A worthy champion

Tänään oli ohjelmassa Tervakosken KV näyttely. Kehään olin ilmoittanut ainostaan Lunan. Shelttejä oli karkeloissa mukana yhteensä 33 ja niistä narttuja 20. Yllättäen Lunan lisäksi valioluokassa oli vain kaksi koiraa.

Tuomarina toimi Espanjalainen Carlos Fernandez Renau. Tuimanoloinen herra, joka poltteli sikaria tauoilla :D Koiria käsitteli oikein ystävällisesti, vaikkakaan ei puhunut esittäjälle mitään, eikä ainakaan Lunalta edes hampaita katsonut. Nopea toimissaan oli tämä tuomari myös. Hieman rupesi jännittämään arvostelua seuratessa, sillä yllättäville koirille jaettiin urosten valioluokassa sinistä lappua. Jenkkityyppiset koirat saivat pääsääntöisesti EH:ta ja jos vahvempiluustoiselle nartulle ERIn antoi, niin ei kyllä sitten SAta herunut.

Luna esiintyi valioluokan ensimmäisenä. Kauaa ei tosiaankaan arvostelu kestänyt, enkä kuullut siitä mitään, mutta iloisesti meille ERI napsahti. Molemmat muutkin valiot saivat ERIn, joten kilpailuluokassa meitä oli kolme. Ja lopputulos se vasta miellyttävä yllätys oli, sillä Luna voitti luokan! SA irtosi myös, kuten muillekin valioille.

PN-kehässä oli sitten ihan reilusti koiria. Yhden juoksukierroksen jälkeen siirsi Lunan heti ensimmäiseksi. Tässä vaiheessa sitten rupesi jännittämään, että tykkäsikö herra Lunansta ihan niin paljon, että olisi ihan CACIBiin saumat. Lunan peraan tuomari laittoi junnunartun, avon ja veteraanin. Lopuille kiitos ja nämä neljä kerran ympäri. Tämän juoksutuksen jälkeen siirsi sitten vielä junnun meidän edelle, mutta sillähän ei ollut mitään väliä, kun junnu ei voi CACIBia vastaanottaa. Sitten juostiin vielä kerran ympäri ja siinä se järjestys sitten oli. Luna siis PN2 junnunartun takana, joten meille ojennettiin se himoittu valkoinen CACIB-ruusuke! Ja kyllä se aika makealta tuntui!

Erityisen mukavalta tuntui, kun lopulta hain arvostelun ja sen viimeinen lause oli: "Ansaitusti valio" Tuollaisista kommenteista tulee aina paras fiilis :) Nyt ei sitten oikeasti tarvita Suomen näyttelyistä mitää, sillä kaksi CACIBia Lunalla täältä nyt on. Tämä tietää sitten ulkomaanmatkailua ;) Kiire tosin ei ole, sillä Lunan ensimmäinen CACIB on saatu tämän vuoden toukokuussa, joten neljäs tarvitaan vasta silloin. Sitä kolmatta on siis siihen asti aikaa metsästää.

Huomenna sitten juostaan Lunan kassa kolme rataa, joista agiradat jäävätkin sitten vähäksi aikaa viimeiseksi. Projekti "kontaktit kuntoon" alkaa ensi viikolla!

Tuloskertausta ja harmillinen uutinen

Hups kun on taas vierähtänyt tovi edellisestä postauksesta. Tällä välillä on käyty näyttelyissä ja treenattu normaaliin tapaan.

10.8 oli siis MV, jossa käytiin Lunan kanssa hakemassa tyrmäävä arvostelu EH:n kera. Koirassa ei ollut mitään muuta hyvää kuin väri.

13.8 Luna kävi Marin käsittelyssä Remediumissa. Mitään hälyyttävää ei löytynyt. Pieniä jumeja samoissa kohdin kuin yleensäkin, mutta kaikki saatiin nopeasti auki. Hienoa, että Luna on pysynyt hyvässä kunnossa! :)

16.8 oli sitten vuorossa erkkari Tampereella. Kehässä Vivan ja Lunan lisäksi nyt ensimmäistä kertaa myös Kiara. Kiara haukuttiin jo heti portilla pystyyn. Kiva aloitus näyttelypäivälle. Pikkuriiviö oli kuitenkin onnesta soikeana tavattuaan taas kasvattajansa. Ei kyllä epäilystäkään, etteikö olisi tunnistanut Heidiä ;) Muutoinkin se oli tuttuun tapaan niin reipas shelttilapsi kuin vain olla voi ja tervehti iloisena kaikki koirat ja ihmiset. Kehään se pääsi omista koiristani ensimmäisenä ja tuomarina oli Päivi Eerola. Päivin tutkittua sitä hetken pöydällä, hän sanoi, että vaikka näin ei koskaan saisi näyttelyssä sanoa, niin hän nyt sanoo, että tämä näyttää aivan jalostusnartulta. Ja kun kasvatat sen oikein, tulee se tekemään sinulle huikeita pentuja. Niin upea rakenne ja linjat tällä koiralla on. Ja voitte uskoa, että se tuntui hyvältä. Arvostelu oli kaikin puolin upea ja sitä nimenomaan lähdettiin tuolta hakemaan.

kuva: Heidi Ruoho

Sitten olikin Vivan vuoro. Vivan ja Lunan tuomarina oli Jane Hill Iso-Britanniasta. Vivalle tulokseksi EH. Oli tämän tuomarin mielestä liian suuri. Luna esiintyi sitten pienoisen odottelun jälkeen ja Lunan tulos oli ERI3 SA :)

Erkkaria seuraavana päivänä suunnattiin sitten Valkeakosken näyttelyyn, jossa pitkästä aikaa nähtiin myös Rudin ihana kasvattaja Sari :) Täällä tuomarina Australialainen Cathy Scotton, joka arvosteli kyllä todella peruusteellisesti, vaikkakin lopulta taisivat kaikki arvostelut olla melko identtiset koirilla :D

Viva aloitti ja sai ERIn, mitä alkuun jännitin, sillä uroksilla oli rokottanut koosta ja turkin määrästä. Vivahan alkoi tiputtaa turkkia heinäkun lopussa ja alkoi olla jo kaljun näköinen. Kilpailuluokassa jäi ERIn saaneista kolmanneksi. Vivan pää ei miellyttänyt tätä tuomaria ollenkaan, vaikka sanoikin, etteivät ykkönen ja kakkonen liikkuneet lainkaan yhtä hyvin kuin Viva :D

Lunan vuoro oli sitten valioissa, joita paikalla oli viisi kappaletta. Luna esiintyi toisena. ERI saatiin, kuten kaikki muutkin valiot. Kilpailuluokassa sijoituttiin ilahduttavasti toisiksi ja saatiin SA. PN-kehässä sitten päädyttiin lopulta sijalle 3! Hieno päivä siis! Lisäksi esitin Pikikuonojen kasvattajaryhmässä, joka oli ROP-kasvattaja. Jäätiin sitten odottamaan loppukehien alkua ja sieltä napsahti vielä BIS3 - sijoitus!

Viime viikon keskiviikkona oli sitten ohjelmassa Jennan treenit.  Mukaan otin Lunan ja Vivan. Viva oli aivan huikea!!! Se meni niin lujaa, että ensimmäistä kertaa juoksi puomista läpi! Ja vielä kahdesti! Yritti kyllä pysähtyä, mutta sai vauhdin pysäytettyä vasta pari metriä puomin alastulon jälkeen! :D Molemmilla kerroilla sillä oli sellainen ilme, että hups, ei ihan onnistunutkaan :D Lisäksi se laitteli myös A:ta todella vauhdilla ja upeilla kontakteilla! Ihana Pikkumusta! <3

Luna oli hieman vaisu, mutta se johtuu juoksuista. Se oli keväälläkin pari kuukautta juoksun loppumisesta hieman vaisu. Ei niin vaisu, että moni sitä huomaisi, mutta itse sen tunnen ohjauksessa. Treenit sujuivat kuitenkin kohtuu hyvin. Ainoastan mietintämyssyyn joutuivat keinun ja puomin tilanne. Lopulta asiaan mietittyäni, päädyin siihen tulokseen, että elokuun viimeisen viikonlopun kisojen jälkeen aloitetaan ainakin kahden kuukauden kisatauko agiradoilta, jonka aikana laitetaan nuo kontaktit kerralla kuntoon. Jennalla onkin jo kuulemma sotasuunnitelma niiden suhteen tehtynä ;)

Lauantaina sunnattiin sitten Kouvolan näyttelyyn, jossa tuomarina oli kovasti tytöistä ennen tykännyt Tanskalainen Ole Staunskjaer. Vivan turkki olikin sitten jo niin kaamea, että EH sille napsahti nimenomaan turkin puutteesta johtuen. Lunalle tulokseksi ERI3 SA. Täälläkin esitettiin Pikikuonojen kasvattajaryhmä, joka oli jälleen ROP-kasvattaja! Isosta kehästä ei tällä kertaa tullut menestystä.

Eilen oli sitten ohjelmassa Heinolan näyttely, johon myös Rudi pääsi turistiksi mukaan, sillä se sisko oli tulossa turistiksi myös :) Oltiin heti 7 jälkeen aamulla perillä, jotta saatiin varmasti teltalle paikka ja sille oli lopulta päivän aikana oikeasti käyttöä, sillä sade vieraili näyttelypaikalla myös. Onneksi kehät olivat siinä vaiheessa jo ohi.

Olin päättänyt jättää Vivan kotiin, sillä sen on nyt aivan kalju, enkä turhaan halua hakea sille kehistä EH:ta tai jopa huonompaa. Kehään pääsi vain Luna, jonka tulos oli täällä ERI3. SA:ta ei tällä  kertaa herunut ollenkaan. Jälleen esitettiin Pikikuonojen kasvattajaryhmä, joka myös täällä oli ROP-kasvattaja! Onnea Sari! Isoja kehiä saatiin odotella sitten hyvä tovi ja siinä välissä napsittiin myös Rudista ja sen Fira - siskosta muutamia kuvia. Kyllähän nuo sisaruksiksi tunnistaa, vai mitä? ;)

Sisko ja sen Veli <3

"Katsohan siskoseni, tuolla mekin tulevaisuudessa kehässä kirmaamme" :D

Ei muuta kuin parikisoihin! :)

Fira vasemmalla ja Rudi oikealla :)

Huikean hienoja lapsia ovat kyllä molemmat ja niin samanoloisia, kuin vain sisarukset voivat olla :) Ja kyllähän nuo pitää parikisaan vielä joku kerta saada! :)

Ja sitten siihen harmilliseen uutiseen. Nimittäin Vivan siskolla paljastui vähän aikaa sitten melko mittavat hammaspuutokset. Näin ollen pitkän harkinnan ja mielipiteen vaihdon jälkeen,  joudun miettimään sille urosvalinnan uusiksi, sillä alunperin valitsemaltani urokselta puuttuu myös hampaita, kuten Vivaltakin. Ja sukurasitteen noustua näin merkittävästi, tarvitsen Vivalle uroksen, joka ei niitä juurikaan periytä. Surullista, mutta näin on tehtävä. Valitun uroksen tulen kuitenkin paljastamaan vasta jos ja toivottavasti kun astutus on onnistunut. Merlessä pysytään hyvin suurella todennäköisyydellä, mutta soopeliuroskin on mahdollinen. Katsotaan kuinka käy :)

Oho

Tänään kisattiin Liedossa, Tsaukkilassa. Ohjelmassa kaksi rataa. Aloitettiin ulkona Eija Berglundin hyppärillä ja taitaa tuo täti tykätä putkiviritelmistä, sillä sellaista oli taas luvassa. Parissa paikassa olin pahasti myöhässä, mutta nollana selvittiin aina kolmanneksi viimeiselle hypylle asti, missä Luna sitten lipsahti takaakiertoon, vaikka suoraan piti mennä ja hyllyhän se siitä napsahti.

Sitten sisälle ja siellä Anders Virtasen agirata. Tykkäsin kovasti, vaikka tossua sai kyllä paikoin laittaa oikein huolella toisen eteen. Putken jälkeisessä persjätössä olin kyllä valovuoden myöhässä ja puomi oli hidas, mutta niin vain nollana kuitenkin maaliin. Ja sanaton oli olo, kun tuloksista sitten näkyi, että voittonollahan se oli! Luna sitten ilmeisesti päätti, että laitellaan toinen heti perään, niin ei jää jossitteluille sijaa! :D

Rata ei ollut läheskään niin hyvä kuin Kotkassa, mutta tuloksesta en valita :D Enemmän hyvää siinä kuitenkin oli ja uskalsin ohjata taas rohkeasti. Puomillakin Luna pysähtyi, vaikkakin kaikki tassut puomilla. En tuosta ruvennut kuitenkaan sille huomauttamaan, sillä olen huomannut, ettei Luna oikeasti hiekkapohjaisissa halleissa erota missä puomi loppuu ja maa alkaa. Videollakin näkyy, että puomin alastulolla on paljon hiekkaa ja Luna pysähtyy juuri siihen missä etutassut osuvat hiekalle. Se selkeästi luuli, että oli oikeassa kohdassa. :) Pysähtyi kuitenkin hyvin ja lähti vasta vapautuksesta,joten olen siihen tyytyväinen :)

Nyt on ohjelmassa kisataukoa aina kuun loppuun asti. Ensi viikon Luna saa huilia kokonaan ja lisäksi käydään Marilla tsekkaamassa kropan tilanne. Huomenna suunnataan sitten Messukeskukseen ja toiveissa olisi, ettei tulos olisi EH:ta huonompi. Tuli mitä tuli, niin mennään viettämään unohtumaton päivä shoppailun ja tuttujen tapaamisen merkeissä! :)

Pori, Salo ja kirsikkana kakun päällä, Kotka

Kisailtu ollaan urakalla. Viime lauantaina ajeltiin Poriin, jossa oli virallisten kisojen ohessa myös rotumestaruus. Tuomarina kisoissa Heidi Viitaniemi, jonka radoista en juuri välitä, eikä nämä radat tehneet poikkeusta. Ihan mentävät radat kyllä, mutta profiilit eivät aivan meitä suosivia. Olin yksin liikenteessä, joten videota radoista ei ole.

Ensimmäisellä radalla meno oli muuten hyvää, mutta onnistuin sössimään kepeille menon ja siitä vitonen. Muuten ei ongelmia. Kontaktit myös oikein kivat! :)

Toinen rata oli sitten samalla karsintarata rotumestaruufinaaliin ja pelkkä tulos olisi riittänyt sinne pääsyyn. Kuinkas ollakaan, niin hyllytettiin tämän. Tällä radalla kepeiltä poistuminen oli vaikea, sillä sinne piti tehdä loppuun tosi tiukka saksalainen ja Luna ei tätä kestänyt, vaan jätti kepit kesken. Ei tässä vielä mitään, mutta jonkun käsittämättömän ajatuskatkoksen seurauksena päätin korjata kepit keskeltä, enkä alusta. Ja korjasin sitten väärin. Tästä siis hyl ja kyllä muuten ketutti. Että voi ihminen olla tyhmä! No tästäkin opitaan ja enää en korjaile keppejä keskeltä vaan aina aloitetaan alusta jos virhe tulee. Näin ollen asiaa shelttimestaruusfinaliin ei ollut, joten lähdettiin ajelemaan kotiinpäin.

Seuraavana päivänä suunnattiin sitten Saloon kisaamaan. Sielläkin ohjelmassa kaksi agilityrataa ja niillä tuomarina Eija Berglund. Ja hänen radoistaan sitten tykkäsin paljon! Taidettiin myös olla ensimmäistä kertaa sellaisella agiradalla jolla ei ollut puomia lainkaan :) Ensimmäinen rata oli hieman nihkeää menoa. Luna yleensä ei ihan syty ensimmäiselle radalle. Tehtiin kuitenkin mukava nolla ja sijoitus oli 2.!

Toinen rata oli sitten jo tosi hyvää menoa ja muutamaa pientä myöhästymistä lukuunottamatta olin siihen todella tyytyväinen. Tulos nolla tältäkin radalta ja sijoitus 4.

Eilen sitten suunnattiin Kotkaan. Kotka on aina ollut meille erittäin sopiva kisapaikka, eikä se tehnyt poikkeusta tälläkään kertaa. Ohjelmassa kolme rataa ja tuomarina Anne Savioja, jonka radat kuuluvat ehdottomiin suosikkeihin. Ensimmäisellä radalla Luna ei oikein liikkunut ja lopulta hyllytettiin kohtaan, jota eniten rataantutustumisessa mietin. Luna ei tullut sivuttaishypylle suunnittelemaani pyöritykseen vaan paineli iloisesti sen ohi ja hyppäsi sen väärinpäin.

Ja sitten siihen toiseen rataan. Rataan joka jää kyllä muistoihin yhtenä meidän parhaista ja ikimuistoisimmista. Päätin ennen rataa hetsata Lunaa oikein kunnolla ja ohjata oikeasti asenteella ja varmistelematta ja luottaa koiraan, sillä se osaa. Näin sitten tehtiin ja nollana maaliin. Eikä siinä vielä kaikki, vaan lopulta selvisi, että se oli VOITTOnolla! Itku tuli. Ei sitä voinut käsittää. Kävin sitä kisatoimistosta kysymässä ja sieltä sitten todettiin, että kyllä se tosiaan voitti ja kuinka harmi, ettei Luna saa vastaanottaa sertiä :D Siitä minä kyllä viisveissaan, sillä sen saaminen ei ole läheskään niin vaikeaa kuin tuon voiton :) Nyt se on plakkarissa. Tämän myötä myös SM-nollat on nyt kasassa. Karsintoihin tarvitaan vielä kaksi yksittäistä nollaa :)

Pieni Sininen Enkelini <3

Hullun hommaa

Kun herätyskello soi aamulla klo 5:30, on vaikea saada väsyneet aivot muistamaan miksi. Parin tunnin yöunien jälkeen herääminen ei houkuttele yhtään. Kunnes mieleen muistuu, että edessä on yksi kesän odotetuimmista reissuista. Olemme lähdössä Ruotsiin koiranäyttelyyn.

Matkan ensimmäinen etappi on Turun satama, josta Viking Amorellan on määrä kuljettaa meidät illaksi Tukholmaan. Itseltäni ensimmäinen etappi sujuu onnellisesti unten mailla. ;) Koirista matkassa mukana olivat Luna ja Rossi, joita oikeastaan mikään ei enää järkytä. Niin kokeneita matkustajia ne ovat. Suomen tapaan, myös Ruotsista tuli numerolaput etukäteen ja ihan perinteisellä etanapostilla. Niiden lisäksi koirilla oli oltava passit ja rekisteritodistukset matkassa.

Laivamatka sujui koirien osalta rauhallisesti. Itse painelin nukkumaan pariksi tunniksi miesväen viihdyttäessä itseään teillä tietymättömillä. Olimme siis matkassa kaveripariskunnan kanssa. Iltapäivällä suuntasimme täyttämään vatsat buffettiin, missä kyynärpäätaktiikan käyttö oli ilmeisen sallittua, jopa suotavaa. Nälkä lähti, joten tavoite sen osalta saavutettu.

Perille Tukholmaan päästyämme, oli edessä vielä puolentoista tunnin ajomatka hotellille, joka sijaitsi pienessä kylässä, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Pikaisen koirien pissatuksen jälkeen ajoimmekin yhtä kyytiä aina hotellille asti. Meidän hienohelmaiset koirathan eivät todellakaan pissi laivalla olleeseen ulkoilutuslaatikkoon. Rossin ilme osoitti syvää järkytystä kun se sinne nostettiin. Lunaa en edes yrittänyt sinne laittaa.

Hotelli oli kolmesta eri talosta koostuva ja se sijaitsi upeissa maisemissa ison lammen rannalla. Rannassa asui jos jonkinnäköistä ankkaa ja hanhea, jotka olivat erittäin pelottomia ihmisiä ja koiria kohtaan. Sihinä vaan kävi jos yritit liian läheltä ne ohittaa. :D

Hotellihuone oli mukavan suuri ja paikka oli ihanan hiljainen. Koirien pesun olin suorittanut jo laivalla, joten illalla ei jäänyt muuta hommaa kuin nukkumaanmeno koirien ulkoilutuksen lisäksi.

Näyttelyt olivat kahdessa kaupungissa ja olimme hauskasti kavareittemme kanssa eri kaupungeissa eri päivinä. :D Hotellimme sijaisti 15min ajomatkan päässä Köpingistä ja taas toiseen näyttelypaikkaan, eli Askersundiin siltä oli vajaan puolentoista tunnin matka. Meillä oli näyttely lauantaina Askersundissa, joten aikainen oli herätys, emmekä ehtineet edes aamupalalle. Toki jos olisin katsonut kehän alkamisaikaa tarkemmin, niin olisimme osanneet lähteä liikenteeseen oikeaan aikaan, eikä tuntia liian aikaisin. ;) Tällöin olisimme ehtineet myös aamiaiselle. Perille löysimme helposti ja hetken mietinnän jälkeen pistettiin myös teltta pystyyn kehän laidalle. Ennen kehän alkua metsästettiin myös näyttelyn eläinlääkäri käsiimme, jotta saimme leimat passiin ekinokokkilääkityksestä. Täällä tämä oli jopa aivan ilmaista, mikä hämmästytti meidät vallan sanattomiksi.

Kehän alkua saatiin sitten odotella aika kauan, sillä se tosiaan alkoi vasta klo 10, ikä klo 9 niinkuin olin luullut. Aivan pari päivää ennen tulleesta tuomarimuutoksesta johtuen, sheltit arvosteli Ruotsalainen kasvattajatuomari Ulla Bergh-Persson. Lienee sanomattakin selvää, että mikäli tämä olisi ollut ilmoittautuessa ilmoitettu tuomari, olisi reissu jäänyt väliin. Mutta sen tultua näin myöhään, niin matkaan lähdettiin. Lopulta arvostelu alkoi ja Rossi oli kehässä ensin avouroksissa. Näyttelykehän kulku oli täsmälleen sama kuin Suomessa. Rossi sai EH:n, mikä ei yllättänyt yhtään. Olin varautunut jopa huonompaan.

Sitten oli taas ohjelmassa odottelua ennen Lunan esiintymistä valionartuissa. Tässä vaiheessa silmiinpistävää oli värijakauma shelteissä. Viidestäkymmenestä ilmoitetusta koirasta vain noin kymmenen oli muita kuin soopeleita. Merlejä näistä ehkä kolme. Ei siis jäänyt epäselvyyttä Ruotsin shelttien suosikkiväristä. Lunan luokassa oli viisi koiraa ja kaikki saivat ERIn. Luna jäi sitten näistä ilman luokkasijoitusta tuomarin perustellessa sen johtuneen siitä, että se on eri tyyppiä, kuin mihin hän on tottunut. SAn Luna kuitenkin sai. En tiedä onko Ruotsin säännöissä eroavaisuus meidän sääntöihimme tässä kohden, sillä kovasti meitä haluttiin PN-kehään, vaikka ei sieltä mitään saatavaa Lunalle ollut ja Suomessa sinne mennään vain luokkasijoituksella saadun SA:n kera. Kieltäydyin sitten kohteliaasti tulemasta kehään, sillä päivä oli ollut todella pitkä ja helteinen ja ennustettu ukkoskuuro oli juuri saapumassa yläpuolellemme, joten halusimme ehtiä autolle tavaroiden kanssa ennen sen puhkeamista. Ja ehdimme. Juuri ja juuri.

Paluumatkalla Köpingin näyttelystä kantautui hienoja uutisia, sillä kavereittemme koira oli ollut ROP, joten ajelimme sinne kannustamaan heitä ryhmäkehiin. Samalla saimme pystytettyä telttamme kehän laidalle valmiiksi, joten jäi aamulle yksi homma vähemmän.

Hotellilla ulkoilutimme koirat ja huilasimme hetken ja sitten lähdettiinkin syömään hotellin ravintolan grillibuffettiin. Maistuvaa oli. Tämän jälkeen napsittiin hieman kuvia koirista ja ulkoilimme ihan reilusti, jotta koirat saivat jaloitella kunnolla.

Seuraavana aamuna ehdimme jopa aamupalalle ja sen jälkeen nopeasti Köpingin näyttelypaikalle. Tänään sheltit arvosteli Luis Pinto Texeira Portugalista. Kehän kulku sama kuin eilen ja koiriemme tulokset lähes samat kuin eilen. Tänään vain jäi Lunalta SA saamatta. Koirat eivät tänäänkään olleet Ruotsalaista tyyppiä. Kas ihmettä.

Näyttelyn jälkeen suunnattiin pikkuteitä kohti Tukholmaa, jotta päästäisiin kotimatkalle. Tukholmassa käytiin pienellä kävelyllä ja löydettiin upea näköalareitti ja sieltä saatiin hienoja kuvia.

Paikallinen koirapuisto

Kotimatka sujuikin sitten yöllä ja nukkumaan suunnattiin heti buffa-aterian jälkeen. Edelleen kyynärpäätaktiikkaa sai käyttää. Aamulla oltiin Turussa ja siitä sitten ajomatka kotiin meni taas omalta osin unten mailla.

Tiistaina sitten hain Kiarankin hoidosta Heidin luota ja käytiin samalla Ylöjärvellä kisaamassa Lunan kanssa pari rataa. Tuloksina nolla sijalla 4./42 ja rimavitonen. Kiara sai myös tehdä verkkahypyillä vähän aksaa ja kyllä se vaan oli taitava!

Muutama päivä ehdittiin Ruotsin reissusta toipua ja heti seuraavana viikonloppuna oli seuraavat näyttelyt ohjelmassa. Lauantaina suunnattiin Porvooseen Päivi Eerolan kehään molempien tyttöjen kanssa. Kuten arvasin, ei Päivi erityisemmin tykännyt Vivan päästä. ERI4 oli kuitenkin hienosti tulos tästä huolimatta. Luna jatkoi Ruotsissa alkanutta sileitten ERIen linjaa. Arvostelu oli hieno ja turkin puutteeseen jäi sitten luokkasija uupumaan. Turha toivoa sitä siis Eerolan kehästä jatkossakaan, sillä Luna on täydessä turkissa. Hieman pistää myös pikkuhiljaa ärsyttämään, kun kuulet arvostelun sanasta sanaan koiran kanssa seistessä ja sitten paperissa lukee vain osa asioista ja nekin mitkä lukee, niin lukee ihan eri tavoin kuin tuomari sanoi. Vai onko jonkun mielestä sama asia "kaunis, narttumainen pää" ja "hyvin narttumainen pää". Että näin niitä voi ilmeisesti tarpeen vaatiessa muuttaa.

Sunnuntaina suunnattiin sitten yhtä helteiseen Helsingin näyttelyyn ja siellä kehässä vain Viva. Tämä tuomari taas arvosti liikettä enemmän ja Viva voitti nuorten luokan SA:n kera. PN-kehässä jäätiin sijoitusten ulkopuolelle, mutta päästiin kilpailemaan varasertistä ja sen kisan Viva voitti! Ja kerrottakoon, että ei harmittanut sitten yhtään, sillä SERT meni Lunan iki-ihanalle Pöppis-äidille! Onnea! Kiara oli myös näyttelypaikalla mukana ja se ei ollut menosta taaskaan moksiskaan. Harjoiteltiin jopa kehäkäyttäytymistä ja pöydällä pääsi neiti vieraitten kopeloitavaksi. Tästäkään se ei korvaansa lotkauttanut, vaan antoi tutkia täysin ongelmitta. Kovasti sai taas pikkuneidin luonne ja rakenne kehuja. Erityisesti hännänpituus taisi aiheuttaa leukojen loksahtelua ;) Pienihän tuo ei oikeastaa enää ole, sillä mittatikku näyttää tällä hetkellä 37cm. Painoa ainakin 7kg. Luultavasti tuo ei tuosta enää juurikaan kasva. Ehkä pari senttiä, jos sitäkään, mutta mainion kokoinen medi siitä tulee :) Hauska nähdä järkyttyneitä ilmeitä, kun vien sen erkkarissa pentukehään ;)

Ennen erkkaria on vielä ohjelmassa muutamat agilitykisat ja sitten tietysti Maailman Voittaja näyttely. Siellä kehään pääsee omista koirista ainostaan Luna. Tavoitteena meillä on ERIn saaminen, mikä ei välttämättä ole itsestään selvyys Kanadalaiselta tuomarilta. Saapa nähdä siis kuinka käy.

Kesäretki Kokkolaan

Viime perjantaina suunnattiin auton nokka kohti Kokkolaa. Matkaseuraksi saatiin Marianne & Co., joten matkakin tuntui inhimillisemmältä :D Kuuden tunnin ajelun jälkeen päästiin viimein perille Niinan luokse ja suunnattiin heti agikisapaikalle joka sijaitsi vain parin sadan metrin päässä Niinan kotiovelta. Ilmoittauduin samalla ja ehdin kauempaa nähdä hieman Niinan ja Xian menoa radalla.

Lunalla oli sitten ohjelmassa yksi startti, joka sujuikin ihan hyvin, kunnes ohjasin välistävedon hätäisesti ja Luna haki hypyn sitten ihan oikein takaakiertona kun sen sinne huitaisin :P Erityisen ylpeä olen kuitenkin itsestäni siinä, että vaikka puomi oli hidas, niin maltoin odottaa tassut maahan vaikka oli nolla siinä vaiheessa alla :)

Ilta sujuikin sitten rattoisasti jutellen ja uni tuli vasta todella myöhään.

Aamulla pakattiin sitten koirat autoon ja suunnattiin näyttelypaikalle. Sheltit arvosteli Ruotsalainen Kurt Nilsson. Hauska meis, joka ei kyllä omaan silmää näyttänyt yhtään tuomarilta :D Niina ja Nuka esiintyivät hienosti ja Nuka olikin lopulta PU2 saaden SERTin ja VARACACIBin! Onnea vielä. Alla muutama kuva Nukasta ja Niinasta kehässä :)

Sitten olikin Vivan vuoro. Tuomari totesi pöydällä lähestyessään, että iso tyttö. Kaivoi sitten mittatikun esiin, jota Viva yllättäen arasteli, ja mitattuaan totesi, että eihän se nyt erityisen iso olekaan :D Viva sai ERIn ja sijoittui lopulta luokassaan kolmanneksi ilman SA:ta.

Lunaa ei tarvinnut mitata, mutta korville naureskeli tuomari heti, että ovat hieman suuret ;) ERIn sai Lunakin ja luokkasijoitus oli lopulta neljäs. Ei siis suurta menestystä tällä kertaa, mutta erittäin tyytyväinen molempien ERIn saamiseen olen, sillä se ei ollut itsestäänselvyys tältä tuomarilta :)

Sitten suunnattiinkin taas kisaamaan. Lunan startti oli vasta klo 21 jälkeen illalla, joten pitkään saatiin odottaa. Eilisestä sisuuntuneena ohjasin paremmin ja tehtiin oikein mukava nolla. Puomillakin tassut tulivat jo nopeammin maahan ja jälleen maltoin odottaa ne sinne asti. Hyvä minä! ;) Tein myös elämäni parhaan valssin tälä radalla :P

Illalla olikin sitten väsynyttä porukkaa eikä unta tarvinnut juuri houkutella.

Yöunet jäivät lyhyiksi, sillä meidän piti olla kisapaikalla jo heti klo 7 jälkeen.. Minien rata oli aamun ensimmäinen. Ja kuten kaksi edellistäkin rataa joilla olimme olleet, oli tämäkin Ritva Herralan käsialaa ja tämän kisakokemuksen perusteella menevät kyllä suosikkilistalla hänen ratansa sinne häntäpäähän.. Tälläkään radalla ei ollut keinua ollenkaan ja muutenkaan ei juuri ohjausta tarvinnut miettiä. Siihen näennäiseen helppouteen se sitten kosahtikin, kun onnistuin typerästi A:n jälkeen tyrkkäämään Lunan takaakiertoon, kun suoraan olisi pitänyt mennä.. No pääsimpä sitten kehumaan kunnolla puomin kontaktista :)

Reilun parin tunnin odottelun jälkeen oli sitten ohjelmassa viikonlopun viimeinen rata ja sille vaihtui tuomariksi Sari Mikkilä, joka oli sitten tehnyt oikeinkin haastavan radan. Päästiin sitten jopa hieman kikkailemaan, sillä tein meidän bravuuriksi muodostuneen backlapin hypyltä putkee ja leijeröin matkalla Lunaa kutsumaan vielä pari hyppyä ;) Radalla oli myös pimeään putkikulmaa lähetys, jonka Luna kyllä haki, mutta hukkasi minut jotenkin ulostullessaan ja jäi palloilemaan putken suulle ja siinä paloi useampi sekuntti. Muuten oikein kivaa menoa ja nolla se lopulta oli, vaikka putkisekoilusta Sari meinasikin käden nostaa, mutta muutti sitten mielensä :)

Kaikkiaan tapahtumana tuo KLAGi oli aivan mahtava ja kisapaikka upea. Tullaan varmasti tulevaisuudessa tekemään tästä jokavuotinen perinne :) Ei enää montaa paikkaa varmasti ole, jossa pääsee luonnonnurmelle kisaamaan :)

Kisojen jälkeen olikin sitten kotimatkan aika, mutta pikaisesti napattiin vielä tulevasta nuoresta parista yhteiskuva :)

Nuka oli vieläkin upeampi kuin olin odottanut ja innolla odotetaan Vivan juoksua, että päästään pistämään pikkuvipeltäjiä alulle :) Kiitos vielä Niinalle mahtavasta viikonlopusta ja Mariannelle ajomatkojen matkaseurasta. Kannatti lähteä ja viimeistään syksyllä ajellaan tuo matka uudestaan! :)

Karjaa KR 6.7.2014

Viime sunnuntaina oli ohjelmassa Karjaan näyttely Lunan ja Vivan kanssa. Shelttejä oli ilmoitettu 49 kappaletta ja tuomarina ennestäänkin meille tuttu Helin Kasuk-Tenson.

Viva pääsi kehään ensin ja esiintyin viimeisenä nuorten luokan neljästä koirasta. Kaikki neljä saivat ERIn ja näistä Viva sijoitettiin ensimmäiseksi! Kaikille myös SA :)

Valioluokassa oli sitten Lunan lisäksi myös kolme koiraa ja jälleen kaikki saivat ERIn. Ja Vivan tapaan, Luna voitti luokan! SA saatiin myös. Näin ollen Jukka pääsi toista kertaa Lunan kanssa kehään :)

PN-kehässä oli hieman tunkua ja nopeasti tuomari kätteli suuren osan pois jättäen kehään kuusi koiraa. Luna ja Viva olivat molemmat kehään jääneiden joukossa. Sitten juostiin vielä kerran ympäri jonka jälkeen tuomari kätteli kaksi koiraa ulos. Tämän jälkeen kehään jäivät junnunarttu, Viva, Luna ja valioluokan kakkonen. Sitten taas ympäri, jonka jälkeen junnunarttu osoitettiin neloseksi. Tässä vaiheessa pompin jo riemusta, sillä Viva saisi toisen SERTin! Yllättäen sitten valioitten kakkonen nostettiin Lunan edelle kakkoseksi eli Luna oli näin ollen kolmas, joten Viva voitti nartut! Uskomatonta! Tuomari kehui Vivan liikkeitä aivan upeiksi ja sanoi myös Lunan hävinneen liikkeitten takia valioluokan kakkoselle, sillä Jukka ei saanut sitä liikkumaan niin hyvin. Tämä ei kuitenkaan harmittanut meitä yhtään :)

Sitten olikin ROP-kehä, jossa Vivaa vastassa oli veteraaniuros. Kerran mentiin ympäri ja sitten tuomari ojensi ROP-ruusukkeen meille! Mitä tähän enää voi sanoa? :) Hieno päivä!

Kuva: Marianne Timonen

Ryhmäkehään piti tottakai jäädä, vaikka läpijuoksu siitä luonnollisesti tulikin. Kotona napattiin sitten virallinen pönötyskuva:

Nyt on sitten Vivalla kaksi SERTiä Suomesta, joten tänä kesänä ei enempää edes tarvita. Näyttelyitä on kuitenkin siitä huolimatta useampia tiedossa ja ensimmäinen ylihuomenna kun suuntaamme Lunan ja Vivan kanssa Kokkolaan Niinan ja Nukan luokse kyläilemään viikonlopuksi. Näyttelyn lisäksi ohjelmassa on myös ainakin agilityä ja rentoa hengailua. Matkakavereiksi saame Mariannen, Minnin ja Robinin. Kivaa! :)

Maanantaina Rudi onnistui hieman meitä säikäyttämään. Kun tulimme töistä kotiin ja koirat olivat normaaliin tapaan keskenään ulkoilemassa, oli Rudi sisääntullessaan aivan apaattinen. Kuolasi hirvittävästi ja pissasi ja ripuloi alleen. Ei jääty seurailemaan tilannetta, vaan suunnattiin pikaisesti Aistiin. Siellä Rudi onneksi piristyi tutkimusta odotellessa ja tutkittaessa söi nappuloitakin, jotka kyllä oksensi heti ulos. Myös toisesta päästä tuli eritteet tutkimushuoneen lattialle ;) Tästä sen olo kuitenkin koheni ja jää mysteeriksi mikä tuon aiheutti. Eläinlääkäri epäili mahdollista ampiaisen pistoa, mutta itse epäilen sen syöneen jotakin. Mitä, niin sitä en tiedä. Rudi sai piikillä pahoinvoinninestolääkettä ja suuhun annosteltavaa ripulilääkettä mukaan ja sitten päästiinkin kotiin. Kotona piristyi edelleen ja pientä leikkiäkin virittelivät Kiaran kanssa :) Seuraavana päivänä olikin jo aivan normaali, enkä enää tiistai-illan jälkeen ole ripulilääkettäkään antanut, sillä maha on toiminut taas aivan normaalisti. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Eilen poju täytty 11vkoa ja pitihän siitä napata poseerauskuva:

11vkoa 25,5cm ja 3kg

Huomenna suuntamme siis Kokkolaan ja siitä reissusta tulee päivitystä ensi viikolla! :)