maanantai 22. heinäkuuta 2013

Elämysmatka Savon sydämeen

Ennen kuin päästään tuohon otsikkoon, niin palataan hieman aiempiin tapahtumiin. Viime keskiviikkona startattiin Lunan kanssa Tampereella agikisoissa kahden hyppärin verran. Ensimmäinen rata oli Salme Mujusen käsialaa ja siinä saikin juosta oikein urakalla. Kiva rata kyllä ja sopi meille myös oikein hyvin, sillä tekaistiin mukava nolla etenemällä 4,11m/s. Tässä video:


Monessa kohtaa kyllä löytyy vielä parannettavaa, eli ajasta olisi helposti saanut reilusti pois. Tyytyväinen kyllä olen ja etenemä tosiaan tähän mennessä kisaratojen paras :)

Toinen rata olikin sitten aivan eri maata. Paljon pienempi kenttä ja lyhyemmät estevälit. Heti kolmoshypyllä pakka levisi, kun unohdin valssata... Neloshypylle tuli sitten kiireessä väsättyä epätoivoinen poispäinkäännös, mikä kyllä onnistui, mutta sen jälkeen unohdin koiran kun lähdin liikkeelle ja Luna irtosi sievästi pussille, mikä oli vielä tarkoitus tulla toisesta suunnasta ja olin etukäteen ajatellut, että onpa hyvä että tuossa on pussi eikä putki, niin Luna ei hae sinne.. Vannomatta paras ;) Siitä siis luonnollisesti hylly. Muutoin mukavaa menoa, vaikka en taas osaa lähettää kepeille ensimmäisellä yrityksellä ;) Tässä videota:


Kivaa oli ja koira meni lujaa. :)

Torstaina Luna pääsi sitten hierottavaksi Katjan osaaviin käsiin. Katjan luona on käyty viimeksi alkuvuodesta. Välissä on käyty toisella hierojalla, mutta nyt haluttiin palata parhaaksi havaitulle. Luna tuttuun tapaan nautti hieronnasta suuresti, eikä juuri reagoinut, vaikka jumeja hieman löytyikin. Mitään suurta ei kuitenkaan löytynyt. Lavoissa hieman ja vasenpuoli kauttaaltaan kireämpi. Kaikki saatiin kuitenkin nopeasti ja helposti auki, joten hetkeen ei taas tarvitse hierontaan mennä :) On kyllä suuri bonus, että neiti on rakenteeltaan sellainen, ettei kovin herkästi jumiudu vaikka treenimäärät kohtuu suuria onkin :)

Ja sitten siihen itse otsikkoon, eli viikonlopun Savon reissuun. Lauantaiaamuna aikaisin lähdettiin ajelemaan kohti Pieksämäkeä, jossa ohjelmassa näyttely. Tuomarina Tarja Löfman. Kehässä Viva Ja Luna. Viva pääsi siis ensimmäistä kertaa vanhempaan pentuluokkaan ja itse esitin sen nyt ensimmäistä kertaa. Pentuja oli ilmoitettu huimat 8 kappaletta, joista yksi oli poissa. Uroksia oli neljä ja narrtuja näin ollen kolme. Viva esiintymisvuorossa viimeisenä. Neiti seisoi ryhmässä kuin patsas ja juosukin meni mukavasti. Häntä hieman nousee edelleen ;) Pöydälle päästiin vasta edellisen poistuttua kehästä, joten ei jäänyt aikaa siinä juuri asetella saati totutella kun tuomari jo iski kimppuun. Vivaa ei nopea tahti haitannut ollenkaan, vaan seisoi kauniisti paikoillaan ja antoi kopeloida ja katsoa hampaat ilmeenkään värähtämättä. Tuomarin kommentti kun katsoi Vivan suuhun oli aika hauska. Kurkkasi suuhun ja sanoi että oho, ompas tällä upeat ja isot hampaat! Enpä tiennyt että koolla on noissa väliä ;) Pöytäosuuden jälkeen päästiin sitten maahan pönöttämään ja kyllä tuo pieni on sitten hauska. Siinä se seisoisi liikkumatta varmaan maailman tappiin. Se myös pitää korvatkin edessä koko ajan ja osaa tosiaan itse jo asettua seisomaan hyvin. Melkoinen lahjakkuus, sillä Vivallahan on näyttelyhihna ollut kaulassa yhteensä ehkä viisi kertaa. Juokseminenkin meni ihan hyvin, vaikka kovin kovaa ei vielä voida mennä tai häntä on ihan kippuralla ;) Neidillä on onneksi hienot liikeet myös hitaammassa vauhdissa. Kilpailuluokassa seisotin Vivan väärinpäin, eikä ainakaan tuolla tullut asiasta sanomista. Kauaa ei tarvinnut seistä vaan tuomari tuli siirtämään meidät lähes heti letkan ensimmäiseksi! Viva siis voitti luokkansa ja sai myös KP:n. Samantien kehään urosten voittaja, kierros ympäri ja tuomari ojensi meille ROP-ruusukkeen! Viva siis veti potin kotiin ja mikä parasta, aivan mielettömällä arvostelulla! Saapa nähdä mitä tuosta neidistä vielä kasvaakaan!






Melko pitkän odottelun jälkeen oli sitten Lunan vuoro esiintyä. Viime aikoina Luna ei oikein ole jaksanut keskittyä kehässä esiintymiseen ja likkuuminenkin on ollut laiskaa. Nyt yritin sitä kovasti innostaa ja vaihdetiin hihnakin toisenlaiseen ja jo alusta asti keskittyi paremmin. Ilmeisesti ei halunnut jäädä Vivaa huonommaksi ainakaan siinä suhteessa! ;) Luna esiintyi aivan mahtavasti. Ei ole tainnut koskaan seistä yhtä kauniisti ja keskittyen. ERI napsahti ja hetki odoteltiin kilpailuluokkaa. Hieman oli sitten tuomarin mielipide Lunasta muuttunut, sillä neiti jäi luokkansa neljänneksi. Ei toki huono saavutus, vaikka hienoinen yllätys olikin. Nyt tuomari löysi Lunasta vikoja joista ei mainittu kolme kuukautta sitten mitään. Mutta näin tänään. Olen vain kovin ylpeä siitä miten hienosti Luna esiintyi.





Molempien arvostelut on lisätty omalle sivulleen.

Näyttelyn jälkeen suunnattiin sitten moikkaamaan Akia ja Varpua, eli Viva pääsi lapsuudenkotiinsa kylään. Samalla nähtiin luonnollisesti Tamara-siskokin. Kovin olivat tytöt samannäköisiä. Viva hieman isompi ja selvästi vankempi rakenteinen. Rattoisasti taas aika kului jutellessa ja otettiin koiista muutamat kuvatkin. Alla olevat on ottenut siis Aki Korhonen.








Kalju ja korvapaketoitu Nala ei tällä kertaa päässyt kameran eteen, sillä ne kuvat eivät olisi olleet julkaisukelpoisia! ;)

Yöksi suunnattiin sitten hotelliin Kuopioon. Koirat olivat kuin kotonaan, eikä mitkään äänet aiheuttaneet minkäänlaisia reaktioita. Sunnuntaiaamuna sitten suunnattiin Maaninkaan ja agilitykisoihin. Ohjelmassa kolme starttia. Kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Arpaonni ei ollut kovin suosiollinen ja jouduimme starttaamaan ensimmäisinä, joten aikaa valmistautumiseen rataantutustumisen jälkeen ei jäänyt. Hieman kyllä oma tekeminen kärsi johtuen tuosta lähtöpaikasta. Luna ei myöskään ollut kovinkaan vauhdikas, kun ei päässyt näkemään touhua ennen omaa suoritustaan eikä saanut sieltä tarvittavaa lisäkannustusta. Lisänä vielä ensimmäiset startit agiradoilla kolmosissa, niin ei ollut kyllä helpoin tilanne ja se sitten näkyikin tuloksissa. Saldona yliaikavitonen ja kaksi hyllyä.

A-rata oli hyvä aina toisiksi viimeiselle esteelle eli keinulle asti. Nollana oltiin, mutta kuten niin usein treeneissäkin ensimmäisellä yrityksellä, Luna tuli keinulle, mutta hyppäsi samantien pois. Siitä sitten vitonen ja kun vauhtikin puuttui, niin yliaikaa tuli myös, vaikka etenemävaatimus olikin vain 3,5m/s. Tässä video tuosta radasta:


Puomi on tässä sellainen kuin kisoissa sen haluankin olevan, mutta näin alkuun täytyy ruveta vaatimaan, että Luna selvästi pysähtyy, eikä vapauttaa ihan noin pian. Lisäksi olin todella tyytyväinen noihin keppeihin, sillä tuo kulma oli kyllä tosi hankala.

Ratojen välissä oli aina pitkä odotus, sillä tuolla kisasivat kaikki säkäluokat aina peräkkäin saman radan.

B-rata oli sitten myös agirata. Keinu heti alussa ja nyt siitä selvittiin, mutta sitten Lunalla harmittavasti tulee kompastuminen kepeillä ja jättää viimeisen välin pujottelematta. Lisäksi tulee puomin myös läpi, joten nappasin koiran kainaloon ja poistuimme takavasemmalle. Video jääköön julkaisematta ;)

C-rata sitten hyppäri. Vauhtia ei Lunassa edelleenkään ollut, mutta pitkään selvittiin nollana, kunnes teen taas kökön valssin ja ohjaan Lunan väärään putkeen.


Rataantutustumisessa mietin tuohon hypylle saksalaista ja backlapia, mutta erehdyin sitten taas katselemaan kuinka muut sen kohdan suunnittelivat tekevänsä... Kyllä sitä pitäisi jo muistaa, että jätän valssaamatta jos vaan sen voin välttää. Ne kun on niin vaikeita itselle, että ihan tuskastuttaa :D Oma asenne oli kuitenkin tällä radalla kaikkein paras ja videoltakin huomaa kuinka minua naurattaa kun Luna putkeen sukeltaa. Kiltisti se kuitenkin tuli vielä takaisin vaikka putkeen ehtikin :)

Kaikkiaan saatiin taas lisää osviittaa siitä, missä vaiheessa meidän osaaminen on ja mitä pitää eniten treenata. Treenilistalle meneekin keinu, puomi ja kepit. Kepeillä erityisesti umpukulma ja takaaleikkaukset. Hyvin oli kisat myös järjestetty ja todella nopeasti toimitsijat rakensivat uudet radat. Taisivat olla ekat kisat missä ollaan oltu jotka on olleet etuajassa :) Kivaa siis oli ja intoa treenaamiseen tuli taas hirveästi lisää. Radoilla oli myös paljon todella hyviä juttuja, kuten esimerkiksi A, joka on kyllä aivan törkeän hieno vaikka itse sanonkin :) Lisäksi täytyy kertoa, että törmättiin tuolla sattumalta Vivan nelikuiseen puolisiskoon, mikä oli hauska sattuma. Sievä pikkuneiti olikin kyseessä :)

Kotimatka olikin sitten pitkä, mutta siitäkin selvittiin. Kyllä on ilo omistaa tällaisia koiria jotka voi ottaa mukaan minne vaan :)

"Minä en tiedä mitään, kauniinpaa kuin sinä. Sinun silmäsi aamullakin loistaa tähtinä" <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti