torstai 16. maaliskuuta 2017

Surua


Pentulaatikossa näyttää tällähetkellä tältä. Suureksi suruksi jouduimme eilen sanomaan hyvästi toiselle merlepojalle. Kaikista yrityksistä huolimatta kasvu ei vaan lähtenyt käyntiin ja jouduimme päästämään pienen tähdeksi taivaalle. Tästä ja jo viikon kestäneestä huolesta johtuen en ole juuri jaksanut keskittyä tulevien kotien miettimiseen, enkä jaksa vieläkään. Tarvitsemme nyt aikaa toipuaksemme menetyksestä ja katsoaksemme millaisiksi nämä kaksi nyt kasvavat. Toivon ymmärrystä ja kärsivällisyyttä.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

He ovat täällä!

Pennut syntyivät eilen. Kolme heitä lopulta oli, 2 merleurosta ja trikkinarttu.


Kyseilyitä pennuista siis on tullut paljon, mutta nyt kun olen niihin alkanut vastailla, niin suurinosa on jo hankkinut pennun muualta tai eivät muuten enää ole kiinnostuneita. Oikeasti näistä pennuista kiinnostuneet entiset ja uudet kyselijät voivat nyt laittaa sähköpostia osoitteeseen nala.romeo@netti.fi

tiistai 31. tammikuuta 2017

Tukevasti tiine

Kuten otsikko kertoo, on Dita hyvin tukevasti tiine. Tänään kävimme ultrassa ja ainakin 5 pientä asukkia masusta löytyi! Nyt peukut pystyyn että kaikki menee yhtä hyvin loppuunasti kuin on mennyt tähän asti :) Kyselijöille tiedoksi, että niitä on tullut melkoinen määrä ja kaikkiin en ole vielä ehtinyt vastailla. Vastaan kyllä kunhan kiireiltäni ehdin, tässä on ollut nyt kaikenlaista muutakin aikaa vievää, joten älkää hermostuko jos vastaamisessa venyy. Lisäksi sanottakoon yleisesti että narttupentuja en usko syntyvän niin paljoa että niitä kaikille halukkaille riittäisi, eli narttujen osalta kyselyitä on tullut ihan hurja määrä. Uroksia ei ole kyselty juuri lainkaan. Nyt siis kasvattelemme masua ja odottelemme mitä sieltä maaliskuun alussa syntyy! :)

Lunan ja Kiaran kanssa on kisattu myös. Luna tekee hienosti hommia ja suununtain kisoista se tekaisi todella vaikeilta radoilta upeasti TRIPLAnolla ja vieläpä sijoituksilla 1., 1., ja 3.! Kiara tekaisi myös pitkästä aikaa agiradalta nollan samoissa kisoissa ja yllätys oli melkoinen kun kövi ilmi ajan riittäneen toiseen sijaan! Vielä hienomman asiasta teki se että ensimmäiseksi tullut ei saanut ottaa sertiä vastaan joten se siirtyi meille ja sen myötä Kiarasta leivottiin FI AVA!!!

Kiara <3
Nyt treenaillaan ja kisaillaan Kiaran kanssa satunnaisesti siihen asti että juoksu alkaa ja neiti jää sitten mammalomalle. Nämä pennut menevät Kiaran kasvattajan nimiin, joten sinne päin voi niistä laitella viestiä mikäli kiinnostus herää :) Lunan kanssa käydään kisaamassa EO-karsinnat Vantaalla ja niiden jälkeen se jää sairaslomalle. Luna nimittäin steriloidaan helmikuussa.

Loppuun mainittakoon että Zlatanilla kävi ensimmäinen tyttö kylässä ja poju yllätti kaikki astumistaidoillaan. Ei mennyt kuin pari hyppyä ja nalkissä olivat. Tänään sama homma. Toinen hyppy ja homma maalissa. Kyllä saa olla pojasta ylpeä! :)

maanantai 9. tammikuuta 2017

Toiveissa pentuja viikolla 9

Dita on astutettu! Neiti osoittautui melko ärhäkäksi astutettavaksi, jonka johdosta kokematon ensikertalaisuros ei oikein uskaltanut sitä lähestyä. Luovutimme suosiolla tämän suunnitelman kanssa, jottei uroksen tulevat astumiset kärsi. Niinpä ollen kotoota löytyi sitten varasulho, eli Rossi sai hoitaa homman, eikä siihen kauaa mennyt. Nyt vain odotellaan ja toivotaan että tärppäsi! Kolmen viikon päästä käydään ultrassa masun tilanne katsastamassa. Tässäpä siis vanhemmat:

Emä: EE&LV JMVA Kuunhohteen Aamunkoi "Dita"


Isä: FI & EE & LV & LT & BALT MVA Kamajakin Raisu Mies "Rossi"


Yhdistelmä Koira.netissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI29070/15&ReknoI=FI12863/12

maanantai 19. joulukuuta 2016

Pentuja

Dita aloitti tänään juoksun. Kuukauden verran odotetua aiemmin, mutta ei oikeastaan ole kuin positiivinen juttu. Nyt siis odotellaan tärppejä ja sitten suunnataan sulhasen luo. Julkaisen urosvalinnan kun astutus on toivottavasti onnistunut :) Alustavia pentukyselyjä saa myös laittaa sähköpostiin nala.romeo@netti.fi :)

tiistai 29. marraskuuta 2016

Hiljaiseloa

Kovin on vähälle jäänyt blogin päivitys. Ei vaan tunnu intoa kirjoittamiseen löytyvän, vaan aina keksii sen sijaan mutta tekemistä. Ja tämän lauman kanssa kun aika ei totisesti pitkäksi käy.

Mutta kerrataanpa hieman mitä tässä nyt on syksyn mittaan tapahtunut. Edellisessä postauksessa sanoin kirjoittavani erkkarista erikseen, mutta sekin jäi, vaikka se päivä oli yksi mieleenpainuvimmista ikinä. Luna nimittäin paukautti melkoisen pommin, sillä ensin se meni ja voitti valioluokan ja siihen kaiken huipuksi se voitti kaikki nartut! Minun pieni sininen, josta niin monesti on sanottu että miten tuo koskaan on edes valioitunut, meni ja voitti nartut Erkkarissa! Lopulta neiti oli VSP uroksen ollessa ROP. Eihän sitä tunnetta vaan voi kuvailla. En hurjimmissa unelmissakaan uskonut että minulla olisi koskaan sellaista koiraa joka tuohon pystyy. Narttuja oli kuitenkin 74 ilmoitettu. Eikä Lunan huikeaa esiintymistä voi kuin ihailla kun tietää tilanteen. Tuolloinhan satoi koko päivän vettä ja kaikki jotka Lunan paremmin tuntevat, tietävät, että maailmassa on yksi asia jota se pelkää. Ja siis oikeasti pelkää. Ne ovat sateenvarjot. Eikä liene tarpeen sanoa että niitä oli kehän laidalla paljon. Teltasta Luna ei olisi suostunut lähtemään ulos ei sitten millään ja välillä se ihan tärisi kauhusta. Ja silti se luotti ja esiintyi paremmin kuin ehkä koskaan. Minun pieni enkeli <3

Agility on luonnollisesti Lunan kanssa myös tehty. Ikuisuusprojekti nimeltä puomi alkaa välillä osoittaa edistymisen merkkejä myös. Muutoin Lunan kanssa erityisiä ongelmia ei ole. Kisattu ollaan sen verran että SM-nollat on kasassa ja olisiko reilu kymmenkunta nollaa kasassa yhteensä ja rankingissa sijoitus tällä hetkellä 34. Yksi upea nollavoitto mahtuu mukaan myös, radalla jossa neiti esitti uskomattoman upean puomin.

Zlatan on kiertänyt koko kesän ja syksyn näyttelyitä. Se on kerännyt yhteensä 7 SERTiä ja nyt on plakkarissa myös 2 CACIBia. Ensimmäisen se sai heinäkuun lopussa Porissa ja toisen marraskuun alussa Tartosta. Pikkumiehen meno on siis ollut huikeaa. Sekin on tehnyt agilitya säännöllisesti ja pikkuhiljaa alkavat kaikki esteet olla hallussa. Puomilla tosin käännöksiä ei juuri olla tehty ja viime aikoina myös suoraan meno on ollut hankalaa kun pitkään on juostu vain smartin puomia, niin siirtyminen agimetin puomille on ollut melkoisen haastavaa. Viime viikonloppuna käytiin Zlatukan kanssa myös ihka ensimmäisissä epiksissä, missä poju laitteli kaksi nollarataa, eikä ollut kisatilanteesta moksiskaan. Virallisiin kisoihin meillä ei ole kiire. Erona tyttöihin Z on ollut selkeästi hitaammin kehittyvä niin kropaltaan kuin pääkopaltaankin, joten ollaan edetty rauhassa.

Rudi-rusakko on kiertänyt kehiä myös ja pärjännyt edelleen hienosti. Nyt odotellaan lähinnä että helmikuun alussa CACIB-kello umpeutuu ja voidaan alkaa metsästää sitä viimeistä CACIBia. Rudista tuli myös viime viikolla kuudennen kerran isä, kun Poriin syntyi 2 tri urosta ja 1 blm narttu. Innolla seurataan mitä niistä kasvaa! Jyväskylän näyttelyssä sain tavata viimein myös Rudin keväällä syntyneet kauniin merletyttären ja oli kyllä niin isänsä näköinen tyttö että! Rudi on tähän mennessä jättänyt jälkeläisilleen pääosin vallan hienoa rakennetta ja luonteet kuulemma järjestään upeat. Kokoa löytyy sitten laidasta laitaan, muutama selkeästi iso ja myös sitten pieniä. Keskiarvona kuitenkin ihan kohtuullisesti, sillä Vivaa ja tätä viimeisintä morsianta lukuunottamatta kaikki Rudilla käyneet nartut ovat olleet selvästi kookkaita. Ensimmäisessä pentueessa uroksella on myös peitsihampaat. Muissa pentueissa ei ole peitsihampaita ollut, Vivan pentujen kulmuritilannetta tässä parasta aikaa jännätään. Niissä tällä hetkellä 3/5 varmuudella normaalit kulmurit.

Viva palailee pikkuhiljaa mammalomaltaa kehiin. Parin viikon päästä suunnataan Liettuaan, missä suuria odotuksia ei sen kanssa ole, turkki ei ole ehtinyt vielä kasvaa. Lisäksi se on ilmoitettu tulevana sunnuntaina virallisiin agilitykisoihin kokeilemaan miten sen pääkoppa hommaa kestää. Mikäli ei kestä, niin sen agilityt tavoitteellisesti ovat sitten pitkälti siinä.

Dita on päässyt muutamaan näyttelyyn myös ja se nappasi hämmentävästi SERTin heti toisessa Suomen näyttelyssään. Se pääsee myös Liettuan reissulle mukaan ja sitten aletaankin odotella sen juoksuja, se on nimittäin tarkoitus niistä astuttaa. Myös se on tehnyt agilitya ja oppinut lyhyessä ajassa todella paljon! Niitä treenejä jatketaan juoksuihin asti.

Kiaran kanssa on agilityssa tehty todella paljon töitä vireen kanssa. Nostettu sitä nyt aivan tappiin ja se onkin tuottanut aivan uudenlaisen vauhdin neidin tekemiseen. Kontakteja opetellaan uudelleen, erityisesti A vaatii töitä. Pari hyppyrataa se on käynyt juoksemassa ja viimeiseltä tekaisi mukavan nollan. Kiara oli myös reilun viikon kasvattajallaan tutustumassa paikkoihin. Se on tarkoitus myös astuttaa seuraavaan juoksuun, joka tulee huhti-toukokuussa mikäli neiti pitää välin samana. Saisi kyllä innostua aloittamaan aiemmin.

Ramos on saanut oikeastaan vaan olla ja nauttia olostaan. Yhdessä pentukehässä se on käynyt ja siellä se voitti pikkupennut hienolla arvostelulla. Kokoa nyt 6,5kk iässä pojulla on 36,5cm. Innolla odotetaan että ensi vuonna päästään virallissin kehiin senkin kanssa.

Rossi on nauttinut itseoikeutetusta asemastaan lauman alfauroksena. Ikäviä uutisia tuli sen jälkikasvun tiimoilta, sillä sen ensimmäisessä pentueessa yhdeltä paukahti kinner. Nämä ovat hirveän ikäviä yllätyksiä, joita ei kyllä toivoisi kenellekään. Harmillisesti näitä vaan on mahdoton etukäteen ennustaa. Onneksi Rossi itse on terve, eikä tämä tapaus nyt lopullisesti sitä jalostuksestakaan sulje. Katsotaan ja kuulostellaan.

Nala-mummo alkaa selkeästi mummoutua, vaikka lenkeillä jalkaa nousee entiseen malliin ja yksin sisään jäädessään se intoutuu myös leikkimään leluilla. Sille toivomma vain terveitä ja onnellisia päiviä mahdollisimman paljon.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Vähän viiveellä

Kovin on vähälle päivitykselle blogi tupannut jäämään. Pennut ovat kaikki muuttaneet jo omiin koteihinsa ja täyttivät eilen jo 9 viikkoa. Tässä vielä viimeiset kotona otetut, eli 7-viikkois potretit:


K.Haaveuni "Nami" 7 vkoa

"Nami" (Hilma)



K.Valveuni "Sadi" 7vkoa



"Sadi" (Valma)


K.Enneuni "Enska" 7vkoa

"Enska"

K.Yöuni "Yoda" 7vkoa

"Yoda" (Ykä)

K.Toiveuni "Toivo" 7vkoa

"Toivo"

 Kauhunhetkiäkin meillä pentujen kanssa koettiin. Tarkemmin sanoen Toivon kanssa. Päivää ennenkuin sen oli tarkoitus muuttaa omaan kotiinsa, se alkoi illalla hengittää todella vaivalloisesti. Kiiruhdettiin suoraan Tammistoon, missä oireiden ja lopulta röntgenkuvan perusteella sillä todettiin traumaperäinen keuhkoödeemi. Eli sillä oli nestettä keuhkoissa. Tammistossa sitä ei pystytty hoitamaan, joten saimme lähetteen Viikkiin. Siellä meidät vastaanottanut lääkäri Toivon tutkittuaan oli sitä mieltä että se ei luultavasti selviä. Hengitys oli niin vaikeaa, vaikka Toivo muuten pirteä olikin ja pussaili minkä ehti häntä vipattaen. Hoitoon se kuitenkin jäi sen jälkeen kun oli sovittu että meille saa soittaa mihin aikaan tahansa jos vointi radikaalisti huononee ja olimme päättäneet että mikäli Toivo menisi täysin tajuttomaksi eikä saisi mitenkään omin avuin hengitettyä, ei sitä ruvettaisi keinotekoisesti hengissä pitämään, vaan se lopetettaisiin. Tultiin sitten kotiin odottamaan miten tilanne lähtee etenemään. Seuraavaan aamuun mennessä mitään ei ollut kuulunut, mikä oli hyvä merkki, Toivo oli siis edelleen hengissä. Ohjelmassa oli erkkari, joka pitkälti meni sitten sumussa vain uutisia odotellessa. Erkkarista lisää omassa postauksessaan. Iltapäivällä odotettu puhelu Toivosta sitten tuli. Vointi oli parantunut, mutta kun se otettiin pois happikaapista, sen hengitys oli uudelleen vaikeutunut ja se oli joutunut uudelleen sinne takaisin. Emme päässeet sitä silloin sitten katsomaan, koska ei olisi ollut jäkeä mennä sitä lasin taakse ahdistamaan, kun ei sitä voinut kaapista kumminkaan pois ottaa. Niinpä päätimme jatkaa hoitoa ja lääkäri soittaisi jälleen seuraavana päivänä mik'li käännettä sitä ennen huonompaan ei tulisi. Ei tullut, vaan lääkäri soitti seuraavana päivänä. Vointi oli todella merkittävästi parempi ja Toivo oli päässyt pois happikaapista, eikä hengitys ollut enää vaikeutunut huoneilmassa. Meitä pyydettiin käymään ja tuomaan sille myös pari lelua. Se kun kuulemma oli leikkinyt milloin milläkin johdolla ja happimittarilla :D Lääkäri oli myös sitä mieltä, että mikäli vointi pysyy tällaisena, pääsisi Toivo jo seuraavana päivänä kotiin. Menimme innoissaan sitä katsomaan ja siellä se pieni piraija odotti jälleen omana itsenään. En voi sanoinkuvailla sitä tunnetta kun sen jälleen syliini sain kun olin jo lauantaiyönä sen hyvästellyt. Se sai toisen mahdollisuuden. Seuraavana päivänä kun lääkäri soitti ja sanoi että voisimme hakea sen kotiin, itkin onnesta. Ei sitä onnea voi sanoin kuvailla. Kontrolliröntgenissä keuhkot olivat jo huomattavasti paremmat ja kuukauden parin päästä niissä ei pitäisi näkyä enää mitään. Erillistä kontrollia ei kuulemma tarvita, mikäli Toivon vointi pysyy hyvänä. Mitään lääkityksiäkään Toivo ei sairaalasta päästyään tarvinnut, sillä tila johtui traumasta, ei tulehduksesta. Tästä pelottavasta ja hetkellisesti hengenvaarallisesta tilasta ei kuitenkaan pitäisi jäädä Toivolle minkäänlaisia haittavaikutuksia tulevaisuudessa. Tästä johtuen tietyin ehdoin molemmin puolin se pääsi muuttamaan omaan kotiin. Mitään oireita Toivolla ei ole ollut sen jälkeen kun se sairaalasta pääsi. Ei tässä meillä ollessaan, eikä myöskään uudessa kodissaan. Nyt voimme van toivoa että näin on jatkossakin eikä tämä koskaan vaivaisi sitä tulevaisuudessa.

Kaikki pennut ovat nyt siis muuttaneet omiin koteihinsa ja meillä pentuarki jatkuu Ramoksen kanssa. Se on kyllä kaikinpuolin todella helppo tapaus. Ei pelkää mitään, rakastaa kaikkea ja kaikkia, ja on sopeutunut laumaan todella hyvin. Nyt seurataan innolla mitä siitä kasvaa :)

Ramos 15vkoa