lauantai 29. kesäkuuta 2013
Uimassa
Mikäs sen parempi tapa ulkoilla helteillä kuin uiminen. Nalaa lukuunottamatta koirat rakastavat uimista. Rossi ja Luna hakevat innoissaan keppejä ja Viva painelee onnellisena perässä. Nalan saa veteen vain heittämällä ja yhden kerran jälkeen ei kyllä tule enää kutsusta edes luokse ;) Tässä pari videota viimeisimmältä uintireissulta.
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Juhannuskisat Tuorlassa
Perjantaina ja lauantaina suunnattiin agilitykisoihin Tuorlaan. Molempina päivinä ohjelmassa yksi hyppyrata. Kaikki koirat pääsivät myös matkaan mukaan.
Perjantaina sää oli todella lämmin ja otinkin ensimmäistä kertaa Lunalle käyttöön Hurtan viilennystakin ja täytyy sanoa, että oli kyllä hyvä ostos. Takki pysyi viileänä todella pitkään, eikä Luna läähättänyt se päällä ollenkaan! Hienoa!
Perjantain hyppyrata oli brittiläisen Bob Griffinin käsialaa ja muutamaa ansakohtaa lukuunottamatta oikein vauhdikas rata. Lunalla oli alusta asti hyvin vauhtia, mutta tuli innosta huolimatta hyvin ohjauksiin. Radan ainoa virhe tulikin kepeiltä, kun ajauduin itse huonolle linjalle ja siitä syystä Luna haki väärään väliin. Tuloksena siis vitonen ja yliaikaa, mutta vain 1,3s ja videolta katsottuna keppien korjailun menee viitisen sekunttia, joten vauhtia kyllä oli!
Ihanat puitteet tuolla kisoille oli ja tunnelma oli mukavan rento. Tuttuja oli paikalla paljon joten mikäs siinä oli juhannusta viettäessä :) Yöksi ajeltiin kotiin nukkumaan ja lauantaina sama homma alusta.
Launatain sää oli selvästi perjantaita viileämpi. Aurinko kyllä enimmäkseen paistoi, mutta tuuli kylmästi. Lauantain radan tuomaroi virallisesti Leena Rantamäki-Lahtinen, vaikka radan ja muun työs tekikin tuomariharjoittelija Jari Helin. Ja kyllä oli melko kinkkisen radan aikaan saanutkin. Oli kyllä melkoisen vaikea rata ja juosta sai kyllä oikein urakalla. Itse vaihdoin tutustumisen jälkeen ohjaussuunnitelmia moneenkin kohtaan ihan lennosta kun huomasin ettei alkuperäiset suunnitelmat vaan olisi millään onnistuneet. Ja hyvä että vaihdoin sillä nolla saatiin aikaiseksi! Pelastuksena oli kun radan loppupuolella suoran putken jälkeiseltä hypyltä Luna on tulossa liikkeeni perässä ohi, mutta taisi mennä heinän korsi kurkkuun kun joutui kakomaan kesken kaiken. Tästä johtuen hidasti vauhtia ja sain kuin sainkin tyrkätty sen oikealle hypylle. Videolta tätä ei huomaa, samoin kuin kepit ja niille vienti näyttää sujuvalta mitä se ei kylää ollut. Vauhtia oli vähemmän kuin perjantaina, mutta kiva oli huomata että tuokin vauhti riittää nollien tekemiseen :) Radasta jäi todella hyvä fiilis varsinkin kun siellä oli monia kohtia mistä on vielä sekunteja otettavissa pois. Eli tulevaisuudessa pystytään kyllä menemään vielä paljonkin kovempaa!
Kaikkiaan meillä oli todella kivaa ja Lunan kanssa oli ihana olla radalla. Taas on edistytty lisää edellisten kisojen jälkeen ja nyt kuitenkin ollaan pääsääntöisesti jo samalla radalla, luotan koiraan selvästi enemmän ja mennään eikä varmistella! :)
Kisojen jälkeen suunnattiin sitten Inkooseen hakemaan Taikamuonalta ruokaa koirille. Mukavana yllätyksenä saimme sitten omatkin mahat täyteen siinä samalla kun isäntäväki kutsui meidät syömään :) Rossi rakastui sitten taas perheen merlesheltti Hallaan. Tunne ei ollut ihan molemmin puolinen ;) Kiitos vaan Era ja Jari mukavasta illasta ja hyvästä ruoasta! Lisättäköön vielä, että tuo Halla on mitattu kokoon 38.5cm ja kun Rossi oli vieressä, niin eipä poika kyllä isompi ollut... Saattoi olla jopa pienempi, eli kyllä tuo meidän herra on selvästi alle 40cm korkea!
Meillä oli siis kaikin puolin mukava ja koiratäyteinen juhannus. Ilmatkin suosivat, niin mikäs sen parempaa. Toivottavasti jatkuu nyt tällaisena!
Perjantaina sää oli todella lämmin ja otinkin ensimmäistä kertaa Lunalle käyttöön Hurtan viilennystakin ja täytyy sanoa, että oli kyllä hyvä ostos. Takki pysyi viileänä todella pitkään, eikä Luna läähättänyt se päällä ollenkaan! Hienoa!
Perjantain hyppyrata oli brittiläisen Bob Griffinin käsialaa ja muutamaa ansakohtaa lukuunottamatta oikein vauhdikas rata. Lunalla oli alusta asti hyvin vauhtia, mutta tuli innosta huolimatta hyvin ohjauksiin. Radan ainoa virhe tulikin kepeiltä, kun ajauduin itse huonolle linjalle ja siitä syystä Luna haki väärään väliin. Tuloksena siis vitonen ja yliaikaa, mutta vain 1,3s ja videolta katsottuna keppien korjailun menee viitisen sekunttia, joten vauhtia kyllä oli!
Ihanat puitteet tuolla kisoille oli ja tunnelma oli mukavan rento. Tuttuja oli paikalla paljon joten mikäs siinä oli juhannusta viettäessä :) Yöksi ajeltiin kotiin nukkumaan ja lauantaina sama homma alusta.
Launatain sää oli selvästi perjantaita viileämpi. Aurinko kyllä enimmäkseen paistoi, mutta tuuli kylmästi. Lauantain radan tuomaroi virallisesti Leena Rantamäki-Lahtinen, vaikka radan ja muun työs tekikin tuomariharjoittelija Jari Helin. Ja kyllä oli melko kinkkisen radan aikaan saanutkin. Oli kyllä melkoisen vaikea rata ja juosta sai kyllä oikein urakalla. Itse vaihdoin tutustumisen jälkeen ohjaussuunnitelmia moneenkin kohtaan ihan lennosta kun huomasin ettei alkuperäiset suunnitelmat vaan olisi millään onnistuneet. Ja hyvä että vaihdoin sillä nolla saatiin aikaiseksi! Pelastuksena oli kun radan loppupuolella suoran putken jälkeiseltä hypyltä Luna on tulossa liikkeeni perässä ohi, mutta taisi mennä heinän korsi kurkkuun kun joutui kakomaan kesken kaiken. Tästä johtuen hidasti vauhtia ja sain kuin sainkin tyrkätty sen oikealle hypylle. Videolta tätä ei huomaa, samoin kuin kepit ja niille vienti näyttää sujuvalta mitä se ei kylää ollut. Vauhtia oli vähemmän kuin perjantaina, mutta kiva oli huomata että tuokin vauhti riittää nollien tekemiseen :) Radasta jäi todella hyvä fiilis varsinkin kun siellä oli monia kohtia mistä on vielä sekunteja otettavissa pois. Eli tulevaisuudessa pystytään kyllä menemään vielä paljonkin kovempaa!
Kaikkiaan meillä oli todella kivaa ja Lunan kanssa oli ihana olla radalla. Taas on edistytty lisää edellisten kisojen jälkeen ja nyt kuitenkin ollaan pääsääntöisesti jo samalla radalla, luotan koiraan selvästi enemmän ja mennään eikä varmistella! :)
Kisojen jälkeen suunnattiin sitten Inkooseen hakemaan Taikamuonalta ruokaa koirille. Mukavana yllätyksenä saimme sitten omatkin mahat täyteen siinä samalla kun isäntäväki kutsui meidät syömään :) Rossi rakastui sitten taas perheen merlesheltti Hallaan. Tunne ei ollut ihan molemmin puolinen ;) Kiitos vaan Era ja Jari mukavasta illasta ja hyvästä ruoasta! Lisättäköön vielä, että tuo Halla on mitattu kokoon 38.5cm ja kun Rossi oli vieressä, niin eipä poika kyllä isompi ollut... Saattoi olla jopa pienempi, eli kyllä tuo meidän herra on selvästi alle 40cm korkea!
Meillä oli siis kaikin puolin mukava ja koiratäyteinen juhannus. Ilmatkin suosivat, niin mikäs sen parempaa. Toivottavasti jatkuu nyt tällaisena!
maanantai 17. kesäkuuta 2013
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Salon ryhmänäyttely 9.6
Eilen suunnattiin Saloon ryhmänäyttelyyn. Kehään pääsivät Luna ja Rossi. Viva oli mukana turistina. Tuomarimuutoksesta johtuen (pennut ja urokset siirretty toiselle) esiintyi Luna poikkeuksellisesti ensin. Nartut tuomaroi irlantilainen Fiona Clarke. Lauantaisen tyrmäyksen jälkeen jännitti normaalia enemmän mennä kehään, vaikka tuomari olikin junnuille jakanut pelkkää punaista... Tällä kertaa jännitys oli turhaa ja punainen sieltä meillekin heilahti. Hetki jouduttiin odottelemaan ja sitten päästiin kilpailuluokkaan, jonne pääsi yhteensä 6 koiraa nuortenluokassa. Tuomari juoksutti ensin ryhmänä. Siirsi Lunan heti letkan ensimmäiseksi koska sanoi sen liikkuvan niin reippaasti. Niinhän se liikkui ja se taisi ratkaista kisan, sillä Luna voitti! Vitsit sentään! SA saatiin myös ja kyllä tuli onnenkyyneleet silmiin. Niin hyvältä H:n jälkeen tuntui. PN-kehä meni jo niin totutusti läpijuoksuksi. Tässä pari kuvaa Lunasta. Kuvat on ottanut Sirpa Saari.
Rossi pääsi sitten Päivi Eerolan syyniin. Ja kuten arvasin, niin tyrmäyshän sieltä tuli. Tosin ainoastaan koon takia. Rossi mitattiin kokoon 41cm ja nyt se on uskottava, että herra on venähtänyt lisää ja kokoa nyt on hieman turhan paljon. Muuten arvostelu oli todella hyvä ja Eerola sanoikin, että harmi kun se on liian iso, koska muuta vikaa herrassa ei ole. Vihreä lappu, eli T oli tulos. Rossista löytyi myös pari kuvaa jotka on ottanut myös Sirpa Saari.
Molempien arvostelu löytyvät omalta sivultaan.
Viikolla ohjelmassa on taasen normi arkea höystettynä Maijun agitreeneillä ja lauantaina Luna pääsee taas näyttelykehään. Viva lähtee turistiksi, koska Vivan isä on tulossa samaan näyttelyyn. Toivottavasti saadaan otettua Isä-Tytär potretti! :) Sunnuntaina suunnataan sitten katsomaan agilityn SM-kisoja, joissa hyvällä onnella kisaamme Lunan kanssa ensi vuonna!
Rossi pääsi sitten Päivi Eerolan syyniin. Ja kuten arvasin, niin tyrmäyshän sieltä tuli. Tosin ainoastaan koon takia. Rossi mitattiin kokoon 41cm ja nyt se on uskottava, että herra on venähtänyt lisää ja kokoa nyt on hieman turhan paljon. Muuten arvostelu oli todella hyvä ja Eerola sanoikin, että harmi kun se on liian iso, koska muuta vikaa herrassa ei ole. Vihreä lappu, eli T oli tulos. Rossista löytyi myös pari kuvaa jotka on ottanut myös Sirpa Saari.
Molempien arvostelu löytyvät omalta sivultaan.
Viikolla ohjelmassa on taasen normi arkea höystettynä Maijun agitreeneillä ja lauantaina Luna pääsee taas näyttelykehään. Viva lähtee turistiksi, koska Vivan isä on tulossa samaan näyttelyyn. Toivottavasti saadaan otettua Isä-Tytär potretti! :) Sunnuntaina suunnataan sitten katsomaan agilityn SM-kisoja, joissa hyvällä onnella kisaamme Lunan kanssa ensi vuonna!
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä
Aikamoisen huonoissa fiiliksissä on tämä viikko sujunut. Torstaina koin totaalisen lannistumisen agilityn harjoittelun suhteen ja hetkeksi tuli sellainen olo, että miksi ihmeessä me koko lajia edes harastetaan. Viime aikoina on tullut niin hirveästi kritiikkiä vähän joka puolelta lähinnä meidän parannettavista asioista, eikä ollenkaan ole huomattu niitä asioita jotka ovat menneet hyvin, tai joissa on kehitytty. Ja torstai-illan puomitreeni sai minut lopulta romahtamaan täysin ja kyseenalaistamaan tekemiäni päätöksiä tiettyjen asioiden suhteen.
Kun ajattelen esimerkiksi sitä miksi päädyin opettamaan puomille pysäytyksen, niin lopputulos on aina sama: koska niin moni sitä minulle suositteli. Ei siksi, että olisin itse todennut sen olevan MEILLE oikea ratkaisu, vaan uskoin sokeasti kokemattomuuttani muita ihmisiä, jotka eivät meidän tilannetta oikeasti edes tiedä. Ironisinta ehkä on se, että valmentajamme Maijun mielestä olisi voitu hyvinkin jatkaa juoksukontaktilla ja onnistua siinä hyvin. Hän siis ei ehdottanut meille pysäytystä missään vaiheessa.
Nyt kysynkin itseltäni teinkö oikean päätöksen? En tiedä. En todella tiedä. Olisiko meistä ollut siihen? En tiedä, kun en antanut Lunalle tilaisuutta näyttää mihin se pystyy. Onko pysäytys hyvä idea kun koira ei kuitenkaan ole maailman nopein ja tulee pysäytyksellä antamaan vielä lisää etumatkaa muille. En tiedä, mutta tällä nyt mennään. Se kauanko, jää nähtäväksi, samoin kuin se, että minkälaisen puomin suorituksen tulen jatkossa kisoissa hyväksymään.
Torstai-illan epätoivo heijastui sitten väistämättä perjantaina Maijun treeneissä, jossa Maijun ehdotus että juoksen radan ensin ilman koiraa, sai ahdistuksen purkautumaan kyyneliin. Muutenkin ajatus juoksemisesta ilman koiraa saa minut ahdistumaan ja tuntemaan oloni hölmöksi, niin ei pohjalla ollut olo auttanut asiaa ollenkaan. Luna ei onneksi huomannut ahdistustani, sillä laitettiin se autoon odottamaan ja aloitettiin Vivan kanssa, jotta saisin sitä kautta paremman fiiliksen. Viva ei ainakaan vielä ole mitenkään herkkä minun mielialoilleni, joten sen kanssa kaikki on sen puolesta helpompaa. Viva teki innolla ja täysillä niinkuin aina. Eihän sille voinut kuin hymyillä.
Sitten Luna. Hienoja juttuja oli monta. Tehtiin tosi hyviä vippauksia. Tosin ei olisi tarvinnut, koska olin opetellut radan väärin. A oli niiiiiiin hieno! Juoksee niin hyvin alas asti vaikka itse juoksin jo kovaa tekemään persjättöä sen jälkeen. Ja tekipä Luna myös parhaan keinunsa ikinä. Voiko näitten asioitten jälkeen olla muuta kuin tyytyväinen? Voi. Aivan helposti. Viva pääsi vielä uudelleen tekemään hommia ja tehtiin sen kanssa puomia, joka sai väistämättä puheen siirtymään myös Lunan puomiin ja siinäpä se. Epätoivo purkautui taas kyyneliin ja istuttiinkin sitten vaan ja juteltiin Maijun kanssa näistä asioista pitkään.
Sitten vielä yritys tehdä jotain helppoa ja kivaa Lunan kanssa. Eihän siitä tullut mitään. Kaksi hyppyä aivan suoralla linjalla ja siitä putkeen. Helppo juttu. Juu ei. Luna kielsi toisen hypyn, eikä mennyt myöskään putkeen. Taas kyyneliä. Uusi yritys jatkaen vielä neljälle esteelle jotka varsin suorassa linjassa. Ei hakenut mitään vaan tuli liikkeeni perään. Lisää kyyneliä. Lisää keskustelua ja pallon heittelyä koiralle joka suurilla silmillään katsoo, että mikä tuli, en ymmärrä. Istuttiin varmaan puolituntia ja juteltiin. Pikkuhiljaa alkoi helpottaa ja päätettiin ottaa vielä pikku pätkä Lunan kanssa että päästään lopettamaan onnistumiseen. Kaksi hyppyä peräkkäin suoralla linjalla ja siitä kepeille vaikeaan avokulmaan. Vastaanottamaan toiselle hypylle ja siitä lähetys kepeille niin että itse seisoin yli kymmenen metrin päässä kepeistä. Ja voi pojat! Kyllä muuten haki! Ja kyllä muuten meni lujaa! Se ilon ja onnistumisen tunne mikä siitä tuli oli aivan käsittämätön. Mulla on käsittämättömän upea nuori koira, joka on kisannut urallaan tähän asti 18 starttia. Me ollaan kolmosissa ja osataan jo niin paljon asioita, että mitä minä oikeen stressaan? En tiedä, mutta tältä minusta vain tuntuu. Eikä se ole väärin. Pitää muistaa, että epätoivon hetkiä tulee kaikille, eikä niissä ole mitään pahaa. Ei ole väärin itkeä ja huutaa joskus. Itselleen tietysti. Koirassa ei koskaan ole vikaa. Ei koskaan.
Treenit jutteluineen kestivät 2,5h, josta suurimman osan ajasta juttelimme. Ja kiitos Maiju siitä! Et uskokaan kuinka paljon siitä oli apua. KIITOS!
Ja jotta viikko olisi täydellinen, oli tänään ohjelmassa Oriveden näyttely. Vaisto sanoi, että älä mene. Siinä vaiheessa kun näin millainen koira junnunartuissa sai ERIn, vaistoni huusi että älä vie sitä kehään. Kumpa olisin luottanut vaistooni. H. Luna sai H:n. Eikä siinä olisi sinänsä mitään ollutkaan, mutta kyllä tuli kyyneleet silmiini kun kuulin tuomarin sanovan harjoitusarvostelijalle arvostelun jälkeen, että huh miten viallinen koira siinä olikaan. Minulle ei puhunut sanaakaan, eikä kommentoinut miksi antoi H:n. Lähes kaikille muille oli kyllä kommentoinut edes jotain. Arvostelun puolesta Lunassa ei mitään hyvää ollutkaan. Jos jotain positiivista, niin Luna tuskin tulee vastaavaa tyrmäystä enää näyttelyurallaan kokemaan.
Takki on nyt aika tyhjä. Ja kyllä sitä ihmisen täytyy aikamoinen masokisti olla, kun huomenna suunnataan jo seuraavaan näyttelyyn. Tämän päivän jälkeen en odota mitään. En kerrassaan mitään. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Näin se on nähtävä.
Kun ajattelen esimerkiksi sitä miksi päädyin opettamaan puomille pysäytyksen, niin lopputulos on aina sama: koska niin moni sitä minulle suositteli. Ei siksi, että olisin itse todennut sen olevan MEILLE oikea ratkaisu, vaan uskoin sokeasti kokemattomuuttani muita ihmisiä, jotka eivät meidän tilannetta oikeasti edes tiedä. Ironisinta ehkä on se, että valmentajamme Maijun mielestä olisi voitu hyvinkin jatkaa juoksukontaktilla ja onnistua siinä hyvin. Hän siis ei ehdottanut meille pysäytystä missään vaiheessa.
Nyt kysynkin itseltäni teinkö oikean päätöksen? En tiedä. En todella tiedä. Olisiko meistä ollut siihen? En tiedä, kun en antanut Lunalle tilaisuutta näyttää mihin se pystyy. Onko pysäytys hyvä idea kun koira ei kuitenkaan ole maailman nopein ja tulee pysäytyksellä antamaan vielä lisää etumatkaa muille. En tiedä, mutta tällä nyt mennään. Se kauanko, jää nähtäväksi, samoin kuin se, että minkälaisen puomin suorituksen tulen jatkossa kisoissa hyväksymään.
Torstai-illan epätoivo heijastui sitten väistämättä perjantaina Maijun treeneissä, jossa Maijun ehdotus että juoksen radan ensin ilman koiraa, sai ahdistuksen purkautumaan kyyneliin. Muutenkin ajatus juoksemisesta ilman koiraa saa minut ahdistumaan ja tuntemaan oloni hölmöksi, niin ei pohjalla ollut olo auttanut asiaa ollenkaan. Luna ei onneksi huomannut ahdistustani, sillä laitettiin se autoon odottamaan ja aloitettiin Vivan kanssa, jotta saisin sitä kautta paremman fiiliksen. Viva ei ainakaan vielä ole mitenkään herkkä minun mielialoilleni, joten sen kanssa kaikki on sen puolesta helpompaa. Viva teki innolla ja täysillä niinkuin aina. Eihän sille voinut kuin hymyillä.
Sitten Luna. Hienoja juttuja oli monta. Tehtiin tosi hyviä vippauksia. Tosin ei olisi tarvinnut, koska olin opetellut radan väärin. A oli niiiiiiin hieno! Juoksee niin hyvin alas asti vaikka itse juoksin jo kovaa tekemään persjättöä sen jälkeen. Ja tekipä Luna myös parhaan keinunsa ikinä. Voiko näitten asioitten jälkeen olla muuta kuin tyytyväinen? Voi. Aivan helposti. Viva pääsi vielä uudelleen tekemään hommia ja tehtiin sen kanssa puomia, joka sai väistämättä puheen siirtymään myös Lunan puomiin ja siinäpä se. Epätoivo purkautui taas kyyneliin ja istuttiinkin sitten vaan ja juteltiin Maijun kanssa näistä asioista pitkään.
Sitten vielä yritys tehdä jotain helppoa ja kivaa Lunan kanssa. Eihän siitä tullut mitään. Kaksi hyppyä aivan suoralla linjalla ja siitä putkeen. Helppo juttu. Juu ei. Luna kielsi toisen hypyn, eikä mennyt myöskään putkeen. Taas kyyneliä. Uusi yritys jatkaen vielä neljälle esteelle jotka varsin suorassa linjassa. Ei hakenut mitään vaan tuli liikkeeni perään. Lisää kyyneliä. Lisää keskustelua ja pallon heittelyä koiralle joka suurilla silmillään katsoo, että mikä tuli, en ymmärrä. Istuttiin varmaan puolituntia ja juteltiin. Pikkuhiljaa alkoi helpottaa ja päätettiin ottaa vielä pikku pätkä Lunan kanssa että päästään lopettamaan onnistumiseen. Kaksi hyppyä peräkkäin suoralla linjalla ja siitä kepeille vaikeaan avokulmaan. Vastaanottamaan toiselle hypylle ja siitä lähetys kepeille niin että itse seisoin yli kymmenen metrin päässä kepeistä. Ja voi pojat! Kyllä muuten haki! Ja kyllä muuten meni lujaa! Se ilon ja onnistumisen tunne mikä siitä tuli oli aivan käsittämätön. Mulla on käsittämättömän upea nuori koira, joka on kisannut urallaan tähän asti 18 starttia. Me ollaan kolmosissa ja osataan jo niin paljon asioita, että mitä minä oikeen stressaan? En tiedä, mutta tältä minusta vain tuntuu. Eikä se ole väärin. Pitää muistaa, että epätoivon hetkiä tulee kaikille, eikä niissä ole mitään pahaa. Ei ole väärin itkeä ja huutaa joskus. Itselleen tietysti. Koirassa ei koskaan ole vikaa. Ei koskaan.
Treenit jutteluineen kestivät 2,5h, josta suurimman osan ajasta juttelimme. Ja kiitos Maiju siitä! Et uskokaan kuinka paljon siitä oli apua. KIITOS!
Ja jotta viikko olisi täydellinen, oli tänään ohjelmassa Oriveden näyttely. Vaisto sanoi, että älä mene. Siinä vaiheessa kun näin millainen koira junnunartuissa sai ERIn, vaistoni huusi että älä vie sitä kehään. Kumpa olisin luottanut vaistooni. H. Luna sai H:n. Eikä siinä olisi sinänsä mitään ollutkaan, mutta kyllä tuli kyyneleet silmiini kun kuulin tuomarin sanovan harjoitusarvostelijalle arvostelun jälkeen, että huh miten viallinen koira siinä olikaan. Minulle ei puhunut sanaakaan, eikä kommentoinut miksi antoi H:n. Lähes kaikille muille oli kyllä kommentoinut edes jotain. Arvostelun puolesta Lunassa ei mitään hyvää ollutkaan. Jos jotain positiivista, niin Luna tuskin tulee vastaavaa tyrmäystä enää näyttelyurallaan kokemaan.
Takki on nyt aika tyhjä. Ja kyllä sitä ihmisen täytyy aikamoinen masokisti olla, kun huomenna suunnataan jo seuraavaan näyttelyyn. Tämän päivän jälkeen en odota mitään. En kerrassaan mitään. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Näin se on nähtävä.
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Mikä fiilis!!
Kesä kauneimmillaan ja lämpöä riittää, mikäs sen mukavampaa? Ehkä se, että tänään päästiin viimein korkkaamaan agilityssä kolmosluokka, kun ajeltiin Lunan kanssa Saloon starttaamaan yksi hyppäri.
Puitteet kisapaikalla aivan mainiot ja ihanasti aivan vierestä lähti pururata jolla pääsi hyvin lämmittelemään. Luna oli tuttuun tapaan täysin uudessakin paikassa kuin kotonaan ja kun hoksasi mihin on tultu, niin pitihän sinne radalle hieman huutaa... ;)
Startattiin siis hyppärillä, jolla tuomarina oli Minna Räsänen. Rata oli oikein kiva, eikä juuri ohjauskuvioilla tarvinnut kikkailla, vaan ihan perusohjauksilla pärjäsi. Jälkeenpäin ajatellen ja videolta katsottuna olisi joihinkin kohtiin voinut suunnitella paremmat ohjaukset tai ainakin ohjata paremmin ajoissa, kun paikka paikoin linjat venyy melkoisesti. Tyytyväinen olin kuitenkin tähän ekaa kolmosten rataan ja olisi se hölmöä olla olematta, sillä nolla tehtiin! Taitava Luna!
Lunan kanssa oli kyllä taas niin kiva kisata ja oli kiva huomata, että ainakaan tämä rata ei ollut tasoltaan meille liian vaikea. Tästä on hyvä jatkaa ja heti huomenna ajellaan samaan paikkaan kisaamaan toinen hyppäri! :) Huomisen tavoitteeksi asetan että liikun itse paremmin ja luotan koiraani enemmän. Sillä sehän osaa! Niinkuin videolta näkyy. Täytyy vaan alkaa oikeasti uskoa siihen! :)
Puitteet kisapaikalla aivan mainiot ja ihanasti aivan vierestä lähti pururata jolla pääsi hyvin lämmittelemään. Luna oli tuttuun tapaan täysin uudessakin paikassa kuin kotonaan ja kun hoksasi mihin on tultu, niin pitihän sinne radalle hieman huutaa... ;)
Startattiin siis hyppärillä, jolla tuomarina oli Minna Räsänen. Rata oli oikein kiva, eikä juuri ohjauskuvioilla tarvinnut kikkailla, vaan ihan perusohjauksilla pärjäsi. Jälkeenpäin ajatellen ja videolta katsottuna olisi joihinkin kohtiin voinut suunnitella paremmat ohjaukset tai ainakin ohjata paremmin ajoissa, kun paikka paikoin linjat venyy melkoisesti. Tyytyväinen olin kuitenkin tähän ekaa kolmosten rataan ja olisi se hölmöä olla olematta, sillä nolla tehtiin! Taitava Luna!
Lunan kanssa oli kyllä taas niin kiva kisata ja oli kiva huomata, että ainakaan tämä rata ei ollut tasoltaan meille liian vaikea. Tästä on hyvä jatkaa ja heti huomenna ajellaan samaan paikkaan kisaamaan toinen hyppäri! :) Huomisen tavoitteeksi asetan että liikun itse paremmin ja luotan koiraani enemmän. Sillä sehän osaa! Niinkuin videolta näkyy. Täytyy vaan alkaa oikeasti uskoa siihen! :)
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Kesä!!
On viimein täällä! Ihanaa kun voi pitää ulko-ovea auki ja koirat saavat mennä ja tulla oman mielensä mukaan. Koirista Nala viihtyy selkeästi parhaiten sisällä ja sitä saa olla hätyyttämässä ulos vähän väliä. Toki se siellä on jos ihmisetkin ovat, mutta yksin ei viitsi ;) Muut sen sijaan huitelevat ulkona tuntitolkulla ja käyvät vaan välillä sisällä pyörähtämässä.
Mutta mitäs meille nyt sitten kuuluu? Aloitetaanpa vaikka viikko sitten tapahtuneesta Nalan sterilaatiosta. Viime tiistaina vein sitten neidin Mevettiin, jossa oli nyt viimein tarkoitus operaatio tehdä. Kaikki meni tällä kertaa suunnitellusti ja jo reilun tunnin päästä siitä kun Nalan sinne vein, tuli puhelu, että pikkuhiljaa saa tulla hakemaan. Kaikki oli mennyt juuri niinkuin piti. Itselläni oli varmaan maailman pisin tunti, kun nykyään on aivan hirveä jättää koiraa rauhoitettuna eläinlääkäriin, kun silloin kävi niinkuin kävi... No tällä kertaa huoli oli turha ja Nala käveli haettaessa vastaan varsin pirteänä ja omana itsenään. Minut nähdessään se kuitenkin väsähti sillä sekunnilla. Ilmeisesti totesi ettei enää tarvitse olla huolissaan ja skarppina :) Kotimatkan nukkui tötterö päässä ja kotona neiti näytti tältä:
Ilta menikin tokkurassa, samoin yö oli melko vaikea, kun neiti oli aika sekava. Seuraavana päivänä kuitenkin oli jo varsin normaali ja sitä seuraavana päivänä ei huomannut enää mitään outua käytöksessä! Haava on ollut alusta asti tosi siisti. Ei ole punoittanutkaan juurikaan missään vaiheessa. Nala ei myöskään ole juurikaan yrittänyt sitä nuolla, joten onkin joutunut pitämään kauluria vain öisin ja yksin ollessaan. Kaulurikin ällöttää sitä yllättävän vähän. Hyvä puoli siinä on se, ettei yritä se päässä hypätä yöllä sänkyyn. Hyppelyä ja riehumista kun nimenomaan pitää välttää. Sohvalle on saanut alusta asti hypätä vapaasti, mutta meidän sänky on sen verran korkeampi, että sinne en halua sen hyppivän ja kauluri kaulassa kivasti estää sen.
Itse leikkauksesta on nyt viikko ja ei voi kuin ihmetellä tuota nopeutta jolla koirat näin isosta operaatiosta toipuvat. Nala on ihan yhtä reipas ja iloinen kuin ennen leikkaustakin ja jos ei katso sen mahaa, niin ei mistään edes huomasi että sille on mitään tehty. Neiti riehuisi pihalla niinkuin ennenkin, mutta vielä viikon verran pitää menoa rauhoitella että haava varmasti paranee. On kuitenkin ihanaa miten nopeasti se on tästä toipunut, eikä sen luonteessa ainakaan vielä huomaa mitään muutosta. Se on sama ihana Nala kuin tähänkin asti! <3 Näin jälkeenpäin olen enemmän kuin iloinen että operaatio tuli tehtyä. Eipä tarvitse enää Nalan kohdalla pelätä kohtutulehdusta. Lisäksi arki hieman helpottuu kun on vain kaksi juoksevaa narttua Rossin kiusana ;D
Kovasti ollaan myös agia treenattu ja ehtiväthän Rossi ja Luna pöyrähtää myös viime viikonloppuna näyttelykehässä Harjavallassa, jonne pääsivät siskoni handlaamana kun itse olin ratsastuskisoissa. Viime torstaina oltiin Maijun tunnilla ja Luna teki töitä kyllä hienosti! Vauhtia oli hurjasti, mikä ei treenitilanteessa ole tuon kanssa itsestään selvyys. Rata oli varsin kinkkinen, mutta saatiin lopuksi mentyä se nollana, kun tutustuin rataan oikein ajatuksella. Nyt ensimmäistä kertaa tajusin miten tärkeää se tässä lajissa onkaan. Rataan täytyy tutustua niinkuin ohjaisi koiraa koko ajan. Täytyy koko ajan miettiä asioita koiran näkökulmasta. Heti kun näin tein, ei ollut juurikaan ongelmia. Viva päsi myös tekemään ja kyllä sen kanssa homma on kivaa! Se kun on niin tomerana ja tohkeissaan tekemässä ja se tekee aina täysillä. Hieno pikkukoira! <3
Lunan kanssa on nyt kotona treenattu lähinnä naksuttimen kanssa tuota puomin alastuloa ja erilaisia keppikulmia, joista eniten työn alla on ollut avokulma. Puomin alkaa pikkuhiljaa tosissaan hoksata ja tarjoaa sinne menoa kyllä joka välissä ;) Kepit ovat myös aika hienot vaikka itse sanonkin. Ollaan edistytty niissä kyllä aivan huimasti. Siitä todiseeksi muutama video alla:
http://www.youtube.com/watch?v=Nh3tVvbOPPg&feature=youtu.be
http://www.youtube.com/watch?v=do8e2ptuH_A&feature=youtu.be
http://www.youtube.com/watch?v=3YJX_F3bO38&feature=youtu.be
Mitäs sanotte? :)
Viime lauantaina Pääsivät Luna ja Rossi siis esiintymään siskoni kanssa Harjavallan ryhmänäyttelyyn. Siellä tuomarina oli makedonialainen Mile Aleksoski. Rossi oli kuulemma esiintynyt hienosti ja tuloskin sen kertoo. Herra nimittäin yllätti saamalla junnuluokasta tulokseski ERI1 ja SA!! Oli pyörtyä tuloksen kuullessani siis vau! Jos vielä yksi ERI tänä vuonna irtoaisi, niin olisi Rossillakin näyttely-ykkösruusukken tulokset kasassa. PU-kehä oli mennyt täydelliseksi läpijuoksuksi, mutta sillä ei ollut kyllä mitään väliä. Niin iloinen tuloksesta olin.
Luna olí sitten tuttuun tapaan esiintynyt upeasti. Tässä pati kuvaa todisteeksi. Kuvat on ottanut Sonia Delatte.
Lunalle tuloksena hienosti ERI. Tällä kertaa jäi luokkasijoitus saamatta. En voinut kyllä olla kuin tyytyväinen tuloksiin ja koirat olivat olleet täysin tyytyväisiä, vaikka itse en ollut paikalla. Lisäsin molempien arvostelut omalle sivulleen. Seuraava näyttely onkin sitten 8.6 Orivedellä jonne on ilmoitettu lähes ennätyksellisen vähän shelttejä eli 20kpl... Johtuu ilmeisesti virolaisesta tuomarista, josta olen kuullut aikamoisia kauhutarinoita. Saas nähdä millainen tyrmäystuomio sieltä tulee. Siellä kehässä on vain Luna, mikä on ehkä enmmän kuin hyvä ;) Seuraavana päivänä Salossa kun on uroksilla tuomarimuutos, eli Rossi pääsee Päivi Eerolan tuomittavaksi, niin olisi jo ollut liian julmaa saada kahta tyrmäytä samana viikonloppuna :D Salosta toki saisi Rossin osalta rahat takaisin, mutta uteliaisuuttani haluan sen kuitenkin viedä. Saanpahan ainakin todenmukaisenvarvostelun koirastani vaikka se kuinka kirpaisisikin.
Ensi viikonloppuna siis ei ole ohjelmassa näyttelyjä, mutta sen sijaan päästää Lunan kanssa korkaamaan agissa kolmosluokka kun käydään Salossa kisaamassa kaksi hyppäriä. Tällä hetkellä meidän kisakalenteri sisältää vain juurikin noita hyppäreitä, kun puomi on opettelussa, eikä sen kanssa nyt hosuta, vaikka hinku päästä kisaamaan kova onkin. Onneksi on kuitenkin hyppärit keksitty! :)
Muuten arki meneekin lenkkeillessä ja kesästä nauttien. Nauttikaa nyt kaikki, sillä kesä on niin kovin lyhyt. Toivotaan että se olisi tänä vuonna kaunis ja lämmin!
Mutta mitäs meille nyt sitten kuuluu? Aloitetaanpa vaikka viikko sitten tapahtuneesta Nalan sterilaatiosta. Viime tiistaina vein sitten neidin Mevettiin, jossa oli nyt viimein tarkoitus operaatio tehdä. Kaikki meni tällä kertaa suunnitellusti ja jo reilun tunnin päästä siitä kun Nalan sinne vein, tuli puhelu, että pikkuhiljaa saa tulla hakemaan. Kaikki oli mennyt juuri niinkuin piti. Itselläni oli varmaan maailman pisin tunti, kun nykyään on aivan hirveä jättää koiraa rauhoitettuna eläinlääkäriin, kun silloin kävi niinkuin kävi... No tällä kertaa huoli oli turha ja Nala käveli haettaessa vastaan varsin pirteänä ja omana itsenään. Minut nähdessään se kuitenkin väsähti sillä sekunnilla. Ilmeisesti totesi ettei enää tarvitse olla huolissaan ja skarppina :) Kotimatkan nukkui tötterö päässä ja kotona neiti näytti tältä:
 |
| Pieni potilas <3 |
Itse leikkauksesta on nyt viikko ja ei voi kuin ihmetellä tuota nopeutta jolla koirat näin isosta operaatiosta toipuvat. Nala on ihan yhtä reipas ja iloinen kuin ennen leikkaustakin ja jos ei katso sen mahaa, niin ei mistään edes huomasi että sille on mitään tehty. Neiti riehuisi pihalla niinkuin ennenkin, mutta vielä viikon verran pitää menoa rauhoitella että haava varmasti paranee. On kuitenkin ihanaa miten nopeasti se on tästä toipunut, eikä sen luonteessa ainakaan vielä huomaa mitään muutosta. Se on sama ihana Nala kuin tähänkin asti! <3 Näin jälkeenpäin olen enemmän kuin iloinen että operaatio tuli tehtyä. Eipä tarvitse enää Nalan kohdalla pelätä kohtutulehdusta. Lisäksi arki hieman helpottuu kun on vain kaksi juoksevaa narttua Rossin kiusana ;D
Kovasti ollaan myös agia treenattu ja ehtiväthän Rossi ja Luna pöyrähtää myös viime viikonloppuna näyttelykehässä Harjavallassa, jonne pääsivät siskoni handlaamana kun itse olin ratsastuskisoissa. Viime torstaina oltiin Maijun tunnilla ja Luna teki töitä kyllä hienosti! Vauhtia oli hurjasti, mikä ei treenitilanteessa ole tuon kanssa itsestään selvyys. Rata oli varsin kinkkinen, mutta saatiin lopuksi mentyä se nollana, kun tutustuin rataan oikein ajatuksella. Nyt ensimmäistä kertaa tajusin miten tärkeää se tässä lajissa onkaan. Rataan täytyy tutustua niinkuin ohjaisi koiraa koko ajan. Täytyy koko ajan miettiä asioita koiran näkökulmasta. Heti kun näin tein, ei ollut juurikaan ongelmia. Viva päsi myös tekemään ja kyllä sen kanssa homma on kivaa! Se kun on niin tomerana ja tohkeissaan tekemässä ja se tekee aina täysillä. Hieno pikkukoira! <3
Lunan kanssa on nyt kotona treenattu lähinnä naksuttimen kanssa tuota puomin alastuloa ja erilaisia keppikulmia, joista eniten työn alla on ollut avokulma. Puomin alkaa pikkuhiljaa tosissaan hoksata ja tarjoaa sinne menoa kyllä joka välissä ;) Kepit ovat myös aika hienot vaikka itse sanonkin. Ollaan edistytty niissä kyllä aivan huimasti. Siitä todiseeksi muutama video alla:
http://www.youtube.com/watch?v=Nh3tVvbOPPg&feature=youtu.be
http://www.youtube.com/watch?v=do8e2ptuH_A&feature=youtu.be
http://www.youtube.com/watch?v=3YJX_F3bO38&feature=youtu.be
Mitäs sanotte? :)
Viime lauantaina Pääsivät Luna ja Rossi siis esiintymään siskoni kanssa Harjavallan ryhmänäyttelyyn. Siellä tuomarina oli makedonialainen Mile Aleksoski. Rossi oli kuulemma esiintynyt hienosti ja tuloskin sen kertoo. Herra nimittäin yllätti saamalla junnuluokasta tulokseski ERI1 ja SA!! Oli pyörtyä tuloksen kuullessani siis vau! Jos vielä yksi ERI tänä vuonna irtoaisi, niin olisi Rossillakin näyttely-ykkösruusukken tulokset kasassa. PU-kehä oli mennyt täydelliseksi läpijuoksuksi, mutta sillä ei ollut kyllä mitään väliä. Niin iloinen tuloksesta olin.
Luna olí sitten tuttuun tapaan esiintynyt upeasti. Tässä pati kuvaa todisteeksi. Kuvat on ottanut Sonia Delatte.
Lunalle tuloksena hienosti ERI. Tällä kertaa jäi luokkasijoitus saamatta. En voinut kyllä olla kuin tyytyväinen tuloksiin ja koirat olivat olleet täysin tyytyväisiä, vaikka itse en ollut paikalla. Lisäsin molempien arvostelut omalle sivulleen. Seuraava näyttely onkin sitten 8.6 Orivedellä jonne on ilmoitettu lähes ennätyksellisen vähän shelttejä eli 20kpl... Johtuu ilmeisesti virolaisesta tuomarista, josta olen kuullut aikamoisia kauhutarinoita. Saas nähdä millainen tyrmäystuomio sieltä tulee. Siellä kehässä on vain Luna, mikä on ehkä enmmän kuin hyvä ;) Seuraavana päivänä Salossa kun on uroksilla tuomarimuutos, eli Rossi pääsee Päivi Eerolan tuomittavaksi, niin olisi jo ollut liian julmaa saada kahta tyrmäytä samana viikonloppuna :D Salosta toki saisi Rossin osalta rahat takaisin, mutta uteliaisuuttani haluan sen kuitenkin viedä. Saanpahan ainakin todenmukaisenvarvostelun koirastani vaikka se kuinka kirpaisisikin.
Ensi viikonloppuna siis ei ole ohjelmassa näyttelyjä, mutta sen sijaan päästää Lunan kanssa korkaamaan agissa kolmosluokka kun käydään Salossa kisaamassa kaksi hyppäriä. Tällä hetkellä meidän kisakalenteri sisältää vain juurikin noita hyppäreitä, kun puomi on opettelussa, eikä sen kanssa nyt hosuta, vaikka hinku päästä kisaamaan kova onkin. Onneksi on kuitenkin hyppärit keksitty! :)
Muuten arki meneekin lenkkeillessä ja kesästä nauttien. Nauttikaa nyt kaikki, sillä kesä on niin kovin lyhyt. Toivotaan että se olisi tänä vuonna kaunis ja lämmin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)