keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kesä!!

On viimein täällä! Ihanaa kun voi pitää ulko-ovea auki ja koirat saavat mennä ja tulla oman mielensä mukaan. Koirista Nala viihtyy selkeästi parhaiten sisällä ja sitä saa olla hätyyttämässä ulos vähän väliä. Toki se siellä on jos ihmisetkin ovat, mutta yksin ei viitsi ;) Muut sen sijaan huitelevat ulkona tuntitolkulla ja käyvät vaan välillä sisällä pyörähtämässä.

Mutta mitäs meille nyt sitten kuuluu? Aloitetaanpa vaikka viikko sitten tapahtuneesta Nalan sterilaatiosta. Viime tiistaina vein sitten neidin Mevettiin, jossa oli nyt viimein tarkoitus operaatio tehdä. Kaikki meni tällä kertaa suunnitellusti ja jo reilun tunnin päästä siitä kun Nalan sinne vein, tuli puhelu, että pikkuhiljaa saa tulla hakemaan. Kaikki oli mennyt juuri niinkuin piti. Itselläni oli varmaan maailman pisin tunti, kun nykyään on aivan hirveä jättää koiraa rauhoitettuna eläinlääkäriin, kun silloin kävi niinkuin kävi... No tällä kertaa huoli oli turha ja Nala käveli haettaessa vastaan varsin pirteänä ja omana itsenään. Minut nähdessään se kuitenkin väsähti sillä sekunnilla. Ilmeisesti totesi ettei enää tarvitse olla huolissaan ja skarppina :) Kotimatkan nukkui tötterö päässä ja kotona neiti näytti tältä:

Pieni potilas <3
Ilta menikin tokkurassa, samoin yö oli melko vaikea, kun neiti oli aika sekava. Seuraavana päivänä kuitenkin oli jo varsin normaali ja sitä seuraavana päivänä ei huomannut enää mitään outua käytöksessä! Haava on ollut alusta asti tosi siisti. Ei ole punoittanutkaan juurikaan missään vaiheessa. Nala ei myöskään ole juurikaan yrittänyt sitä nuolla, joten onkin joutunut pitämään kauluria vain öisin ja yksin ollessaan. Kaulurikin ällöttää sitä yllättävän vähän. Hyvä puoli siinä on se, ettei yritä se päässä hypätä yöllä sänkyyn. Hyppelyä ja riehumista kun nimenomaan pitää välttää. Sohvalle on saanut alusta asti hypätä vapaasti, mutta meidän sänky on sen verran korkeampi, että sinne en halua sen hyppivän ja kauluri kaulassa kivasti estää sen.

Itse leikkauksesta on nyt viikko ja ei voi kuin ihmetellä tuota nopeutta jolla koirat näin isosta operaatiosta toipuvat. Nala on ihan yhtä reipas ja iloinen kuin ennen leikkaustakin ja jos ei katso sen mahaa, niin ei mistään edes huomasi että sille on mitään tehty. Neiti riehuisi pihalla niinkuin ennenkin, mutta vielä viikon verran pitää menoa rauhoitella että haava varmasti paranee. On kuitenkin ihanaa miten nopeasti se on tästä toipunut, eikä sen luonteessa ainakaan vielä huomaa mitään muutosta. Se on  sama ihana Nala kuin tähänkin asti! <3 Näin jälkeenpäin olen enemmän kuin iloinen että operaatio tuli tehtyä. Eipä tarvitse enää Nalan kohdalla pelätä kohtutulehdusta. Lisäksi arki hieman helpottuu kun on vain kaksi juoksevaa narttua Rossin kiusana ;D

Kovasti ollaan myös agia treenattu ja ehtiväthän Rossi ja Luna pöyrähtää myös viime viikonloppuna näyttelykehässä Harjavallassa, jonne pääsivät siskoni handlaamana kun itse olin ratsastuskisoissa. Viime torstaina oltiin Maijun tunnilla ja Luna teki töitä kyllä hienosti! Vauhtia oli hurjasti, mikä ei treenitilanteessa ole tuon kanssa itsestään selvyys. Rata oli varsin kinkkinen, mutta saatiin lopuksi mentyä se nollana, kun tutustuin rataan oikein ajatuksella. Nyt ensimmäistä kertaa tajusin miten tärkeää se tässä lajissa onkaan. Rataan täytyy tutustua niinkuin ohjaisi koiraa koko ajan. Täytyy koko ajan miettiä asioita koiran näkökulmasta. Heti kun näin tein, ei ollut juurikaan ongelmia. Viva päsi myös tekemään ja kyllä sen kanssa homma on kivaa! Se kun on niin tomerana ja tohkeissaan tekemässä ja se tekee aina täysillä. Hieno pikkukoira! <3

Lunan kanssa on nyt kotona treenattu lähinnä naksuttimen kanssa tuota puomin alastuloa ja erilaisia keppikulmia, joista eniten työn alla on ollut avokulma. Puomin alkaa pikkuhiljaa tosissaan hoksata ja tarjoaa sinne menoa kyllä joka välissä ;) Kepit ovat myös aika hienot vaikka itse sanonkin. Ollaan edistytty niissä kyllä aivan huimasti. Siitä todiseeksi muutama video alla:

http://www.youtube.com/watch?v=Nh3tVvbOPPg&feature=youtu.be


http://www.youtube.com/watch?v=do8e2ptuH_A&feature=youtu.be


http://www.youtube.com/watch?v=3YJX_F3bO38&feature=youtu.be


Mitäs sanotte? :)

Viime lauantaina Pääsivät Luna ja Rossi siis esiintymään siskoni kanssa Harjavallan ryhmänäyttelyyn. Siellä tuomarina oli makedonialainen Mile Aleksoski. Rossi oli kuulemma esiintynyt hienosti ja tuloskin sen kertoo. Herra nimittäin yllätti saamalla junnuluokasta tulokseski ERI1 ja SA!! Oli pyörtyä tuloksen kuullessani siis vau! Jos vielä yksi ERI tänä vuonna irtoaisi, niin olisi Rossillakin näyttely-ykkösruusukken tulokset kasassa. PU-kehä oli mennyt täydelliseksi läpijuoksuksi, mutta sillä ei ollut kyllä mitään väliä. Niin iloinen tuloksesta olin.

Luna olí sitten tuttuun tapaan esiintynyt upeasti. Tässä pati kuvaa todisteeksi. Kuvat on ottanut Sonia Delatte.




Lunalle tuloksena hienosti ERI. Tällä kertaa jäi luokkasijoitus saamatta. En voinut kyllä olla kuin tyytyväinen tuloksiin ja koirat olivat olleet täysin tyytyväisiä, vaikka itse en ollut paikalla. Lisäsin molempien arvostelut omalle sivulleen. Seuraava näyttely onkin sitten 8.6 Orivedellä jonne on ilmoitettu lähes ennätyksellisen vähän shelttejä eli 20kpl... Johtuu ilmeisesti virolaisesta tuomarista, josta olen kuullut aikamoisia kauhutarinoita. Saas nähdä millainen tyrmäystuomio sieltä tulee. Siellä kehässä on vain Luna, mikä on ehkä enmmän kuin hyvä ;) Seuraavana päivänä Salossa kun on uroksilla tuomarimuutos, eli Rossi pääsee Päivi Eerolan tuomittavaksi, niin olisi jo ollut liian julmaa saada kahta tyrmäytä samana viikonloppuna :D Salosta toki saisi Rossin osalta rahat takaisin, mutta uteliaisuuttani haluan sen kuitenkin viedä. Saanpahan ainakin todenmukaisenvarvostelun koirastani vaikka se kuinka kirpaisisikin.

Ensi viikonloppuna siis ei ole ohjelmassa näyttelyjä, mutta sen sijaan päästää Lunan kanssa korkaamaan agissa kolmosluokka kun käydään Salossa kisaamassa kaksi hyppäriä. Tällä hetkellä meidän kisakalenteri sisältää vain juurikin noita hyppäreitä, kun puomi on opettelussa, eikä sen kanssa nyt hosuta, vaikka hinku päästä kisaamaan kova onkin. Onneksi on kuitenkin hyppärit keksitty! :)

Muuten arki meneekin lenkkeillessä ja kesästä nauttien. Nauttikaa nyt kaikki, sillä kesä on niin kovin lyhyt. Toivotaan että se olisi tänä vuonna kaunis ja lämmin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti