keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kesä!!

On viimein täällä! Ihanaa kun voi pitää ulko-ovea auki ja koirat saavat mennä ja tulla oman mielensä mukaan. Koirista Nala viihtyy selkeästi parhaiten sisällä ja sitä saa olla hätyyttämässä ulos vähän väliä. Toki se siellä on jos ihmisetkin ovat, mutta yksin ei viitsi ;) Muut sen sijaan huitelevat ulkona tuntitolkulla ja käyvät vaan välillä sisällä pyörähtämässä.

Mutta mitäs meille nyt sitten kuuluu? Aloitetaanpa vaikka viikko sitten tapahtuneesta Nalan sterilaatiosta. Viime tiistaina vein sitten neidin Mevettiin, jossa oli nyt viimein tarkoitus operaatio tehdä. Kaikki meni tällä kertaa suunnitellusti ja jo reilun tunnin päästä siitä kun Nalan sinne vein, tuli puhelu, että pikkuhiljaa saa tulla hakemaan. Kaikki oli mennyt juuri niinkuin piti. Itselläni oli varmaan maailman pisin tunti, kun nykyään on aivan hirveä jättää koiraa rauhoitettuna eläinlääkäriin, kun silloin kävi niinkuin kävi... No tällä kertaa huoli oli turha ja Nala käveli haettaessa vastaan varsin pirteänä ja omana itsenään. Minut nähdessään se kuitenkin väsähti sillä sekunnilla. Ilmeisesti totesi ettei enää tarvitse olla huolissaan ja skarppina :) Kotimatkan nukkui tötterö päässä ja kotona neiti näytti tältä:

Pieni potilas <3
Ilta menikin tokkurassa, samoin yö oli melko vaikea, kun neiti oli aika sekava. Seuraavana päivänä kuitenkin oli jo varsin normaali ja sitä seuraavana päivänä ei huomannut enää mitään outua käytöksessä! Haava on ollut alusta asti tosi siisti. Ei ole punoittanutkaan juurikaan missään vaiheessa. Nala ei myöskään ole juurikaan yrittänyt sitä nuolla, joten onkin joutunut pitämään kauluria vain öisin ja yksin ollessaan. Kaulurikin ällöttää sitä yllättävän vähän. Hyvä puoli siinä on se, ettei yritä se päässä hypätä yöllä sänkyyn. Hyppelyä ja riehumista kun nimenomaan pitää välttää. Sohvalle on saanut alusta asti hypätä vapaasti, mutta meidän sänky on sen verran korkeampi, että sinne en halua sen hyppivän ja kauluri kaulassa kivasti estää sen.

Itse leikkauksesta on nyt viikko ja ei voi kuin ihmetellä tuota nopeutta jolla koirat näin isosta operaatiosta toipuvat. Nala on ihan yhtä reipas ja iloinen kuin ennen leikkaustakin ja jos ei katso sen mahaa, niin ei mistään edes huomasi että sille on mitään tehty. Neiti riehuisi pihalla niinkuin ennenkin, mutta vielä viikon verran pitää menoa rauhoitella että haava varmasti paranee. On kuitenkin ihanaa miten nopeasti se on tästä toipunut, eikä sen luonteessa ainakaan vielä huomaa mitään muutosta. Se on  sama ihana Nala kuin tähänkin asti! <3 Näin jälkeenpäin olen enemmän kuin iloinen että operaatio tuli tehtyä. Eipä tarvitse enää Nalan kohdalla pelätä kohtutulehdusta. Lisäksi arki hieman helpottuu kun on vain kaksi juoksevaa narttua Rossin kiusana ;D

Kovasti ollaan myös agia treenattu ja ehtiväthän Rossi ja Luna pöyrähtää myös viime viikonloppuna näyttelykehässä Harjavallassa, jonne pääsivät siskoni handlaamana kun itse olin ratsastuskisoissa. Viime torstaina oltiin Maijun tunnilla ja Luna teki töitä kyllä hienosti! Vauhtia oli hurjasti, mikä ei treenitilanteessa ole tuon kanssa itsestään selvyys. Rata oli varsin kinkkinen, mutta saatiin lopuksi mentyä se nollana, kun tutustuin rataan oikein ajatuksella. Nyt ensimmäistä kertaa tajusin miten tärkeää se tässä lajissa onkaan. Rataan täytyy tutustua niinkuin ohjaisi koiraa koko ajan. Täytyy koko ajan miettiä asioita koiran näkökulmasta. Heti kun näin tein, ei ollut juurikaan ongelmia. Viva päsi myös tekemään ja kyllä sen kanssa homma on kivaa! Se kun on niin tomerana ja tohkeissaan tekemässä ja se tekee aina täysillä. Hieno pikkukoira! <3

Lunan kanssa on nyt kotona treenattu lähinnä naksuttimen kanssa tuota puomin alastuloa ja erilaisia keppikulmia, joista eniten työn alla on ollut avokulma. Puomin alkaa pikkuhiljaa tosissaan hoksata ja tarjoaa sinne menoa kyllä joka välissä ;) Kepit ovat myös aika hienot vaikka itse sanonkin. Ollaan edistytty niissä kyllä aivan huimasti. Siitä todiseeksi muutama video alla:

http://www.youtube.com/watch?v=Nh3tVvbOPPg&feature=youtu.be


http://www.youtube.com/watch?v=do8e2ptuH_A&feature=youtu.be


http://www.youtube.com/watch?v=3YJX_F3bO38&feature=youtu.be


Mitäs sanotte? :)

Viime lauantaina Pääsivät Luna ja Rossi siis esiintymään siskoni kanssa Harjavallan ryhmänäyttelyyn. Siellä tuomarina oli makedonialainen Mile Aleksoski. Rossi oli kuulemma esiintynyt hienosti ja tuloskin sen kertoo. Herra nimittäin yllätti saamalla junnuluokasta tulokseski ERI1 ja SA!! Oli pyörtyä tuloksen kuullessani siis vau! Jos vielä yksi ERI tänä vuonna irtoaisi, niin olisi Rossillakin näyttely-ykkösruusukken tulokset kasassa. PU-kehä oli mennyt täydelliseksi läpijuoksuksi, mutta sillä ei ollut kyllä mitään väliä. Niin iloinen tuloksesta olin.

Luna olí sitten tuttuun tapaan esiintynyt upeasti. Tässä pati kuvaa todisteeksi. Kuvat on ottanut Sonia Delatte.




Lunalle tuloksena hienosti ERI. Tällä kertaa jäi luokkasijoitus saamatta. En voinut kyllä olla kuin tyytyväinen tuloksiin ja koirat olivat olleet täysin tyytyväisiä, vaikka itse en ollut paikalla. Lisäsin molempien arvostelut omalle sivulleen. Seuraava näyttely onkin sitten 8.6 Orivedellä jonne on ilmoitettu lähes ennätyksellisen vähän shelttejä eli 20kpl... Johtuu ilmeisesti virolaisesta tuomarista, josta olen kuullut aikamoisia kauhutarinoita. Saas nähdä millainen tyrmäystuomio sieltä tulee. Siellä kehässä on vain Luna, mikä on ehkä enmmän kuin hyvä ;) Seuraavana päivänä Salossa kun on uroksilla tuomarimuutos, eli Rossi pääsee Päivi Eerolan tuomittavaksi, niin olisi jo ollut liian julmaa saada kahta tyrmäytä samana viikonloppuna :D Salosta toki saisi Rossin osalta rahat takaisin, mutta uteliaisuuttani haluan sen kuitenkin viedä. Saanpahan ainakin todenmukaisenvarvostelun koirastani vaikka se kuinka kirpaisisikin.

Ensi viikonloppuna siis ei ole ohjelmassa näyttelyjä, mutta sen sijaan päästää Lunan kanssa korkaamaan agissa kolmosluokka kun käydään Salossa kisaamassa kaksi hyppäriä. Tällä hetkellä meidän kisakalenteri sisältää vain juurikin noita hyppäreitä, kun puomi on opettelussa, eikä sen kanssa nyt hosuta, vaikka hinku päästä kisaamaan kova onkin. Onneksi on kuitenkin hyppärit keksitty! :)

Muuten arki meneekin lenkkeillessä ja kesästä nauttien. Nauttikaa nyt kaikki, sillä kesä on niin kovin lyhyt. Toivotaan että se olisi tänä vuonna kaunis ja lämmin!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Maijun koulutus ja Vivan näyttelydebyytti

Viime viikonloppuna Luna esiintyi vielä sunnuntaina Hamina KV:ssä. Lyhyestä virsi kaunis, neidin tulos oli NUO-ERI NUK1 ja SA. PN-kehässä suoritettiin läpijuoksu.

Eilen oli sitten ohjelmassa ES-Shelttien järjestämä Maijun koulutus Ojangon koiraurheilukeskuksessa. Kovasti oli huvittavaa, kun ilmoittautuessamme tähän piti ilmoittaa koiran taso. Tällöin vasta harkittiin kisauran korkkaamista ja laitoin meidät sitten ykkösluokan kisaaviin. Nyt ollaan sitten jo oikeasti siellä kolmosluokassa. No eipä sillä väliä ollut, koska kaikki suorittivat samaa rataa oman tasonsa mukaan. Tässä ratapiirros:



Puomia emme siis tällähetkellä tee, joten tehtiin pariin kertaan esteet 1-4. Kakkoselle jaakotus, kolmoselle takaakierto-persjättö ja neloselle vain törkkäys takaakiertoon. Kun tämä sujui vain parin toiston jälkeen hienosti, niin siirryttiin sitten tekemään esteestä 6 eteenpäin. Kutoselle alkuun yritettiin poispäinkäännöstä, joka ei Lunalle oikein toiminut. Sitten vaihto sylkkäriin, eikä sekään oikein meinannut onnistua. Vasemalle kääntyminen noin kun on Lunalle selvästi hankalampaa. Vahvistettiin sitä sitten pari kertaa ja alkoi sujua kuitenkin yllättävän hyvin. 8 putkeen putkijarru, 9 niistopersjättö ja kympille takaakierto-päällejuoksu. Tämä sujui heti mainiosti. Pituudelta Luna kääntyi hyvin putkeen ihan peruskäännöksellä. Sitten seuraava vaikea kohta, eli kepeille meno. Yritettiin alkuun ihan kujettamalla ja siitä vastakädellä törkkäys kepeille. Luna meinannut millään tulla käteen, joten tämä ei toiminut kyllä alkuunkaan. Päädyttiin sitten tekemään valssilla, mutta tässä sain olla tarkkana oman linjan kanssa, tai haki kymppihypyn matkalta mukaan ;) Kepit sujuivat hyvin, vaikka ne tosiaan mentiin  aivan päin seinää. Luna kuitenkin pujotteli joka kerta loppuun asti. A taas aivan upea joka kerta, mutta taas sai olla oman linjankanssa tarkkana, että sain koiran hypylle putken sijaan. Selvä ansakohta, sillä lähes kaikki koirat hakivat ensimmäisellä kerralla putken ;) 15 tehtiin backlap, joka toimi heti. 17 hypyn jälkeen Luna haki ensimmäisellä kerralla 8 putken, kun en ollut riittävän tarkakkana linjan kanssa. Kunnon linjaus ja sitten persjättö 18 jälkeen. 21 putkeen taas jarru ja 22 hypyn taakse valmiiksi. 23:lle saksalainen ja sitten oltiinkin maalissa. Kaikki ehdittiin hyvin tehdä pätkissä ja lopuksi vielä mentiin 6-24 putkeen nollana. Lunalla oli hieno vauhti ja teki täysillä koko ajan. Hieman vauhti loppua kohden hiipui, kun hieman väsähti, mutta innolla teki silti. Kiva oli huomata edistystä tapahtuneen verrattuna helmikuiseen Maijun valmennukseen, jossa taidettiin päästä rata vain puoleen väliin asti. Lunalla oli myös vauhtia aivan eri tavalla kuin treeneissä yleensä. Lisäksi oli kiva huomata, miten älyttömän estehakuinen Lunasta on tullut. Nyt täytyy kovasti vahvistella tuota sylkkäriä etenkin vasemmalle ja treenata noita vaikeampia lähetyksiä kepeille. Kepeille olisi voinut kokeilla myös takaaleikkausta, mutta se jotenkin unohtui tuossa vauhdissa. Veikkaan, että se olisi jopa voinut toimia parhaiten. Kivaa kuitenkin oli ja Luna oli taitava! :) Nyt sitten odotetaan torstaita ja Maijun seuraavaa tuntia :)

Tänään sitten oli vuorossa näyttelypäivä. Varsin jännä sellainen, kun Viva pääsi debytoimaan siskoni esittämänä Lahden pentunäyttelyyn. Itse olin Jämsässä Lunan ja Rossin kanssa. Aloitetaan vaikka niistä. Jämsässä sheltit tuomaroi australialainen Wayne Fleming. Arvokkaan oloinen herra, jolla oli mielenkiintoinen tapa arvostella. Koira nostettiin pöydälle, tutki läpi ja sitten juoksutettiin. Sitten ei jäätykään maahan seisottamaan, vaan koira piti nostaa uudestaan pöydälle loppuarvostelua varten. Tämä ei meille ollut mikään ongelma. Varsinkin Luna malttaa jopa paremmin pönöttää pöydällä. Rossia homma ei taas kiinnostanut tuon taivaallista. Se olisi mielummin maannut kehässä.. ;) Huvittava otus! Saatiin kuitenkin homma hoidettua ja tuloksena tuttu EH ja Rossi pääsi toteuttamaan itseään eli köllöttelemään häkkiin :)

Luna esiintyi aivan upeasti. Juoksi hienosti, eikä välittänyt tuon taivaallista, vaikka tuomari nosti Lunan lähemmäs pöydän laitaa. Hieno otus! Tuloksena ERI, kuten myös muille kahdelle nuortenluokan koiralle, jotka sattumalta olivat myös merlejä. Kilpailuokassa ei tuomari kauaa miettinyt, vaan sijoitti Lunan ensimmäiseksi. Myös SA saatiin ja odottelua luvassa. PN-kehä meni sitten taas totutusti läpijuoksuksi. Hieno päivä kuitenkin.

Viva pääsi sitten Maija Sylgrenin supertarkkaan syyniin. Neiti oli kuulemma esiintynyt kuin vanha konkari. Seissyt kauniisti ja antoi pöydällä tutkia hienosti. Vastassa Vivalla oli Mariannen ihana Minni. Viva voitti luokkansa ja sai myös KP:n. Pääsi näin ollen kisaamaan vanhemman nartun kanssa. Tässä kisassa vanhempi koira veti odotetusti pidemmän korren. Viva kun on vielä aivan vauva :) Päivä kuitenkin meni yli odotusten. Vivahan ei ole koskaan aiemmin ollut minkäänlaisessa näyttelykehässä ja näyttelyhihnakin on kaulassa ollut huimat kolme kertaa. Aikamoinen showgirl siitä siis näyttäisi olevan kuoritumassa. Arvostelu oli myös hieno. Lisäsin sen ja muittenkin arvostelut omalle sivulleen. Tässä vielä Vivasti 5kk poseerauskuva keskiviikolta jolloin ikä tuli täyteen:



Neidiltä on muuten yläkulmureita lukuunottamatta vaihtunut jo kaikki hampaat. Nyt jännätään enää lähtevätkö ne itsestään ja kasvavatko uudet oikeaan asentoon :) Korville ei ole edelleenkään tarvinnut tehdä yhtään mitään. Lupaavasti näyttää siltä, että olen saanut ensimmäisen luonnonkorvaisen shelttini! <3

lauantai 11. toukokuuta 2013

The Winner takes it all

Olipahan päivä! Ensin suunnattiin aamusta Rossin ja Lunan kanssa Helsinki KV:seen. Sheltit tuomaroi tuomarimuutoksesta johtuen suomalainen Hans Lehtinen. Etukäteen en tiennyt yhään mitä odottaa ja kovasti pelotti josko sieltä tipahtaa molemmille normaalia huonommat arvostelut.

Ensin vuorossa Rossi. Liikkui hyvin ja poseerasikin kohtuullisesti, vaikka taas oli herran asenne vähän evvk.. ;) Tuloksena EH, mihin taas enemmän kuin tyytyväinen olin. Arvostelu oli täysin Rossin näköinen ja allekirjoitan joka kohdan.

Sitten Lunan vuoro. Neiti oli rennompi kuin viime ulkonäyttelyssä, vaikka ei oikein malttanut poseerata. Pöytä meni kuitenkin hienosti, samoin liikkeet. Tuloksena ERI ja kilpailuluokassa sijoituttiin toisiksi. SAn tänään saivat lähinnä luokkavoittajat, mutta se ei kyllä meitä harmittanut yhtään. Lunan arvostelu oli hieno ja luokkasijoitus napsahti taas kerran tilille. Molempien arvostelut lisätty omalle sivulleen.

Sitten ajelin hetkeksi kotiin ja suunnattii hetken hulin jälkeen toisenlaiseen koitokseen, nimittäin JAUn järjestämiin agilitykisoihin. Kolme rataa oli siis tarkoitus mennä Tuomarina toimi Asko Jokinen. Ja aikamoisen vaikean radan olikin mielestäni pystyyn laittanut:

JAU A-rata
Ihanneaika 52s
Heti ykköseltä oli vaarana hukata koira selän taakse ja saada se ampumaan puomille. Samoin kauhistelin tuota kahteen kertaa tapahtuvaa puomin suoritusta ja toisen kerran jälkeen kun piti vielä kääntyä aika tiukasti putkeen.

Ykköseltä kakkoselle menoa pelkäsin ihan turhaan, sillä Luna tuli hinosti ohjaukseen. Puomista selvittiin ja valssasin keinun jälkeen. Ysille välistäveto ja taas puomille. Onnistui taas jotenkuten ja siitä putkeen. Keppien jälkeen valssilla putkeen ja hypyn taakse huutelemaan ja kovaa loppusuora. Niinhän siinä kävi, että virheittä selvittiin maaliin! Aika 45,08s, -6,97 etenemä 3,88m/s ja voittoon tuo aika riitti. Näin ollen napattiin toinen LUVA! Vautsi!

Toiselle radalle oli sitten tosi rento fiilis ja päätin, että en ajattele mitään muuta kuin rohkeasti menemistä. Tälle radalle tuli sitten keinun tilalle A:

JAU B-rata
Ihanneaika 47s
Eikä kyllä kovin helpolta näyttänyt tämäkään rata. Onneksi sentään nyt mentiin A kahteen kertaan. Hieman tosin jännitti miten tuo noin tiukasti kääntyminen sujuu.

Valssasin kakkosen jälkeen, eikä tarvinnut kuin hieman vetää vasta kädellä, niin johan Luna kääntyi hienosti putkeen. Sitten menin jo muurin taakse kutsumaan ja lähetin melko kaukaa hakemaan kepit. Hetken jännitin että hakeekohan, mutta maltoin mieleni ja luotin, niin voi vitsit miten hienosti haki! Ja täytyy sanoa, että kepit oli tähän astisista kisaradoista ehdottomasti parhaimmat ja nopeimmat. Sitten valssasin taas An jälkeen ja sitten juostiin. Hyvin oli Lunalla suunta putkesta tullessa eteenpäin, eikä kääntynyt räkyttämään mulle ;) Osasin siis käskyttää ajoissa eteen. Kolmelletoista sitten pyörin itsekin, enkä yrittänyt torstaina epäonnistunutta niistopersjättöä. Näin toimi hyvin. Puomista selvittin hädin tuskin ja kyllä sain tulosmonitorin ääressä hetken jännittää, että tuliko siitä virhe. No ei tullut, vaan virheetön rata oli tämäkin. Nyt aika 36,84s, -10,16 etenemällä 4,07m/s! Kovempaa siis mentiin. Myös tällä radalla tulos riitti voittoon joka tarkoitti SERTiä ja menolippua kolmosluokkaan! HUIKEETA UPEETA MAHTAVAA!! Ihana Luna! <3

Näin ollen hyppäri jäi meidän osalta väliin, mutta eipä haitannut yhtään. Luna teki kuitenkin kaksi tosi hyvää rataa, joten turha rasittaa neitiä enempää. Tästä jäädään nyt sitten enemmän kuin hyvillä mielin ainakin kolmen viikon treenitauolle, jonka aikana hiotaan ohjausta ja opetetaan puomi uusiksi, jotta uskalletaan sitten korkata kolmosluokka. Katsotaan riittääkö kolme viikkoa tuohon puomin opetukseen. Jos ei, niin pidetään pidempi tauko ja treenaillaan enemmän. Meillä on kuitenkin oma puomi pihassa, niin en usko siihen viikkokausia menevän. Kiire ei kuitenkaan ole, eikä ressiä oteta mistään :) Huomenna suunnataan vielä näytelmiin ja tavataan ehkä koirakavereita. Sitten onkin tämä viikko taas paketissa. Tänään ainakin ilma suosi, toivottavasti myös huomenna!

Tuore kolmosluokkalainen :)

torstai 9. toukokuuta 2013

Vaihteeksi näytelmää ja kisoja

Viime lauantaina sunnattiin auton nokka kohti Tampereen KV näyttelyä, johon olin ilmoittanut Lunan ja Rossin. Automatka meni laulaessa, että pysyin hereillä... ;) Nappasin vielä Heidin loppumatkasta kyytin ja kurvattiin hallin pihaan.

Sheltit arvosteli italialainen Giuliano Biasiolo. Tiedä sitten kuinka paljon on niitä aiemmin arvostellut, kun mittasi jokaikisen koiran.. Rossi luonnollisesti kehässä ensin ja isoksihan se mitattiin. Kuulemma reilusti yli 40cm. En tiedä sitten onko tuo kuitenkin vielä venähtänyt lisää, vaikka olen kyllä varma ettei se ole yli 40cm korkea. Rossi sai EH:n juuri koon takia. Eipä se harmittanut ollenkaan, kun en sille enempää odottanutkaan.

Urosten jatkuessa kävi ilmi, että herra oli kovasti tykästynyt nimenomaan merleihin, joten Lunan kohdalla huokaisin, että ei ainakaan väristä jää kiinni. Nuorten luokan narttuja oli viisi, joista kolme soopelia ja Lunan lisäksi Eevan Mila, joka on myös merle. Niinhän siinä kävi, että merletytöt saivat ERIn, soopeleiden saadessa EH:t. Kilpailuluokassa juoksutti vielä kaikki yksitellen ja siirsi heti Lunan letkan ensimmäiseksi. Vielä kierros ympäri ja se oli siinä. Tuloksena siis NUK1 ja SA! :)

Sitten odoteltiin taas Paras Narttu kehää, jonne lopulta pääsi junnuluokan voittaja, nuorten luokan kaksi ensimmäistä, eli Luna ja Mila, kolme koiraa avoimesta luokasta, kaksi valiota ja vielä yksi veteraani. Väkeä taas riitti narttujen kehässä, vaikka uroksista vain neljä sai SAn.. Tuomari mietti taas pitkään ja hartaasti. Juostiin ja seistiin ehtimiseen asti. Tämä tuomari ei missään vaiheessa kätellyt ketään ulos kehästä, joten mistään ei voinut oikein päätellä mitään. Siirsi kuitenkin valioluokan voittajan aika heti sivuun odottamaan ja sitten hetken vielä mietittyään Lunan kakkoseksi, junnuluokan voittajan kolmoseksi ja avoimenluokan voittajan neloseksi. Sitten kerra ympäri muodon vuoksi ja tulokset selvillä. Ja kyllä oli häkeltynyt olo. Lunan kokonaissaldo siis ERI1 SA PN2 VA-SERT ja VA-CACIB! Siis VAU! Serti jäi saamatta, koska valio ei ollut vielä suomen valio, mutta väliäkö sillä, kun en ikinä tällaiseen tulokseen uskonut. Uskomatonta! :) Alla pönötyskuva Lunasta. Molempien arvostelut on lisätty omalle sivulleen.

Luna 19kk
(c) Ville Jolkkonen

Sunnuntaina sitten suunnattiin agikisoihin Purina Areenalle Helsinkiin. Ohjelmassa neljä agirataa, kaksi sisällä ja kaksi ulkokentällä. Ensimmäinen rata oli sisällä. Profiili tosi kiva. Ei mitään erityisen vaikeita kohtia. Rata kosahti sitten heti kepeille, kun Luna haki väärältä puolen sisään, mikä on sille todella epätyypillinen virhe, mutta näin tällä kertaa. Toinen virhe tuli sitten puomin alastulolta. Vedätin huolella, eikä tuo sitä kestänyt vaan loikkasi komeasti ;) Muutoin oikein hyvä rata.

http://www.youtube.com/watch?v=JGxSNd9pVQM

B-rata oli sitten ulkona ja se oli profiililtaan myös oikein kiva, vaikka vaikeampi kuin ensimmäinen. Takaaleikkasin Aalle, kun en uskaltanut valssata ettei Luna hae puomille. Se onnistui hyvin, mutta sitten Aan jälkeisen hypyn jälkeen en linjannut Lunaa riittävän hyvin, niin juoksi ohi puomista. Uudella yrityksellä ja myös kontakti oli varsin hyvä. Sitten hakee taas väärin kepeille. Samoin kuin ensimmäisellä, väärältä puolelta! En tosiaan tiedä miksi. Ulkona oli myös paljon lammikoita mitkä hieman neitiä inhottivat ja kepit tästä johtuen todella hitaat. Noita kohtia lukuunottamatta taas oikein hyvä rata.

http://www.youtube.com/watch?v=k81iMd_W428

C-rata taas sisällä ja kivat profiilit jatkuivat. Radalla ei oikestaan ollut muuta ongelmaa, kuin se, että varmistelin törkeästi kepeille menoa, joka kyllä nyt onnistui ja saatiin nolla aikaiseksi, mutta aika riitti vasta viidenteen sijaan, eikä luvaa irronnut. Opinpahan tästä viimein, että mennään eikä meinata. Tämä oli vihoviimeinen kerta kun tuollaista "varmistelua" teen. Se on lupaus ja jos joku näkee minun vielä niin tekevän, niin saa luvan vedellä korville! ;) Maiju sen varmasti tekee! ;D

 http://www.youtube.com/watch?v=4McOQkm1DLA

D-rata oli sitten päivän viimeinen ja ylivoimaisesti vaikein. Arvelin meidän sen hyllyttävän ja niin kävikin. Ja myös siinä kohtaa missä sen ajattelin käyvän. Saatiin keilto heti toiselta hypyltä kun Luna meinasi tulla ohi. Ja sitten ne kepit. Taas samalla tavalla väärin, eli väärältä puolelta sisään! Hieman tuli kyllä epätoivoinen olo... Keppien jälkeiseltä hypyltä Luna hakee sitten hienosti pimeän putken suun mihin siis ei pitänyt mennä. Arvasin sen näin tekevän ja oikeassa olin. Puomi oli hyvä, mutta koska en siihen uskonut, enkä itse liikkunut, niin en ehtinyt ohjata sen jälkeistä hyppyä ja tehtiin se sitten väärin päin. Loppu sitten mukavasti.

http://www.youtube.com/watch?v=UYtm3WUjCjQ

Kaikkiaan tosi paljon positiivisia asioita radoille mahtui. A on suorastaan loistava ja käännös 180 astetta takaisin päinkään ei ollut ongelma. Puomilla osui kolme kertaa neljästä. Luna ei myöskään juurikaan jäänyt räksyttämään missään vaiheessa, mikä kertoo siitä, että alan olla ohjauksenikin kanssa jo ajoissa, enkä koko ajan myöhässä. Eikä Lunaa tuntunut pohjan vaihdoksetkaan haittaavan. Vielä vaan tarvitaan paljon lisää varmuutta kepeille ja keinua vahvemmaksi, niin hyvä tulee :) Ja puomille aion nyt sen pysäytyksen opettaa, niin saadaan ainakin se stressi pois ;)

Alkuviikko meni sitten lenkkeillessä upeassa, viimeinkin lämmenneessä säässä. Koirat nauttivat kun saavat painella pitkin metsiä :) Lunalle ja Vivalle on nyt ahkerasti naksuteltu tuota kontaktiasentoa laatikon päälle. Varsinkin Viva on älyttömän tohkeissaan kun on hoksannut mitä siltä haluan :) En ehdi edes nameja ja naksutinta esiin ottaa, kun se jo tönöttää laatikon päällä asennossa ;) Molempien kanssa ollaan jo siinä pisteessä, että osaavat käskyllä vauhdista jäädä oikeaan paikkaan ja olen voinut jo ruveta tekemään kaikenlaista liikehäiriötä ja käskystä vapautusta. Lunan kanssa siirrytään nyt viikonlopun kisojen jälkeen puomin alastulolle naksuttelemaan asentoa ja pikkuhiljaa siitä sitten edetään :)

Tänään suunnattiin sitten Vantaan Ojankoon kisaamaan kahden radan verran. Ohjelmassa agirata ja hyppäri. Agirata oli yhtä kinkkisempää kohtaa lukuunottamatta suoraa kilpajuoksua koiran kanssa. Tuo vaikea kohta sitten meidän kohtaloksi koitui, kun suunnittelemani niistopersjättö ei onnistunut, kun en sitä kunnolla ohjannut. Luna sitten hyppäsi hypyn takaisin päin ja siitä hylly. Muutoin aivan superhieno rata. Kepit löytyi nyt hienosti ja otti myös puomin alastulon. Se saattoi johtua myös siitä, että johtain syystä niiasi ylösmenolla oudosti.. Tätä tapahtui jostain syystä tosi paljon myös makseilla. Tiedä sitten mistä johtui.

http://www.youtube.com/watch?v=a0vyTX5U97Q

B-rata oli sitten hyppäri. Siinä joutui sitten jo ohjaamaankin aika huolella. Alku aina kepeille asti sujui todella hyvin. Loppu meni sitten aikamoiseksi pelasteluksi. Keppien jälkeiseltä hypyltä Luna oli jo lähdössä muurille, kun en taas millään kertonut sille mihin mennään... Lopuksi vielä pituuden jälkeen juoksee yllättävästi katsomoa kohti räksyttämään. Oli kyllä tutut juuri siinä kohdalle, että johtui varmaan siitä ;) Tulos kuitenkin nolla ja aika riitti toiseen sijaan ja LUVAan! Ei me ihan huonoja kuitenkaan oltu :) Etenemä tähän astisista radoista paras, vaikka tosiaan kaarreltiin hillittömästi ylimääräistä ;)

http://www.youtube.com/watch?v=JJp-DZmTtfM

Taitava koira mulla kyllä on! Loppupäivä katseltiin sitten kolmosten ratoja. Kiva oli nähdä tuttujen suorituksia ja etenkin oman valkun, Maijun, menoa oli hieno päästä ihan livenä seuraamaan. Maiju ja Java tekivät tuplanollan sijoilla 1. ja 4. :) Me ollaan kyllä hyvässä opissa ja paljon ollaankin edistytty sen jälkeen kun Maijun valmennuksessa aloitettiin ja siellä pysytään kyllä jatkossakin. Saas nähdä millainen menijä Vivasta kuoriutuu kun saa alusta asti olla Maijun opissa :)

Loppuviikolle on sitten ohjelmassa pari näyttelyä ja vielä yhdet agikisat, ennen kuin niiden osalta jäädään tuolle puomin opetustauolle. Kisataan siis Järvenpäässä kolmen radan verran. Hyppäriltä meillä ei kyllä ole mitään saatavaa, mutta mennään se kuitenkin, niin saadaan kisarutiinia kartutettua :) Laitan tähän loppuun vielä pari kuvaa Lunasta. Muistakin on kuvia, mutta niitä en ole vielä Peteltä saanut. Niitä sitten myöhemmin :) Kuvat (c) Ville Jolkkonen.








perjantai 3. toukokuuta 2013

Muistoissani - Romeo 20.9.2004-17.11.2011

Tämän tekstin kirjoittamista olen miettinyt jo pitkään. Aiemmin en ole siihen vielä kyennyt, mutta josko nyt. En tiedä miten saisin kaiken puettua sanoiksi ja jotain jää varmasti kertomatta. Romeon poismenosta on jo aika tarkalleen 1,5 vuotta, mutta ikävä on edelleen niin käsittämättömän suuri. Surun kanssa on jo oppinut elämään, eikä enää joka päivä itketä Romeota ajatellessa.


Romeo oli ensimmäinen oma koirani. Halusin shelttinartun, mutta niitä ei juuri silloin ollut tarjolla, joten meille muutti uros. Sain valita kahdesta. Trikistä ja merlestä. En meinannut millään kyetä valintaa tekemään ja sitten Romeo teki sen puolestani. Se pyllähti pentulaatikon reunaan ja haukotteli, ja haukotellessaan se äännähti hassusti ja sydämeni heitti volttia. Se oli siinä. Ja tämä myöhemmin valloitushaukotukseksi ristitty ominaisuus säilyi Romeolla koko sen elämän ajan.

Romeo oli alusta asti helppo koira. Ainoastaan syömisen kanssa oli ongelmia. Se kun oli kovin nirso ja me omalla tietämättömyydellämme lietsoimme sitä lisää. Muuten sen kanssa ei koskaan ollut mitään ongelmia. Se ei tuhonnut koskaan mitään, ei räyhännyt, eikä käyttäytynyt huonosti. Pentuaikojen huvittavin asia oli ehkä se, ettei se osannut mennä kynnysten yli, eikä suojatiellä voinut kävellä kun siinä oli niitä viivoja... ;)

Romeo teki aina selvän eron vieraitten ja tuttujen ihmisten välille. Ne joita se rakasti, se rakasti täysin ehdoitta ja varauksettomasti. Ja jos se ei jostakusta pitänyt, ei sitä muuttanut mikään mahti maailmassa. Se oli hyvin varautunut vieraita kohtaan, mutta jos sen antoi tutustua omaan tahtiin, saattoi siitä saada elinikäisen ystävän. Jos käyttäytyi sitä kohtaan sellaisella tavalla mistä se ei pitänyt, ei vahinkoa pystynyt enää myöhemminkään korjaamaan. Sillä oli loistava muisti niin hyvässä kuin pahassa.

Temppuja se oppi hetkessä. Ja koska se ei ollut perso ruoalle, teki se ne vain tekemisen riemusta. En ole koskaan yhdelläkään koiralla nähnyt niin hurmioitunutta ilmettä, kuin Romeolla silloin kun se sai tehdä ihmisen kanssa jotain. Sen miellyttämisen halu oli aivan suunnaton.

Romeo oli koko ikänsä todella terve, eikä sen kanssa käyty eläinlääkärissä muuten kuin pakollisilla rokotuksilla. Siksi olikin nin vaikea käsittää, että se vietiin meiltä niin varhain. On vaikea pukea sanoiksi miltä menetys tuntui. Eikä sitä pysty käsittämään ennen kuin sen itse joutuu kokemaan.

Muistan sen päivän ikuisesti. Romeo ja Nala menivät molemmat hammaskivenpoistoon ja kaiken piti olla hyvin. Romeolla oli kuukautta aiemmin ollut hieman eturauhasvaivoja, mutta ne näyttivät lääkkeillä menneen ohi. Veimme samalla kontrollia varten vielä pissanäytteen, minkä piti olla vain muodollisuus. Kun puhelin sitten soi, maailmani pysähtyi. Eläinlääkäri soitti. Nalalla oli kaikki hyvin, mutta Romeolla ei ja se oli vakavaa. Pissanäytteestä oli löydetty runsaasti verta ja näin ollen Romeon ollessa rauhoitettuna sen eturauhasta oli ruvettu tutkimaan. Tässä yhteydessä sen koko peräsuoli oli revennyt, eikä sille ollut mitään tehtävissä. Seitsemälle kirurgille asiasta soitettiin ja kaikkien vastaus oli sama.

Meille ei jäänyt vaihtoehtoja. Meidän oli tehtävä se päätös, mikä oli Romeolle oikein. Se oli päästettävä pilven reunalle. Romeo nukutettiin ikiuneen torstaina, 17.11.2011. Tuon päivän jälkeen sanonta torstai on toivoa täynnä, menetti minulle merkityksensä. Hyvästien hetki oli hirveä. Romeo oli kevyesti rauhoitettuna, ettei se kärsinyt, mutta kuitenkin niin hereillä, että se tunnisti meidät. Sen ilme kertoi kaiken. Se sanoi: "Älä äiti itke. Minä olen täällä tehtäväni tehnyt ja nyt minun on aika mennä. Olen opettanut teille kaiken tarpeellisen ja te selviätte kyllä. Tämä on se viimeinen ja tärkein opetus, irti päästäminen. Anna minun mennä ja muista, että rakastan sinua. Nyt on sinun aika näyttää kuinka sinä rakastat minua."

Kotiin tulo oli aivan yhtä hirveä. Ei enää niitä nauravia eriparisilmiä vastassa. Ei huitovia etutassuja. Ei märkää kieltä. Miksi? Miksi näin piti käydä? Kaikenhan piti olla hyvin. Romeohan leikki vielä samana aamuna ulkona innokkaammin kuin koskaan. Tämä ei ole reilua. Mutta eihän elämä ole. Sydäntä riipaisevin hetki oli kun Nala tajusi asian. En ole koskaan nähnyt koiran käyttäytyvän niin. Yhtäkkiä se hyppäsi sohvalle, nuuski ilmaa ja sitten. Voisin vannoa että se itki. En ole koskaan kuullut koiran ääntelevän niin. Se oli lohduton hetki.

Emme saa koskaan tietää miksi oli juuri Romeon tähtiin kirjoitettu, että se sai viettää meidän kanssamme vain seitsemän vuotta. Tai vain ja vain, onneksi se oli meidän luonamme noinkin kauan. Kaikki eivät saa näinkään paljon.

Olen kiitollinen Romeolle niin paljosta. Sanat eivät riitä kertomaan mitä se minulle merkitsi. En siis edes yritä. Meille suurin lohtu asiassa oli se, että tiesimme tehneemme oikein. Päästimme irti kun sen aika oli ja saatoimme olla varmoja, että Romeo eli elämänsä täysillä ensimmäisestä päivästä aina viimeiseen. Se lähti täältä omana kauniina itsenään. Kiitos siis kaikesta mitä meille annoit. Elät aina sydämessäni ja olet mukanani joka hetki. En koskaan unohda sinua ja rakastan sinua ikuisesti. Olen varma, että tapaamme vielä ja saan taas nähdä ne eriparisilmät, huitovat etutassut ja tuntea märän kielen poskellani. Jos olisit nyt vierelläni, tiedän, että nuolisit poskillani vuolaana virtaavat kyyneleet. Teit niin aina. Kiitos Romeo. Ihan kaikesta. Rakastan sinua.


Kiitos
kun olit totta hetken, 
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se ois kuvitelmaa

Olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa

Oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi oisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan