Kato oho!

Kylläpäs on taas tovi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Syynä tähän yleinen kiire ja saamattomuus. Paljon ollaan ehditty taas puuhailla parin viikon aikana. Viime viikon lauantaina suunnattii Lunan, Vivan ja Rossin kanssa Porvoon näyttelyyn. Tuomari oli vaihtunut ja pitkään mietinkin perumista, mutta päätin kuitenkin lähteä. Ei olisi tarvinnut ;) Ruotsalaistuomari oli kyllä melkoisen pihalla rotumääritelmästä ajoittain. Oikeat koirat sentään näkyivät PU ja PN sijoilla olleen, mutta mielenkiintoa ei muuten päivästä puuttunut.

Viva aloitti viimeistä ertaa pentuluokassa. Jäi luokassaan toiseksi. Sai toki KPn, mutta arvostelu oli kyllä ihan kuin eri koirasta kirjoitettu. Viva oli tämän tuomarin mielestä pitkärunkoinen, tihrusilmäinen ja leveäasentoiset korvat omaava... Noh, se oli sitten tämän tuomarin mielipide. Sitten vuorossa Rossi ja herra oli sitten tämän rouvan milestä ERInomainen! Tässä vaiheessa viimeistään tajusin ettei tämä tuomari hae shelteissä sitä mitä muut tuomarit keskimäärin hakevat.

 Se sitten nähtiin kun Luna meni kehään. Neiti esiintyi hienosti ja arvostelu oli pelkkää ylistystä, MUTTA, takakannukset. Ne kuulemma pilaavat koko koiran ja ne tulisi poistattaa... Ei auttanut vaikka selitti ettei Suomessa niitä saa poistaa, olisi kuulemma pitänyt etsiä joku joka ne suostuu siitä huolimatta poistamaan... EH oli tulos. Onneksi ei sen huonompi. Minulle on aivan fine, jos joku rokottaa Lunan oikeista puutteista, mutta jos rokotetaan sellaisesta mistä ei saa rokottaa, niin menee kyllä yli ymmärryksen. Näin siis tuolla. Ja kyllä. Luna saa taatusti pitää varpaansa! :D

Hämmentävän näyttelyn jälkeen suunnattiin sitten Ojankoon ES-Shelttien järjestämään Jenna Caloanderin agilitykoulutukseen. Rata oli kohtuu simppeli, mutta treenattavia kohtia löytyi kyllä.

Tehtiin rataa pätkissä. Jenna sanoi, ettei luultavasti suurin osa pääse rataa loppuun asti ;) Alkuun tehtävä olikin ohjata vain esteet 1-4. No Lunahan laitteli nämä heti kerrasta aivan priimasti ja päästiin sitten jatkamaan pätkää 4-7. Päätin kokeilla 6 putkeen vientiä leijeröimällä. Sanoin ensin Jennalle ettei olla tällaista koskaan tehty, mutta yritetään. Ja voihan hitto miten hienosti onnistui! Sinne se vaan meno oikaan päähän! Vau! Sitten saatiinkin jatkaa rataa nelosesta eteenpäin niin pitkälle kuin päästään ja päästiin esteelle 14 asti. 15 mentiin väärin päin kun oli myöhässä persjätön kanssa. Persjättö esteelle 11 toimi upeasti. 13 vein liian pitkälle takaakiertoon mistä johtuen olinkin sitten myöhässä perjätössa esteellä 14. Kun luotin että irtoaa kyllä kauempaakin takaakiertoon, niin eipä ollut mitään ongelmia. Sitten tuli seuraava isompi treenauskohta, nimittäin valssi esteelle 17. Minähän siis en osaa valssata ja pyrin sitä kaikin mahdollisin keinoin välttämään. Jenna neuvoi meille sitten uuden tavan valssata ja täytyy sanoa, etten enää muulla tavoin valssaa. Toimi nimittäin paremmin kuin hyvin. Normaalisti valsissa koiran puoleinen jalka ja käsi merkkaavat hypyn, mutta Jenna neuvoikin merkkaamaan vastaisella kädellä ja jalalla ennen estettä ja voi herran jestas miten hyvin Luna kääntyi! Ja tuossa kohdassa oli vauhtiakin reilusti. Itselle oli paljon luontevampaa tehdä valssi näin, koska käännös tulee oikeastaa sen enempää miettimättä. Jenna sanoikin että tein aivan oppikirjan mukaisia valsseja ja oli sitä mieltä myös, että näin ne tehdään myös jatkossa. Kyllä! :D Tämän jälkeen loppuradassa ei sitten ollutkaan ongelmia. Ja me siis pästiin rata loppuun asti! Luna oli aivan liekeissä ja Jennakin sitä kehui varsinkin kun kerroin neidin iän ;)

Päästiin radalle kahteen kertaan ja toisella pikakierroksella meidän tehtävänä oli tehdä kisanomaista rataa. Kaikki sujui hyvin kunnes leijeröiti venyi pitkäksi ja olin myöhässä hypyllä ja Luna käänty putkest väärään suuntaan. Seuraava myöhästyminen oli taas hypyn 14 persjätössä ja taas mentiin 15 väärin päin. Jospa nyt vaan luottaisin siihen koiraan enkä vetelisi sitä nenästä ;) Lopussa ei ongelmia. Jennan loppukommentti olikin, että kunhan ajoitukset osuvat kohdilleen, on meno aivan loistavaa. Mutta jos johonkin kohtaan osuu rytmitysvirhe, leviää pakka lähes poikkeuksetta. Ja näinhän se on. Kun minä olen kartalla, on meno helpon ja varmantuntuista. Kannustuksena Jenna sanoikin, että kunhan saadaan varmuutta vaan lisää, niin meitä ei pysäytä mikään!

Treeneistä ja aivan voittaja fiilis ja tuli oikeasti sellainen olo, että hei, mehän osataan! On mulla vaan maailman upein harrastuskaveri! Luna <3

Sunnuntaina suunnattiin sitten Helsingin ryhmänäyttelyyn taas koko kolmikon voimin. Myös Nala pääsi turistiksi mukaan. Tänne oli tullut aivan viime hetken tuomarimuutos. Uroksille oli vaihtunut tuomariksi virolainen Astrid Lundava ja nartuille Jaana Hartus. Kehät olivat sitten tietysti eri puolilla aluetta ja menivät somasti päällekäin.. Tai olisin kyllä juuri ehtinyt Rossin kanssa kehään, mutta varmuudeksi sai Rossi mennä erään tutun kanssa kehään ja sai normituloksen eli EHn.

Tytöistä sitten Viva pääsi ensimmäiseksi debytoimaan junnuluokassa kun sopivasti täytti juuri tuona päivänä sen 9kk :) Neiti esiintyi taas hyvin, eikä edes mittaaminen haitannut ollenkaan. Hieman kyllä huvitti Vivan saama maininta "keskikokoa suurempi". Vivahan on 35-36cm korkea, että kyllä se on aivan ihannekokoinen ;) Arvostelu oli hyvä, vaikka tosi keskenhän tuo vielä on. Hienosti kuitenkin ERI saattin heti ensi yrittämällä! Luokkasijoitusta ei tullut, mikä ei ollut yllätys :)

Sitten vuorossa Luna. Myös Luna mitattiin ja sai maininnan "keskikokoinen" :D Tuohan on kyllä keskikokoa pienempi ;) Tämä tuomari sitten selkeästi tykkäsi hieman pienemmistä ja hyvin feminiinisistä nartuista. Ja yllätys yllätys, tykkäsi Lunasta niin paljon, että ERIn lisäksi voitti nuorten luokan ja sai vielä ainoana SAn! Upeaa! PN-kehässä jäätiin epävirallisesti viidensiksi, mutta ei juuri harmittanut. Ei noita SAita suomalaisilta tuomareilta liiaksi asti ole! Tähän olikin sitten Lunan hyvä päättää nuorten luokat. Neiti esiintyy kehässä seuraavan kerran Virossa lokakuussa ja silloin avoimessa luokassa! :) Hyvässä seurassa vietettiin taas päivää ja isoon kehään pääsin taas kasvattajaluokkaa esittämään :)

Tänään sitten pitkän odotuksen jälkeen päästiin vihdoin agikisoihin. Startattiin Riihimäellä kolme starttia. Tuomarina kaikilla radoilla Kari Jalonen.

A-rata

A-rata oli proofililtaan oikein kiva, ainostaan kepeille vienti tuotti päänvaivaa. Päätin sitten kokeilla siihen backlapia hypyltä. Alku levisi heti, kun Luna ei pysähtynyt puomilla. Pää ei kuitenkaan kestänyt, että olisin napannut koiran kainaloon vaan jatkoin rataa, koska kontaktin kyllä otti. Mutta läpijuoksusta johtuen en ehtinyt tehdä persjättöä kolmosen jälkeen, joten sovelsin ja tein vippauksen neloselle. Toimi hyvin ja pääsin hyvin kutoselle, mutta backlap ei ihan onnistunut kun Luna haki keppien sijsta puomin alla olevaan putkeen! :D No ainakin irtoaa! ;) Loppurata sitten sujuikin varsin mukavasti, vaikka 12 jälkeen oli hieman myöhässä persjätön kanssa ja hieman kyseli vikalle esteelle kun luonnollisestikin meni kovempaa kuin minä ;) Mutta oikein hyvä rata jota pääosin tehtiin yhdessä :)

B-rata

B-rata oli hyppäri ja mielestäni oikein kiva ja meille sopiva. Kakkoselle päällejuoksu ja kutoselle vippaus, nyt ihan suunniteltu ;) seiskalle perjättö ja hienosti haki kepit vaikka yhdessä sinne rynnittiin.Sitten vain juostiin! 17 twist ja taas kovaa maaliin. Hieman kyseli nytkin vikalle, mutta ei paha ollenkaan. Nollahan se siis oli ja oikein kivalla etenemällä 4,05m/s! Hieno Luna!

C-rata

C-rata oli sitten mielestäni ehkä päivän kivoin. Ei tarvinnut paljon kikkailla. Tein neloselle twistin ja siitä takaakierron kautta keinulle, joka oli aivan täydellinen! Juoksi päähän vauhdilla ja pysähtyi sinne. Eikä ollut vahinko, vaan tiesi selvästi keinun olevan kysessä. Siitä sitten putken kautta aalle ja pienellä vastakäden vedolla putkeen. Maltoin odottaa ja linjata Lunan kepeille ja haki hienosti! Tuplaa pukkasi tähän asti ja sitten tuli se herpaantuminen, enkä vetänyt sillä vastakädellä, niin Lunahan ampui kepeiltä väärään päähän putkea! Kyllä kieltämättä harmitti ja nimenomaan oma toilailu! No ei auttanut. Koira oikein päin putkeen ja matka jatkui. 13 jälkeen puolivalssi ja takaakierron kautta puomille. Eikä pysähtynyt. Ei ajatustakaan, vaikka annoin käskyn hyvissä ajoin ja kovaa :D Pääsimpä sitten huomauttamaan ja nappaamaan koiran kainaloon :)

Kaikkiaan todella onnistuneet kisat ja fiilis tekemiseen juuri sellainen kuin pitää. Mentiin eikä meinattu la luotin koiraan. Näin jatkossakin. Älyttömän kivaa oli ja ensi viikonloppuna heti uudestaan! :)

Näyttelyistä on nyt Lunalla taukoa lokakuun lopulle ja Rossi ei enää kehään tänä vuonna ainakaan mene. Viva käy kahden viikon päästä pyörähtämässä Tuuloksen ryhmänäyttelyssä. ERIä sille toivoisin, sillä olisihan se kiva saada sillekin ykköruusuke jo tänä vuonna :) Muita tavoitteita Vivalla ei nyt syksylle ole, sillä se on selkeästi hitaasti kehittyvä neitonen. Messariin aion sen kuitenkin ilmoittaa, koska mitään muuta hävittäväähän siinä ei ole kuin kukkaron sisältö! :D Nyt siis keskitytäänkin enemmän agilityyn ja uskoisin Lunan olevan siitä melko onnellinen! Toivottavasti myös syksy jatkuisi kohtuu poutaisena, niin päästäisiin nauttimaan vielä lenkkeilystäkin. Vaikka eihän noita kastuminen haittaa... Hihnan toinen pää se vaan on sokerista! Lomailenkin koko ensi viikon joten koirat saavat tavallistakin enemmän huomioa osakseen. Vivalla on myös tärpit, jotka toivottavasti parin päivän sisään helpottavat, niin saadaan tänne kotiin se oikea Rossikin tuon himokkaan hormonihirviön sijaan! :D

Näytelmäretki Viroon

Viime perjantaina suuntasimme nokan kohti satamaa ja sieltä laivalla Viroon. Mukana matkassa olivat Luna ja Rossi. Laivamatkalla koirat pääsivät tällä kertaa mukaan ihan laivan puolelle ja varsinkin Rossi hurmasi useita naispuolisia kanssamatkustajia ;) Herra nimittäin saattoi heittäytyä keskelle käytävää makaamaan, jotta sai takuuvarmasti huomiota! :D Luna sen sijaan arvolleen sopivasti käyttäytyi hillitymmin ja vain harvat ja valitut saivat siltä hännän heilautuksen ja pusun :)

Viroon saavuttuamme suuntasimme heti eläinlääkäriasemalla hakemaan matolääkityksestä leimat passiin. Tämän jälkeen suuntasimme sitten hotelliin joka sijaitsi näyttelypaikkaa vastapäätä. Hotelli oli oikein siisti ja mukava ja koirat heittäytyivät heti päikkäreille sänkyyn. Ilta menikin pitkälti vain löhöillessä, mitä nyt pesin sivussa molemmat koirat ja käytiin moikkaamassa kavereita joilla oli huone samassa hotellissa kerrosta alempana. Koirat jäivät sinne myös siksi aikaa kun kävimme hotellin ravintolassa syömässä ja hyvin olivat bichon-poikien seurassa viihtyneet kuten tavallista :)

Aamulla ehdimme hyvin aamupalalle sillä kehä oli merkitty alkamaan vasta klo 11.15 ja matkaa näyttelypaikalle oli siis vain pari sataa metriä :D Näyttelypaikka sijaitsi Tallinnan laululavan ympäristössä ja olikin aivan ihanteellinen tähän. Hyvä nurmipohja ja myös paljon puita joiden varjoon pääsi vilvoittelemaan, sillä ilma oli todella lämmin. Sheltit arvosteli irlantilainen Seamus Oates. Samainen herra kävi arvostelemassa sheltit Suomessa viime vuoden heinäkuussa. Tuolloin olimme vain turisteina paikalla, mutta nähtyäni millaisista shelteistä piti, uskoin ainakin Lunan pärjäävän ihan hyvin.

Tuomari oli aivan ihana ja kohtelias vanhempi herrasmies, joka käsitteli koiria erittäin hyvin. Tuntui selvästi nauttivan hommastaan. Shelttejä oli ilmoitettu mukaan yhteensä 12kpl ja kaikki olivat paikalla. Heti luettelosta kävi ilmi, että sertin suhteen molemmilla omilla koirilla oli yksi kilpailija. Rossilla valiouros ja Lunalla avonarttu. Rossin tiesin tuon kisan taatusti häviävän, mutta Lunan suhteen toiveet olivat korkealla. Virossahan junioreille ja veteraaneille on omat sertit, joten ne eivät kilpaile noista varsinaisista serteistä. Ensin kehässä tuttuun tapaan Rossi ainoana nuortenluokan uroksena. Rossi esiintyin normaaliin varmaan tapaansa, mutta kyllä hämmästys oli melkoinen kun punaista lappua heilutettiin ja sen kaveriksi vielä vaaleanpunaista! Aika hienoa! PU-kehään pääsi lopulta neljä urosta ja näistä Rossi jäi aivan oikein viimeiseksi. Valio vei sertin, muttei se meitä harmittanut yhtään. Rossi kun oli jo ylittänyt tavoitteen monin verroin!

Sitten oli Lunan vuoro esiintyä myöskin nuortenluokan ainoana narttuna. Neiti esiintyi upeasti niinkuin on nyt viime aikoina poikkeuksetta tehnyt. Punainen heilahti, kuten myös vaalenpunainen. Sitten jännitettiin avonartun tulosta ja senkin saatua ERIn ja SAn, jännitys vaan kasvoi. Veteraaninarttu sai saman tuloksen ja sitten oli PN-kehän vuoro, johon pääsi viisi narttua. Tuomari juoksutti pari kierrosta ympäri ja sitten alkoi pitkä pohtiminen. Kuulemma katseli vuoron perään Lunaa ja veteraania, vaikka itse tietysti luulin herran katsovan avonarttua ;) Lopulta tuomari osoitti veteraanin ykköseksi, meidät kakkoseksi, junnujen ykkösen kolmoseksi ja avon neloseksi. Vielä muodon vuoksi ympäri ja tulokset tiedossa. Luna siis PN2 ja SERTi meille! Lähdimmehän me sitä toki tavoittelemaan, mutten uskonut sen ihan ensimmäisestä Viron kehästä tulevan. Paremmin ei olisi kyllä voinut mennä :)

Ihanat ystävämme olivat luonnollisesti myös paikalla ja Peten kanssa käytiin meren rannalla nappaamassa parit SERTikuvat: Kuvat siis (c) Ville Jolkkonen

Loppupäivä menikin sitten kavereita kannustaessa sillä heidän bichonuroksensa oli alun vaikeuksien jälkeen ROP ja ROP-junior, joten isoihin kehiin pääsivät. Ehdimme nähdä 9 ryhmän parhaan valinnan ennen kuin meidän piti lähteä laivalle. Ja kannatti katsoa sillä ihana Jalmari voitti ryhmänsä! Sitten jouduimmekin lähtemään kotia kohti. Vähän väliä tuli kuitenkin viestiä miten menee ja seuavassa viestissä sitten tulikin, että Jalmari oli BIS-junior! Vau! Eikä se siihen loppunut. Pikkumies oli lopulta myös BIS1 ja jätti muut nuolemaan näppejään. Aika upea koira Marialla ja Petellä on! Oli nimittäin seuraavana päivänä ollut myös BIS-junior ja BIS3! ONNEA!

Me siis suuntasimme jo lauantaina kotiin sillä sunnuntaina ei shelteille ollut näyttelyä Virossa tarjolla. Sen sijaan me suuntasimme Vantaalle KR näyttelyyn, jossa kehään pääsivät Viva ja Luna. Tuomarin takia en Rossia ollut ilmoittanut ja päivän kuluessa olin siitä todella iloinen. Sheltit arvosteli tuolla Elena Ruskovaara. Aivan ihan tuomari, joka oli kyllä todella tiukka mutta hyvin oikeudenmukainen ja kohteli koiria aivan ihanasti. Viva ketkuili ensin ja ensimmäistä kertaa urallaan jäi luokassaa kolmanneksi. KP sentään saatiin ja tuomarilta kommentti, että koira on todella kaunis seistessään, mutta liikkuminen on vielä kehitystä vaativaa. Arvostelu oli kyllä oikein hyvä.

Pitkän odottelun jälkeen oli Lunan vuoro ja tuomarin linjan nähtyäni lähdettiin hakemaan EHta. Hylkäsi nimittäin kolme koiraa, kaksi liian isoa ja yhden pienen. Sen verran tiukka oli, etten Lunan oikeasti odottanut muuta saavan. Tuomarin aloitettua arvostelun sanoilla erinomainen tyyppi, aavistin kuitenkin, että taitaa kuitenkin Lunasta tykätä enemmän kuin uskalsin toivoa. Ja niin tykkäsi. ERI napsahti ja hetken odottelun jälkeen kilpailuluokkaan. ERIn saaneita oli vain kolme, joten luokkasijoitus oli varma. Tuomari juoksutti Luna ja soopelinartun ja osoitti meidät ykköseksi. Kierros yhdessä ympäri ja tulokset selvillä. Luna voitti luokkansa ja sai vielä ainoana SAn! Voi jestas sentään mikä viikonloppu!

Eikä se siihen loppunut. PN-kehässä pitkällisen juoksuttelun ja pönöttämisen jälkeen päädyimme sijalle 3! Lisäksi saatiin myös VASERT kotiin viemisiksi. Lunan viides sellainen ;) Aikamoista. Tuomarin tullessa onnittelemaan sanoi vielä että Luna on aivan ihana! Ja niinhän se on :)

Hyvillä mielein siis suuntasimme kotia kohti. Kävimme myös Nalan, Rossin ja Vivan kanssa viimein luovuttamassa verta Hannes Lohen geenitutkimukseen. Lunahan hoiti osuutensa jo heinäkuussa. Nyt on kaikki meidän koirat antaneet oman panoksensa tuossa asiassa :)

Ensi viikonloppuna on sitten vuorossa ulkokauden viimeiset näyttelyt. Kaikki kolme pääsevät kehään molempina päivinä. Rossi päättää siellä tämän vuoden näyttelyurakkansa ja Luna esiintyy viimeisest kerrat nuorten luokassa. Viva sen sijaan päättää pentukehät lauantaina ja depytoi sunnuntaina junnuluokassa! Ja tähän sopien neiti päätti launataina aloittaa juoksun. Se on siis virallisesti nainen! ;) Viikonlopun jälkeen näyttelyt vähenevätkin selvästi ja pääsemme taas Lunan kanssa myös agikisoihin. Luulen sen nauttivan niistä hieman enemmän! ;)

Haaste

Saimme haasteen Sonian blogista. Tehtävänä oli laittaa seitsemän kuvaa meidän kesästämme ja kuvata jokaista vain yhdellä sanalla. Tässä siis meidän :)

Into

Viisaus

Elämä

Rakkaus

Ystävyys

Lahjakkuus

Unelma

Lopuksi piti haastaa seitsemän blogia tekemään sama tehtävä. Meiltä lähtee haaste seuraaville blogeille

Teppo
Karvakuonot
Sofin ja Milan tassunjäljillä
Sentti & co
Shelttipojat Jasu & Luka
Kehäketut
Cardiwe´s sheltit