Turku KV ja agikisat

Viime lauantaina suunnattiin pikkutyttöjen kanssa Turkuun näyttelyyn. Tuomarina shelteillä oli Jaana Hartus, jonka kehässä kävimme tyttöjen kanssa syyskuussa. Viva, joka on nyttemmin ristitty Kalju K. Kojootiksi, oli kehässä ensin ja sitä hirvitti taas kovasti. Lisäksi sillä on karvaa nyt niin vähän, että on aika hirveän näköinen :D EH oli Vivan tulos, mitä odotinkin juurikin tuon karvatilanteen takia. Sen sijaan arvostelussa oli kohtia, joita en osannut odottaa. Sen voitte lukea omalta sivultaan ja verrata syyskuiseen arvosteluun jos kiinnostaa. :)

Luna sen sijaan esiintyi normaaliin tapaansa ja pettymys oli kyllä suuri, kun sen syyskuinen luokkavoitto kera SAn vaihtui laatuarvosteluun EH. Toki ei sekää ole parhaassa turkissa, mutta ERIä sille kyllä odotin syyskuun jälkeen. Myös Lunan arvostelusta löytyi moitteita jota siellä ei syyskuussa ollut. Tämä taas kertoi tästä harrastuksesta sen, ettei koskaan voi tietää etukäteen mitä sieltä tulee, vaikka tuomari olisi edellisenäkin päivänä tykännyt, niin jo seuraavana voi mielipide olla aivan eri. Tämä on taas asia mitä ei pitäisi tapahtua, jos siellä oikeasti arvosteltaisiin vain koiria rotumääritelmään peilaten. Mutta se siitä. Viva pitää nyt pitemmän näyttelytauon ja se pääsee kehään seuraavan kerran toukokuun alussa. Ehtii kasvatella turkkinsa takaisin :) Lunan ja Rossin kanssa suuntaamme tulevana viikonloppuna taas Lahden toiselle puolelle :)

Sunnuntaina suunnattiin sitten Lunan kanssa agikisoihin Ojankoon. Viva pääsi myös turistiksi mukaan. Ohjelmassa oli kolme rataa. Ensimmäinen oli hyppäri ja melko helppo sellainen. Lunalla on juoksu, joten päästiin harjoittelemaan maton päältä lähtemistä. Hieman Lunaa se epäilytti varsinkin kun matto oli aika huono. Reunat nousivat ylöspäin, kun se oli rullattuna radan vieressä muun ajan. Ihan hyvin kuitenkin päästiin liikkeelle. Radassa ei sinänsä ollut mitään isoja ongelmia. Paikoin kaarteet venyivät paljon ja alun niistosokkari vaihtui lennosta pyöritykseksi, koska Luna kaarratti jo siinä niin paljon, että pelkäsin sen hyppäävän hypyn takaisin päin jos en pyörähdä ympäri. Ihan hyvää vauhtiakin Luna meni ja pieni tauko näkyi enemmän omassa tekemisessä. Lunakin poikkeuksellisesti kolisteli muutamaa rimaa. Nollana kuitenkin selvittiin maaliin ja sijoitus oli 7./48 tällä radalla.

Toinen rata oli sitten agirata, jolla suurimman pään vaivan aiheutti kepeille meno. No sitä ei sitten tarvinnut miettiä, kun yritin tehdä hypylle twistiä, mikä oli kyllä sitten saksalainen kun rintamasuunta oli aivan väärä ja Luna sen aivan oikein saksalaisena luki ja sujahti selän takaa viereiseen putkeen. Siitä sitten jatkettiin eikä radalla suuria ongelmia ollut. Puomilta tuli läpi ja sitten juoksin komeasti A:n alla ollutta putkea päin :P

Viimeiselle agiradalle vaihtui tuomari ja tämän suunnittelema rata oli melko helppo. Puomilla käskytin Lunaa tiukemmin ja nyt pysähtyi. Tassut eivät tulleet maahan asti, mutta en jäänyt niitä odottelemaan.  Puomin jälkeinen hyppy ja siitä keoeille meno oli jostain syystä todella hidas. Liekö ottenut hieman itseensä kun komennettiin puomilla. Kepeillä lähti sitten liikkumaan paremmin kun kannustin, mutta silti meno oli hidasta koko loppuradan. Nolla kuitenkin tehtiin ja sijoitus oli 4./36

Kaikkineen suoritusvarmuus alkaa olla oikein hyvää luokkaa, mitä kertoo se, että on tehty 11 viimeisestä startista 7 nollaa. Ei huono ollenkaan :) Kuitenkin viimeisellä radalla varsinkin vauhti oli viimeaikaiseen vauhtiin verrattuna todella hidasta. Tuon juoksun takia oli vaikea valmistautua lähtöön samoin kuin muuten, kun piti vahtia tuovatko maton ja myös, että missä vaiheessa uskallan ottaa pöksyt Lunalta pois. Näin ollen leikittäminen ja vireennosto jäivät viimeiseltä radalta kokonaan pois ja vauhti kärsi selvästi. Mutta nyt ollaan taas senkin suhteen viisaampia :) Yhteistyö toimii kuitenkin todella hyvin ja nimenomaan tuo löytynyt suoritusvarmuus on suuri edistysaskel. Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin :)

Parasta A-luokkaa

Se on virallista! Vivan kuvat on kennelliitossa priimaksi lausuttu, eli lonkat A/A ja kyynärät 0/0. En voisi onnellisempi olla!

"onko ihan pakko nolaa mut?" :P

Näytelmäretki Tarttoon 10-12.1.2014

Perjantaiaamuna suunnattiin siskoni Reetan kanssa auton nokka kohti satamaa, mistä seilasimme reilun parin tunnin matkan Viron puolelle. Siellä oli vielä ohjelmassa parin sadan kilomertin ajomatka Tarttoon. Onneksemme saimma ajaa toisen tutun autokunnan perässä, joten ongelmia ei ollut. Mitä nyt meinattiin jäädä bussin alle ja pariin kiellettyyn ajosuuntaankin tuli ajeltua ;)

Koirista mukana matkassa olivat Luna, Viva ja Rossi, jotka jo laivassa osoittivat taas olevansa mainioita matkakumppaneita. Heti hurmattiin pariskunta viereisestä pöydästä ja kolmikko sai syödä kasan katkarapuja heidän leiviltään ;) Hyvät naurut saatiin myös erään naisen kysäistyä huvittavasti, että ovatko nämä kesyjä… Ja samaan hengenvetoon, että eivätkös nämä ole niitä minilassieita… Juu ovat ja aivan kesyjä! :D

Autoilussakaan ei kolmikolla ollut ongelmia ja puuduttavan istumisen jälkeen saavuttiin illalla perille Tarttoon. Ennen hotellin etsimistä kierreltiin vielä eräässä kaippakeskuksessa, missä ihmetystä suomalaiselle aiheutti eläinkauppa jossa oli myynnissä mm. piikkisikoja ja pesukarhuja.. Mitäköhän Suomen tulli sanoisi kun matkaisi sellaisen kanssa kotiin? :D

Kiertelyn jälkeen tovotettiin toiselle poppoolle hyvät yöt ja suunnistettiin hotellin etsintään. Se löytyikin oikeastaan heti. Eksoottisella pikkukadulla hotelli sijaitsi, mutta useat muutkin suomalaiset näyttelyturistit olivat sen löytäneet, joten olo oli hyvin turvallinen. Hotellin takapiha oli sopivasti aidattu, joten koirat oli helppo siinä salapissittää ;) Huone oli asiallinen, mitä nyt patteri nakutti ärsyttävästi. Ravintola sen sijaan oli todella eksoottinen kokemus, jota emme enää toisena iltana uusineet ;)

Illalla koirista psuun pääsivät Luna ja Rossi. Vivaa en uskaltanut pestä sen aloitettua melkoisen karvanlähdön. Mukavasti kyllä pöllysi Rossistakin karvaa pitkin huonetta ja lakanat olivatkin kyllä sitten sen näköiset että :D Pikaisen iltaulkoilun jälkeen painuttiin unten maille.

Aamulla saatiin nukkua varsin pitkään, sillä sheltit alkoivat vasta lähempänä puolta yhtä. Aamiaisen jälkeen (joka oli ihan hyvä ravintolan muuhun ruokatasoon nähden) pakattiin kimpsut ja koirat autoon ja navigoitiin näyttelypaikalle. Tämäkin sujui ongelmitta. Shelttikehä oli mukavasti aivan hallin perällä, joten säästyttiin pahimmalta tungokselta. Ensimmäisenä päivänä sheltit tuomaroi tsekkiläinen Petr Rehanek. Äärettömän mukava mies, joka iloisesti hymyillen tervehti alkuun esittäjät oikein kädestä pitäen ja myös arvostelun lopuksi tuli kättelemään ja kertomaan laatuarvosanan. Rossi oli kehässä Reetan kanssa ensin. Herra esiintyi upeasti neljän kuukauden tauon jälkeen ja suureksi iloksi nappasi punaisen nauhan :) Luokassa oli Rossin lisäksi vain Hannan Nane ja senkin saatua punaisen, kilpaitiin luokkavoitosta. Juoksukierroksen jälkeen Rossi osoitettiin ykköspaikalle ja heilahti vielä vaaleanpunainen lappukin! Ennen PU-kehää esiintyi vielä veteraani ja sitten koitti PU-kehän vuoro. Siellä junnu-uros, nuori, Rossi ja veteraani. Hetken juoksutuksen jälkeen alkoi herra Rehanek osoitella koiria sijoille. Junnu kolmanneksi, nuori toiseksi ja veteraani neljänneksi. Näin ollen Rossi otti ja voitti urokset! Käsittämätöntä. Näin ollen se nappasi myös sertin itselleen. Ja vielä ROP-kehä edessä. Huhhuh!

Sitten oli narttujen vuoro ja junnuissa Vivan lisäksi esiintyi Mariannen Minni. Minni arvosteltiin ensin ja sitten olikin Vivan vuoro. Neiti oli ihana oma itsensä ja koitti jopa liputtaa häntäänsä ;) Ei siis arastellut yhtään! Tuomari myös kovasti Vivasta tykkäsi ja se voitti luokkansa SAn kera, joten toinen junnuserti napsahti pakkariin! Jee! Junnu-uros arvioitiin parhaaksi junnuksi, joten Vivasta VSP-junnu. :) Sitten nopeasti koiran vaihto ja Lunan kanssa kehään. Hiukan jännitti, sillä tuomari oli tykännyt isommista ja karvaisemmista tähän asti. Kovin tyytyväinen olin kun myös Lunalle heilutettiin punaista lappua. Kilpailuluokassa jäi kolmanneksi ilman SAta, joten sain rauhassa suunnata Vivan kanssa PN-kehään, jossa Viva tuli kolmanneksi :)

Sitten oli vuorossa ROP-kehä, jonne Rossia vastaan tuli Hannan Dea. Hetki siinä ehdittiin juosta ja oli se melkoinen tunne, kun tuomari ojensi ROP-ruusukkeen meille. Rossi siis valittiin rotunsa parhaaksi. Itku ei ollut kaukana. Tuo ukkeli jonka sydän on puhdasta kultaa <3 Voi että! Sanomattakin oli selvää, että mehän jäisimme isoihin kehiin :)

Niin rakas!! <3
© Reetta Wakkari

Isoja kehiä jouduttiinkin sitten tovi odottelemaan, sillä erään kehän rotuarvostelu oli yli kaksi tuntia myöhässä.. Vihdoin päästin kuitenkin sitten asiaan. Rossi hieman luimisteli kaiuttimille, mutta muuten ei reagoinut kyllä mitenkään hälinään ja lopuksi korvatkin nousivat jo oikeaan paikkaan. Päivän kruunasi lopullisesti kun tuomari poimi meidät kuuden joukkoon. Sitten saatiin liikutuksen jälkeen kättely ulos kehästä, mutta vau mikä päivä. Onnellisena ja väsyneenä painuttiin hetkeksi hotellille kunnes jäettiin koirat huoneeseen ja suunnattiin itse syömään ja hieman shoppailemaan. Kivaa oli, eikä ajettu kuin kerran päin punaisia valoja! :D

Lauantain saldo :)

Sunnuntai aamuna olikin sitten hieman aikaisempi herätys, koska sheltit olivat kehässä jo 11 aikaan. Lisäksi huone piti luovuttaa lähtiessä, joten kaikki kimpsut oli raahattava autoon. Aamiaisen jälkeen sitten hurautettiin tuttuun näyttelypaikkaan jännittämään. Tänään sheltit tuomaroi irlantilainen Simon Rooney. Kovin samannäköinen ja oloine tuomari kuin Tsekki edellisenä päivänä :) Toki tämä herra vaikutti todella paljon tiukemmalta kun seurasimme hänen arvosteluaan muiden rotujen kohdalla. Bernit olivat kehässä ihan ensimmäisinä ja näille herra heilutti pääosin vain sinistä ja jopa keltaista lappua. Hieman tai oikeastaan paljon rupesi tämän johdosta jännittämään.

Bernien jälkeen tuntui herra sitten löytäneen punaisen lätkän, koska muille roduille heiluikin punainen sitten hyvin ahkerasti. Samoin vaaleanpunainen. Rohkaisevaa. Rossi kehässä taas ensin ja hoiti taas luokkavoiton kotiin kera SAn. Melkoinen saldo koiralta joka lähti vain huvin vuoksi mukaan. PU-kehässä oli Rossin sijoitus tänään 4. Huippua!

Sitten oli tyttöjen vuoro. Vivaa jännitti tänään enemmän, mutta esiintyi kuitenkin ihan kohtuullisesti. Arvostelu kuulosti lupaavalta ja punainen heilahti. Kehäsihteeri kysyi sitten tuomarilta, että annetaanko SA ja muutaman sekunnin (itsestä se tuntui kyllä lähinnä tunnilta) miettimisen jälkeen tuomari nyökkäsi ja s oli sitten siinä. Kolmas junnuserti ja näin ollen saimme tuulettaa tuoretta Eesti juniorimuotovaliota! Jipii! :) Kuten eilenkin, oli Viva myös tänään VSP-junnu. Mutta nämä sertit sinetöivät päätöksen, että Viva ei parin viikon päästä lähde Narvaan ollenkaan, sillä mitään saatavaa sillä ei sieltä enää ole.

Luna ketkuili itsensä eilisen tapaan luokassaan kolmanneksi ja tänään sai myös SAn. PN-kehässä sitten tytöt päätyivät peräkkäisille sijoille. Viva kolmas ja Luna neljäs. Hieno päivä siis tämäkin.

EE JMVA Tricky Blue´s First Miss Tress "Viva"
<3<3<3
© Reetta Wakkari

Sitten alkoikin pitkä kotimatka, mikä tuntui kyllä sujuvan nopeammin kuin menomatka. Tallinnassa olikin sitten aikaa tapettavana jonkin verran, joten hieman kauppoja kierreltiin ennen laivaan menoa. Laivaan ajettiinkin sitten lopulta lähes viimeisenä, mikä kerrankin oli siunaus, sillä päästiin tämän johdosta ensimmäisen joukossa laivasta ulos. Laivamatka sujui koirien osalta hytissä, kun me ihmiset kävimme syömässä. Sitten jo melkein oltiinkin perillä ja viimeinen osuus kotimatkasta saattoi alkaa.

Huippu kiva reissu oli, eikä aika tullut missään vaiheessa pitkäksi. Parin viikon päästä on sitten vuorossa uusi reissu. Saapa nähdä tuleeko sieltä kotiintuomisia. Ennen sitä pyörähdetään tulevana lauantaina kotimaan kehissäkin kun suunnataan tyttöjen kanssa Turku KV:seen. Se meneekö molemmat kehään, on vielä arvoitus. Sunnuntaina sitten kisataan agia Lunan kanssa Vantaalla kolmen radan verran. Luna aloitti eilen myös juoksun, mutta se ei onneksi enää kisaamista haittaa. Täsmällinen se taas oli tuon välin kanssa joka oli 6kk ja 1vko. Näin ollen heinäkuun puolen välin jälkeen odotellaan sitä seuraavaa juoksua :)

Johan on

Viime viikonloppuna kisattiin yhteensä 8 rataa. Lauantaina suunnattiin Kotkaan, jossa tuomarina oli Sari Mikkilä. Mukavat ja mentävissä olevat radat oli suunnitellut. Olin yksin liikenteessä, joten näistä radoista ei videoita löydy. Ensimmäinen rata oli agirata ja se näytti tältä:

Kaikki sujui hyvin aina esteelle numero 16 asti. Siihen olin aikonut tehdä takaakierto-persjätön, kuten seuraavallekin hypylle. Pienen ajoitusvirheen takia en sitten ehtinyt, joten pelasteltiin tilanne tekemällä 17:sta poispäinkäännös ja siitä pelasteleva takaaleikkaus A:lle. Ikinä en ole A:ta kisoissa leikannut, kun Luna jää herkästi odottelemaan mua jos niin teen. Nyt kuitenkin onnistui, kun takana oli rengas jonne hyvin irtosi. Viimeiselle vähän kyseli, mutta meni pienen kiepsahduksen jälkeen, joten nollana maaliin. Saatiin jännittää pitkään, sillä startattiin luokassa aivan alussa. Jännitys laukesi sitten riemuun, sillä Luna sijoittui toiseksi valion takana, joten meille napsahti viikon sisään jo toinen SERT-A! Aikamoista!

Seuraava rata meni sitten edellisen huumassa hyllyksi. Plussia radalla kuitenkin hienosti onnistunut niistosokkari, sylkkäri kepeille ja niillä Luna kesti vielä todella ison sivuttaisirtoamiseni.

Viimeinen rata oli hyppäri ja kiva sellainen. Saatiin hyvä fiilis päälle ja tehtiin oikein näpsäkkä nolla. Tai niin luulin, kunnes sain tuloslapun ja sieltä paljastui Lunan pudottaneen yhden riman. No se ei fiilistä haitannut. Aika olisi riittänyt toiseen sijaan. Näitä ratoja en jaksanut piirtää, joten saatte tyytyä tällaiseen ympäripyöreään selitykseen :P

Sunnuntaina suunnattiin sitten Ojankoon, jossa tuomarina toimi Marjo Heino. Radat tosi hauskoja. Ensimmäinen rata oli agirata jolta löytyi kaikki kolme kontaktia ja niistä A mentiin vielä kahteen kertaan. Tässä video.

Luna oli aivan liekeissä, eikä A tuottanut ongelmia, vaikka jouduin irtoamaan sivusuunnassa. Hieno nolla tehtiin ja aikakin riitti kovassa seurassa neljänteen sijaan! :)

Seuraavakin rata oli agirata. Nyt oli keinu otettu radalta pois, mutta A mentiin edelleen kahteen kertaan. Tässä video.

Puudeli oli taas iskussa ja tekaistiin nolla myös tältä radalta. A onnistui taas hienosti, vaikka toisella kertaa sieltä poistuttiin tosi tiukasti ja niitä ei juurikaan olla harjoiteltu. Puomilla tuli tälläkin radalla läpi, mutta ei haittaa Lunan ollessa kyseessä yhtään mitään. Aika riitti viidenteen sijaan yli viidenkymmenen kisaajan joukossa, että todella tyytyväinen voi olla. Sertikin olisi irronnut tällä radalla jos oltaisiin se voitu vastaanottaa.

Viimeinen rata oli hyppäri ja todella erikoinen sellainen. Esteet aika sumpussa ja niitä oli vain 15. Suurimman ongelman tällä radalla aiheutti todella tiukka enimmäisaika, johon ehti vain kolme koiraa. Turha lienee lisätä, että me emme olleet tässä joukossa ;) Meille tuli virhe heti alun keppilähetyksessä, kun Luna ei vaan taipunut kovasta vauhdista sisään. Lopuksi ohjaan vielä vahingossa sen väärään putkeenkin. Meno muuten oli kuitenkin taas todelle hyvää ja tämä fiilis mikä mulla nyt on sen kanssa radalla on vaan jotain aivan uskomatonta! <3 Tässä video tuosta hyppäristä. Suurin plussa oli tuo ennen ensimmäistä putkea tehty viskileikkaus, joka onnistui lähes täydellisesti. Näitä emme ole harjoitelleet koskaan! :)

Huippufiilis jäi kisoista. Maanataina suunnattiin loppiaisen kunniaksi takaisin Ojankoon, missä ohjelmassa oli vielä kaksi rataa. Molemmat agiratoja. Ensimmäisen radan tuomaroi Jari Suomalainen. Ja helpon radan olikin tehnyt. Taisin tehdä radalla kaksi valssia ja sylkkärin. Muuten vaan juostiin. Sylkkärin kaarros venyi, mutta olin tosi iloinen, että se muuten onnistui ja uskalsin sitä lähteä koittamaan. Puomilla pysähtyi hyvin, kun muistin käskyttää ;) Keinu hidas ja A upea kuten nykyään aina :) Nolla siis tehtiin ja se riitti viidenteen sijaan.

Toiselle radalle vaihtui tuomariksi Sami Topra ja hän taiteili meille kyllä pitkän radan jolla sai kyllä juosta. Keinulla olin jo aivan hapoilla ja ei auttanut kuin luottaa koiraan sen jälkeisessä putki lähetyksessä kun jalat ei vaan toimineet. Myös putki-kontakti-erottelu toimi komeasti. Puomilta Luna juoksi taas läpi, mutta aivan sama. Myös tältä radalta nolla ja aika riitti kolmanteen sijaan! :)

Meillä oli aivan huippu viikonloppu ja nyt olen saanut sellaisen fiiliksen tekemiseen, että luotan koiraan sata prosenttisesti ja uskallan kokeilla eri ohjauksia. Meillä on vaan niin kivaa radalla yhdessä. Vauhtia tulee koko ajan lisää ja jo nyt etenemät ovat nousseet keskimäärin 0,3-0,5m per rata. Ei huonosti ollenkaan! Maltan tuskin odottaa seuraavia kisoja ja Jennan paluuta, että päästään treenamaan taas uutta!

Täytyy mainita tähän loppuun vielä, että myös Viva on löytänyt ihan uuden vauhdin lajiin ja sen kanssa tekeminen on nyt vaan niin kivaa. Laitan tähän loppuun vielä videon molemmista Jennan treeneissä ja Vivan toisen treenivideon :)

http://www.youtube.com/watch?v=Mh_L9bc0JnI Luna ja Viva Jennan treeneissä 27.12

Agility on upea laji! :)

Se on siinä. Ainakin vuodeksi.

Kuva, huonolaatuinenkin, kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ei tähän liene lisättävää. Paitsi ehkä se että oltaisiin saatu tämän päivän kisoistakin tuo serti. Aikamoista.

Vuoden kruunaus

Olisi pitänyt näköjään odottaa tuon edellisen postauksen julkaisua vuoden viimeisten kisojen yli jotka olivat siis eilen, kun suunnattiin Lahteen juoksemaan kolme rataa. Radat tuomaroi Anne Viitanen, eikä ollut helppoa ja leppoisaa menoa tiedossa sitten ollenkaan. Miltään radalta ei montaa tulosta, saati nollaa tehty.

Ensimmäisenä oli vuorossa hyppäri ja siinä päänvaivaa tuotti kepeille meno ja sieltä poistuminen. Luna tiputti yllättäen heti ykköriman ja kepeille lähetys ei onnistunut kuten etukäteen ajattelinkin vaan Luna sujahti jalkojeni edestä takana olevaan putkeen. Kun sitten viimein sain sen kepeille, niin kestikin sitten hienosti oman reilun sivuttaisirtoamisen. Tästä loppuun rata olikin sitten hyvää menoa.

Toinen rata oli sitten agirata ja jo alun menokulma keinulle oli aika ikävä. Onnistuttiin kuitenkin siinä ja Luna teki aivan huipun keinun. Epäonnistuminen tuli sitten taas kepeille lähetyksessä kun tyrkkäsin omalla liikkeellä Lunan takana tyrkyllä olevaan putkeen. Virheitä tuli sitten pariin kohtaan lisää kun oma ohjaus oli luvattoman löysää hylyn jälkeen. Positiivista oli kuitenkin se, että koira meni kovempaa kuin koskaan ja virheet tulivat ihan jo tästäkin johtuen kun en vaan pysynyt mukana :D

Viimeinenkin rata oli agirata, eikä sekään helppo ollut. Eniten huolestutti juoksu-An takia A:lta poistuminen. Käännyttiin 180 astetta takaisin päin ja pituus oli matkalla enemmän kuin tyrkyllä. No olin jo alun putkella myöhässä, mutta se ei oikeastaan haitannut mitenkään hirveästi. Säikähdyksen aiheuttikin sitten A:lle meno. Luna nimittäin liukastui juuri kun ponnisti A:lle ja rysähti sitten aika huolella sitä päin kuono edellä. Tuli sitten A:n alas ihan pökerryksissä ja vielä seuraava hyppy ja kepeille meno oli hyvin epävarmaa. Siitä sitten lähti taas kulkemaan ja taisteltiin nollana maaliin asti. Ja se kannatti. Radalta tuli vain neljä nollaa, joista Lunan oli kolmanneksi nopein. Kaksi ensimmäistä koiraa olivat jo valioita joten hiphei, meille SERT-A!! Itku tuli. Ihana Luna! <3

Rata ei ollut kaunis eikä miltään osin parasta mihin pystymme, mutta kerrankin taistelu palkittiin moninkertaisesti. Viime perjantaina Jennan treeneissä ensimmäistä kertaa uskoin oikeasti siihen, että tuon koiran vauhti riittää niihin serteihin. Ja niinhän se riitti. Tämä kisavuosi on antanut ja opettanut niin paljon. Serti kruunasi vuoden, vaikka ilmanki vuosi olisi ollut jo aivan huikea. Kiitän joka päivä onneani, että minulla on tuollainen harrastuskaveri. Rakastan sitä koko sydämestäni. Kiitos Luna <3

Tällä paketoitiin sitten tämä vuosi lopullisesti. Saa nähdä mitä ensi vuosi tuo sitten tullessaan!

<3

Katsaus kuluneeseen vuoteen

Paljon on mahtunut tapahtumia kuluneeseen vuoteen. Pieniä toiveita ja tavoitteita oli ja ne on saavutettu ja jopa ylitetty. Tehdäänpä katsaus jokaisen karvakasan saavutuksiin ja ensi vuoden tavoitteisiin.

NALA

Nalalla ei ollut vuodelle mitään erityisiä tavoitteita. Kunhan saa nauttia koiranelämästä ja pitää paikkansa lauman päänä ja ne ovat toteutuneet. Nalan kohdalle on sattunut kaksi isompaa eläinlääkäri käyntiä, eli toukokuussa neiti steriloitiin ja nyt syksyllä hampaita poistettiin urakalla. Tämä oli suuri pettymys, mutta välttämätöntä Nalan terveyden kannalta. Kummastakin toimenpiteestä Nala toipui nopeasti ja on ollut vasin onnellinen pieni koira. Sterilaatio ei ole toistaiseksi aiheuttanut minkäänlaisia haittavaikutuksia. Turkki on pitkälti ennallaan, ei ole sitä innostunut ainakaan toistaiseksi kasvattamaan ja painoa ei ole tarvinnut tarkkailla muuten kuin varmistamalla ettei LAIHDU :D Suu parani nopeasti ja nyt hampaita on harjattu ahkerasti.

Mitäs Nalalle sitten ensi vuonna? Noh, pyritään ainakin kaikin keinoin siihen, ettei sitä tulevana vuonna tarvitsisi rauhoittaa ollenkaan ja että eläinlääkärikäynnit rajoittuisivat vain pakollisiin rokotuskäynteihin. Myös passi mammalle haetaan, sillä Nalakin lähtee kesällä mukaan Viroon näyttelyreissulle. Se meneekö Nala kehään, on vielä harkinnassa. Hampaita harjataan ahkerasti, jotta Nala saisi loput vielä suussa olevat pitää mahdollisimman pitkään. Muutoin Nala saa nauttia television katselusta ja pitkistä metsälenkeistä. :)

ROSSI

Rossin tavoitteena tänä vuonna, oli saada näyttely-ykkösruusukkeeseen vaaditut tulokset kasaan ja sehän toteutui. Agility jäi oikeastaan kokonaan pois sen ohjelmistosta, sillä herralla ei tunnu olevan siihen juurikaan intoa. Terveystarkeissa käytiin alkuvuodesta ja sieltä tulokset olivat pelkkää priimaa. Rossi on ollut terveenä koko vuoden, eikä mitään ongelmia ole sen kanssa ollut muutenkaan. Reipas ja rohkea shelttipoju siitä kasvoi. Täysi-ikäisyys, eli 2 ikävuotta saavutettiin muutama päivä sitten :)

Tulevalle vuodelle tavoitteita olisi ainakin luonnetestissä käyminen ja mahdollinen jalostuskäyttö. Jalostuskäyttö ei toki ole itsestä kiinni. Mukava kyllä olisi, jos Rossista jonain päivänä isä tulisi :) Näyttelyissä Rossi saa käydä silloin tällöin. Lähinnä Viron puolella ja tuomareista riippuen ehkä muutamaan otteeseen myös Suomessa. Agilityä muistutellaan ehkä silloin tällöin ja katsotaan syttyykö siihen mahdollisesti. Muutoin toivotaan että Rossi saa olla terveenä ja nauttia asemastaan lauman ainoana uroksena :)

© Heidi Kohonen

LUNA

Lunan kohdalla tavoitteita tai lähinnä toiveita oli ehkä eniten. Näyttelyistä lähdettiin metsästämään sitä yhtä sertiä ja pitkän uurastuksen jälkeen se elokuussa saatiin. Myös Virosta on yksi serti plakkarissa. Agilityssä toieena oli saada ykkösruusukkeeseen vaaditut tulokset kasaan. Ne saatiin ja aivan mielettömästi kaikkea muutakin. Luna nousi kolmosiin vain 15 startilla ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että myös ensi kesän SM-kisoihin vaaditut tulokset ovat kasassa. Myöskään agilitypuolella sertit eivät ole olleet mahdottoman kaukana. Myös Luna on ollut terveenä ja saanut nauttia elämästä täysin siemauksin :)

Sitten tulevaan vuoteen. Tärkeimpinä suunnitelmina ovat kesäkuiset agilityn SM-kisat ja niitten jälkeen käynnistyvä pentuprojekti, jonka onnistuessa myös laumamme saa uuden jäsenen ;) Jännä kesä siis tulossa! :) Ennen näitä keskitytään treenaamaan ja hiomaan yhteistyötä yhä paremmaksi. Myös näyttelyt kuuluvat kalenteriin, mutta lähinnä Viron puolella, josta tavoitteena olisi kevään ja alkukesän aikana saada puuttuvat kaksi sertiä, joiden myötä Lunasta leivottaisiin Suomen ja Viron muotovalio. Aika ja onni näyttävät toteutuvatko nämä haaveet :) Ennen kaikkea toivomme, että Luna saa elää terveenä, jotta kaikki tämä harrastaminen on mahdollista :)

© Heidi Kohonen

VIVA

Lauman kuopus. Pikkuneiti, josta kasvoi niin paljon enemmän kuin uskalsin ikinä toivoa. Pieni pallero jäi siis aivan täydellisiin nartun mittoihin ja terveyskin tutkittiin hyväksi. Enää odottelemme kennelliiton lausuntoa kuvista. Agilityä on aloitettu ja siihen Vivalta löytyy upea moottori, vaikka ei vielä ihan täysin olekaan lajiin syttynyt. Hitaasti ollaan kuitenkin edetty ja uskon sen palon sieltä vielä tulevan :) Vivasta sain siis toivomani medikoiran Lunan rinnalle :) Näyttelyura Vivalla on lähtenyt myös loistokkaati käyntiin. Voitokkaan pentuluokka-ajan jälkeen on punainen lappu viuhunut tiheään tahtiin myös Vivalla ja sekin nappasi ykkösruusukkeen suoraan kolmella näyttelykäynnillä. Huikeaa! Kirsikkana kakun päällä komeilee Vivan Virosta nappaama junnuserti :) Lunan kanssa Viva on ihan paraskaveri, vaikka taas Rossin kanssa tuntuvat omaavan jonkun sanattoman yhteyden. Ehkä samasta väristä johtuen? :D Myös Viva on ollut terveenä ja saanut nauttia ensin pennun ja sen jälkeen junnukoiran elämästä :)

Ja sitten tulevaan vuoteen. Näyttelyissä pyörii Vivakin ja toiveena olisi saada sille Virosta puuttuvat kaksi junnusertiä, jolloin neidistä leivottaisiin Viron juniorimuotovalio. Aika ja turkkitilanne näyttävät päästäänkö tähän tavoitteeseen. Myös Suomen kehiä kierretään ja toivomme näkevämme pikkumustalle heilutettavan punaista lappua ja miksei sitä vaaleanpunaistakin. Muista väreistä en uskalla edes haaveilla. Aika näyttää :) Agilityä jatketaan ja katsotaan päästäänkö ensi syksynä starttaamaan viralliset kisat. Pentuja Vivalle mietitään jossain vaiheessa myös, riippuen juoksuista. Yksien juoksujen perusteella on vaikea sanoa vielä niistä mitään. Todennäköistä kuitenkin on, että Vivan ensimmäiset pennut ovat suunnitteilla vasta vuodelle 2015, mutta koskaan ei voi tietää :) Ja kuten kaikille muillekin, myös Vivalle toivotaan terveyttä ja onnellisia päiviä metsälenkeistä nauttien :) Mikään kun ei ole tärkeämpää. Nuo karvakasat kun ovat minulle ne, jotka tekevät tästä elämästä elämisen arvoista <3

© Heidi Kohonen