Hullun hommaa

Kun herätyskello soi aamulla klo 5:30, on vaikea saada väsyneet aivot muistamaan miksi. Parin tunnin yöunien jälkeen herääminen ei houkuttele yhtään. Kunnes mieleen muistuu, että edessä on yksi kesän odotetuimmista reissuista. Olemme lähdössä Ruotsiin koiranäyttelyyn.

Matkan ensimmäinen etappi on Turun satama, josta Viking Amorellan on määrä kuljettaa meidät illaksi Tukholmaan. Itseltäni ensimmäinen etappi sujuu onnellisesti unten mailla. ;) Koirista matkassa mukana olivat Luna ja Rossi, joita oikeastaan mikään ei enää järkytä. Niin kokeneita matkustajia ne ovat. Suomen tapaan, myös Ruotsista tuli numerolaput etukäteen ja ihan perinteisellä etanapostilla. Niiden lisäksi koirilla oli oltava passit ja rekisteritodistukset matkassa.

Laivamatka sujui koirien osalta rauhallisesti. Itse painelin nukkumaan pariksi tunniksi miesväen viihdyttäessä itseään teillä tietymättömillä. Olimme siis matkassa kaveripariskunnan kanssa. Iltapäivällä suuntasimme täyttämään vatsat buffettiin, missä kyynärpäätaktiikan käyttö oli ilmeisen sallittua, jopa suotavaa. Nälkä lähti, joten tavoite sen osalta saavutettu.

Perille Tukholmaan päästyämme, oli edessä vielä puolentoista tunnin ajomatka hotellille, joka sijaitsi pienessä kylässä, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Pikaisen koirien pissatuksen jälkeen ajoimmekin yhtä kyytiä aina hotellille asti. Meidän hienohelmaiset koirathan eivät todellakaan pissi laivalla olleeseen ulkoilutuslaatikkoon. Rossin ilme osoitti syvää järkytystä kun se sinne nostettiin. Lunaa en edes yrittänyt sinne laittaa.

Hotelli oli kolmesta eri talosta koostuva ja se sijaitsi upeissa maisemissa ison lammen rannalla. Rannassa asui jos jonkinnäköistä ankkaa ja hanhea, jotka olivat erittäin pelottomia ihmisiä ja koiria kohtaan. Sihinä vaan kävi jos yritit liian läheltä ne ohittaa. :D

Hotellihuone oli mukavan suuri ja paikka oli ihanan hiljainen. Koirien pesun olin suorittanut jo laivalla, joten illalla ei jäänyt muuta hommaa kuin nukkumaanmeno koirien ulkoilutuksen lisäksi.

Näyttelyt olivat kahdessa kaupungissa ja olimme hauskasti kavareittemme kanssa eri kaupungeissa eri päivinä. :D Hotellimme sijaisti 15min ajomatkan päässä Köpingistä ja taas toiseen näyttelypaikkaan, eli Askersundiin siltä oli vajaan puolentoista tunnin matka. Meillä oli näyttely lauantaina Askersundissa, joten aikainen oli herätys, emmekä ehtineet edes aamupalalle. Toki jos olisin katsonut kehän alkamisaikaa tarkemmin, niin olisimme osanneet lähteä liikenteeseen oikeaan aikaan, eikä tuntia liian aikaisin. ;) Tällöin olisimme ehtineet myös aamiaiselle. Perille löysimme helposti ja hetken mietinnän jälkeen pistettiin myös teltta pystyyn kehän laidalle. Ennen kehän alkua metsästettiin myös näyttelyn eläinlääkäri käsiimme, jotta saimme leimat passiin ekinokokkilääkityksestä. Täällä tämä oli jopa aivan ilmaista, mikä hämmästytti meidät vallan sanattomiksi.

Kehän alkua saatiin sitten odotella aika kauan, sillä se tosiaan alkoi vasta klo 10, ikä klo 9 niinkuin olin luullut. Aivan pari päivää ennen tulleesta tuomarimuutoksesta johtuen, sheltit arvosteli Ruotsalainen kasvattajatuomari Ulla Bergh-Persson. Lienee sanomattakin selvää, että mikäli tämä olisi ollut ilmoittautuessa ilmoitettu tuomari, olisi reissu jäänyt väliin. Mutta sen tultua näin myöhään, niin matkaan lähdettiin. Lopulta arvostelu alkoi ja Rossi oli kehässä ensin avouroksissa. Näyttelykehän kulku oli täsmälleen sama kuin Suomessa. Rossi sai EH:n, mikä ei yllättänyt yhtään. Olin varautunut jopa huonompaan.

Sitten oli taas ohjelmassa odottelua ennen Lunan esiintymistä valionartuissa. Tässä vaiheessa silmiinpistävää oli värijakauma shelteissä. Viidestäkymmenestä ilmoitetusta koirasta vain noin kymmenen oli muita kuin soopeleita. Merlejä näistä ehkä kolme. Ei siis jäänyt epäselvyyttä Ruotsin shelttien suosikkiväristä. Lunan luokassa oli viisi koiraa ja kaikki saivat ERIn. Luna jäi sitten näistä ilman luokkasijoitusta tuomarin perustellessa sen johtuneen siitä, että se on eri tyyppiä, kuin mihin hän on tottunut. SAn Luna kuitenkin sai. En tiedä onko Ruotsin säännöissä eroavaisuus meidän sääntöihimme tässä kohden, sillä kovasti meitä haluttiin PN-kehään, vaikka ei sieltä mitään saatavaa Lunalle ollut ja Suomessa sinne mennään vain luokkasijoituksella saadun SA:n kera. Kieltäydyin sitten kohteliaasti tulemasta kehään, sillä päivä oli ollut todella pitkä ja helteinen ja ennustettu ukkoskuuro oli juuri saapumassa yläpuolellemme, joten halusimme ehtiä autolle tavaroiden kanssa ennen sen puhkeamista. Ja ehdimme. Juuri ja juuri.

Paluumatkalla Köpingin näyttelystä kantautui hienoja uutisia, sillä kavereittemme koira oli ollut ROP, joten ajelimme sinne kannustamaan heitä ryhmäkehiin. Samalla saimme pystytettyä telttamme kehän laidalle valmiiksi, joten jäi aamulle yksi homma vähemmän.

Hotellilla ulkoilutimme koirat ja huilasimme hetken ja sitten lähdettiinkin syömään hotellin ravintolan grillibuffettiin. Maistuvaa oli. Tämän jälkeen napsittiin hieman kuvia koirista ja ulkoilimme ihan reilusti, jotta koirat saivat jaloitella kunnolla.

Seuraavana aamuna ehdimme jopa aamupalalle ja sen jälkeen nopeasti Köpingin näyttelypaikalle. Tänään sheltit arvosteli Luis Pinto Texeira Portugalista. Kehän kulku sama kuin eilen ja koiriemme tulokset lähes samat kuin eilen. Tänään vain jäi Lunalta SA saamatta. Koirat eivät tänäänkään olleet Ruotsalaista tyyppiä. Kas ihmettä.

Näyttelyn jälkeen suunnattiin pikkuteitä kohti Tukholmaa, jotta päästäisiin kotimatkalle. Tukholmassa käytiin pienellä kävelyllä ja löydettiin upea näköalareitti ja sieltä saatiin hienoja kuvia.

Paikallinen koirapuisto

Kotimatka sujuikin sitten yöllä ja nukkumaan suunnattiin heti buffa-aterian jälkeen. Edelleen kyynärpäätaktiikkaa sai käyttää. Aamulla oltiin Turussa ja siitä sitten ajomatka kotiin meni taas omalta osin unten mailla.

Tiistaina sitten hain Kiarankin hoidosta Heidin luota ja käytiin samalla Ylöjärvellä kisaamassa Lunan kanssa pari rataa. Tuloksina nolla sijalla 4./42 ja rimavitonen. Kiara sai myös tehdä verkkahypyillä vähän aksaa ja kyllä se vaan oli taitava!

Muutama päivä ehdittiin Ruotsin reissusta toipua ja heti seuraavana viikonloppuna oli seuraavat näyttelyt ohjelmassa. Lauantaina suunnattiin Porvooseen Päivi Eerolan kehään molempien tyttöjen kanssa. Kuten arvasin, ei Päivi erityisemmin tykännyt Vivan päästä. ERI4 oli kuitenkin hienosti tulos tästä huolimatta. Luna jatkoi Ruotsissa alkanutta sileitten ERIen linjaa. Arvostelu oli hieno ja turkin puutteeseen jäi sitten luokkasija uupumaan. Turha toivoa sitä siis Eerolan kehästä jatkossakaan, sillä Luna on täydessä turkissa. Hieman pistää myös pikkuhiljaa ärsyttämään, kun kuulet arvostelun sanasta sanaan koiran kanssa seistessä ja sitten paperissa lukee vain osa asioista ja nekin mitkä lukee, niin lukee ihan eri tavoin kuin tuomari sanoi. Vai onko jonkun mielestä sama asia "kaunis, narttumainen pää" ja "hyvin narttumainen pää". Että näin niitä voi ilmeisesti tarpeen vaatiessa muuttaa.

Sunnuntaina suunnattiin sitten yhtä helteiseen Helsingin näyttelyyn ja siellä kehässä vain Viva. Tämä tuomari taas arvosti liikettä enemmän ja Viva voitti nuorten luokan SA:n kera. PN-kehässä jäätiin sijoitusten ulkopuolelle, mutta päästiin kilpailemaan varasertistä ja sen kisan Viva voitti! Ja kerrottakoon, että ei harmittanut sitten yhtään, sillä SERT meni Lunan iki-ihanalle Pöppis-äidille! Onnea! Kiara oli myös näyttelypaikalla mukana ja se ei ollut menosta taaskaan moksiskaan. Harjoiteltiin jopa kehäkäyttäytymistä ja pöydällä pääsi neiti vieraitten kopeloitavaksi. Tästäkään se ei korvaansa lotkauttanut, vaan antoi tutkia täysin ongelmitta. Kovasti sai taas pikkuneidin luonne ja rakenne kehuja. Erityisesti hännänpituus taisi aiheuttaa leukojen loksahtelua ;) Pienihän tuo ei oikeastaa enää ole, sillä mittatikku näyttää tällä hetkellä 37cm. Painoa ainakin 7kg. Luultavasti tuo ei tuosta enää juurikaan kasva. Ehkä pari senttiä, jos sitäkään, mutta mainion kokoinen medi siitä tulee :) Hauska nähdä järkyttyneitä ilmeitä, kun vien sen erkkarissa pentukehään ;)

Ennen erkkaria on vielä ohjelmassa muutamat agilitykisat ja sitten tietysti Maailman Voittaja näyttely. Siellä kehään pääsee omista koirista ainostaan Luna. Tavoitteena meillä on ERIn saaminen, mikä ei välttämättä ole itsestään selvyys Kanadalaiselta tuomarilta. Saapa nähdä siis kuinka käy.

Kesäretki Kokkolaan

Viime perjantaina suunnattiin auton nokka kohti Kokkolaa. Matkaseuraksi saatiin Marianne & Co., joten matkakin tuntui inhimillisemmältä :D Kuuden tunnin ajelun jälkeen päästiin viimein perille Niinan luokse ja suunnattiin heti agikisapaikalle joka sijaitsi vain parin sadan metrin päässä Niinan kotiovelta. Ilmoittauduin samalla ja ehdin kauempaa nähdä hieman Niinan ja Xian menoa radalla.

Lunalla oli sitten ohjelmassa yksi startti, joka sujuikin ihan hyvin, kunnes ohjasin välistävedon hätäisesti ja Luna haki hypyn sitten ihan oikein takaakiertona kun sen sinne huitaisin :P Erityisen ylpeä olen kuitenkin itsestäni siinä, että vaikka puomi oli hidas, niin maltoin odottaa tassut maahan vaikka oli nolla siinä vaiheessa alla :)

Ilta sujuikin sitten rattoisasti jutellen ja uni tuli vasta todella myöhään.

Aamulla pakattiin sitten koirat autoon ja suunnattiin näyttelypaikalle. Sheltit arvosteli Ruotsalainen Kurt Nilsson. Hauska meis, joka ei kyllä omaan silmää näyttänyt yhtään tuomarilta :D Niina ja Nuka esiintyivät hienosti ja Nuka olikin lopulta PU2 saaden SERTin ja VARACACIBin! Onnea vielä. Alla muutama kuva Nukasta ja Niinasta kehässä :)

Sitten olikin Vivan vuoro. Tuomari totesi pöydällä lähestyessään, että iso tyttö. Kaivoi sitten mittatikun esiin, jota Viva yllättäen arasteli, ja mitattuaan totesi, että eihän se nyt erityisen iso olekaan :D Viva sai ERIn ja sijoittui lopulta luokassaan kolmanneksi ilman SA:ta.

Lunaa ei tarvinnut mitata, mutta korville naureskeli tuomari heti, että ovat hieman suuret ;) ERIn sai Lunakin ja luokkasijoitus oli lopulta neljäs. Ei siis suurta menestystä tällä kertaa, mutta erittäin tyytyväinen molempien ERIn saamiseen olen, sillä se ei ollut itsestäänselvyys tältä tuomarilta :)

Sitten suunnattiinkin taas kisaamaan. Lunan startti oli vasta klo 21 jälkeen illalla, joten pitkään saatiin odottaa. Eilisestä sisuuntuneena ohjasin paremmin ja tehtiin oikein mukava nolla. Puomillakin tassut tulivat jo nopeammin maahan ja jälleen maltoin odottaa ne sinne asti. Hyvä minä! ;) Tein myös elämäni parhaan valssin tälä radalla :P

Illalla olikin sitten väsynyttä porukkaa eikä unta tarvinnut juuri houkutella.

Yöunet jäivät lyhyiksi, sillä meidän piti olla kisapaikalla jo heti klo 7 jälkeen.. Minien rata oli aamun ensimmäinen. Ja kuten kaksi edellistäkin rataa joilla olimme olleet, oli tämäkin Ritva Herralan käsialaa ja tämän kisakokemuksen perusteella menevät kyllä suosikkilistalla hänen ratansa sinne häntäpäähän.. Tälläkään radalla ei ollut keinua ollenkaan ja muutenkaan ei juuri ohjausta tarvinnut miettiä. Siihen näennäiseen helppouteen se sitten kosahtikin, kun onnistuin typerästi A:n jälkeen tyrkkäämään Lunan takaakiertoon, kun suoraan olisi pitänyt mennä.. No pääsimpä sitten kehumaan kunnolla puomin kontaktista :)

Reilun parin tunnin odottelun jälkeen oli sitten ohjelmassa viikonlopun viimeinen rata ja sille vaihtui tuomariksi Sari Mikkilä, joka oli sitten tehnyt oikeinkin haastavan radan. Päästiin sitten jopa hieman kikkailemaan, sillä tein meidän bravuuriksi muodostuneen backlapin hypyltä putkee ja leijeröin matkalla Lunaa kutsumaan vielä pari hyppyä ;) Radalla oli myös pimeään putkikulmaa lähetys, jonka Luna kyllä haki, mutta hukkasi minut jotenkin ulostullessaan ja jäi palloilemaan putken suulle ja siinä paloi useampi sekuntti. Muuten oikein kivaa menoa ja nolla se lopulta oli, vaikka putkisekoilusta Sari meinasikin käden nostaa, mutta muutti sitten mielensä :)

Kaikkiaan tapahtumana tuo KLAGi oli aivan mahtava ja kisapaikka upea. Tullaan varmasti tulevaisuudessa tekemään tästä jokavuotinen perinne :) Ei enää montaa paikkaa varmasti ole, jossa pääsee luonnonnurmelle kisaamaan :)

Kisojen jälkeen olikin sitten kotimatkan aika, mutta pikaisesti napattiin vielä tulevasta nuoresta parista yhteiskuva :)

Nuka oli vieläkin upeampi kuin olin odottanut ja innolla odotetaan Vivan juoksua, että päästään pistämään pikkuvipeltäjiä alulle :) Kiitos vielä Niinalle mahtavasta viikonlopusta ja Mariannelle ajomatkojen matkaseurasta. Kannatti lähteä ja viimeistään syksyllä ajellaan tuo matka uudestaan! :)

Karjaa KR 6.7.2014

Viime sunnuntaina oli ohjelmassa Karjaan näyttely Lunan ja Vivan kanssa. Shelttejä oli ilmoitettu 49 kappaletta ja tuomarina ennestäänkin meille tuttu Helin Kasuk-Tenson.

Viva pääsi kehään ensin ja esiintyin viimeisenä nuorten luokan neljästä koirasta. Kaikki neljä saivat ERIn ja näistä Viva sijoitettiin ensimmäiseksi! Kaikille myös SA :)

Valioluokassa oli sitten Lunan lisäksi myös kolme koiraa ja jälleen kaikki saivat ERIn. Ja Vivan tapaan, Luna voitti luokan! SA saatiin myös. Näin ollen Jukka pääsi toista kertaa Lunan kanssa kehään :)

PN-kehässä oli hieman tunkua ja nopeasti tuomari kätteli suuren osan pois jättäen kehään kuusi koiraa. Luna ja Viva olivat molemmat kehään jääneiden joukossa. Sitten juostiin vielä kerran ympäri jonka jälkeen tuomari kätteli kaksi koiraa ulos. Tämän jälkeen kehään jäivät junnunarttu, Viva, Luna ja valioluokan kakkonen. Sitten taas ympäri, jonka jälkeen junnunarttu osoitettiin neloseksi. Tässä vaiheessa pompin jo riemusta, sillä Viva saisi toisen SERTin! Yllättäen sitten valioitten kakkonen nostettiin Lunan edelle kakkoseksi eli Luna oli näin ollen kolmas, joten Viva voitti nartut! Uskomatonta! Tuomari kehui Vivan liikkeitä aivan upeiksi ja sanoi myös Lunan hävinneen liikkeitten takia valioluokan kakkoselle, sillä Jukka ei saanut sitä liikkumaan niin hyvin. Tämä ei kuitenkaan harmittanut meitä yhtään :)

Sitten olikin ROP-kehä, jossa Vivaa vastassa oli veteraaniuros. Kerran mentiin ympäri ja sitten tuomari ojensi ROP-ruusukkeen meille! Mitä tähän enää voi sanoa? :) Hieno päivä!

Kuva: Marianne Timonen

Ryhmäkehään piti tottakai jäädä, vaikka läpijuoksu siitä luonnollisesti tulikin. Kotona napattiin sitten virallinen pönötyskuva:

Nyt on sitten Vivalla kaksi SERTiä Suomesta, joten tänä kesänä ei enempää edes tarvita. Näyttelyitä on kuitenkin siitä huolimatta useampia tiedossa ja ensimmäinen ylihuomenna kun suuntaamme Lunan ja Vivan kanssa Kokkolaan Niinan ja Nukan luokse kyläilemään viikonlopuksi. Näyttelyn lisäksi ohjelmassa on myös ainakin agilityä ja rentoa hengailua. Matkakavereiksi saame Mariannen, Minnin ja Robinin. Kivaa! :)

Maanantaina Rudi onnistui hieman meitä säikäyttämään. Kun tulimme töistä kotiin ja koirat olivat normaaliin tapaan keskenään ulkoilemassa, oli Rudi sisääntullessaan aivan apaattinen. Kuolasi hirvittävästi ja pissasi ja ripuloi alleen. Ei jääty seurailemaan tilannetta, vaan suunnattiin pikaisesti Aistiin. Siellä Rudi onneksi piristyi tutkimusta odotellessa ja tutkittaessa söi nappuloitakin, jotka kyllä oksensi heti ulos. Myös toisesta päästä tuli eritteet tutkimushuoneen lattialle ;) Tästä sen olo kuitenkin koheni ja jää mysteeriksi mikä tuon aiheutti. Eläinlääkäri epäili mahdollista ampiaisen pistoa, mutta itse epäilen sen syöneen jotakin. Mitä, niin sitä en tiedä. Rudi sai piikillä pahoinvoinninestolääkettä ja suuhun annosteltavaa ripulilääkettä mukaan ja sitten päästiinkin kotiin. Kotona piristyi edelleen ja pientä leikkiäkin virittelivät Kiaran kanssa :) Seuraavana päivänä olikin jo aivan normaali, enkä enää tiistai-illan jälkeen ole ripulilääkettäkään antanut, sillä maha on toiminut taas aivan normaalisti. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Eilen poju täytty 11vkoa ja pitihän siitä napata poseerauskuva:

11vkoa 25,5cm ja 3kg

Huomenna suuntamme siis Kokkolaan ja siitä reissusta tulee päivitystä ensi viikolla! :)

Treeniä ja näytelmä

Viime viikolla suunnattiin tyttökolmikon voimin Jennan treeneihin. Jukalla oli vapaapäivä, joten saatiin kerrankin koko treenit videolle. Teemana puomi, keinu ja eteenlähetykset. Kaikki tytöt tekivät hyvin hommia. Lunan keinu alkaa olla tosi hyvä ja Vivalle nostettiin keinua jo aika ylös ja edelleen se teki täydellisisä toistoja. Kiara on oikea reikäpää ja painelee täysillä joka juttuun :D Tässä koostevideo treeneistä kaikkien osalta.

Viime torstaina Luna kävi myös Marin käsiteltävänä Remediumissa. Ihan pieniä kireyksiä oli parissa paikassa, mutta kaikkiaan Luna oli todella hyvässä kunnossa! Kysyin myös Marilta mielipidettä Lunan ranteista. Niistä on muutamassa näyttelyssä mainittu. Ovat siis hieman pehmeät. Mari kuitenkin sanoi heti, että ovat aivan normaalit, eikä hän shelteillä udein tapaa edes näin suoria. Lunan etujalat eivät myöskään kierry mihinkään suuntaan, vaan ovat edestä katsoen aivan suorat, joten tämän pienen pehmeyden ei pitäisi vaikuttaa mihinkään. Etenkään kun Lunan ranteet ovat olleet puolivuotiaasta asti tuollaiset, eli eivät ole muuttuneet esim. agilityn takia. Helpotus oli tämä kuulla, sillä olen viime aikoina ollut hieman neuroottinen kaiken suhteen, kun nyt on ollut niin paljon nuoria koiria joiden agilityura on loppunut ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Mutta varmuuden vuoksi tilasin Lunalle myös back on trackin rannesuojat. Niistä ei nimittäin haittaa taatusti ole. Olen myös päättänyt, että keskitymme vielä entistäkin enemmän treenien laatuun määrän sijaan.

Viikonloppu meni pitkälti maajoukkuekarsintojen livestreamia seuratessa, mutta lauantaina ehdittiin kuitenkin pyörähtää myös Forssan näyttelyssä, jossa kehään pääsi ainoastaan Viva. Tuomarina oli Suomalainen Leni Finne, josta minua oltiin peloteltu melkoisesti etukäteen. Eikä ihan turhaan. Skaala oli T:stä ylöspäin ja useampi T ja H rouvan toimesta jaettiin. Uroksissa tuli vain yksi SA, eikä nartuissa ennen Vivaa oltu jaettu yhtään ERIä.. Viva oli luokassa vastakkain siskonsa kanssa, joka esiintyi ensin. Tuloksena sille T ja sitten Viva. Nostettuani sen pöydälle ja tuomarin kysyttyä ikää mainitsin myös, että tämä koira on edellisen sisko. Tähän tuomari totesi silmät pyöreänä, että ovat kyllä kuin yö ja päivä. Niinhän nuo ovat. Arvostelussa oli lähes pelkästään kaikki joko oikeanlaista tai riittävää, joten en ollut kyllä yhtään tietoinen mitä mahdetaan saada. Liikeetkin vispasivat tuomarin mielestä, joten kyllä olin yllättynyt kun tokaisi vaan, että tämä saa SAn. Eli erinomainen oli Viva tälläkin kertaa luokkavoiton kera. Avointen voittaja sai myös SAn, samoin kaksi valiota, joten neljä koiraa oli PN-kehässä. Viva sijoittui kolmanneksi valion ja avon takana, joten tuloksena VASERT. Todella hyvin odotuksiin nähden. Hieno pikkumusta! <3 Kuvat alla on ottanut Sirpa Saari.

Tänään piipahdettiin jälleen Ojangossa. Viva teki keinua ja Luna keinua ja puomia. Molemmat hienosti, Viva varsinkin, sillä nostin keinun täyskorkeaksi ja niin vain typy laitteli upeasti! Edes lentokeinu ei sitä hätkähdyttänyt vaan totesi, että täytyy jarruttaa hieman aiemmin :D Nyt myös tarjosi 2on2offin todella turvallisesti vasta kun keinu oli tukevasti laskenut, eikä niinkuin viimeksi, kun varsinkin matalammalla tarjosi tassut maahan ennen kuin keinu olu kunnolla pysähtynyt. Nyt tätä ongelmaa ei ollut. Luna teki keinua todella hyvin ja nyt osasi pysähtyä ja odottaa vapautusta. Vain ensimmäisenllä kerralla lähti pamahduksesta. Tehtiin lähes joka kentällä parit keinut ja ei juuri vaikuttanut keinun vaihtuminen toistojen laatuun. Puomi melko hidas, mutta paikan tarjosi aika kivasti. Varmuutta vaan niin hyvä tulee :) Kiara rallasi vähän putkia. Enemmän pitäisi tehdä vielä tuota tarjoamista ja liittää ohjaus ja käskytys siihen. Nyt tarjoaa hyvin jos olen kyykyssä, mutta menee vähän hämilleen jos seison. Riiviöstä tulee kyllä hieno meinijä :)

Ruud Van Nistelrooy

Joskus asioita vaan tapahtuu silloin kun niitä vähiten odottaa. Kun keskiviikkona menin nukkumaan, en osannut lainkaan arvata mihin seuraavan päivän tapahtumat johtaisivatkaan.

Torstaiaamuna puhelimessani oli tekstiviesti, jossa kysyttiin, että kuuluisiko haaveisiini joskus merlepoika. Vastasin huvittuneena, että kyllä mulle lupaava sellainen kelpaisi. Siitä se sitten lähti. Illalla sain kuvan pojasta ja pienen juttutuokion jälkeen se oli siinä. Perjantaina meillä olisi kuusi koiraa.

Nimeä ei tarvinnut miettiä. Herrasta tuli komeasti Ruud Van Nistelrooy, lyhyesti Rudi.

Ihanat eriparisilmät ja rohkea luonne, puhumattakaan huikeasta rakenteesta. Aika näyttää mitä tästä pojasta kasvaa. Rakas perheenjäsen ennen kaikkea.

Rudi 8,5vkoa 22cm 2,6kg

SM-kisat 2014

Meidän ensimmäiset SM-kista on nyt kisattu ja vaikka päällimmäinen tunne aluksi olikin masennus (johon ei oikeasti ole syytä) on se muuttunut hillittömäksi treeni-innoksi. Suoriuduimme kisoista omalla tasollamme. Perjantain iltakosoista tuloksena agiradalta yliaikanolla, johtuen järkyttävän hitaasta puomista, ja hyppäriltä hyl. Hieno rata, mutta ansaputki koitui kohtaloksi kuten osasin etukäteen arvata. Kontaktit on tällä hetkellä siinä kunnossa, että ihan hävettää. Vain A on täydellinen. Sentään edes se.

Viikonlopun ainoa otettu kuva.. Näkymä teltan ovelta.

Lauantaina toimitettiin täysin turhaa varakoirakon virkaa. Naama paloi iloisesti, vaikka oli järkyttävän kylmä lähes koko päivän :D Sunnuntaina oli onneksi selvästi lämpimämpi jo heti aamusta. Lunan rata oli heti ensimmäisessä erässä, jonka rataantutustuminen oli klo 8. Mineillä tuomarina etukäteen ilmeisen pelätty Mia Laamanen. Tällä radalla tuomari oli kuitenkin mielestäni todella kiltti, sillä vaikka nollia siltä tuli lopulta 55 kappaletta, oli se mielestäni varsin helppo. Ainostaan rimat tapissa aiheutti jännitystä, sillä sekä perjantaina, että lauantaina minit hyppäsivät 30 senttisiä rimoja, jonka arvasin aiheuttavan paljon rimantiputuksia. Niin myös meille. Selvittiin nollana aina esteelle 18 asti, mutta sen rima sitten jostain syystä tippui. Alkuun luulin valssanneeni niin huonosti, mutta videolta näkee, etten nyt mitenkään normaalis huonommin valssaa. Liekö Lunaa häirinnyt enemmän tuo kipsi kädessä kun sen puolellehan tuossa piti tulla. Aika olisi riittänyt finaaliin kyllä. Toki radalla jo kepeiltä tekemäni poispäinkäännös putkeen olisi ansainnut virheen, sillä siinä tuli selvä kosketus koiraan, mutta siitä ei käsi noussut.

Kyllähän tuo riman pudotus harmitti, mutta kuitenkin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen oli vain ihana päästä osallistumaan. Luna teki hienosti hommia, eikä tilanne vaikuttanut siihen yhtään. Toki tuohon aikaan aamusta yleisöä oli paikalla selvästi vähemmän, mutta en usko että olisi haitannut Lunan menoa vaikka olisi ollutkin enemmän.

Loppupäivä saatiinkin sitten kannustaa ja fiilistellä muiden ratoja. Jälleen kerran muistui mieleen se tosiasia, että kun on kuitenkin tietyllä tapaa kilpaurheilusta kyse, niin joukkoon mahtuu väistämättä enemmän niitä pettyneitä kuin onnistuneita. Johan se on tilastollinenkin fakta, kun esim. mineissä oli 249 osallistujaa ja näistä kolme palkitaan.

Jottei nyt aivan negaativinen fiilis tästä tekstistä jää, niin kaikesta huolimatta meillä oli oikein onnistunut viikonloppu. Sain kisata parhaan mahdollisen kisakaverin kanssa ja ystävien tuki radan jälkeen tuntuu aina hyvältä. Tänä vuonna ei onnetar suosinut meitä missään suhteessa, mutta ehkä ensi vuonne sitten. Nyt kuitenkin treenataan puomi ja keinu kuntoon ja seuraavan kerran kisataan testi mielessä heinäkuun puolivälissä, niin nähdään missä niiden suhteen mennään. Ja treenit ensi vuotta varten ovat myös alkaneet, sillä keskiviikkona alkoi Jennan sanoin "operaatio arvokisakuntoon 2015" Ensimmäisten treenien aiheena vastakäännös. Ja kannattaa tehdä asia itselleen helpommaksi laittamalla rimat viiteentoista senttiin ;) Mutta hyvin meni ja Luna pisteli lujaa.

Myös Viva pääsi tekemään ja se se vasta lujaa menikin! :D Jenna sanoikin ensimmäisen vastakäännösyritelmän jälkeen, että ei muuta neuvoa kuin että älä ole kolmea metriä myöhässä! :D No oli koko ajan, sillä Viva tykitti menemään niinkuin itse parhaaksi näki ;) Lopulta todettiin, että en vain mitenkään ehdi vastakäännöstä tehdä kun se menee noin kovaa. Vaihdettiin puolivalssiin, joka yllättäen Vivalla toimi todella hyvin :) Myös Vivan keinu etenee pikkuhiljaa. Nyt tehdään vauvakeinulla niin pitkään, että se on Vivan mielestä maailman kivoin juttu. Nyt se tekee sen jo aivan täydellisesti, joten kun vain maltilla edetään, niin kyllä se oikeakin vielä tulee luonnistumaan :)

Kiara on edelleen aikamoinen rämäpää ja se tekee hommia sellaisella innolla, että ei mitään rajaa. Hypyn tarjoaminen on todella hyvällä mallilla ja neiti leikkii ja irtoaa kuolleelle lelulle todella hyvin. Nyt siirrytään harjoittelemaan putkien tarjoamista enemmän, sillä se on jäänyt selvästi vähemmälle. En myöskään usko keinun olevan Kiaralle ongelma, sillä se juoksee täysillä päähän, eikä ole keinun laskemisesta tai pamahtamisesta moksiskaan. Myös 2on2off on hyvällä mallilla ja tänään siirryttiin ensimmäistä kertaa puomin alastulolle asentoa naksuttelemaan. Tuo riiviö on kyllä niin ihana kun se tekee kaiken aina täysillä, eikä paineistu yhtään, vaikka ei heti hoksaisikaan jutun jujua. Hyvänkokoinen medi tytöstä on tulossa myös, sillä 4kk tuli juuri ikää mittariin ja korkeutta on nyt noin 32,5cm. Hampaat vaihtuvat kovaa kyytiä ja tehosterokotuksillakin käytiin jo pari viikkoa sitten. Sisäsiistikin se jo lähes on. Kaikkiaan ihana pennu, enkä voisi tyytyväisempi siihen olla. :)

<3

Huippufiilis!

Näillä näkymin huomenna ja sunnuntaina juostaa Tampereella! Eilen ja toissapäivänä kisattiin jo, eikä käsi tolkuttomasti menoa haittaa. Lappeenrannassa tiistaina ei käytännössä haitannut yhtään, sillä laiteltiin tuplanolla sijoilla 2. ja 2. ja sitä myöten Lunan sertitili on nyt tapissa tovin, kun puudeli nappasi toisen SERT-H:n!

Eilen Purinalla meno oli sitten hankalampaa ja hyllytettiin molemmat radat pieniin virheisiin ;)

Tänään kävin kuvauttamassa käden uudemman kerran, jotta on varmasti pysynyt hyvässä asennossa. Tämä hieman jännitti, sillä eilen siihen hieman juokseminen vaikutti kipuiluna. Kuvissa ei kuitenkaan onneksi ollut mitään toimenpiteitä aiheuttavaa. Lääkäri totesi agilitystä myös, että saa juosta,kunhan en kaadu käden päälle :D Tuunasin myös kipsin kisakuntoon:

Meidän resepti viikonloppuun on seuraava: mennään ja tehdään se mikä osataan ja se riittää sitten juuri siihen mihin se riittää. Mutta ennenkaikkea me aiomme nauttia siitä yksinkertaisesta asiasta, että PYSTYMME osallistumaan. Se kun ei ole koskaan itsestäänselvyys. Aion nauttia joka hetkestä jonka saan Lunan kanssa radalla viettää. Se antaa aina kaikkensa, joten on vain reilua sitä kohtaan, että minäkin annan. Ilman Lunaa, ei meitä kisoissa edes nähtäisi. Luna <3 Joten nauttikaa siitä koiran kanssa yhdessä tekemisestä. Senhän se tässä tärkeintä tulisi olla, eikö? :)