torstai 30. tammikuuta 2014

Virallista

Vivan EE JMVA diplomi saapui tiistaina ja tänään tuli myös titteli koiranettiin näkyviin :)


tiistai 28. tammikuuta 2014

Unelmasta totta - Narva 24-26.1.2014

Perjantaina aamupäivästä sunnattiin auton nokka kohti Katajanokan terminaalia. Kohteena Viron Narva ja koirista mukana olivat Rossi ja Luna, Vivan ja Nalan jädessä hoitoon. Viva oli ilmoitettu kyllä alunperin mukaan, mutta sen valioiduttua Tartossa, päätimme jättää neidin kotiin kasvattelemaan turkkia ;) Eipä sillä olisi tuolta ollut mitään saatavaakaan.

Laivamatka sujui totutusti koirien osalta oikein hyvin ja nopeasti. Perillä Tallinnassa suuntasimme kauppaan hakemaan evästä mukaan, jonka jälkeen pääsimme lähtemään pitkähkölle ajomatkalle Narvaan. Tai ihan sinne asti emme ajaneet, sillä olimme varanneet hotellin pienestä Sillamäe-nimisestä kaupungista, joka sijaitsi n.25kn päässä Narvasta.

Pääsimme ongelmitta perille ja hotelli vaikutti ihan mukavalta. Sopivasti vieressä oli pieni puisto, jossa oli helppo ulkoiluttaa koirat. Lunahan täytyy päästää vapaaksi, koska muutoin ei neiti voi tarpeitaan tehdä :D Hetken tavaroita järjesteltyämme suuntasimme syömään hotellin yhteydessä olevaan ravintolaan, jonka ruoka oli ihan kelvollista.

Ruokailun jälkeen olikin sitten ohjelmassa koirien pesu ja sitten vain ajan tappamista ennen nukkumaan menoa. Yö sujui koirilta hyvin. Itse heräilimme ajoittain hotellista kuuluviin epämääräisiin ääniin. Jossain vaiheessa laitoin sitten korvatulpat korviin ja niiden avulla loppuyö menikin ongelmitta.

Aamulla oli tarkoitus mennä aamiaiselle, mutta käytyämme katsastamassa sen tarjonnan, päädyimme vain nappaamaan leikkeleitä pussiin koiria varten ja suuntasimme koirien pissatuksen jälkeen kohti itse Narvaa ja näyttelypaikkaa.

Päästyämme Narvaan, totesimme, että oli oikein hyvä päätös ottaa hotelli vähän kauempaa. Kaupunki ei nimittäin ollut kovinkaan houkutteleva etenkään koirien kanssa matkustaessa. Näyttelypaikkana toimi urheiluhalli, jossa kaikui iloisesti ja harva järjestäjistä osasi englantia. Venäjää olisi pitänyt osata. Selvittiin kuitenkin kehän laidalle, jossa heti löydettiin muut suomalaiset sheltti-ihmiset.

Näyttelyyn oli ilmoitettu lauantaille 14 shelttiä. Niistä kolme oli poissa. Lauantaina sheltit arvosteli Slovenialainen Blaz Kavcic. Mukava, joskin tuikeanoloinen herra. Rossi oli kehässä ensin ja pääsi heti mittatikun alle. Tai no, ei se ihan tikku ollut, vaan tuomari kaivoi esiin tavallisen rulla mitan ja sillä sitten "mittasi". Tiedä sitten mitä sai lukemaksi, mutta arvostelussa luki "very big" :D Tuloksena Rossille ERI1 ja SA. PU-kehässä Rossi tuli kolmanneksi. Serti meni valiourokselle.

Melkein heti olikin jo Lunan vuoro. Ennen Lunaa oli arvosteltu kaksi junnua ja yksi nuori narttu. Lunan kanssa avoimessa oli kaksi muuta narttua, joista Luna avosteltiin toisena. Ensimmäinen sai EH:n. Luna esiintyi tuttuun tapaansa hyvin. Pöydällä sain sitten noottia tuomarilta, kun yritin antaa namia. Totesi hyvin tiukasti: Namit pois, häiritsee. No eipä Lunan kanssa niiden käyttö olekaan välttämätöntä. Lopuksi sanoi sitten jo hymyillen jotain, mistä en saanut selvää. Ilmeisesti selitti miksi ei halua namia pöydällä annettavan. Luna sai ERIn ja niin sai myös viimeisenä arvosteltu narttu. Sitten juostiin kierros ympäri ja jännitys oli kyllä suuri. Lunaa vastassa oli nimittäin sama narttu, joka oli kehässä myös Tartossa paria viikkoa aiemmin ja siellä Luna oli aina jäänyt tämän taakse. No eipä jäänyt tänään, vaan Luna voitti ja sai SAn, toinen narttu ei saanut. Siinä vaiheessa pompin jo tasajalkaa, sillä tiesin SERTin tulevan meille, koska nuori narttu oli jo saanut arvostelun kehästä lähtiessää, joten se ei ollut SAta saanut.

Sitten menikin pasmat itsellä ihan sekaisin, sillä kaikessa hälinässä minulta oli mennyt ihan kokonaan ohi, ettei nartuista kukaan muu ollut saanut SAta, joten Luna oli automaattisesti PN1. Ihmettelin vaan suuresti kun olin menossa PN-kehään ja siellä ei ollutkaan kuin Luna ja valiouros :D ROP-kehäähän siinä juostiin ja vielä aivan väärinpäin, sillä Luna meni edellä eikä uros :D Lopputulos oli, että Luna oli VSP. Huh mikä päivä! Hälinässä unohdettiin myös kuva ottaa, mutta saatiin se myöhemmin tauolla otettua kun käytiin sitä tuomarilta pyytämässä :)




Omilla koirilla ei ollut asiaan loppukehiin, mutta jäätiin kuitenkin ne katsomaan ja kannustamaan. Pääsin kuitenkin pyörähtämään parissakin kehässä belginartun kanssa. Hauska kokemus esittää aivan erilaista koiraa :)

Iltaan asti päivä venyi, mutta mielummin sen tuolla kulutti kuin hotellissa makaamalla. Hotellilla oltiin kahdeksan maissa ja suunnattiinkin heti syömään ja sen jälkeen telkkaria katsomaan ja lopulta nukkumaan.

Edellisestä yöstä viisastuneena laitoin korvatulpat korviin samantien ja nukuinkin heräilemättä aamuun asti :) Aamulla pakattiin sitten kimpsut ja kampsut autoon, luovutettiin huone ja suunnattiin taas näyttelypaikalle. Sunnuntaina sheltit arvosteli Ukrainalainen Zoya Oleinikova. Samat koirat olivat kehässä yhtä koiraa lukuunottamatta. Nyt Rossilla oli luokassaan Virolainen vastustaja.

Tämä tuomari oli sitten hieman enemmän pihalla. Elinen tuomari selvästi tiesi shelteistä jotain, tämä tuomari ei juurikaan. Se selvisi heti junnu-uroksen kohdalla, kun tuomari tutki sen maassa :D No onneksi muut tutkittiin sitten pöydällä kun tuomari ilmeisesti koki kyykkimisen hankalaksi ;)

Rossi esiintyi paremmin kuin edellisenä päivänä, mutta kuten arvelin, hävisi tälle toiselle avourokselle. Sai siis ERI, muttei SAta. SAta ei kyllä voittajakaan saanut, joten urosten serti jäi jakamatta.

Siteen alkoikin narttujen kisa. Tänään junnutkin saivat molemmat SAn, samoin nuori narttu. Avonartuista ensimmäinen sai taas EHn. Luna esiintyi taas hyvin. Tuomari ei puhunut englantia lainkaan, joten en tiedä mitä sanoi Lunalle kun sitä rupesi pöydällä tutkimaan. Äänensävystä päätellen jotain herkkää :D Luna sai ERIn, samoin kuin viimeinenkin avonarttu ja sitten taa jännitettiin. Juostiin pari kierrosta ympäri ja vielä hetki seistiin, ennen kuin näytti meille yhtä sormea. Siis Luna voitti tänäänkin luokkansa! Mutta nyt jännitys ei loppunutkaan siihen, sillä vielä piti voittaa nuori narttu, jotta serti napsahtaisi. PN-kehässä oli sitten jännitys huipussaan. Pari kierrosta juostiin ympäri ja sitten alkoi sijoittelu. Junnut olivat ykkönen ja kakkonen. Sitten tuomari oli jo tulossa meidän luo, mutta muuttikin mielensä ja meni vielä keskelle vertailemaan. Sitten viimein päättyi jännittäminen, sillä suuntasi meidän luo ja näytti kolmea sormea. Siinä vaiheessa ei ollut riemulla rajaa, vaan pompin tasajalkaa Lunan haukkuessa hurjasti. Kehäsihteeri tuli sitten tarjoamaan SERTiä ja siinä se sinetti sitten oli. Kolmas SERTi Virosta, joten Luna valioitui sen myötä Viroon ja koska sillä on Suomesta saatuna yksi SERTi, valioituu se myös Suomeen. Uskomatonta, mutta totta. Tuo pieni sininen on nyt kahden maan valio. Vieläkin sitä on vaikea uskoa. Eihän se tuota koiraa mitenkään muuta, eikä se itse näistä titteleistä välitä, mutta kyllä se hienolta silti tuntuu :)

FI & EE MVA Karvakedon Luna <3
Nyt ei sitten tarvitsekaan suunnata maaliskuussa enää Viroon, kuten oltiin ajateltu. Sen sijaan keskitymme agilityyn ja seuraava näyttely onkin vasta huhtikuun puolessa välissä. Näyttelykalenterin suunnittelukin menee Lunan kohdalla hieman uusiksi ja katsotaan hieman enemmän noita inttinäyttelyitä ;) Mutta nyt ei tarvitse enää setejä metsästää, eikä kiroilla varasertejä. Viisi sellaista lienee riittävästi ;) Katsotaan napsahtaako sellainen valkoinen rusetti joskus kohdalle, mutta niitä emme kyllä vakavasti yritä metsästää :) Näyttelyistä olemme saaneet jo niin paljon enemmän kuin koskaan uskalsin toivoakaan :)

Kotimatka sujui ongelmitta ja täällä odottikin kaksi iloista neitiä. Etenkin Viva oli autuaan onnellinen nähdessään Lunan <3 Luna tosin ei ihan niin innostunut nähdessään Vivan ;) Hoitopaikka oli opettanut Vivalle myös uusia juttuja. Nimittäin viimein neiti 13kk osaa nyt hypätä sohvalle ja sänkyyn. Sehän ei ole sitä aiemmin tehnyt. Hassu otus. Eilen käytiin peltolenkkeilemässä ja tänään sunnataan pikkutyttöjen kanssa pitkästä aikaa Maijun yksärille. Saapa nähdä kuinka kovaa tytöt taas näin pienen aksatauon jälkeen painelevat :) Viikonloppuna kisataan Lunan kanssa ja seuraavalla viikolla alkavatkin jo Jennan treenit. Tuskin maltan odottaa kaikkea ihanaa mitä keväälle on luvassa. Aion nauttia täysin rinnoin! :)

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

FI & EE MVA Karvakedon Luna

Se on viimein totta. Narvan visiitti ylitti odotukset moninkertaisesti. Luna siis sai SERTin molempina päivinä ja valioitui sen myötä Suomen ja Viron muotovalioksi. Tarkempaa matkapäivitystä tulee myöhemmin kunhan vähän toivutaan ensin :)

Niin korvaamaton! <3<3<3
© Sirpa Saari

tiistai 21. tammikuuta 2014

Turku KV ja agikisat

Viime lauantaina suunnattiin pikkutyttöjen kanssa Turkuun näyttelyyn. Tuomarina shelteillä oli Jaana Hartus, jonka kehässä kävimme tyttöjen kanssa syyskuussa. Viva, joka on nyttemmin ristitty Kalju K. Kojootiksi, oli kehässä ensin ja sitä hirvitti taas kovasti. Lisäksi sillä on karvaa nyt niin vähän, että on aika hirveän näköinen :D EH oli Vivan tulos, mitä odotinkin juurikin tuon karvatilanteen takia. Sen sijaan arvostelussa oli kohtia, joita en osannut odottaa. Sen voitte lukea omalta sivultaan ja verrata syyskuiseen arvosteluun jos kiinnostaa. :)

Luna sen sijaan esiintyi normaaliin tapaansa ja pettymys oli kyllä suuri, kun sen syyskuinen luokkavoitto kera SAn vaihtui laatuarvosteluun EH. Toki ei sekää ole parhaassa turkissa, mutta ERIä sille kyllä odotin syyskuun jälkeen. Myös Lunan arvostelusta löytyi moitteita jota siellä ei syyskuussa ollut. Tämä taas kertoi tästä harrastuksesta sen, ettei koskaan voi tietää etukäteen mitä sieltä tulee, vaikka tuomari olisi edellisenäkin päivänä tykännyt, niin jo seuraavana voi mielipide olla aivan eri. Tämä on taas asia mitä ei pitäisi tapahtua, jos siellä oikeasti arvosteltaisiin vain koiria rotumääritelmään peilaten. Mutta se siitä. Viva pitää nyt pitemmän näyttelytauon ja se pääsee kehään seuraavan kerran toukokuun alussa. Ehtii kasvatella turkkinsa takaisin :) Lunan ja Rossin kanssa suuntaamme tulevana viikonloppuna taas Lahden toiselle puolelle :)

Sunnuntaina suunnattiin sitten Lunan kanssa agikisoihin Ojankoon. Viva pääsi myös turistiksi mukaan. Ohjelmassa oli kolme rataa. Ensimmäinen oli hyppäri ja melko helppo sellainen. Lunalla on juoksu, joten päästiin harjoittelemaan maton päältä lähtemistä. Hieman Lunaa se epäilytti varsinkin kun matto oli aika huono. Reunat nousivat ylöspäin, kun se oli rullattuna radan vieressä muun ajan. Ihan hyvin kuitenkin päästiin liikkeelle. Radassa ei sinänsä ollut mitään isoja ongelmia. Paikoin kaarteet venyivät paljon ja alun niistosokkari vaihtui lennosta pyöritykseksi, koska Luna kaarratti jo siinä niin paljon, että pelkäsin sen hyppäävän hypyn takaisin päin jos en pyörähdä ympäri. Ihan hyvää vauhtiakin Luna meni ja pieni tauko näkyi enemmän omassa tekemisessä. Lunakin poikkeuksellisesti kolisteli muutamaa rimaa. Nollana kuitenkin selvittiin maaliin ja sijoitus oli 7./48 tällä radalla.


Toinen rata oli sitten agirata, jolla suurimman pään vaivan aiheutti kepeille meno. No sitä ei sitten tarvinnut miettiä, kun yritin tehdä hypylle twistiä, mikä oli kyllä sitten saksalainen kun rintamasuunta oli aivan väärä ja Luna sen aivan oikein saksalaisena luki ja sujahti selän takaa viereiseen putkeen. Siitä sitten jatkettiin eikä radalla suuria ongelmia ollut. Puomilta tuli läpi ja sitten juoksin komeasti A:n alla ollutta putkea päin :P


Viimeiselle agiradalle vaihtui tuomari ja tämän suunnittelema rata oli melko helppo. Puomilla käskytin Lunaa tiukemmin ja nyt pysähtyi. Tassut eivät tulleet maahan asti, mutta en jäänyt niitä odottelemaan.  Puomin jälkeinen hyppy ja siitä keoeille meno oli jostain syystä todella hidas. Liekö ottenut hieman itseensä kun komennettiin puomilla. Kepeillä lähti sitten liikkumaan paremmin kun kannustin, mutta silti meno oli hidasta koko loppuradan. Nolla kuitenkin tehtiin ja sijoitus oli 4./36


Kaikkineen suoritusvarmuus alkaa olla oikein hyvää luokkaa, mitä kertoo se, että on tehty 11 viimeisestä startista 7 nollaa. Ei huono ollenkaan :) Kuitenkin viimeisellä radalla varsinkin vauhti oli viimeaikaiseen vauhtiin verrattuna todella hidasta. Tuon juoksun takia oli vaikea valmistautua lähtöön samoin kuin muuten, kun piti vahtia tuovatko maton ja myös, että missä vaiheessa uskallan ottaa pöksyt Lunalta pois. Näin ollen leikittäminen ja vireennosto jäivät viimeiseltä radalta kokonaan pois ja vauhti kärsi selvästi. Mutta nyt ollaan taas senkin suhteen viisaampia :) Yhteistyö toimii kuitenkin todella hyvin ja nimenomaan tuo löytynyt suoritusvarmuus on suuri edistysaskel. Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin :)

perjantai 17. tammikuuta 2014

Parasta A-luokkaa

Se on virallista! Vivan kuvat on kennelliitossa priimaksi lausuttu, eli lonkat A/A ja kyynärät 0/0. En voisi onnellisempi olla!

"onko ihan pakko nolaa mut?" :P

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Näytelmäretki Tarttoon 10-12.1.2014

Perjantaiaamuna suunnattiin siskoni Reetan kanssa auton nokka kohti satamaa, mistä seilasimme reilun parin tunnin matkan Viron puolelle. Siellä oli vielä ohjelmassa parin sadan kilomertin ajomatka Tarttoon. Onneksemme saimma ajaa toisen tutun autokunnan perässä, joten ongelmia ei ollut. Mitä nyt meinattiin jäädä bussin alle ja pariin kiellettyyn ajosuuntaankin tuli ajeltua ;)

Koirista mukana matkassa olivat Luna, Viva ja Rossi, jotka jo laivassa osoittivat taas olevansa mainioita matkakumppaneita. Heti hurmattiin pariskunta viereisestä pöydästä ja kolmikko sai syödä kasan katkarapuja heidän leiviltään ;) Hyvät naurut saatiin myös erään naisen kysäistyä huvittavasti, että ovatko nämä kesyjä… Ja samaan hengenvetoon, että eivätkös nämä ole niitä minilassieita… Juu ovat ja aivan kesyjä! :D

Autoilussakaan ei kolmikolla ollut ongelmia ja puuduttavan istumisen jälkeen saavuttiin illalla perille Tarttoon. Ennen hotellin etsimistä kierreltiin vielä eräässä kaippakeskuksessa, missä ihmetystä suomalaiselle aiheutti eläinkauppa jossa oli myynnissä mm. piikkisikoja ja pesukarhuja.. Mitäköhän Suomen tulli sanoisi kun matkaisi sellaisen kanssa kotiin? :D

Kiertelyn jälkeen tovotettiin toiselle poppoolle hyvät yöt ja suunnistettiin hotellin etsintään. Se löytyikin oikeastaan heti. Eksoottisella pikkukadulla hotelli sijaitsi, mutta useat muutkin suomalaiset näyttelyturistit olivat sen löytäneet, joten olo oli hyvin turvallinen. Hotellin takapiha oli sopivasti aidattu, joten koirat oli helppo siinä salapissittää ;) Huone oli asiallinen, mitä nyt patteri nakutti ärsyttävästi. Ravintola sen sijaan oli todella eksoottinen kokemus, jota emme enää toisena iltana uusineet ;)

Illalla koirista psuun pääsivät Luna ja Rossi. Vivaa en uskaltanut pestä sen aloitettua melkoisen karvanlähdön. Mukavasti kyllä pöllysi Rossistakin karvaa pitkin huonetta ja lakanat olivatkin kyllä sitten sen näköiset että :D Pikaisen iltaulkoilun jälkeen painuttiin unten maille.

Aamulla saatiin nukkua varsin pitkään, sillä sheltit alkoivat vasta lähempänä puolta yhtä. Aamiaisen jälkeen (joka oli ihan hyvä ravintolan muuhun ruokatasoon nähden) pakattiin kimpsut ja koirat autoon ja navigoitiin näyttelypaikalle. Tämäkin sujui ongelmitta. Shelttikehä oli mukavasti aivan hallin perällä, joten säästyttiin pahimmalta tungokselta. Ensimmäisenä päivänä sheltit tuomaroi tsekkiläinen Petr Rehanek. Äärettömän mukava mies, joka iloisesti hymyillen tervehti alkuun esittäjät oikein kädestä pitäen ja myös arvostelun lopuksi tuli kättelemään ja kertomaan laatuarvosanan. Rossi oli kehässä Reetan kanssa ensin. Herra esiintyi upeasti neljän kuukauden tauon jälkeen ja suureksi iloksi nappasi punaisen nauhan :) Luokassa oli Rossin lisäksi vain Hannan Nane ja senkin saatua punaisen, kilpaitiin luokkavoitosta. Juoksukierroksen jälkeen Rossi osoitettiin ykköspaikalle ja heilahti vielä vaaleanpunainen lappukin! Ennen PU-kehää esiintyi vielä veteraani ja sitten koitti PU-kehän vuoro. Siellä junnu-uros, nuori, Rossi ja veteraani. Hetken juoksutuksen jälkeen alkoi herra Rehanek osoitella koiria sijoille. Junnu kolmanneksi, nuori toiseksi ja veteraani neljänneksi. Näin ollen Rossi otti ja voitti urokset! Käsittämätöntä. Näin ollen se nappasi myös sertin itselleen. Ja vielä ROP-kehä edessä. Huhhuh!

Sitten oli narttujen vuoro ja junnuissa Vivan lisäksi esiintyi Mariannen Minni. Minni arvosteltiin ensin ja sitten olikin Vivan vuoro. Neiti oli ihana oma itsensä ja koitti jopa liputtaa häntäänsä ;) Ei siis arastellut yhtään! Tuomari myös kovasti Vivasta tykkäsi ja se voitti luokkansa SAn kera, joten toinen junnuserti napsahti pakkariin! Jee! Junnu-uros arvioitiin parhaaksi junnuksi, joten Vivasta VSP-junnu. :) Sitten nopeasti koiran vaihto ja Lunan kanssa kehään. Hiukan jännitti, sillä tuomari oli tykännyt isommista ja karvaisemmista tähän asti. Kovin tyytyväinen olin kun myös Lunalle heilutettiin punaista lappua. Kilpailuluokassa jäi kolmanneksi ilman SAta, joten sain rauhassa suunnata Vivan kanssa PN-kehään, jossa Viva tuli kolmanneksi :)

Sitten oli vuorossa ROP-kehä, jonne Rossia vastaan tuli Hannan Dea. Hetki siinä ehdittiin juosta ja oli se melkoinen tunne, kun tuomari ojensi ROP-ruusukkeen meille. Rossi siis valittiin rotunsa parhaaksi. Itku ei ollut kaukana. Tuo ukkeli jonka sydän on puhdasta kultaa <3 Voi että! Sanomattakin oli selvää, että mehän jäisimme isoihin kehiin :)

Niin rakas!! <3
© Reetta Wakkari

Isoja kehiä jouduttiinkin sitten tovi odottelemaan, sillä erään kehän rotuarvostelu oli yli kaksi tuntia myöhässä.. Vihdoin päästin kuitenkin sitten asiaan. Rossi hieman luimisteli kaiuttimille, mutta muuten ei reagoinut kyllä mitenkään hälinään ja lopuksi korvatkin nousivat jo oikeaan paikkaan. Päivän kruunasi lopullisesti kun tuomari poimi meidät kuuden joukkoon. Sitten saatiin liikutuksen jälkeen kättely ulos kehästä, mutta vau mikä päivä. Onnellisena ja väsyneenä painuttiin hetkeksi hotellille kunnes jäettiin koirat huoneeseen ja suunnattiin itse syömään ja hieman shoppailemaan. Kivaa oli, eikä ajettu kuin kerran päin punaisia valoja! :D

Lauantain saldo :)
Sunnuntai aamuna olikin sitten hieman aikaisempi herätys, koska sheltit olivat kehässä jo 11 aikaan. Lisäksi huone piti luovuttaa lähtiessä, joten kaikki kimpsut oli raahattava autoon. Aamiaisen jälkeen sitten hurautettiin tuttuun näyttelypaikkaan jännittämään. Tänään sheltit tuomaroi irlantilainen Simon Rooney. Kovin samannäköinen ja oloine tuomari kuin Tsekki edellisenä päivänä :) Toki tämä herra vaikutti todella paljon tiukemmalta kun seurasimme hänen arvosteluaan muiden rotujen kohdalla. Bernit olivat kehässä ihan ensimmäisinä ja näille herra heilutti pääosin vain sinistä ja jopa keltaista lappua. Hieman tai oikeastaan paljon rupesi tämän johdosta jännittämään.

Bernien jälkeen tuntui herra sitten löytäneen punaisen lätkän, koska muille roduille heiluikin punainen sitten hyvin ahkerasti. Samoin vaaleanpunainen. Rohkaisevaa. Rossi kehässä taas ensin ja hoiti taas luokkavoiton kotiin kera SAn. Melkoinen saldo koiralta joka lähti vain huvin vuoksi mukaan. PU-kehässä oli Rossin sijoitus tänään 4. Huippua!

Sitten oli tyttöjen vuoro. Vivaa jännitti tänään enemmän, mutta esiintyi kuitenkin ihan kohtuullisesti. Arvostelu kuulosti lupaavalta ja punainen heilahti. Kehäsihteeri kysyi sitten tuomarilta, että annetaanko SA ja muutaman sekunnin (itsestä se tuntui kyllä lähinnä tunnilta) miettimisen jälkeen tuomari nyökkäsi ja s oli sitten siinä. Kolmas junnuserti ja näin ollen saimme tuulettaa tuoretta Eesti juniorimuotovaliota! Jipii! :) Kuten eilenkin, oli Viva myös tänään VSP-junnu. Mutta nämä sertit sinetöivät päätöksen, että Viva ei parin viikon päästä lähde Narvaan ollenkaan, sillä mitään saatavaa sillä ei sieltä enää ole.

Luna ketkuili itsensä eilisen tapaan luokassaan kolmanneksi ja tänään sai myös SAn. PN-kehässä sitten tytöt päätyivät peräkkäisille sijoille. Viva kolmas ja Luna neljäs. Hieno päivä siis tämäkin.

EE JMVA Tricky Blue´s First Miss Tress "Viva"
<3<3<3
© Reetta Wakkari
Sitten alkoikin pitkä kotimatka, mikä tuntui kyllä sujuvan nopeammin kuin menomatka. Tallinnassa olikin sitten aikaa tapettavana jonkin verran, joten hieman kauppoja kierreltiin ennen laivaan menoa. Laivaan ajettiinkin sitten lopulta lähes viimeisenä, mikä kerrankin oli siunaus, sillä päästiin tämän johdosta ensimmäisen joukossa laivasta ulos. Laivamatka sujui koirien osalta hytissä, kun me ihmiset kävimme syömässä. Sitten jo melkein oltiinkin perillä ja viimeinen osuus kotimatkasta saattoi alkaa.

Huippu kiva reissu oli, eikä aika tullut missään vaiheessa pitkäksi. Parin viikon päästä on sitten vuorossa uusi reissu. Saapa nähdä tuleeko sieltä kotiintuomisia. Ennen sitä pyörähdetään tulevana lauantaina kotimaan kehissäkin kun suunnataan tyttöjen kanssa Turku KV:seen. Se meneekö molemmat kehään, on vielä arvoitus. Sunnuntaina sitten kisataan agia Lunan kanssa Vantaalla kolmen radan verran. Luna aloitti eilen myös juoksun, mutta se ei onneksi enää kisaamista haittaa. Täsmällinen se taas oli tuon välin kanssa joka oli 6kk ja 1vko. Näin ollen heinäkuun puolen välin jälkeen odotellaan sitä seuraavaa juoksua :)

torstai 9. tammikuuta 2014

Johan on

Viime viikonloppuna kisattiin yhteensä 8 rataa. Lauantaina suunnattiin Kotkaan, jossa tuomarina oli Sari Mikkilä. Mukavat ja mentävissä olevat radat oli suunnitellut. Olin yksin liikenteessä, joten näistä radoista ei videoita löydy. Ensimmäinen rata oli agirata ja se näytti tältä:


Kaikki sujui hyvin aina esteelle numero 16 asti. Siihen olin aikonut tehdä takaakierto-persjätön, kuten seuraavallekin hypylle. Pienen ajoitusvirheen takia en sitten ehtinyt, joten pelasteltiin tilanne tekemällä 17:sta poispäinkäännös ja siitä pelasteleva takaaleikkaus A:lle. Ikinä en ole A:ta kisoissa leikannut, kun Luna jää herkästi odottelemaan mua jos niin teen. Nyt kuitenkin onnistui, kun takana oli rengas jonne hyvin irtosi. Viimeiselle vähän kyseli, mutta meni pienen kiepsahduksen jälkeen, joten nollana maaliin. Saatiin jännittää pitkään, sillä startattiin luokassa aivan alussa. Jännitys laukesi sitten riemuun, sillä Luna sijoittui toiseksi valion takana, joten meille napsahti viikon sisään jo toinen SERT-A! Aikamoista!

Seuraava rata meni sitten edellisen huumassa hyllyksi. Plussia radalla kuitenkin hienosti onnistunut niistosokkari, sylkkäri kepeille ja niillä Luna kesti vielä todella ison sivuttaisirtoamiseni.

Viimeinen rata oli hyppäri ja kiva sellainen. Saatiin hyvä fiilis päälle ja tehtiin oikein näpsäkkä nolla. Tai niin luulin, kunnes sain tuloslapun ja sieltä paljastui Lunan pudottaneen yhden riman. No se ei fiilistä haitannut. Aika olisi riittänyt toiseen sijaan. Näitä ratoja en jaksanut piirtää, joten saatte tyytyä tällaiseen ympäripyöreään selitykseen :P

Sunnuntaina suunnattiin sitten Ojankoon, jossa tuomarina toimi Marjo Heino. Radat tosi hauskoja. Ensimmäinen rata oli agirata jolta löytyi kaikki kolme kontaktia ja niistä A mentiin vielä kahteen kertaan. Tässä video.


Luna oli aivan liekeissä, eikä A tuottanut ongelmia, vaikka jouduin irtoamaan sivusuunnassa. Hieno nolla tehtiin ja aikakin riitti kovassa seurassa neljänteen sijaan! :)

Seuraavakin rata oli agirata. Nyt oli keinu otettu radalta pois, mutta A mentiin edelleen kahteen kertaan. Tässä video.


Puudeli oli taas iskussa ja tekaistiin nolla myös tältä radalta. A onnistui taas hienosti, vaikka toisella kertaa sieltä poistuttiin tosi tiukasti ja niitä ei juurikaan olla harjoiteltu. Puomilla tuli tälläkin radalla läpi, mutta ei haittaa Lunan ollessa kyseessä yhtään mitään. Aika riitti viidenteen sijaan yli viidenkymmenen kisaajan joukossa, että todella tyytyväinen voi olla. Sertikin olisi irronnut tällä radalla jos oltaisiin se voitu vastaanottaa.

Viimeinen rata oli hyppäri ja todella erikoinen sellainen. Esteet aika sumpussa ja niitä oli vain 15. Suurimman ongelman tällä radalla aiheutti todella tiukka enimmäisaika, johon ehti vain kolme koiraa. Turha lienee lisätä, että me emme olleet tässä joukossa ;) Meille tuli virhe heti alun keppilähetyksessä, kun Luna ei vaan taipunut kovasta vauhdista sisään. Lopuksi ohjaan vielä vahingossa sen väärään putkeenkin. Meno muuten oli kuitenkin taas todelle hyvää ja tämä fiilis mikä mulla nyt on sen kanssa radalla on vaan jotain aivan uskomatonta! <3 Tässä video tuosta hyppäristä. Suurin plussa oli tuo ennen ensimmäistä putkea tehty viskileikkaus, joka onnistui lähes täydellisesti. Näitä emme ole harjoitelleet koskaan! :)


Huippufiilis jäi kisoista. Maanataina suunnattiin loppiaisen kunniaksi takaisin Ojankoon, missä ohjelmassa oli vielä kaksi rataa. Molemmat agiratoja. Ensimmäisen radan tuomaroi Jari Suomalainen. Ja helpon radan olikin tehnyt. Taisin tehdä radalla kaksi valssia ja sylkkärin. Muuten vaan juostiin. Sylkkärin kaarros venyi, mutta olin tosi iloinen, että se muuten onnistui ja uskalsin sitä lähteä koittamaan. Puomilla pysähtyi hyvin, kun muistin käskyttää ;) Keinu hidas ja A upea kuten nykyään aina :) Nolla siis tehtiin ja se riitti viidenteen sijaan.


Toiselle radalle vaihtui tuomariksi Sami Topra ja hän taiteili meille kyllä pitkän radan jolla sai kyllä juosta. Keinulla olin jo aivan hapoilla ja ei auttanut kuin luottaa koiraan sen jälkeisessä putki lähetyksessä kun jalat ei vaan toimineet. Myös putki-kontakti-erottelu toimi komeasti. Puomilta Luna juoksi taas läpi, mutta aivan sama. Myös tältä radalta nolla ja aika riitti kolmanteen sijaan! :)


Meillä oli aivan huippu viikonloppu ja nyt olen saanut sellaisen fiiliksen tekemiseen, että luotan koiraan sata prosenttisesti ja uskallan kokeilla eri ohjauksia. Meillä on vaan niin kivaa radalla yhdessä. Vauhtia tulee koko ajan lisää ja jo nyt etenemät ovat nousseet keskimäärin 0,3-0,5m per rata. Ei huonosti ollenkaan! Maltan tuskin odottaa seuraavia kisoja ja Jennan paluuta, että päästään treenamaan taas uutta!

Täytyy mainita tähän loppuun vielä, että myös Viva on löytänyt ihan uuden vauhdin lajiin ja sen kanssa tekeminen on nyt vaan niin kivaa. Laitan tähän loppuun vielä videon molemmista Jennan treeneissä ja Vivan toisen treenivideon :)

http://www.youtube.com/watch?v=Mh_L9bc0JnI Luna ja Viva Jennan treeneissä 27.12


Agility on upea laji! :)

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Se on siinä. Ainakin vuodeksi.

Kuva, huonolaatuinenkin, kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.


Ei tähän liene lisättävää. Paitsi ehkä se että oltaisiin saatu tämän päivän kisoistakin tuo serti. Aikamoista.