Lauantaina suunnattiin jälleen Kiaran kanssa kisaamaan kolmen radan verran I-HAHin kisoihin Helsinkiin. Tuomarina kisoissa kaikilla radoilla toimi Sami Topra.
Kakkosten päivä alkoi hyppärillä joka oli mielestäni helpohko. Pariin kohtaan sai toki valssata ajoissa ettei koira karkaa lapasesta :D Ihan ajoissa en ollut näissä kohdissa mutta Kiara oli kiltti eikä ampuillut väärille esteillä vaan tuli kalasteluihin mukaan. Tekaistiin ensimmäisinä lähtijöinä nolla ja jouduttiin sitten loppuaika jännittämään riittääkö aika, sillä kisaajia oli niin vähän että vain voittajalle oli LUVA jaossa. No muita nollia ei tällä radalla lopulta tullut, joten Kiaralle nollavoitto ja ensimmäien LUVA kakkosista!
Sitten agiradalle. Tälläkin radalla sai pariin kohtaan valssailla, mutta muuten rata oli hyvin suoraviivainen ja simppeli. Kiaralta alkoi irrota jo aavistus enemmän vauhtiakin, mikä oli oikein positiivista. Se teki myös hienot kontaktit ja kepit! Ja kaiken oikeassa järjetyksessä, joten tekaistiin myös tältä radalta nolla ja nytkin aika oli lopulta nopein, joten toinen nollavoitto heti perään ja toinen LUVA!!
Viimeisellä radalla sitten kuuluttaja testasi hieman ohjaajan paineensietokykyä ilmoittamalla että odotamme nyt kolmatta nollaa :D Nositä ei sitten kyllä tullut, sillä taitava kartturi törkki koiran väärin kepeille sisään. Kiaralla alkoi nyt olla myös kierroksia sen verran että pari kertaa saatiin aloittaa kepit alusta ennenkuin neiti malttoi ne loppuun asti tehdä :D Tehtiin kuitenkin lopulta tulos 10 ja yliaikaa jolla päästiin pienessä luokassa palkintopallille sijalle 3.! :D
Nyt on siiis se tilanne että Kiara on yhtä nollaa vaille kolmosluokkalainen. Seuraavat kisat on ohjelmassa jo huomenna. Saapa nähdä miten siellä käy! :)
Eilen suunnattiin Rudin, Rossin, Lunan ja lainakoira-Hellin kanssa Vantaan näyttelyyn. Shelteille oli tuomarimuutoksella tullut tuomariksi Tino Pehar Kroatiasta. Ja ei ollut lepsu setä kyseessä ollenkaan. Junnu-uroksen tullessa kehästä ulos tyydyttävällä, alkoi jännittää toden teolla. Rudin kanssa nuorten luokassa oli viisi muuta koiraa ja Rudi esiintyi näistä toisena. Ensimmäistä arvostellessaan tuomari rupesi myös kyselemään mittaa. Ei kuulemma sen kohdalla tarvinnut mutta myöhempien kyllä. No Rudin vuorolla mittaa ei vielä ollut löytynyt, mutta ei uulemma sitä tarvinnut, sillä uskoi sen kooksi sanomani 39cm. Kysyi siis kokoa aloittaessaan arvostelua. Rudi sai lopulta erinomaisen arvostelun ja punainen lappu heilahti!
Kilpailuluokassa oli lopulta neljä ERIn saanutta. Nopeasti laitteli kaksi koiraa sijoille 3. ja 4. eikä Rudi ollut näistä kumpikaan. Katseli sitten melko pitkään Rudia ja puolijenkkisoopelia ja lopulta jenkki veti pidemmän korren ja Rudi oli luokan kakkonen, mutta myös Rudi sai ilahduttavasti SAn! :)
Sitten pienen odottelun jälkeen oli valiourosten vuoro. Niitä oli yhteensä neljä ja Rossin vuoro oli toisiksi viimeisenä. Hienon arvostelun sai Rossikin yllätyksekseni ja sillekin heilutetiin punaista lappua! Kilpailuluokassa Rossin yllättävän hyvä meno jatkui eikä se jäänyt edes neljänneksi vaan sijoittui kolmanneksi ja sai sekin SAn! Hienot pojat mulla! <3
PU-kehässä oli lopulta 8 koiraa. Rossi käteltiin nopeasti ulos kehästä, mutta Rudi sinnitteli itsensä lopulta aina sijoille asti ollen lopulta PU4! Erinomainen suoritus siihen nähden että kaikki kolme sen edellä ollutta olivat jenkkejä :) Ja oikein kauniita koiria, ei siinä mitään :)
Sitten alkoivat nartut ja hieman epäilin ettei Luna tule olemaan tarpeeksi vahva tälle tuomarille. Etenkin sitä selvästi vahvemman Laina-Hellin oltua ERI2, olin melko varma että turhan pieni ja sievä on Luna tämän tuomarin makuun. Valionarttuja oli neljä ja Luna esiintyi näistä toisena. Ja arvostelun perusteella tuntui tykkäävän kuitenkin kovastikin! Punainen lappu saatesanoilla upea liikkuja, viuhahti. Kilpailuluokassa Kolmanneksi ja neljänneksi tulleet olivat nopeasti selvillä, eikä Luna ollut näistä kumpikaan. Pitkään mietti Lunan ja soopelinartun välillä, mutta lopulta soopeli veti pidemmän korren Lunan ollessa hienosti toinen. Myös Lunalle SA-rusetti ojennettiin :)
PN-kehässä oli sitten todellinen ruuhka. Lopulta sieltä käteltiin porukkaa reilusti ulos niin että viisi koiraa jäi kehään ja myös Luna oli tässä joukossa! Lopulta Luna pokkasi itselleen PN3-sijoituksen, mikä oli kyllä huikea tulos! Taas sai olla omista koiristaan niin kovin ylpeä <3 Kaikille kolmelle SA kera hienojen arvostelujen, joten mikäs sen parempaa.
Ensi viikonloppuna on sitten ohjelmassa ensimmäinen FitDog-leiri, joten viikonloppu menee pitkälti siellä Lunan kanssa. Tulevan viikon Luna saakin ottaa rauhallisesti että sitten jaksaa viikonloppuna aksata :) Kiara kisaa siis huomenna ja torstaina on vielä Jennan treenitkin ohjelmassa. Lisäohjelmana on myös keskiviikkona Zlatanin maitokulmureitten poisto. Uudet ovat kasvaneet jo melkein puoliväliin ja vanhat eivät hievahdakaan joten käydään ne poistattamassa. Keskiviikkona illasta tulevat myös kaikki muut pennut kylään Väinöä myöten! Jospa Zlatan olisi sittn sopivasti pöhnässä eikä kyykyttäisi tällä kertaa veljiään ihan täysin kuten sen tapana yleensä on ollut! :D
Viime lauantaina päättyi viimein pitkä odotus kun Kiara pääsi starttaamaan ensimmäiset viralliset agilitykisansa. Suunnattiin auton nokka kohti Lietoa ja TSAUn hallia. Olin ilmoittamut Kiaran kaikille neljälle radalle, joista kahdella tuomarina oli Arto Laitinen ja kahdella Petteri Kerminen.
Päivä alkoi medien osalta Arto Laitisen agilityradalla. Rata oli hyvin simppeli ja suoraviivainen ykösten rata ilman mitään ihmeellisyyksiä. Tosin kontakteista A puuttui radalta kokonaan. Rataantutustumisen jälkeen kävin Kiaran kanssa tekemässä keppejä ulkokentällä ja yllättäen neiti kehitti suuren ongelman niistä eikä lopulta meinannut onnistua koko pujottelu jos oli keppien vasemmalla, eli umpikulman puolella. Avokulman puolessa sitten ei mitään ongelmia :D Ja ekalla radalla luonnollisesti kannatti olla kepeillä juurikin tuolla ongelmallisella puolella :D
Kepit olivat heti alkuradasta ja pienen avituksen jälkeen selvitettiin ne virheettä! Mutta sitten kohtaloksi koitui puomilta lähtö kun Kiara paineli väärään päähän putkea. Tästä siis hyl. Muutoin rata oli virheetön.
Sitten siirryttiin naapurikentälle Kermisen agilityradalle, jonka alku olikin sitten inhottava. Hyppy-rengas-hyppy-hyppy epämääräisellä kiemuralla jonka päätteksi mentiin A:lle. Ja jos halusit loogisemmalle puolelle A:ta piti ennen sitä tehdä jotain ja nopean koiran kanssa valssaaminen oli hyvin utopistinen kuvitelma. Muutoin radassa ei ollut ihmeitä.
Itsehän olin suunnitellut tekeväni jonkinlaisen kökkövalssin ennen A:ta, mutta Kiara leiskautti hypyn niin pitkäksi että ei sitten mitään toivoa :D Sain sen kalasteltua takaisin niin ettei ylittänyt A;n suorituslinjaa ja vielä siitä sain sen tyrkittyä epämääräisesti A:lle ilman virheitä. Puomi oli aika hyvä, mutta keinun Kiara sekoitti puomiin kuten monet muutkin koirat ja sen suoritus oli turhan lennokas, mutta yllättäen tästäkään ei käsi virheen merkiksi noussut. Kepit oli sitten toisiksi viimeinen este ja pääsin avokulman puolelle, joten nekin suoritettiin virheettä. Näin ollen teimme nollaradan, jolla voitimme koko luokan ja plakkarissa ensimmäinen LUVA!! Kaunis tai hyvä tuo rata ei kyllä todellakaan ollut :D
Kolmantena ratana oli sitten Laitisen hyppyrata. Tämäkin oikein kiva ja helppo. Vauhtia toki riitti ja ihan tosissaan sai laittaa töppöstä toisen eteen. Tällä radalla kepit oli heti alussa ja avokulmasta, joten niissä ei ongelmaa. Muutenkin rata sujui todella hyvin, ainoastaan loppusuoraa edeltävällä putkella olin myöhässä ja vähän jouduin kalastelemaan Kiaraa oikealle puolelle, mutta tässä onnistuttiin ja myös tältä radalta lopulta tuloksena nollavoitto ja toinen LUVA!!
Viimeinen rata oli sitten tuo Kermisen agirata käännettynä toisin päin. Rata meni kaikkinensa oikein hyvin, mutta ilmeisesti Kiara aikaisempaa lennokasta keinusuoritusta hieman säikähti, sillä se otti kiellon keinulta. Tämä oli radan ainoa virhe ja olimme lopulta tuloksella 5 palkintopallilla sijalla 2. Tältä radalta ei tullut yhtään nollaa.
Kaikkinensa kisapäivä ylitti odotukset moninkertaisesti. En todellakaan uskaltanut ihan tällaisista tuloksista haaveilla. Pääasia kuitenkin oli vain päästä yhdessä tekemään. Kiva oli huomata ettei tuo ollut tilanteesta moksiskaan, vaikka vauhdin hitaudesta voikin päätellä että koiraakin hieman jännitti :) Valmiita kisaamaan kuitenkin ollaan ja vauhti tulee kasvamaan kun saadaan tekemiseen lisää varmuutta :) Ihan Sirpa napsi myös ensimmäiset agilitykuvat Kiarasta ja tässä satoa. Alla olevat kuvat on siis ottanut Sirpa Saari. Iso kiitos jälleen kerran!
Zlatan ja Dita olivat myös mukana ja pääsivät hetkeksi kisojen loputtua tunnelmaa haistelemaan ja tapaamaan Zlatanin tyttöystävää Floraa. Meno näytti lähinnä tältä:
Penaalin terävimmät kynät.. ;) Kuva: Sirpa Saari
Kisarupeama jatkui sitten sunnuntaina kun suunnattiin Kotkaan Ritva Herralan radoille. Ensimmäisellä radalla ei hauskasti ollut keppejä lainkaan, mutta meidän kohtaloksi koitui kohta missä puomin jälkeiseltä hypyltä käännyttiin takaisin puomille päin tarkoituksena mennä puomin alla olevaan putkeen, mutta Kiara päätti sitten että puomi on kivempi. Tästä siis hyl.
Toiselle radalle kepit sitten tulivat, mutta keinu lähti pois. Rata oli helppo ja pääsin myös kepeillä tuolle meille helpommalle puolelle. Kiara laitteli sitten lopulta tältä radalta nollavoiton, jonka myöten SERT ja nousu kakkosluokkaan!
Melkoinen ötökkä. Kuudella startilla kakkosiin! Jäätiin sitten odottelemaan kakkosten alkua, sillä pääsimme starttaamaan vielä samana päivänä ensimmäisen kakkosten ratamme, mikä sujui hyvin, mutta todella vaikea kepeille meno ja sieltä poistuminen koitui kohtaloksi. Tällä radalla kannatti vedolla viedä avokulmaan ja vaihtaa samalla puolta sinne meille vaikeammalle puolelle ja tätä Kiara ei kestänyt. Vasta kolmannella yrityksellä saatiin kepit viimein onnistumaan. Ei auta kuin treenata tätä! :)
Neiti on kuitenkin nyt siis jo kakkosluokkalainen ja luonnollisestikaan kepeissä ei ole treeneissä kotipihassa ollut mitään ongelmia. Toivotaan että sama jatkuu, sillä lauantaina on vuorossa seuraavat kisat. Sitä ennen ohjelmassa on Jenna treenit huomenna :) Niin kivaa!! Päätettiin myöskin kaivaa Lunan juoksupuomi takaisin treeneihin ja hyvin on lähtenyt käyntiin tuokin projekti! Jospa se nyt saataisiin toimivaksi aina kisoihin asti! :) Sunnuntaina suunnataan myös näyttelyyn jossa Lunan ja Rudin lisäksi myös Rossi "pääsee" pitkästä aikaa kehään. Rossi itse pyysi lisäämään heittomerkit pääsee-sanaan ;) Saapa nähdä mitä Tino Pehar kolmikosta tykkää. Rudista luulisi ainakin tykkäävän kun on tykännyt Lore-iskästäkin paljon! :)
Muutama viikko on jo saatu nauttia kunnon lämpimistä kesäkeleistä ja näin ollen päivittäminen tänne ei ole ollut asialistan kärkipäässä. Koirien kanssa on touhuttu tuttuun tapaan joten tässäpä tilannekatsausta.
8.8 oli ohjelmassa Turun näyttely, jonne olin ilmoittanut vain Rudin. Ikävänä viime hetken muutoksena tuomari vaihtui vielä edellisenä iltana Suomalaisenn Harry Tastiin. Pitkään mietin lähdenkö ollenkaan paikalle ja jos lähden, niin vienkö Rudia kehään ollenkaan. No päätin lähteä ja tehdä päätöksen Rudin kehään menosta vasta nähtyäni heilutteleeko herra miten ahkerasti mittakeppiä.
Ilma oli onneksi ihana ja lämmin. Sheltit vuorossa heti ensimmäisenä. Pennuille tuomari oli oikein kiltti ja antoi kaikille KPn. Sitten kehään junnu-urokset ja heti ensimmäisen täysin ihannekokoisen uroksen tuomari mittasi ja oli saanut siitä yli 40 senttisen, joten päätös oli todella helppo. Rudi ei mennyt kehään. Rudi on korkeudeltaan 39cm, mutta väärin mitattuna siitä todellakin saa vielä selvästi isomman. Riskiä en halunnut ottaa, joten päätin mielummin olla viemättä Rudia ollenkaan kehään. Tuomari oli kautta linjan todella tiukka ja jakoi myös T:tä ja H:ta. Hukkaan päivä ei kuitenkaan mennyt, sillä näin pitkästä aikaa kasvattipojat Zicon ja Rockyn jotka olivat turisteina mukana :)
Seuraavana päivänä ohjelmassa oli sitten agikisat Kirkkonummella. Lunan tulosrivi 0/3., hyl ja 0/5. Hyppäri oli ensin ja sen perään agiradat. Keskimmäisellä radalla Luna loikkasi puomin kontaktin todella komeasti, joten pääsi sylikyydillä maaliin. Tämän johdosta viimeisen radan puomi tultiin kävelyvauhtia mikä tiputti sijoitusta. Muutoin meno oli ihan mukavaa vaikkakaan vauhti ei lähelläkään parasta.
Kisojen jälkeisellä viikolla sitten tapahtui melko isoja asioita. Dita, eli K. Aamunkoi, joka oli sijoituksessa siskollani, muutti tiistaina takaisin synnyinkotiinsa. Wandan kuoltua tilanne meni sellaiseksi ettei sikoni sitä enää voinutkaan pitää, joten päätettiin yhteistuumin että Dita palaa meille. Ja pysyvästi. Se jää meidän laumaamme loppuelämäkseen.
Kotimatkalla <3
Pikkuneiti on solahtanut laumaan täysin kivuttomasti. Zlatanin kanssa meno on hurjaa ja ne leikkivät lähes taukoamatta. Dita ei ollut sisäsiisti vielä meille tullessaan, mutta nyt parissa viikossa tilanne on korjaantunut ja neiti on täysin sisäsiisti! :) Helppo ja mainio koiran alku se on kaikin puolin. Ei ihan niin yltiösosiaalinen ja rohkea kuin veljensä, mutta oikein tervepäinen lapsi kuitenkin :)
15.8 suunnattiin sitten Kotkan näyttelyyn. Mukana kehässä Rudi ja Luna. Pennut pääsivät turisteiksi. Tuomarina shelteillä oli nykyään Norjalaistunut Antonio Di Lorenzo. Innolla kehään pääsyä olin odottanut, sillä herra on arvostellut viimeksi kolme vuotta sitten sheltit Suomessa ja silloin Luna 10-kuisena junnuna oli kovasti herran mieleen.
Rudi oli kehässä kuitenkin ensin. Ennen Rudia tuomari ei ollut mitannut yhtään koiraa ja vaikutti jo siltä että Rudikin herralle kelpaa, mutta tutkittuaan Rudin pöydällä ja liikutettuaan sen kysyikin yhtäkkiä sihteereiltä että onko mittaa. Ei ollut ja kysyttäessä haetaanko, vastasi tuomari vaan että ei tarvitse, sillä hän näkee kyllä silmälläkin että tämä koira on yli 41cm korkea! Siinä vaiheessa suuni loksahti auki ja tokaisinkin sitten heti, että mikäli olet sen koosta tuota mieltä, niin haluaisin että se mitta haetaan, sillä tämä ei todellakaan ole niin iso, vaan täysin sallittu 39cm. Tähän hän totesi ettei varmasti ole niin pieni, mutta mitataan ilman muuta jos kerran haluan. Mittaa ei ihan heti löytynyt joten sitä odotellessa Rudi pääsi kehän laidalle hetkeksi odottamaan ja herra arvosteli kehän viimeisen koiran joka oli selvasti Rudia isompi. Tämän koiran ollessa pöydällä mittakin saapui ja tuomari mittasi sen yli 41 senttiseksi.
Sitten alkoikin Rudin mittausrumba. Tuomari mittasi ja alkoi laskea senttejä. Saatuaan ensimmäisellä yrityksellä 39 senttiä ei ollut uskoa silmiään ja pitihän se mitata uudelleen. Myös toisella kertaa mitta antoi saman tuloksen ja sitten tuomari tokaisi että aina mitataan kolme kertaa! Kumma juttu vaan että sitä Rudia ennen ollutta koiraa ei mitattu kuin kerran... No kolmannella yrityksellä en osannutkaan enää asettaa Rudia seisomaan oikein, joten tuomari tässä ystävällisesti avusti. Laitteli komeasti kaikki jalat aivan suppuun rungon alle, nosti päästä ja tökkäsi vielä rintakehään, jolloin Rudi luonnollisesti köyristi selkää ja voitonreimuisena tuomari sai mitattua tuloksen 40cm. No tuohan ei ole edelleenkään liikaa ja hyvin pitkin hampain joutui tunnustamaan että sallitun kokoinen Rudi on. Tämän hillittömän säädön jälkeen Rudi sai kuin saikin ERIn. Yllätys ei kyllä ollut suuri sen jäätyä sitten ERIn saaneista viimeiseksi, eli ERI3 oli lopullinen tulos. Kehän reunalla väkeä nauratti kovasti, kun luokan kakkoseksi tullut soopeli oli aivan samankokoinen kuin Rudi, mutta sitä ei mitattu ollenkaan..
Tämän jälkeen odotuksen Lunan suhteen olivat aika pohjalukemissa. Ainoastaan tieto siitä ettei sitä ainakaan isoksi vi väittää lohdutti edes hieman. Luna esiintyi valioluokan neljästä nartusta ensimmäisenä. Heti pöydällä tuomari sitten kysyi huvittuneena että kuinkas korkea tämä sitten on :D Hieman loksahti suu auki, mutta tuomarin naurahdettua perään tajusin että leikkiähän herra vain laski :D Luna sai ERIn arvostelulla jossa ei ollut mitään negatiivista. Kaikki muutkin valiot saivat ERIn. Kilpailuluokassa sitten suureksi ilokseni ja ylläyksekseni Luna veti kaikkein pisimmän korren ja voitti valioluokan! SAn se sai myös.
Veteraanien jälkeen oli sitten ohjelmassa PN-kehä. Parin juoksukierroksen jälkeen tuomari poimi jatkoon neljä koiraa. Kaksi avoa, Lunan ja veteraanin. Sitten juostiin vielä ympäri ja tuomari siirsi tämän jälkeen Lunan ensimmäiseksi. Ja siellä se pysyi loppuun asti voittaen näin nartut ja saaden CACIBin mikä toki vahvistuu varan saaneelle :)
ROP-kehässä Luna jatkoi voittokulkuaan napaten punakeltaisen rusetin ollen siis koko näyttelyn paras sheltti! aivan huikeaa!
<3<3<3 Kuva: Anni Hautala
Voi muru!! <3 Kuva: Anni Hautala
Ryhmäkehään piti luonnollisesti jäädä, vaikka tiesin sen läpijuoksuksi menevän niinkuin todella kävikin, mutta sen kerran kun sinne pääsee niin kyllähän siellä sitten pitää pyörähtämässä käydä :) Pitkä oli päivä ja komeasti oli paikatkin palaneet kun kotiin viimein päästiin :D
Seuraavana päivänä ohjelmassa oli Kouvolassa agilitykisat. Kisasin Lunan lisäksi lainakoiran kanssa, josta en kerron sen enempää. Sanottakoon kuitenkin sen verran, että toiste ei tarvitse kisata kyseisen koiran kanssa. Sille kun tuli omistajaansa ikävä joka radalla ja viimeiseltä se sitten viimein omistajansa luo karkasikin.
Luna toisti lähes prikulleen Kirkkonummen tulosrivin. 0/3., hyl ja 0/6. Hyppäri oli taas ensin ja keskimmäisellä radalla Luna loikkasi taas puomin alastulon ja pääsi sylikyydillä pois radalta. Ja taas hiivittiin viimeisen radan puomi. Huoh.
Viime perjantaina suunnattiin sitten Kiaran ja Lunan kanssa epiksiin omalle hallille. Tarkoituksena Kiaran kanssa treenata viikon päästä oleviin ensimmäisiin virallisiin kisoihin ja Lunalle muistutella puomia.
Kiaran kanssa menin ensin kaksi möllirataa. Heti ensimmäiseltä radalta se laitteli nollan joka lopulta riitti aina voittoon asti!
Toisella mölliradalla se menikin sitten vielä huomattavasti kovempaa ja ei siinä vireessä kestänyt reilua vedästystä ja sivuetäisyyttä A:lla vaan loikkasi alastulon yhdellä askeleella ja uusittii A. Korjasikin tosi hienosti! :)
Kisaavissa Luna laitteli puomin hyväksytysti, mutta todella hitaasti. Radat menivät hyllyiksi sitten sen ohitettua kummallakin kerralla saman suoraan nenän edessä olleen hypyn. Voi huoh tuota juoksun jälkeistä omituisuutta.
Kiaralle rengas oli vaikea ensimmäisellä radalla ja tuli välistä. Hyppäsi sen sitten väärään suuntaa joten siitä hyl. Myös kepeillä jäi viimeinen väli pujottelematta mutta korjauksella pujotteli loppuun asti. Toisella yrityksellä neiti sitten laitteli nollan! Vauhti oli Kiaraksi todella hidasta. Alkoi olla väsynyt ja selvästi huomasi kuinka se joutui miettimään renkaalla ja kepeillä. Ihana otus se kyllä on! <3
Lauantaina oli sitten ohjelmassa pentujen kehädepyytti Helsingin pentunäyttelyssä. Samaan aikaan oli myös ykkösryhmälle ryhmis, joten Rudikin pääsi mukaan. Tuomarina kaikilla shelteillä Tanskalaistunut Tuula-Maija Tammelin.
Pennelit pääsivät kehään ensin ja Zlatan ihka ensimmäisenä. Kovasti kehui tuomari sen reippautta ja innokkuutta. Velipojat Rocky ja Zico olivat myös samassa luokassa. Yhteensä pikkupentuja oli uroksissa viisi. Tuomari tykkäsi lopulta Zlatanista todella paljon ja poju voitti luokan saaden KPn. Rocky oli lopulta kolmas ja Zico neljäs.
Vanhempia urospentuja oli kaksi. Niiten jälkeen valittiin paras uros ja Zlatan meni ja voitti tämänkin kisan!
Narttupentuja oli vain kolme ja kaikki pikkupennuissa. Dita esiintyi luokassa keskimmäisenä. Anni esitti sen kehässä ja upeasti esittikin. Kovasti tykkäsi tuomari Ditastakin sillä sekin voitti luokkansa kera KPn! Lopulta ROPin valinnassa olivat siis sisko ja sen veli vastakkain ja tällä kertaa Zlatan veti pidemmän korren ollen ROP ja Dita näin ollen VSP. Esitimme vielä kasvattajaluokan joka sai KPn upean arvostelu kera. Isojen kehien odotus siis alkoi!
Ennen niitä oli sitten vielä aikuisten koirien vuoro. Rudi esiintyi todella hyvin ja tuomari tykkäsi siitä todella paljon. Se sai luokan ainoan ERIn ja näin ollen voitto ja SA saatiin myös :)
PU-kehässä oli lopulta viisi urosta, joista junnun tuomari kätteli pois. Ja Rudi miellytti ilmeisen paljon sillä poju meni ja voitti urokset saaden neljännen SERTin! Huikeaa!!
ROP-kehässä lopulta narttu veti pidemmän korren eli Rudi oli lopulta VSP. Aikamoisen huikea päivä!
Päivän potti :)
Ennen isoja kehiä Anniräpsi kuvat kaikista pennuista. Tässäpä viralliset 5kk kuvat ja kaikki on siis ottanut Anni Hautala.
K. Houkutus "Zlatan"
K. Aamunkoi "Dita"
K. Uusikuu "Zico"
K. Iltahämärä "Rocky"
Lopulta päästiin sitten isoon kehään. Pentunäyttelyn kasvattajaryhmät otettiin ensimmäisenä. Kaikkineen ryhmiä oli 11 kappaletta. Pennelit olivat kyllä uskomattoman reippaita ja jaksoivat pitkästä päivästä huolimatta esiintyä hienosti, eikä niitä häirinnyt isojen kehin hälinä tai kuulutukset yhtään. Ja päivän huipennuksena ryhmämme valittiin BIS4-Kasvattajaksi! Melkoinen saavutus! Zlatan ei päässyt jatkoon omassa ryhmässään, mutta esiintyi ja liikkui siellä upeasti. Anni nappasi vielä kuvan nelikosta ja niiden kasvattajasta. Kiitos! <3
Vasemmalta: Zlatan, Dita, Zico ja Rocky <3
Päivän päätteksi Rudille tuli vielä morsian kylään ja astutus sujui jälleen täysin ongelmitta :)
Elin oli sitten ohjelmassa Uudenmaan Piirinmestaruuskisat agilityssä. Luna kisasi sekä yksilöissä että LÄGIn joukkueessa. Ja voi huoh. Lahna on muuttunut jo kampelaksi. Niin hidas se oli että ihan itketti. Kun se häviää 5 sekunttia koirille joille se ei ole koskaan hävinnyt niin huoh. No mutta kaikesta huolimatta tehtailtiin tuplanolla. Surkeilla kontakteilla ja vauhdilla, mutta kuitenkin. Näin ollen kaikki ensikesän arvokisatulokset on kasassa. Lopullinen sijoitus PiiriM-kisassa oli 7. :)
Joukkueradalta tulos valitettavasti hyl, kun Luna sanoi HV, eikä tullut pakkovalssiin vaan paineli hypyn väärin päin. Toinenkin joukkueemme koirakko hyllytti joten emme saaneet tulosta. Nyt Luna jää ansaitulle kisa- ja treenitauolle. Seuraavan kerran treenausta luvassa ensimmäisellä FitDog-leirillä. Niin, miedät siis valittiin tälle kaudelle mukaan, mikä on aivan super mahtavaa!! Nyt Luna lepäilee siihen asti ja keskityn kisaamaan ja treenaamaan Kiaran kanssa. Neitikin mitattiin viimein eilen virallisesti ja yksi mittaus riitti ja Kiara on nyt siin virallisesti medi! Kuinka huippua! Tuskin maltan odottaa ensi viikonloppua kun pääsen sen kanssa radalle. On se vaan jotain käsittämätöntä! <3
Viime viikolla oli tosiaan pitkästä aikaa Jennan treenit. Mukana Luna, Kiara ja Zlatan. Lunan kanssa keskityttiin vauhtiin. Ongelmana on, ettei se vieläkään mene kokoaikaa läheskään niin kovaa kuin pääsisi. Silloin kun se tietää mihin ollaan menossa, niin vauhti on hyvää, mutta jos se joutuu kysymään että mihinkäs nyt, niin vauhti tippuu merkittävästi. Myöskään käännöksissä sen vauhti ei pysy yllä, vaikka suoranopeus sillä on oikeasti ihan huippuluokkaa.
Nostatettiin kierroksia siis hetsaamalla. Luna pitää saada oikeasti suuttumaan, jotta sen kierrokset nousevat edes vähän. Parhaiten tähän tällä hetkellä päästään kun sitä retuuttaa rintakarvoista hieman. Tätä se inhoaa ja oikeasti suuttuu kun ärsyttää tarpeeksi ;) Muutamia hienoja pätkiä saatiin tämän avulla aikaiseksi. Mitään pikalääkettä tähän toki ei saatu, vaan hommaa täytyy tehdä systemaattisesti jotta siitä tulee rutiinia.
Myös keppejä katsottiin. Ne kun ovat puomin ohella tämän kauden suurin projekti. Hyvästä ohjauksesta Luna hakee kepit ongelmitta, mutta jos ohjaan vähänkin huonosti, niin varsinkin avokulman puolelta se hakee sisään ihan mihin sattuu. Lisäksi ongelmana on ollut itsenäinen keppien suoritus jos jään taakse. Tämäkään ei ole ongelma jos vaan lähetän sen kepeille ja olen itse koko ajan paikoillani, mutta liikehäiriöitä se ei meinaa kestää. Vaikein se jos ensin liikun hieman sen mukana ja sitten jättäydyn jälkeen. Tämä ongelma saatiin esille myös heti treeneissä ja lopulta kepit liikehäiriölläkin onnistuivat täydellisesti. Treeniä vaan tähänkin lisää. Rataa tehtiin myös ja vaikka Jenna oli tehnyt todella hankalan radan, ei Lunalla ollut siinä mitään ongelmia. Alla videotodiste :)
Kiaran kanssa tehtiin myös rataa. A jätettiin vielä väliin, sillä se ei ole tehnyt noin hankalia käännöksiä siltä vielä, eikä haluttu nyt tehdä noin vaikeaa. Mutoin Kiara toimi kuin unelma. Vauhtia oli paljon, mutta hyvin tuli ohjauksiin. Lisäksi tehtiin ensimmäistä kertaa keppejä radanosana ilman ohjureita ja kappas, neitihän osasi!
Zlatan hömpötteli myös pienen hetken. Siitä ei videota valitettavasti ole.
Viikonloppuna sitten ensin lauantaina suunnattiin Rudin kanssa Pori KV:seen. Ilma oli aika ikävä, mutta onneksi tuttujen kanssa höpöttäessä ei tuntunut niin pahalta. Rudi oli nuorten luokan ainoa koira ja sai ERIn ja SAn. Tuomari katseli sitä vielä lopuksi ja sanoi, että sillä on kauneimmat silmät mitä hän on ikinä nähnyt :) Kauniisti sanottu.
PU-kehässä Rudi ei sijoille tällä kertaa yltänyt, mutta päästiin vielä kisaamaan VASERTistä ja sen poju nappasi itselleen! :)
Sunnuntaina oli sitten oman seuran agilitykisat Lunan kanssa. Päivä alkoi hyppärillä. Rata oli todella vauhdikas ja suoraviivainen. Luna toimi todella hyvin ja tekaistiin oikein hieno nolla! Maalissa olin varma että ainakin yksi koira oli meitä kovempaa mennyt, joten rauhassa lähdettiin jäähdyttelylenkille. Enpä tajunnut että tuomari vaihtui heti tämän radan jälkeen joten palkinnot jaettiin heti. Kepon sitten soittaessa että vauhdilla hakemaan palkinnot, niin kipitettiin juoksujalkaa takaisin. Ja ei ollut riemulla rajaa kun sain kuulla, että olin ollut väärässä sen suhteen että meitä kovempaa olisi joku mennyt. Eipä ollut, vaan voitimme radan ja sen myötä Luna lisäsi nimensä eteen tittelin FI AVA-H!! Melkoinen sininen! <3
Agilityradoilla tuli sitten molemmilla virheitä, mutta eipä kyllä haitannut yhtään. Päivä oli aivan täydellinen, varsinkin kun tuomari mittasi Kiaran pyynnöstäni ja sanoi sen olevan aivan päivänselvä medi! Lisäksi saattin olla todistamassa ystävänkin koiran valioitumista, kun Jennan Relasta tuli viimeisellä radalla FI AVA. Ja pitihän se kimppakuva valioneideistä ottaa :)
:)
Ensi viikonloppuna ohjelmassa myös näyttely ja agikisat. Saapa nähdä miten silloin menee :)
Hetki on taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä, joten kerrataanpa tapahtumia. Pari edellistä viikonloppua oli vallan vapaita kaikista koiramaisista menoista, mutta niin vain koirat olivat erimieltä. 11.7 lauantaina Kiara tuli aamulla ontuen vastaan. Hyvin parantumaan lähtenyt antura oli sitten teippauksessa ärtynyt. Avasin paketin ja huuhtelin haavan huolella, mutta päivystykseenhän se oli lähdettävä. Pitkä oli jono ja meidän visiitti lääkärin puheilla vei runsaat 5min.. Tassu oli avaamisen ja pesun ansiosta rauhoittunut ja yhteistuumin lääkärin kanssa todettiin ettei vielä aloiteta antibioottia. Sain kuitenkin reseptin varmuuden vuoksi. Lisäksi saatiin Manuka-salvaa haavaan laitettavaksi. Näillä avuilla tassu alkoi viimein parantua. Ja sitten tuli pieni takapakki, kun anturan umpeuduttua varpaanväli ärtyi auki.. Onneksi puhtaanapito ja nuolemisen esto tekivät tehtävänsä tässäkin ja nyt alkaa koko tassu olla viimein kunnossa. Pari kertaa on kiara ollut jo lenkilläkin mukana, tosin olen paketoinut tassun tukevasti ihan varmuuden vuoksi ettei vaan rallattelusta aukea uudestaan.
15.7 oli julhapäivä, sillä Nala täytti kokonaiset 10 vuotta! Aika rientää kyllä hirveää tahtia. Ikä ei näy Nalan menossa kyllä yhtään ja Mamma touhottaa samaan tahtiin kuin tähänkin asti.
Synttärityttö! <3
Kiaran tassun alkaessa olla jo hyvä, päätti Nala sairastua ensimmäistä kertaa eläessään. Ja sairastuikin melko pahasti. Viikko sitten lauantain j sunnuntain välisenä yönä se oksensi ja sunnuntaiaamuna ei kelpuuttanut ruokaa lainkaan. Sunnuntai-iltana ruoka ei edelleenkään maistunut ja koko koira oli aivan vetämätön ja hengitti todela äänekkäästi ja raskaasti. Ajoittain myös tärisi omituisesti. Ei auttanut kuin lähteä päivystykseen. Siellä ei ihmeitä löydetty. Veriarvot kaikki kunnossa. Annettiin pahoinvoinninestopiikki ja nestettä ihon alle ja kotiin.
Maanantaiaamuna Nala oli edelleen aivan vaisu, eikä edelleenkään kelpuuttanut mitään syötävää. Neiti on normaalisti todella ahne, eikä ole koskaan eläessään jättänyt ruokaa syömättä, joten huoli oli todella kova. Suunnattiin taas päivystykseen ja siellä menikin koko päivä ennen lääkärin puheille pääsyä. Sinne kun lopulta päästiin, niin Nalalta otettiin tulehdusarvo ja laitettiin tiputukseen. Nala vietti loppuillan tiputuksessa, sillä tulehdusarvo oli koholla. Aloitettiin myös antibioottikuuri.
Tiistaiaamuna ruoka ei edelleenkään maistunut. Edellisenä iltana söi aavistuksen naudanmahaa, mutta lopult ei sekään enää kelvannut. Ei muuta kuin jälleen soittoa lääkäriin, sillä aloin jo itsekin epäillä että jospa kyseessä onkin haimatulehdus. Tiistaina pääsimme melko nopeasti lääkärin puheille ja Nalasta otettiin jälleen verikokeita ja nyt myös röntgenkuvat mahasta ja suolistosta. Haimatulehduksen pikatesti oli negatiivinen, joten siitäkään ei ollu kyse. Nala jäi jälleen tiputukseen, nyt koko päiväksi. Lopulta alettiin epäillä, että suolitukos voisi olla kaikkien oireiden aiheuttaja, koska muilla koirilla ei ollut mitään tulehdusoireita. Kuvissa näkyi lisäksi massa paksusuolessa, joka puhui tämän puolesta.
Tämän diagnoosin jälkeen, ja Nalan voinnin hoidosta kohennuttua, uskalsin lähteä tiistaina Lunan kanssa Ylöjärvelle iltakisoihin. Tarvitsin pienen hengähdystauon kaikesta murehtimisesta ja Kepon patistettua, päätin lähteä. Matkaseuraksi saimme ihanan Annin shelttiensä Hellin ja Pennin kanssa.
Luna oli kyllä aivan onnesta soikeana tajutessaan mihin pääsi. Mehän olemme huilineet täysin agilitystä aina karsinnoista lähtien. Kisoissa tuomarina oli Johanna Wutrich ja radat olivat oikein kivat. Kiva oli myö lopulta tulosrivi, sillä Luna teki kahdelta ensimmäiseltä radalta tuplanollan sijoilla 3. ja 1.!! Toinen nollavoitto siis jo Lunalle kuukauden sisään! Viimeinen rata meni sitten loppumetreillä hyllyksi, mutta ei kyllä harmittanut yhtään :)
Kisapaikalla sain myös ikävän puhelun, kun siskoni soitti ja kertoi, että jo iäkkäällä Wanda-sheltillämme oli todettu munuaisten vajaatoiminta ja lopetuksen olevan lähitulevaisuudessa tosiasia.
Kotiin päästyäni täällä oli hyvin väsynyt ja tokkurainen potilas. Tämä johtui kipulääkkeistä joita Nala oli tiputuksessa saanut. Hyvänä uutisena oli kuitenkin se, että viimein illalla suoli oli tyhjentynyt!
Tästä alkoi sitten suunta mennä vain parempaan. Jo keskiviikkoaamuna Nalalle alkoi varovasti ruoka maistua ja siitä asti suunta on ollut vain parempaan. Nyt kotona on jo pari päivää ollut täysin oma itsensä oleva koira, joka syö kaiken mitä sille kuppiin laittaa, maha toimii normaalista ja telkkarille raivotaan tarvittaessa! Ihanaa!
Mutta ei kaikilla. Myöhään keskiviikkoiltana siskoni soitti, että Wanda oli mennyt todella huonoksi. Raskain sydämin soitin päivystävälle eläinlääkärille ja ajoimme saattamaan tuon niin kovin rakkaan koiran sen viimeiselle matkalle. Voi Wanda kun vaan tietäisit miten kiitollinen kaikesta olen. Sait elää hyvin pitkä ja terveen elämän. Wanda olisi täyttänyt tulevalla viikolla 15 vuotta. Olen varma että siellä ne nyt haukkuvat kilpaa Romeon kanssa niinkuin aikoinaan täällä maanpäälläkin tekivät! <3
Cadinan Oona Marina "Wanda" 29.7.2000-23.7.2015
Perjantaina oli sitten taas aika ottaa auton suunnaksi Balttia ja tällä kertaa Latvia. Täsmäisku Adazin kansainväliseen näyttelyyn ohjelmassa. Johanna lähti Firan ja Mimmin kanssa mukaan ja omista mukana Rudi ja Luna.
Ajelimme illalla suoraan näyttelypaikalle ja nukuimme autossa parkkipaikalla :D Kovin kummoisia yöunia ei kyllä saatu, mutta hullunhommaahan tämä touhu on :D
Shelteillä oli tuomarina portugalilainen Pedro Sanches Delerue, jonka kehässä Luna on pari vuotta sitten käynyt. Etukäteen tiedossa oli sen perusteella herran pitävän vahvemmista jenkkityyppisistä koirista, joten kovin suuria odotuksia ei ollut, varsinkin kun koiramääräkin oli varsin suuri, eli shelttejä oli ilmoitettu 17 kappaletta. Rudi pääsi ensimmäistä kertaa nuorten luokkaan. Näitä uroksia oli yhteensä neljä ja Rudi esiintyi toisena. Ja pääsi mittatikun alle. Tuomari kävi lainaamassa naapurikehästä mitan, pyysi laittamaan sen 39 senttiin ja mittasi. Ja Rudi meni tuon mitan alle! :) Tuomari totesi sitten naureskellen että nyt olemme varmoja :D Rudi sai tämän jälkeen ERIn, kuten kaikki muutkin luokan urokset. Lopulta Rudi oli luokassaa toinen puolijenkkisoopelin voittaessa. Voittajan lisäksi myös Rudi sai SAn ja sijoittui lopulta PU-kehässä kolmanneksi! :)
Sitten olikin aika laitella Luna kuntoon, mikä ei ollut ihan helppo homma. Neiti kun päätti pudottaa pesussa kaiken pohjavillan ja näytti kyllä melko rimpulalta :D
Avonartuissa SAta ei jaettu lainkaan, joten tiedossa oli, että luokkavoitolla ja SAlla CACIB irtoaisi, mutta en todellakaan uskonut meillä olevan mitään mahdollisuuksia. Luna esiintyi luokassa ensimmäisenä ja esiintyikin kaikkineen paremmin kuin pitkään aikaan. Se pönötti todella ryhdikkäästi ja juoksi kuin unelma. ERI napsahti, kuten kaikille muillekin valioille, joita oli yhteensä siis kolme. Sitten olikin kilpailuluokka ja Luna kylä oli selkeästi päättänyt, että liikeistä ja esiintymisestä homma ei jää kiinni. Eikä jäänyt. Suuri oli hämmästys ja lopulta riemu, kun tuomari osoitti meidät ykköseksi!! Ja pienen jännityksen jälkeen sihteeri tuli ojentamaan SA-lapun ja se oli sitten siinä! PN-luokassa Luna sijoittui lopulta ihanan Mimmi-mummon jälkeen kakkoseksi ja näin ollen neiti sinetöi kansainvälisen muotovalionarvonsa 3 vuoden ja 10 kuukauden iässä. Täysin karvattomana! Nimen eteen lisätään siis uusi titteli, C.I.B! Ei sitä oikein voi käsittää, ja vaikka nuo tittelit eivät tuon koiran arvoa muuta suuntaan eikä toiseen, niin onhan se ihana kun joku muukin pitää sitä kauniina :)
Neiti C.I.B! <3
Näyttelyn jälkeen suunnattiin sitten auton nokka kohti Tallinnaa. Sujuvasti matka sujui ja ehdittiin jopa pysähtyä Pärnussa syömässä, mikä etukäteen vaikutti mahdottomalta :)
Laivassa meillä oli onneksi hytti ja nukuttiin tyytyväisenä koko matka. Illalla kotiin päästyä korkatiin sitten ansaitusti pullo skumppaa ja sen ja suihkussa käynnin jälkeen untenmaille, että jaksettiin tänään suunnata Helsinki KV:seen. Tänäänkin kehässä Rudi ja Luna. Tuomarina Viron puolelta tuttu Ann-Christine Johansson Ruotsista.
Rudi esiintyi nuorten luokan kolmesta uroksesta viimeisenä ja sai ainoana luokassaan ERIn. Näin ollen luokkavoitto ja vielä SA!
PU-kehässä oli sitten junnujen voittaja, Rudi, kaksi avoa ja valio. Tuomari kätteli pian avojen kakkosen pois ja sijoitti lopulta Rudin neljänneksi!
Lunan esiintyminen oli sitten todella hankala. Vettä kun satoi, niin luonnollisesti ihmisillä on sateenvarjot käytössä. En meinannut saada Lunaa edes teltasta ulos, kun se vaan istui ja tärisi paniikissa. Tilanteeseen nähden se suoritui paremmin kuin hyvin. Se yritti jälleen kaikkensa minun puolestani. Valioita oli kolme ja kaikki saivat ERIn. Luna jäi viimeiseksi eikä saanut SAta. Arvostelusta paljastui sitten että tämä tuomari rokotti sen turkin puutteesta. Onneksi eilisen tuomarin mielestä Lunalla oli erinomainen turkki! :D
Luna saakin nyt kolme viikkoa kasvatella turkkia Kotkan näyttelyä varten, sillä kahtena seuraavana viikonloppuna kehässä on vain Rudi. Luna pääsee sitten kisailemaan agilitya. Ensi viikolla on myös pitkästä aikaa ohjelmassa Jennan treenit. En kyllä jaksaisi odottaa! :)
Viime viikonloppuna suunnattiin Pärnuun ja siellä ohjelmassa kolmipäiväinen näyttely. Perjantaina ryhmis ja lauantaina ja sunnuntaina intti. Olin ilmoittanut omia säästeliäästi kehään, Rudi vain perjantaina ja Luna lauantaina. Matkaan lähdettiin jo torstaina päivällä. Lunan ja Rudin lisäksi myös Kiara ja Viva pääsivät reissuun mukaan, niin jäi vähmmän hoidettavia kotiin. Olimme matkassa asuntoautolla ja pienen suunnittelun jälkeen saatiin häkit sopimaan kivasti autoon niin, etteivät ne olleet tiellä ja koirien oli hyvä niissä yöt nukkua.
Perjantain ryhmänäyttely alkoi vasta iltapäivällä ja sheltit olivat kehässä vasta klo 16.30, joten aamulla saatiin nukkua pitkään. Itse näyttelypaikka vaikutti jonkun takapihalta! :D Itselleni ei koskaan oikein selvinnyt mikä paikka se oikein oli. Omakotitaloalueen keskellä se kuitenkin oli. Paikalla oli siis ykkösryhmän näyttely ja jokin erikoisnäyttely. Nämä mahtuivat tuonne ihan hyvin, mutta isompi näyttely ei kyllä olisi onnistunut.
Shelteillä tuomarina oli Astrid Lundava. Ja juurikin tuomarin takia olin Rudin ilmoittanut, sillä Rudillahan on serti Suomesta kyseiseltä tuomarilta. Junnu-uroksia oli kolme kappaletta ja Rudi esiintyi näistä ensimmäisenä ja sai ERIn. Kahdesta muusta junnusta toinen sai EHn ja toinen Rudin tapaan ERIn. Kilpailuluokassa Rudi sitten veti pidemmän korren voittaen luokan ja saaden SAn. Sertiä emme voineet enää vastaanottaa, joten se siirtyi kakkoselle.
Kilpailuluokkaa odottamassa :)
PU-kehässä oli lopulta neljä urosta. Rudi, junnujen kakkonen, avoimen voittaja Rudin Lore-isä ja valiouros. Rudi oli lopulta kakkonen, häviten isälleen, joka siis nappasi nyt ensimmäisen Viron sertinsä! :)
Junnunarttujen jälkeen oli sitten ROP-junnun valinta ja tässä ei tuomari paljoa miettinyt, vaan Rudi voitti tämän kisan :)
Rudi ERI1 SA PU2 ROP-junior! :)
Pikikuonoilla oli myös kasvattajaryhmä, joka oli ROP-kasvattaja, joten isoihin kehiin tietysti jäätiin. Kasvattajat olivat heti alussa ja huikeasti merleryhmämme oli lopulta BIS-kasvattaja!! :)
Rudi pääsi BIS-junior kehässä aina kuuden joukkoon, mutta tie tyssäsi sitten siihen. Huikea päivä kaikkinensa kuitenkin oli :)
Seuraavana päivänä eli lauantaina oli sitten Lunan vuoro päästä tositoimiin. Sheltit olivat kehässä heti klo 10 ja tuomarina täysin uusi tuttavuus Sumiko Ikeda Japanista. Oikein hymyileväinen ja iloinen nainen :) Yllätyin kyllä suuresti siitä, että narttujen CACIBista kilpaili vain kolme narttua. Yksi avo ja Lunan lisäksi toinen valio.
Urosten arostelua seuratessa kävi heti selväksi, että tuomari tykkäsi selvästi pienemmistä ja kevyemmistä koirista. Luna esiintyi luokassaan ensimmäisenä ja sai ERIn, kuten kilpakumppaninsakin. Ja hetken mietittyään asetti tuomari Lunan ykköseksi kera SAn!
Sitten olikin vuorossa PN-kehä. Tässä tuomari mietti pitkään. Juoksutti kaikki koirat yksin edes takaisin ja katsoi tarkkaan sekä ilmettä, että takaosaa. Sitten tuomari siirsi junnunartun ykköseksi ja pian sen jälkeen Lunan kakkoseksi. Sitten mentiin kierros ympäri ja järjestys oli siinä. Ja kyllä oli hieno hetki kun tuomari käveli meidän luokse CACIB-ruusuketta ojentaen. Lunalle siis PN2 sijoituksen myötä kolmas CACIB, eli yhtä uupuu enää! :)
Lauantain CACIB-voittajat, Lemmikkipolun Hurmuripoika ja Karvakedon Luna <3
Isoihin kehiin ei ollut tarvetta jäädä, joten sunnattiin etsimään sopivaa kuvauspaikkaa, jossa saatiin otettua hieman virallisempia kuvia koirista. ja saatiinhan niitä :)
Rusakko 14kk <3
<3
<3
Murunen <3
Luna <3
Nassu <3
Neitiä nauratti <3
Tuo ilme!! <3
Isä ja poika <3
Me nauretaankin samalla tavalla! <3
"Poikani, vesipisarat ovat vaarallisia, joten suojaudutaan!" :D
Loppupäivä menikin sitten kynsien ja ripsienlaiton merkeissä ja loppuillasta pelailtiin ja nautittiin virvokkeita ;)
Sunnuntaina omia koiria ei ollut kehässä, eikä olis ollut edes tarpeen viedä. Luna tarvitsee viimeisen CACIBinsa jostain muualta kuin Suomesta tai Virosta, joten eipä olisi sillä mitään tehty. Ja tiesin etukäteen sunnuntain tuomarille Lunan olevan liian pieni ja vääränvärinen ;)
Käytiin kuitenkin seuraamassa shelttikehän kulku, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa. Pikaisen kaupassa käynnin jälkeen ajeltiin satamaan odottelemaan laivaan pääsyä ja sain viimein yhteyden myös Lunan kasvattajaan, joka oli kyllä riemuissaan tulokset kuultuaan :)
Illalla kun päästiin kotiin, niin täällä odotti taas yksi puolipystykorvainen shetlanninhammashirviö. Zlatan oli päättänyt sitten tämän reissun aikana nostaa vasemman korvansa pystyyn, kun edellisen reissun aikana nousi oikea :D No ei muuta kuin liimaa peliin.
Maanantaina suunnattiin myös Kiaran kanssa sen uran ihka ensimäisiin epävirallisiin agilitykilpailuihin. Tähän asti on aina tullut kaiken maailman esteitä eikä ole päästy. Startattiin kaksi supermöllirataa ja kaksi möllihyppäriä. Kiara toimi kuin ajatus. Ei se välittänyt mistään tai kestään tuon taivaallista radalle päästyään, vaan suoritti niinkuin parhaimmillaan osaa. Lopputuloksena se teki kaikilta neljältä radalta nollan, sijoittui supermölleissä, joissa kaikki kokoluokat kisasivat sekaisin, kolmanneksi ja möllit neiti meni ja voitti! On siinä mulla kultakimpale! <3
Ja heti seuraavana päivänä treeni- ja kisasuunnitelmat Kiaran kanssa menivät uusiksi. Neiti nimittäin teloi jälleen kerran oikean etutassunsa. Ehdin jo saada lähes sydänkohtauksen kun se tuli jalkaa ontuen luo, että joko se taas teloi saman kynnen. No tällä kertaa ei sentään kynnestä ollut kysymys, vaan sisäreunimmaisen varpaan anturankärki oli lähes irti. Hetken pohdinnan jälkeen pestiin haava hyvin ja teipattiin Katiskan ohjeiden mukaan haavan reunat yhteen. Ja tämä on tuntunut toimivan. Vaikkakin ollaan jouduttu vaihtamaan teippaus päivittäin, niin kärki on jo tuolta syvemmältä tarttunut mukavasti kiinni. Kiara ei myöskään enää arista varvasta, eikä onnu lainkaan. Koitapa nyt siinä sitten pitää tuollainen sähköjänis aloillaan kun sen omasta mielestä mitään vikaa ei ole! :D Toivotaan että tassu paranee nyt näillä konstein hyvin ja mahdollisimman pikaiseti niin päästään taas treenien pariin. Olin nimittäin suunnitellut Kiaran korkkaavan viralliset kisat 22.8 ja jos saikku venyy pitkäksi, niin voipi olla ettei ehditä hioa kaikke kisakuntoon ennen sitä. Tilannehan on nyt se, että Kiara on keinun ja keppien vahvistamista vaille kisavalmis. Kepeillä se ei tarvitse enää ohjureita, mutta vauhtia ja varmuutta tarvitaan lisää. Keinun se suorittaa kyllä, mutta saisi tulla vähän pidemmälle. Nyt tulee suoraan etutassut kontaktille ja pyshtyy siihen, mutta haluaisin sen tulevan sellaisen 30cm pidemmälle. Mikään kiirehän meillä ei ole, eikä kisaamaan lähdetä ennenkuin olen sitä mieltä että ollaan varmasti siihen valmiita. Nyt vain parannellaan tassu kunnolla kuntoon!
Pari seuraavaa viikonloppua onkin sitten täysin vapaita koiramaisista menoista. Lähes historiallista! :D Kahden viikon päästä lähdetäänkin sitten pyörähtämään Latviassa. Rudi menee siellä ensimmäisä kertaa nuorten luokkaan ja Lunalla on mahdollisuus saada viimeinen CACIB. Saapa nähdä kuinka käy! :)
Matkasimme siis prjantai-iltana Kangasniemeen, jossa koirien lenkityksen jälkeen painuttiin suoraan nukkumaan. Koirat toin päättivät käväistä uimassa ja kiikuttaa turkeissaan sisään oikean punkkiyhdyskunnan, joten ihan hetkessä ei nukkumaan päästy.
Yöunet jäivät melko lyhyiksi ja aamulla aikaisin suunnattiin auton nokka Lievestuoreen kautta kisapaikalle. Rudi lähti siis Johannan matkassa Pieksämäen näyttelyyn ja muut koirat mukaan kisapaikalle.
Medit olivat aika alkutekijöissään kun kisapaikalle pääsimme, joten ehdimme seurata niitä hyvän tovin ja siinä näki hyvin myös radan ja sen ongelmakohdat. Niitä ei oikeastaan montaa ollut. Alussa keppien jälkeen putkesta tultaessa kahdelle sivuttaishypylle, joista ensimmäinen mentiin edestä ja toinen takaa, moni teki jälkimmäiselle päällejuoksun ja oli keilata koiransa tai hukkasi sen takana olevaan putkeen ja pituuden jälkeen piti olla tarkkana ettei koira ammu ansahypylle putken sijaan. Mineille tätä hyppyä siirrettiin vielä lähemmäs, joten tarkkana sai olla.
Rataantutustumisessa päätin tehdä hyppykohtaan japanilaisen ja valssin. Pituuden jälkeiseen elämään mietin melko pitkään teenkö jopa vastakäännöksen, vai käännänkö pelkällä liikerytmityksellä. Päädyin vaan rytmittämiseen, sillä vastakäännös on Lunalle usein turhan vahva ohjaus. Rata muuten oli helppo ja hyvin juostava.
Luna toimi radalla todella hyvin. Vauhti ei ollut lähelläkään parasta, mutta se oli kuuliainen ja teki millintarkkaa työtä. Yksikään kaarros ei levinnyt ja pituudelta käännös on suorastaan loistelias. Ja me tehtiin siis nolla! Aika huisia! :)
Aika riitti lopulta sijaan 46. Mutta nipinnapin ihanneaikaan yllettiin, joten muutama pistekin saatiin! Jatkopaikkaa ei tosin tältä radalta sunnuntaille irronnut.
Sitten olikin pitkä odotus edessä ennen illan agirataa. Ehdittiin taas katsella rauhassa kisoja ja medien aikana päästiin taas näkemään rata ja sen kinkkiset kohdat. Tällä agiradalla niitä ei oikeastaan kummemmin ollut. Ainostaan keinulta kepeille lähetyksessä sai olla tarkkana kun avokulmaan mentiin ettei tyrkkää väärin sisään.
Luna jatkoi tällä radalla tarkkaa ja kuuliaista työtään. Ainostaan lopussa puomin jälkeen jouduin soveltamaan kun eihän se nyt sinne pysähdy, joten en ehtinyt hypylle kuten olin suunnitellut, joten jouduin niistämään ja kun en uskaltanut tehdä sokkaria perään, niin takaaleikkaamaan. Kiltisti Luna toimi ja tehtiin tältäkin radalta nolla!! Vauhti ei edelleenkään ollut kummoista, mutta muu tekeminen varmaa ja hyvää.
Mentiin tässä kohden kisaa kuudenneksi tuolla radalla. En missään tapauksessa uskonut ratamme riittävän jatkoon, sillä koiria oli vielä siinä kohden yli 100 menemättä ja lähes kaikki huiput vielä tulossa. Jäähkälenkin jälkeen pakkasimme siis kamat kasaan ja suuntasimme Lievestuoreelle katsastamaan Rudin morsianta. Rudilla oli mennyt myös näyttely upeasti, sillä Poju oli ollut VSP ja saanut SERTin! :) Itse en seurannut livestreamia matkalla, enkä tuloksiakaan, sillä en halunnut joutua harmittelemaan jos ja kun tipumme jatkosta. Fiilis omista radoista oli kumminkin niin huikea ja tehtiin kaikki se mitä osataan ja mihin tällä hetkellä pystytään, niin halusin fiilistellä sitä enkä surra ettei vauhti riitä jatkoon. Sonialta tuli kuitenkin tasaisesti tilannekatsausta ja jännitys kohosi entisestään kun oltiin puolivälissä luokkaa sijalla 8.
Karsintojen säännöthän ovat sellaiset, että sunnuntaille jatkoon varmuudella pääsee hyppyradan 22 nopeinta nollan tehnyttä ja agiradan 22 nopeinta nollan tehnyttä. Ja mikäli agiradan 22 parhaan joukossa on koirakoita jotka olivat jo hyppyradalla 22 parhaan joukossa, nousee agiradan 23 jne. jatkoon. Tämä on hieman hämäävää, sillä jatkoon voi mennä yhteistuloksissa, eli pisteissä huonompi koirakko nimenomaan agilityradan tulosten perusteella. Me olimme lauantain jälkeen yhteistuloksissa sijalla 54. Ja Sonialta tulikin heti luokan loputtua viesti, että harmi kun ette päässeet jatkoon. Mutta itse epäilin toista. Olimme nimittäin agilityradalla lopulta sijalla 28. ja ihanneajan puitteissa. Laskujemme mukaan 22 parhaan joukossa oli ainakin 6 koirakkoa jotka olivat jo hyppyradalta saaneet jatkopaikan, joten tämän mukaan meidän pitäisi suureksi ällistykseksemme päästä jatkoon. Joten jännittäviä hetkiä elettiin sunnuntain lähtölistoja odotellessa. Ja kun ne sieltä lopulta järjestäjän sivuille tulivat ja Jukan sanottua että starttaamme kolmantena, niin ei ollut riemulla rajaa! Me toteutimme jälleen yhden haaveen; päästä juoksemaan kaikki viisi rataa MM-karsinnoissa. Ja kun se toteutui jo heti depyyttivuotenamme, niin enemmän kuin tyytyväinen saa olla.
Sitten olikin kiireen kaupalla ajeltava yöpuulle, että ehti edes hieman nukkua. Olimmehan alkuun nimittäin suunnitelleet toki jäävämme kisoja katsomaan sunnuntaille, mutta emme aikoneet ajaa heti aamusta paikalle. No tämä suunnitelmahan muuttui sitte täysin! :D Enkä missään nimessä valita! :)
Sunnuntaina ohjelmassa oli kolme rataa. Aamu alkoi agilityradalla ja tämä rata oli koko viikonlopun selkeästi vaikein. Alussa A:n jälkeinen elämä oli vaikea, samoin keinu ja siltä poistuminen ja jatko, kuin myös puomilta kepeille meno, sillä vieressä oli todellisena ansahyppynä muuri.
Selvisimme virheittä aina puomille asti. Tosin videolta näkee että A:lta olisi kyllä pitänyt antaa virhe. Tuollaiset kohdat missä joudun ottamaan sivuttaisetäisyyttä enkä pääse yhtään vedättämään ovat meille vielä A:lla myrkkyä. Puomilta tuli sitten kontaktivirhe ja sinnehän se Lunakin sitten muurille ampui kuten 60 prosenttia muistakin radan hyllyttäneistä mineistä.
Päivän toinen rata oli hyppäri. Ja varsin helppo sellainen. Yllättävän hankala kuitenkin lopulta oli jo alun kepeille meno, kun ihan vaan suoraan tultiin hypyn ja pituuden kautta. Keppien jälkeiseltä putkelta piti koira ottaa kunnolla haltuun, sillä muutama haki takaisin kepeille kun ohjaaja lähti kiirehtimään jatkoa. Loppupuolella suoran putken jälkeinen edestä mentävä hyppy oli myös monelle se hankalin kohta.
Meillä ei näissä ollut ongelmia. Johtuen jo ihan hitaasta vauhdista. Luna liikkui jopa huonommin kuin lauantaina ja nyt ensimmäistä kertaa sen uralla huomasi radalla että se oli väsynyt. Taisteltiin kuitenkin ja parhaamme tehtiin ja nollarata se lopulta oli.
Tällä radalla kävi sitten lopulta se mitä arvelin käyvän jo lauantaina, eli aivan ei ylletty ihanneaikaan, joten pisteitä ei saatu.
Finaalirata oli sitten jälleen agirata. Sen kummempia analysoimatta, niin Lunasta huomasi sen olevan hyvin väsynyt, sillä se kielsi kaksi hyppyä, mitä ei tosiaankaan yleensä tee. Toki ohjauskin noille oli huonoa, mutta yleensä se ei tee tuollaista missään tilanteessa. Lisäksi se ottaa taas virheen A:lta.
Meidän lopullinen sijoitus oli 42. Ja kuten Facebookiinkin kirjoitin, niin meille se on todellinen saavutus, vaikka kovin monelle muulle se tuskin on sitä. Me tehtiin se mistä osa voi vain haaveilla. Me juostiin kaikki viisi rataa karsinnoissa ja tehtiin noilta radoilta kolme nollaa. Se jos mikä on saavutus, josta voi olla todella ylpeä.
Ensi vuoteen on näillä eväillä hyvä lähteä. Treenikohteetkin on jo hyvin tiedossa ja luvassa on myös toivottavasti uusia tuulia treenirintamalle. Niistä lisää myöhemmin mikäli toteutuvat :) Nyt Luna saa lomailla muutaman viikon agilitystä ja sitten jatketaan tätä yhteistä matkaa entistä innostuneempina <3
"I´ll keep a part of you with me, and everywhere I go threre you´ll be" <3
Kuva: Koirakuvat.fi/ Jukka Pätynen.
Kuva julkaistu kuvaajan luvalla.
