Ulpukka on nyt siis määrittelemättömän mittaisella näyttelytauolla. Kehiin se menee joskus kun on turkissa ja on sille täydellinen tuomari. Tällä hetkellä se on todella huonossa turkissa ja ihon kanssa on pieniä ongelmia. Se on kuiva ja hilseilee, vaikkakaan ei tunnu neitiä itseään häiritsevän lainkaan. Agilitya sen sijaan tehdään kuten ennenkin. Kisataukoa on nyt takana parisen kuukautta ja se tauko päättyy huomenna. Tässä välillä on treenattu niin viikkotreeneissä kuin FitDog-leireilläkin. Kaikkinensa meno on oikein hyvällä mallilla. Mitkään ohjauskuviot eivät ole meille sen kanssa mahdottomia ja tekeminen on kaikkinensa varmaa ja vauhtiakin löytyy mukavasti. Kontakteista A ja keinu ovat erinomaiset, puomikin toimii koko ajan paremmin ja paremmin. Juoksarilla siinä edelleen siis mennään ja se onkin kevään tärkein treenikohde että saadaan se hiottua 100 prosenttisen varmaksi. Kepeillä neidillä on nyt joku hoksotin auennut, sillä se kykenee nyt hakemaan itsenäisesti myös esim. 90 asteen avokulmaan. Ja myös suoraan putkesta niin että jään jälkeen tai liikun jo menosuuntaan. Tämä oli vielä pari kuukautta sitten täysi mahdottomuus. Se kestää myös minun taaksejäännit ja reilun sivuirtomisen myös seinää päin pujotellessa. Jos jotain pitäisi vielä vahvistaa, niin tiukkoja leikkauksia ennen keppejä ja saksalaisia ja tiukkoja päällejuoksuja keppien jälkeen.
Kiara treenaa siinä missä Lunakin. Se on myös kisannut tätiään selvästi enemmän. Tuloksilla ei ole viimeaikoina juhlittu, mikä johtuu yksinomaan ohjaajan tarpeesta tehdä nolla. Näin ollen aina tuppaa radalle osumaan se yksi pieni virhe. Vauhtia neidistä löytyy parhaina päivinä aivan hillittömästi. Nyt tavoitteena onkin saada taas puristus pois tekemisestä ja se ilo ja riemu yhdessä menemisestä takaisin. Treenikohteita Kiaralla olisi paljonkin. Puomi on ottanut takapakkia ja hidastunut, samoin keinu. A sen sijaan on toiminut moitteettomasti. Kepit ovat sujuneet kisoissa, mutta minkäänlaista ohjaajan taaksejäämistä Kiara ei vielä kestä. Eikä voimakkaita ohjauksia myöskään niiden jälkeen. Enkä ole kyllä myöskään juuri leikannut kepeille sen kanssa kisoissa. Sen sijaan pakkovalssiviennit kepeille kovastakin vauhdista sujuvat kuin vettä vaan. Kääntymistä työstetään koko ajan, sillä neiti tykkäisi mieluummin laitella mutkat suoriksi kuin koota ja käyttää takapäätään :D Mutta paljon on myös juttuja jotka toimivat. Saksalaiset ovat huippuhyvät, samoin päällejuoksut. Erityisen ylpeä olen molempien tyttöjen tiukoista takaakiertopäällejuoksuista, joissa voin itse liikkua jo reilusti eteenpäin, mutta tytöt hyppäävät siitä huolimatta hypyn, eivätkä lähde ennakoimaan radan jatkoa ja tule liikkeen mukaan. Tämä ei ole itsestäänselvyys tosiaankaan, sen saimme havaita viimeisellä FitDog-leirillä jossa se tuotti osalle porukasta melkoisia vaikeuksia. Kiara myös irtoaa todella hyvin ja nyt on saatu myös sille japanilaiset iskostettua päähän ja ne alkavat tuntua senkin kanssa todella sujuvilta ja meille sopivilta. Kiaran kanssa tein myös sellaisen päätöksen, että se ei tule tänä kesänä osallistumaan maajoukkuekarsintoihin vaikka sattuisi tulokset kasaan saamaankin. Mielestäni se ei ole valmis kyseisiin karkeloihin, enkä halua mennä enää kisaamaan sen kanssa ajatuksena vain sen nollan ja sitä kautta tuplan teko. SM-kisat on tuolle vasta 2-vuotiaalle neidille aivan riittävä kisakauden tavoite :)
Zlatukka. Tuo päivä päivältä rakkaampi poika. Näyttelykehissä sen uran alku on ollut huima. Viimeisimpänä visiitti Latviaan, jossa poju oli junnujen ykkönen molempina päivinä ja toisena PU2 ja toisena VSP. Näin ollen sen nimen eteen saatiin myös toinen titteli, eli LV JMVA. Agilitya on poju tehnyt myös. Tosin edelleen melko harvakseltaan. Perusohjaukset sujuvat jo melkoisen hyvin ja vauhtia tulee huimasti lisää koko ajan. Se hakee esteitä kivasti ja kääntyy ihan huikean hyvin. Puomia se tekee jo kokonaisena esteenä ja pikkuhiljaa on lisätty myös este sinne perään. Melkoisen helposti sille on kehittynyt nyt juoksari siihen ja sen luontainen laukka on kyllä ihan omiaan juoksaria ajatellen. Muita kontakteja se ei ole sitten edes nähnyt, eikä myöskään keppejä :D Mutta ehtiihän sitä. Viikon päästä poju täyttää vuoden ja edessä on heti se jännin paikka, eli luustokuvaukset :)
Rusakko. Rudi pääsi myös mukaan Latviaan, jossa se oli toisena päivänä ROP ja toisena PU3. Näin ollen se sai myös SERTin joka valioi sen aikanaan myös Latviaan, kunhan tuo kahden vuoden ikä tulee ensin täyteen. Pojulla kävi myös tyttö kylässä neljä viikkoa sitten ja tällä viikolla ultra vahvisti että pentuja on tulossa. Ne ovat pojun neljännet. Viimeisimmät ovat nyt 7 viikkoa vanhoja ja kaikki kuusi todettiin terveystarkastuksessa kaikin puolin priimoiksi! Myös näitä edeltänyt nelikko Pikikuonon kennelissä oli tervettä sakkia. Tämän viimeisimmän pentueen emä on geneettisesti CRD-kantaja ja koska pentueeseen ei osunut yhtään silmäsairasta pentua kuten ei Rudin aiempiinkaan pentueisiin ole osunut, niin vahvasti vaikuttaa siltä, että Rudi saattaa olla geneettisesti silmäterve! :) Nyt odotellaan Vivan juoksua että pääsee poju taas hommiin. Tämän jälkeen sitten en tule antamaan Rudia vähään aikaan jalostukseen. Pitää ensin katsoa ja nähdä mitä näistä jo syntyneistä kasvaa ja sen perusteella katsotaan onko Rusakolla vielä annettavaa rodulle :) Rudi saa kiertää ahkerasti näyttelyitä ja sen synttäriviikonloppuna suunnataankin heti Viroon jossa sillä on siis mahdollisuus valioitua heti syntymäpäivänään :)
Rossilla kävi myös neljä viikkoa sitten tyttö kylässä ja tänään varmistui myös tämän morsiamen tiineys! Kolmas pentue pikku-Rosseja näkee sis toivottavasti päivänvalon huhtikuun puolivälissä :) Rossi pääsee myös pyörähtämään kesämmällä muutamassa näyttelyssä jos vain sopivia tuomareita lähistölle osuu :)
Pieni Pittu! <3 On se ihana! Kainalokoira joka rrrrakastaa halailua! Myös se oli mukana Latvian reissulla ollen PN2 molempina päivinä! Myös sen nimen eteen saatiin siit toiseksi titteliksi LV JMVA. Pittuisella oli melkoinen mörkökausi ensimmäisten juoksujen jälkeen, mutta se alkaa onneksi helpottaa ja näyttelyesiintyminenkin alkaa sujua koko ajan paremmin. Dita pääsee muutamaan ulkomaan kehään nyt keväällä ja loppukesästä sitten myös Suomen kehiin. Se kun luultavasti nyt vuoden täyttäessään pudottaa turkin, niin odotellaan rauhassa kunnes kasvattaa uuden :) Se menee myös luustokuviin veljensä tapaan reilun viikon päästä ja sen jälkeen nähdään voidaanko suunnitella sille tulevaisuudessa pentusia :)
Vusinen! <3 Juoksua odotellaan kiihkeästi alkavaksi ja siitä johtuen Viva sen aloittamista varmaan ihan piruuttaan vetkuttaakin :D Vivakin oli Latviassa, jossa toisena päivänä se oli PN3 ja toisena ROP. Näin ollen se sai SERTin ja valioitui myös Latviaan. Vivan suunnitelmiin kuuluu siis pentujen hoitelu toivottavasti kesällä ja sitä ennen se saa pyörähtää vielä Lahden näyttelyssä, kun kerrankin turkissa on ja juoksua ei näy.
Nala, perheemme pää. Se lenkkeilee ja surffaa netissä. Ikä ei sen menoa paina yhtään ja nuoremmilleen se pitää jöötä urakalla. Sille maistuu ruoka ja se on onnellinen. Ja me olemme toivottavasti niin onnekkaita että saamme pitää sen joukossamme vielä monta vuotta <3
Kaikki postauksen kuvat, samoin kuin kansikuvan on ottanut rakas ihana ystäväni Anni Hautala. Iso kiitos hänelle taas upeista kuvista! <3
