuomaria tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä lopulta sijoitti Lunan narttujen ykköseksi!

Sitten juostiin vielä ROP-kehä, joka ei kauaa kestänyt ja sen päätteeksi tuomari ojensi meille ROP-ruusukkeen. Luna olis siis sunnuntain kaunein sheltti! <3



Valokuvahan se piti neidistäkin käydä otattamassa, vaikka se osoittautui melkoisen ahdistavaksi Lunalle. Se kun edelleen pelkää sateenvarjoja ja mitäs muuta ne salamavalopömpelit käytännössä ovat. Seisomiskuvaa oli turha yrittää neidin luimistellessa peloissaan, joten otettiin suosiolla kuva jossa se istuu ja suostui se lopulta edes vähän korviakin nostamaan :)


Huippureissu oli ja taas on seuraavat tiedossa! Pitäähän sitä Rudille nuo puuttuvat sertit metsästää!